Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huvittaa nuo opettajien ajatukset alanvaihdosta mukamasta työn kuormittavuuden takia
29.09.2021 |
Muutama tunti päivässä opetusta ja järkky pitkät lomat ja ajattelevat työnsä olevan jotenkin raskasta :D :D
Lähes kaikki muut tekee töitä tuplasti sen mitä nuo opettajat. Muutenkin kevyt sisätyö joka ei rasita edes fyysisesti.
Kommentit (733)
Vierailija kirjoitti:
Ikää 55v ja ollut 10-vuotta erityisopettajana, 10-vuotta luokanopettajana. Opetus on muuttunut paljon. Työ on huomattavasti kuormittavampaa erityispuolella, jossa minulla ei ainakaan ole päivittäin aikaa kun käydä nopeasti vessassa (senkin aikana jotain voi sattua). Esim yksi päivä avustajani ei muistanut yhden pojan maitoallergiaa ja poika alkoi haukkomaan henkeään ruokasalissa. Minut hälytettiin vessasta sinne.
Ulkmaalaisten vanhemmat eivät usein puhu suomea, mikä aiheuttaa ongelmia. Monilla on tasapainoton koti-elämä, ja pitävät minua äitinään. Se tuo yhden roolin lisää. Olen myös äiti oppilailleni. Joka päivä olen yhteydessä lastensuojeluun, psykologeista huutava pula ja oppilaita on autisteista, adhdsta kärsiviin, oppimisvaikeuksien omaavista aspergerlapsiin.
Kaikkea siltä väliltä ja sivuilta. Harkitsen alanvaihtoa. Onneksi eläkepäiviä saa jo nähdä lähitulevaisuudessa.
Annan sinulle palkaksi 9-omenaa ja 5-taputusta.
Oikeasti toivoisin, että opettajat osaavat kirjoittaa oikein numerot ja niitä seuraavat substantiivit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajilla näin: Oppitunnit on iltapäivällä kahteen tai kolmeen asti. Sen jälkeen alkaa tiimipalaveri, jossa suunnitellaan tulevaa päivää ja tulevia tapahtumia. Sen jälkeen wilmaviestit, puhelut vanhemmille jne. Kotiin viiden aikaan, illalla vielä kokeiden korjaus ja seuraavan päivän muut valmistelut. Joskus pitää myös tarkistaa koko luokan kirjoja tai vihkoja, ja pitää vanhempainvartteja. Pitää valmistaa mallitöitä askarteluun ja käsitöille. Lisäksi suuri työ on laittaa kaikille tuen tarpeessa oleville erityisoppilaille lomakkeet wilmaan.
Aineenopettajilla yläkoulussa ja lukiossa päivät kestää kolmeen tai puoli neljään, sen jälkeen wilmassa työt ja palaverit, kasvatuskeskustelut ja yhteydet vanhempiin. Jälki-istuntovalvonnat ym. Päivät venyy...
Suuri työ laittaa lomakkeet Wilmaan?
Esim. erityisen tuen lomake (päätös) laitetaan kerran Wilmaan. Ei ole sen kummempi kuin Windowsissa tiedoston tallennus.
HOJKS tehdään (voi tehdä vaikka Wordissa) ja tallennetaan Wilmaan (kts. vaativuus edeltä). HOJKS tarkistetaan pari kertaa vuodessa. Ei vaikeaa.
Vaikka erityisen ja tehostetun tuen oppilaita olisi puolet opetusryhmästä, niin ei tämä oikeasti ole mikään suuri työ.
Tiedätkö, miten paljon muilla aloilla pitää tallentaa eri järjestelmiin asioita?
Ei se paperin kirjoittaminen ole ongelma, vaan sen sisällön miettiminen. Millaiset tavoitteet ja miten niihin päästään? Millaista tukea uskaltaa luvata, niin että se oikeasti toteutuu. Pitää myös tuntea oppilas ja hänen ongelmansa. Välillä joudut kirjoittamaan papereita oppilaista, joita tapaat kerran viikossa. Joka paperi sitten käsitellään palaverissa, joiden sopiminen on yhtä tuskaa. Helposti menee aikaa 3-4 tuntia/oppilas kaksi kertaa vuodessa. Näitä voi luokalla olla nykyään lähes 10. Ja yllätys tästä ei makseta mitään vaan tehdään omalla ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Siin vaan tsittaa ja sippaa teetä samalla, kun vähän laajentaa nuorten mieltä. Onpas raskasta. Kaikki tieto on valmiina kirjoissa ja, jos sitä ei joku osaa sieltä katsoa, niin voi auttaa.
Kova luotto nuorten motivaatioon lukea, kun tämä ei toimi edes aikuisten kanssa. Ei varmaan monelle ole tuntematon ihmistyypi, joka ei viitsi esimerkiksi työpaikalla materiaaleja lukea vaan luottaa muiden asioihin perehtyvän ja tarvittaessa jonkun kertovan tärkeistä asioista hänellekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sanottakoon nyt vielä työn kuormittavuuteen merkittävästi vaikuttava seikka - se, että kunnioitus koulutusta (ja opettajia) kohtaan on romahtanut ja yksilöllisyys ja omat oikeudet tuntuvat olevan kaiken keskiössä. Olen ollut ope nyt noin 15v ja asia on muuttunut ihan tänä aikana. Kyllä se jotenkin syö omaa jaksamista ja motivaatiota kun joka ikisestä asiasta alkaa luokassa neuvottelu, vastaanväittäminen ja säätäminen. Kaikkea kritisoidaan ja kyseenalaistetaan - jos ei teinien, niin sitten vanhempien taholta.
Aikaisemmin hyvä työrauha oli paljon helpompi saavuttaa kuin nykyään. Jos sanoin että homma tehdään näin, niin useimmat tekivät niin. Nyt jos sanon että homma tehdään näin, niin alkaa lähes joka kerta kauhea valitus ja vaikerrus siitä miten tylsää ja kohtuutonta se on. Usein vanhemmat sitten tähän lähtevät mukaan. On raskasta joutua koko ajan kritiikin, haukkujen ja vaatimusten kohteeksi ja kokea olevansa kaikkien mielestä parhaimmillaan tylsä ja ankea, pahimmillaan hullu ja epäonnistunut ihmispaska. Opettajalle saa sanoa nykyään ihan mitä vaan.
Siis kun oikeasti muistan sen ajan, kun olin se ”kiva ope”, jonka tunneilla oli hyvä työrauha ja hauskaa.
No, ehkä tämä vaan kertoo siitä että en enää osaa tehdä tätä duunia. Uranvaihto on mielessä joka päivä.
Ehkä olet ikääntynyt ja suhtautuminen ihmisiin on nurjistunut? Ehkä voisit kehittää opetustasi, vaikka sen pari tuntia viikossa. Motivointi on todella tärkeää. Tämä voi olla haastavaa, jos opetatat vaikka Raamatun kertomuksia koulussa.
😂
Olen 38v. En mielestäni vielä siis ikääntynyt. En myöskään opeta raamatun kertomuksia vaan luonnontieteitä.
Kehitän opetustani kyllä ihan joka päivä ja koko ajan ja olen tosi hyvin selvillä siitä miten tärkeää motivointi on. Se vaan ei ole ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella.
Sinä sensijaan et taida olla selvillä oikeastaan mistään opettajan työhön liittyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Asun ihan koulun vieressä ja voin todeta, että yhtään autoa en ole nähnyt koulun parkkipaikalla klo 15 jälkeen. Joskus siinä on illalla ollut autoja mutta nekin lienee jotain liikuntasalin käyttäjiä.
Meillä aika harva opettaja käyttää autoa ylipäänsä. Ihan kuin näillä palkoilla olisi varaa pitää autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, röllipoikaa "naurattaa" täällä hampaat irvessä vähän se sun tää. Toivoo pääsevänsä naisia nokkimaan, ei rölläys kiinnostaisi pelkkien miesten palstalla samassa määrin. Paitsi varmaan vielä tuossakin iässä rääpii muiden mukana toisten tekniikkatietämystä ja automakua, sen sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat sysänneet kaiken vastuun kouluille ja opettajille niin en yhtään ihmettele että opettajat palaa loppuun. Esim.kiusaaminen. On tottakai koulunkin vastuulla selvittää asiaa mutta entäs kiusaajan vanhemmat, heidän hommahan se kiusaaja on saada kuriin. Heidät on unohdettu täysin kiusaamiskeskusteluista.
Koko ajan tulee lisää asioita joita koulujen pitäisi opettaa kun vanhemmat luistaa omista hommista.
Opettajat kasvattavat, opettavat ja pitävät huolta lapsista. Yksi tärkeimmistä ammateista ja joku kehtaa huudella helpoksi työksi. Itse on aivan eri alalla mutta soisin heille parempia työoloja ja palkkaakin.
En ole koskaan kuullut että kukaan vanhempi opettaa kiusaamaan ja suosii kiusaamista. Olen varma että lähes sata prosenttia kaikista aikuisista on koulukiusaamista vastaan. Mutta sitten kun keskustellaan siitä, mitä on kiusaaminen ja miten olla kiva ja kaikkien kaveri, niin mennään hyvin hiljaisiksi. Kas kun hyvin suuri prosenttiosuus aikuisista kiusaa itse vääränlaisiksi kokemiaan muita ihmisiä. Tämä palsta on ihan malliesimerkki törkeästä käytöksestä ja siitä ettei osata keskustella asioista asioina, menemättä henkilökohtaisuuksiin. Miten keskenkasvuisilta lapsilta vaaditaan sellaista, joka on erittäin vaikeaa jopa aikuisille?
Myös opettajat ja muu koulun henkilökunta voi olla mukana kiusaamisessa, varsinkin, jos joku oppilas on vähän erilainen. Pitäisikö kiusaajaopettajan vanhempien kanssa pitää siis palaveria vai miten asia tulisi selvittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettajilla näin: Oppitunnit on iltapäivällä kahteen tai kolmeen asti. Sen jälkeen alkaa tiimipalaveri, jossa suunnitellaan tulevaa päivää ja tulevia tapahtumia. Sen jälkeen wilmaviestit, puhelut vanhemmille jne. Kotiin viiden aikaan, illalla vielä kokeiden korjaus ja seuraavan päivän muut valmistelut. Joskus pitää myös tarkistaa koko luokan kirjoja tai vihkoja, ja pitää vanhempainvartteja. Pitää valmistaa mallitöitä askarteluun ja käsitöille. Lisäksi suuri työ on laittaa kaikille tuen tarpeessa oleville erityisoppilaille lomakkeet wilmaan.
Aineenopettajilla yläkoulussa ja lukiossa päivät kestää kolmeen tai puoli neljään, sen jälkeen wilmassa työt ja palaverit, kasvatuskeskustelut ja yhteydet vanhempiin. Jälki-istuntovalvonnat ym. Päivät venyy...
Erkkaopettajilla taisi opetusvelvollisuus olla jotain 21 tuntua viikossa, eikö? Hyvin tuo kaverini ehti ainakin kotiin lyhyemmällä työpäivällä kuin suurin osa muiden alojen työntekijöistä. Oli niiiiin väsynyt ja odotti aina lomaa: milloin syyslomaa, milloin pitkää joululomaa, hiihtolomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa. Kun on niin rankka työ. En tiennyt itkeäkö vai nauraa hänen jutuilleen työn rankkuudesta, kun itse tein kolmivuorotyötä ja vedin töissä luotiliivejä välillä päälle, kun lähdin poliisin kanssa työtehtäviin. Olisin mielelläni vaihtanut vuodeksi hommia ja halunnut nähdä onko se työ todellakin rankempaa kuin omani😀
Opetusvelvollisuus ei tarkoita viikottaisia työtunteja, eikä se, mihin aikaan opettaja lähtee töistä, kerro sitä, monelta työt loppuvat. Koska kouluilla ei ole aina kunnollisia työskentelytiloja tai koska halutaan esimerkiksi hakea lapset aikaisin hoidosta, töistä lähdetään kotiin, mutta työpäivää jatketaan kotona.
Et kuulosta kovin hyvältä ystävältä, jos olet salaa naureskellut ystävällesi tämän selän takana. Eihän se, että ystävä puhuu työstään, tarkoita, että hän vähättelisi sinun työsi rankkuutta.
Siis opettaja lähtee koulusta jo kahden maissa, jotta voi hakea lapset koulusta. Mutta ”jatkaa kyllä työpäivää kotona”.
Eli tekee töitä siinä sivussa kun hoitaa alle kouluikäisiä lapsia?! Ei ihme jos työt venyy. Ei tuota kyllä ihan työajaksi voi enää laskea. Kyllä se tehokas työpäivä päättyy siihen kun haet lapset hoidosta.Liian usein näkee tällaista itseriittoista pätemistä asialla, josta kirjoittaja ei selvästi tiedä yhtään mitään. Kommentti osoittaa osaltaan hyvin, miksi opettajan työ on kuormittavaa. Ulkopuoliset tivaavat, miksi asiat tehdään yhdellä tavalla eikä toisella, omasta mielestä paremmalla tavalla, ja kun esittää kysymykseen asiallisen vastauksen, aletaan väittää vastaan. Facebookissa ja muissa someryhmissä kytätään, mihin aikaan koulun parkkipaikka on tyhjä, ja sen perusteella päätellään opettajien työpäivien pituus. Kai minä nyt tiedän paremmin, millaisia minun ja kollegoideni työpäivät ovat, kuin sinä, joka et alalla työskentele etkä varmaan ole ollut opettajien kotona seuraamassa, miten he iltansa viettävät.
Miettikää, millaista on asioida tällaisten vanhempien kanssa. On todella vaikeaa kohdistaa lapseen tai nuoreen kurinpitotoimia tai antaa heikkoa arvosanaa kokeesta, jos vanhemman asenne on, että opettaja on työnsä huonosti hoitava valehtelija. Tällainen näkemys on viestistäsi luettavissa.
Vielä edellisen viestisi varsinaisesta sisällöstä: Lapsilla on yleensä toinenkin vanhempi, joka voi hoitaa heitä sillä aikaa, kun toinen tekee töitä. Töitä voi tehdä myös sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. On aika turhauttavaa selittää tällaista itsestäänselvää asiaa, varsinkin kun huomaa, että toinen osapuoli ei oikeasti mitään selitystä edes halua.
Täsmälleen samaa mieltä!
Tämä oli hyvin muotoiltu kommentti.
Tämä on ihan hyvä kommentti, mutta ei vastannut kysymykseen. ELI Jos niillä lapsilla on kotona toinenkin vanhempi, niin miksi se ei hoida niitä lapsia, jotta kuormittunut opettaja voi tehdä koulussa tehokkaan iltapäivän vielä töitä ja mennä sitten ihmisten aikaan nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä alkoi taas jankkaus siitä että koulun parkkis on jo kolmelta tyhjä.
Huoh.
Selitetään nyt vielä kerran, vaikka tuskin se mitään auttaa.
Jos minulla loppuu koulu vaikka puoli kolmelta, olen usein niin kierroksilla ja sippi siinä vaiheessa että mikään suunnittelutyön tekeminen suoraan sen jälkeen on täysin mahdotonta. Aivot eivät vain kykene, eikä koululla sitäpaitsi ole mitään rauhallista tilaa tämän työn tekemiseen.
Lähden sitten kotiin, laitan ruokaa ja olen lasten kanssa niin että pää vähän nollaantuu. Sitten siinä vaiheessa kun lapset menevät nukkumaan, niin aloitan sen korjaus- ja suunnittelutyön.
Aika moni ope tekee näin, eivät varmasti kaikki.
Itse en vaan kykene heti oppitunnin jälkeen suunnittelemaan.Mutta se, että koulun parkkis on tyhjä, ei kerro MITÄÄN opettajan työpäivästä.
Onko sinulla parisuhde? Milloin ehditte olla yhdessä. Jos työssäjaksamisessa on ongelmia, niin olisi hyvä huolehtia henkisestä hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2013 vain 20% opettajista harkitsi uranvaihtoa. Nyt tuo luku on lähes 60%.
Tämä on tärkeä tieto. Tällä hetkellä teknologia- ja informaatioteollisuudessa on kova työvoimapula. Sinne kaivataan kielitaitoisia ja korkeakoulutettuja työntekijöitä. Uranvaihtoon motivoituneiden suurentunut osuus voi olla siunauksellinenkin ilmiö.
Joka tapauksessa jos esimerkiksi informaatioteollisuuden vienti alkaa vaikeutua työvoimapulan takia, ei varoja riitä entistä haastavampaan perusopetukseen, ja Suomea kehitysmaaksi rampauttava kierre on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan työ on kamalaa, koska lapset jätetään tyystin kasvattamatta ja oppivat päiväkodissa kiljumaan kaikki yhdessä täyttä kurkkua koko ajan. Vanhemmat ovat vielä hullumpia kuin lapset. Opettajan työ on psykiatrin, sosiaalityöntekijän ja poliisin työtä. Paitsi että pitää vielä osata monipuolisesti kaikkea musiikin, leikin, liikunnan, urheilun, askartelun, taiteen ja käsityön maailmasta. Ja tietysti pitää vielä opettaa. Sosiaaliset taidot ja johtaminen pitää olla huippua. Samoin kielelliset kyvyt. Hyvin moni ei pärjäisi päivääkään opettajana.
Tässä keskustelussa hyviä pointteja!
Nykymaailma on muuttanut suunnattomasti koulumaailmaa, jopa esiopetuksesta asti. Digitalisaatio, vaatimukset, erityistarpeet ja suuret luokkakoot ovat valtava haaste! Ymmärrän, ettei alan ihmisellä oli täyttä kuvaa työstä, kuten ei minullakaan ole sellaista työstä, jota en ole tehnyt.
Ryhmäkoko, jota opetan vaihtelee pienryhmästä (8-10 erityislasta) aina 40 oppilaseen. Välillä olet yksin, joskus kaksin lapsilauman kanssa. Miten pystyn antamaan tukea kaikille? Miten pystyn auttamaan? Ryhmässä on monta oppimis tai keskittymisvaikeudesta kärsivää. Oma jaksaminen ja kädet ei vain riitä. Se surettaa. Ja turhauttaa.
On Wilmaa. Palaveria, kehityskoulutusta, suunnittelua. Valtavasti oheistyötä. Tehtävien korjausta, uimahalli - ja jäähallireissuja. Vanhemmilta jatkuvaa palautetta, kuinka lapsi tarvitsee sitä ja tätä, ei voi tehdä tätä jne….
Sitä tuntuu vain niin riittämättömälle, ja se kuluttaa kun kokee näin päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö noita palavereita ja suunnitteluja voida tehdä kesällä ja esim. syyslomalla? EIhän muutkaan ihmiset lomaile neljäsosaa vuodesta
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet kyselevät, että miksi juuri opettajien jaksamisesta pitäisi olla kiinnostunut. Näitä kyselijöitä kehottaisin tutkimaan Ruotsin koulusysteemiä ja mitä siellä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana.
Suomi on yksi niitä harvoja maita, joissa opettajaksi halutaan, ei vaan päädytä kun mikään muu ura ei urkene. Tästä syystä meillä on ollut laadukas opetus ja motivoituneet opettajat. Nyt jo on kuitenkin ilmassa merkkejä muutoksesta: opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat vähentyneet ja joihinkin kouluihin on vaikea saada päteviä opettajia töihin. Tämä ei missään nimessä ole sellainen kehityssuunta, jota haluamme. Se, miten peruskoulu onnistuu tehtävässään on valtavan iso asia paitsi yksilön kannalla myös yhteiskunnallisella tasolla.
Kuinka moni teistä haluaa, että lastanne opettaa joku epäpätevä, täysin välinpitämätön ja pahimmassa tapauksessa työtään inhoava, joka on saanut paikan kun ketään muutakaan ei ole saatavilla ja jonkun aikuisen siellä luokassa on oltava?
Ööö kyselyn mukaan siellä opettamassa juuri nyt heitä, jotka inhoa työtään (jopa niin paljon, että ovat lähtemässä alalta) ja kommenttien mukaan heitä, jotka ovat epäpäteviä. Ei osata hallita kokonaisuutta, ei hyödyntää jo olemassa olevaa materiaalia, ihmissuhdetaidot ovat hukassa (niin lasten, vanhempien kuin pomonkin kanssa). Myöskin oma elämänhallinta on hukassa. Päivässä ei kommenttien mukaan kyetä järjestämään aikaa syömiselle, liikunnalle eikä parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauankohan ap. on ollut opettajana?
Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.
Useimmat meistä on myös syöneet ravintolassa, mutta se ei silti tee meistä kokkeja.
Itse asiassa jokainen aikuinen kyllä kykenee ruokkimaan perheensä 😀. ”Opsi” eli kotikokki.net on käytössä, sen kun kartoittaa tavoitteet (realistisesti - et ole tutkijan työssä) välineet kuntoon ja homma hoituu ekan vuoden jälkeen nopsaan näppituntumalla. Toki on vaiheita, jolloin pitää kehittää uutta. Olispa kotikokilla piiiitkä kesäloma, niin olisi aikaa rakentaa uusi menu jatkolle.
kumppani oli opettaja. Työpäivät alkavat helposti klo 8 ja jatkuvat helposti klo 20 asti. JOtkut vanhemmat sitten päättävät soittaa opelle klo 22 illalla, kun lapsen läskyjä ei muka ole laitettu wilmaan (tai muuta yhtä älyvapaata). Sitten jos vanhempi on sopinut open kanssa, että tapaaminen on klo 16-17 koululla, niin vanhempi tulee paikalle klo 1650 ja suuttuu, kun ope sanoo klo 17, että hänellä alkaa toinen tapaaminen, että ei nyt sitten ehditty käydä kaikkea lävitse, kun tulitte myöhässä. Sitten tuota naisdraamaa (ne ovat juurikin naisia, jotka sähläilevät opettajien päivien kanssa, miespuoliset vanhemmat tuntuvat tajuavan luontaisesti, että opella ehkä on muutakin elämää kuin olla opettaja 24/7) käydään wilmassa ja rehtorilla ja ties missä lehtien palstoilla.
Toimin reilu kymmenen vuotta lukion aineenopettajana. Ei olisi ikinä ollut aikaa esim. lapsille, koska korjattavaa + arvioitavaa oli niin paljon. Ylioppilaskirjoitukset, uudet opetussuunnitelmat, sähköistyminen ja muut työtäni kuormittavat tekijät saivat minut väsymään ja kyynistymään.
Vaihdoin nyt syksyllä muihin hommiin. Aivan mahtavaa, miten voin keskittyä omaan työhöni. Useimmiten ihan parasta on se, että voin työpäivän päätteeksi sulkea työhuoneeni oven ja miettiä, että eipä tarvitse viedä kotiin mitään korjattavaa. Seuraavana päivänä voin jatkaa töitä tyytyväisenä siitä, että välissä olen ehtinyt palautua ja levätä.
En voi kuin suositella tätä ratkaisua. Opettajat ovat korkeakoulutettua työvoimaa, joilla on monipuolista osaamista, jota voi käyttää myös muualla kuin koulumaailmassa. Ikävä kyllä jatkuva työolojen huonontaminen, aliarvostus ja ennen kaikkea työnkuvan pirstaloituminen sekä alituiset muutokset voivat oikeasti johtaa siihen, että yhä useampi (aeimmin?) innostunut ja motivoitunut opettaja tekee saman siirron kuin minä tänä syksynä. Siinäpä mietimme lasten tulevaisuutta ja osaamistason romahtamista. Kannattaisi herätä nyt, ennen kuin käy niin, ettei opettajuus ammattina kiinnosta ja osaavat opettajat kyynistyvät ja hyppäävät muualle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukehtuisin varmaan nauruun kun joku ap:n kaltainen trolli ääliö yrittäisi edes päivän tehdä opettajan työtä. Teineistä kun on kyse niin sinne ei todellakaan noin vain saapastella. Joka luokassa on vähintään se yksi joka kokeilee kaiken mahdollisen ollakseen täysi riesa ja lopuilla menee opiskelu ihan reisille. Enkä edes jaksa aloittaa vanhemmista jotka eivät itse kykene muuhun kuin syyttämään koulua ja somea siitä että heidän lapsensa on ihan hunningolla.
Kyllä se vaan on niin, että pitää kohdata nuori yksilönä, ei opetusalamaisena.
Hän voi olla opettajaansa viisaampi! Tätä moni opettaja ei suostu huomioimaan. Siitä konflikti.
Samaa mietin kommenteista, joissa väitetään että opetusmateriaali pitää uusia opsia useammin ja vielä räätälöidä jokaiselle luokalle erikseen! Tässä kyllä opettaja jättää huomioimatta sen, että ei ole olemassa ”luokan tarpeita”. On olemassa yksilöitä joista opettaja muodostaa oman mielipiteensä kokonaisuudesta. Todellisuudessa siis poimii joukosta ne muutamat, joihin kohdistaa tuon räätälöinnin.
OPShan vaatii eriytystä, eli todellakin suunnilleen "joka tyypille siellä" pitäisi tehdä oma opetussuunnitelma ja materiaalit. No arvaa onnistuuko...?
” OPShan vaatii eriytystä, eli todellakin suunnilleen "joka tyypille siellä" pitäisi tehdä oma opetussuunnitelma ja materiaalit. No arvaa onnistuuko...?”
Tässä näkyy opettajien kokeman uupumuksen ongelman ydin? Kiltin tytön syndrooma. Kun säännöissä lukee sitä ja tätä. No sinun PITÄISI olla se asiantuntija, joka tuntee kentän ja realiteetit. Suhteutat vaatimukset resursseihin ja kohdennat ne parhaaksi katsomallasi tavalla. Mikä on niin vaikeaa. Jos yliopistossa tuhlataan tällaisen työn takia veronmaksajien rahoja, niin voisi siihen kuulua edes Pari kurssia oikeissa kovissa tutkinnoissa, niin ehkä hanskattaisiin edes itsensä johtamista ja pienen pientä bisnesälyä. Säästyneen ajan voi sitten käyttää lasten parissa. Tai vaikka pitää ruokatunnin.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä äitisi ikää, mutta oletettavasti jo iäkkäämpi, jos oma lapsikin kirjoittelee vauva.fi-palstalla.
Monilla eläkeikää lähestyvillä alkaa vauhti ja toiminnallisuus hidastua, voi tulla sydänongelmaa, vatsaongelmaa. Monet sairastuvat ihan vakavasti, mm. syöpä voi oireilla noin.
Äitisi kannattaisi hakeutua kunnon tutkimuksiin. Aina syy ei ole pahoissa oppilaissa, vaan oikeasti ikääntymisessä. Muillakin aloilla vanhat ihmiset alkavat oireilemaan.