Huvittaa nuo opettajien ajatukset alanvaihdosta mukamasta työn kuormittavuuden takia

Vierailija kirjoitti:

Asun ihan koulun vieressä ja voin todeta, että yhtään autoa en ole nähnyt koulun parkkipaikalla klo 15 jälkeen. Joskus siinä on illalla ollut autoja mutta nekin lienee jotain liikuntasalin käyttäjiä.

Luitko yhtäkään viestiä tästä ketjusta ennen kuin päätit kirjoittaa tämän?

Siis oikeasti - 15 sivun verran on kerrottu mistä kaikesta opettajan työ koostui, ja sitten tällainen viesti.

No, ainakin tämä osaltaan kertoo miksi opettajan työ on raskasta. Kaikki päivät joutuu vänkäämään just tällaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettajilla näin: Oppitunnit on iltapäivällä kahteen tai kolmeen asti. Sen jälkeen alkaa tiimipalaveri, jossa suunnitellaan tulevaa päivää ja tulevia tapahtumia. Sen jälkeen wilmaviestit, puhelut vanhemmille jne. Kotiin viiden aikaan, illalla vielä kokeiden korjaus ja seuraavan päivän muut valmistelut. Joskus pitää myös tarkistaa koko luokan kirjoja tai vihkoja, ja pitää vanhempainvartteja. Pitää valmistaa mallitöitä askarteluun ja käsitöille. Lisäksi suuri työ on laittaa kaikille tuen tarpeessa oleville erityisoppilaille lomakkeet wilmaan.

Aineenopettajilla yläkoulussa ja lukiossa päivät kestää kolmeen tai puoli neljään, sen jälkeen wilmassa työt ja palaverit, kasvatuskeskustelut ja yhteydet vanhempiin. Jälki-istuntovalvonnat ym. Päivät venyy...

Erkkaopettajilla taisi opetusvelvollisuus olla jotain 21 tuntua viikossa, eikö? Hyvin tuo kaverini ehti ainakin kotiin lyhyemmällä työpäivällä kuin suurin osa muiden alojen työntekijöistä. Oli niiiiin väsynyt ja odotti aina lomaa: milloin syyslomaa, milloin pitkää joululomaa, hiihtolomaa, pääsiäislomaa, kesälomaa. Kun on niin rankka työ. En tiennyt itkeäkö vai nauraa hänen jutuilleen työn rankkuudesta, kun itse tein kolmivuorotyötä ja vedin töissä luotiliivejä välillä päälle, kun lähdin poliisin kanssa työtehtäviin. Olisin mielelläni vaihtanut vuodeksi hommia ja halunnut nähdä onko se työ todellakin rankempaa kuin omani😀

Opetusvelvollisuus ei tarkoita viikottaisia työtunteja, eikä se, mihin aikaan opettaja lähtee töistä, kerro sitä, monelta työt loppuvat. Koska kouluilla ei ole aina kunnollisia työskentelytiloja tai koska halutaan esimerkiksi hakea lapset aikaisin hoidosta, töistä lähdetään kotiin, mutta työpäivää jatketaan kotona.

Et kuulosta kovin hyvältä ystävältä, jos olet salaa naureskellut ystävällesi tämän selän takana. Eihän se, että ystävä puhuu työstään, tarkoita, että hän vähättelisi sinun työsi rankkuutta.

Siis opettaja lähtee koulusta jo kahden maissa, jotta voi hakea lapset koulusta. Mutta ”jatkaa kyllä työpäivää kotona”.

Eli tekee töitä siinä sivussa kun hoitaa alle kouluikäisiä lapsia?! Ei ihme jos työt venyy. Ei tuota kyllä ihan työajaksi voi enää laskea. Kyllä se tehokas työpäivä päättyy siihen kun haet lapset hoidosta.

Liian usein näkee tällaista itseriittoista pätemistä asialla, josta kirjoittaja ei selvästi tiedä yhtään mitään. Kommentti osoittaa osaltaan hyvin, miksi opettajan työ on kuormittavaa. Ulkopuoliset tivaavat, miksi asiat tehdään yhdellä tavalla eikä toisella, omasta mielestä paremmalla tavalla, ja kun esittää kysymykseen asiallisen vastauksen, aletaan väittää vastaan. Facebookissa ja muissa someryhmissä kytätään, mihin aikaan koulun parkkipaikka on tyhjä, ja sen perusteella päätellään opettajien työpäivien pituus. Kai minä nyt tiedän paremmin, millaisia minun ja kollegoideni työpäivät ovat, kuin sinä, joka et alalla työskentele etkä varmaan ole ollut opettajien kotona seuraamassa, miten he iltansa viettävät.

Miettikää, millaista on asioida tällaisten vanhempien kanssa. On todella vaikeaa kohdistaa lapseen tai nuoreen kurinpitotoimia tai antaa heikkoa arvosanaa kokeesta, jos vanhemman asenne on, että opettaja on työnsä huonosti hoitava valehtelija. Tällainen näkemys on viestistäsi luettavissa.

Vielä edellisen viestisi varsinaisesta sisällöstä: Lapsilla on yleensä toinenkin vanhempi, joka voi hoitaa heitä sillä aikaa, kun toinen tekee töitä. Töitä voi tehdä myös sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. On aika turhauttavaa selittää tällaista itsestäänselvää asiaa, varsinkin kun huomaa, että toinen osapuoli ei oikeasti mitään selitystä edes halua.

Täsmälleen samaa mieltä!

Tämä oli hyvin muotoiltu kommentti.

Täällä alkoi taas jankkaus siitä että koulun parkkis on jo kolmelta tyhjä.

Huoh.

Selitetään nyt vielä kerran, vaikka tuskin se mitään auttaa.

Jos minulla loppuu koulu vaikka puoli kolmelta, olen usein niin kierroksilla ja sippi siinä vaiheessa että mikään suunnittelutyön tekeminen suoraan sen jälkeen on täysin mahdotonta. Aivot eivät vain kykene, eikä koululla sitäpaitsi ole mitään rauhallista tilaa tämän työn tekemiseen.

Lähden sitten kotiin, laitan ruokaa ja olen lasten kanssa niin että pää vähän nollaantuu. Sitten siinä vaiheessa kun lapset menevät nukkumaan, niin aloitan sen korjaus- ja suunnittelutyön.

Aika moni ope tekee näin, eivät varmasti kaikki.

Itse en vaan kykene heti oppitunnin jälkeen suunnittelemaan.

Mutta se, että koulun parkkis on tyhjä, ei kerro MITÄÄN opettajan työpäivästä.

Ai ap:ta oikein huvittaa? Mua ei kyllä huvita yhtään. Ennemminkin huolestuttaa. Ja omasta puolestani voin todeta että vaikka koen työni sairaanhoitajana ajoittain (useinkin) todella raskaana, niin opettajan työ on kuitenkin sellainen mihin en kyllä vaihtaisi! Se jos mikä on vastuullista ja erittäin kuormittavaa! Itsekin ihmisten kanssa töitä tekevänä voin vaan kuvitella minkälaisia osa lapsista (ja varsinkin vanhemmista) voi olla! Ja heidän kanssaan pitäisi sitten pystyä useita vuosiakin asioimaan asiallisesti. Suurin osa varmasti ihan ok, ja täyspäisiä ihmisiä, mutta aina mahtuu sekaan vaikka minkälaisia sekopäitä kun oppivelvollisuus kuitenkin koskee kaikkia. Lisäksi sitten tietysti se varsinaiden ydintehtävä, eli opettaminen. Ja koko sekalainen ryhmä kaikkine erityispiirteisine lapsineen pitäisi pystyä tasapuolisesti huomioimaan. Ja sitten tietysti oman lisänsä tuovat eri kielitaustoista ja kulttureista tulevat.

Opettajat ovat akateemisia, usein ikäluokkansa parhaimmistoa. Opettajankoulutukseen on lähes vaikeinta päästä. Ehkä Helsinkiin Lääketieteelliseen pyrkijöillä on yhtä vaativat kokeet ja todistusvaatimukset. Varsinkin todistusvalintoihin keskittyminen tulevaisuudessa valikoi lähinnä koulumenestyjät opettajankoulutukseen. 

Se, että opettajat oman koulu-uransa alun menestyksestä huolimatta eivät laajasti ole kansainvälisiä menestyjiä, start-up - yritysten rakentajia, Nobel-tiedehenkilöitä, huippukirurgeja tai suuryrityksen johtoryhmien jäseniä viemässä talouselämää eteen päin, on mielenkiintoinen piirre, aiheuttaako työn rutiininomainen aikatauluihin sidottu asiakaspalveluluonne ristiriitaa koulutuksen teoreettisuuden rinnalla?

Se, että opettajat ovat usein eximian tai laudaturin ylioppilaita, ja osaaminen ja tiedot lopulta valuvat hiekkaan, sillä tavalla että joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea (lapsiasianinvaltuutettu Kurttila) , aiheuttaako se myös ristiriitoja ammattikuvassa ? Väestön eliitti yrittää saada lukuhalutonta ja -taidotonta osaa väestöstä oppimaan edes jotakin ? Elävätkö he edes samassa todellisuudessa ?

Mikä saa opettajan pysymään tuossa mahdottomassa työympäristössä ? Onko alalla joitakin toistaiseksi  mainitsemattomia etuja, vai voittaako kutsumus muun työelämän epävarmat oravanpyörät ?

Vierailija kirjoitti:

Menepä joskus ihan vaikka yläasteelle sijaiseksi ja yritä saada ne oppimaan oikeasti jotain. Tai olemaan edes häiriköimättä.

Mikä tahansa työ sijaisena ilman koulutusta tai perehdytystä on hankalaa. Mene itse projektinpäällikön sijaiseksii: vedä palavereja, seuraa ja ohjaa tiimiin toimintaa, kirjoita suunnitelmia ja raportteja. Ei sekään nyt niin helppoa ole sijaistaa...

Täällä monet kyselevät, että miksi juuri opettajien jaksamisesta pitäisi olla kiinnostunut. Näitä kyselijöitä kehottaisin tutkimaan Ruotsin koulusysteemiä ja mitä siellä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana.

Suomi on yksi niitä harvoja maita, joissa opettajaksi halutaan, ei vaan päädytä kun mikään muu ura ei urkene. Tästä syystä meillä on ollut laadukas opetus ja motivoituneet opettajat. Nyt jo on kuitenkin ilmassa merkkejä muutoksesta: opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat vähentyneet ja joihinkin kouluihin on vaikea saada päteviä opettajia töihin. Tämä ei missään nimessä ole sellainen kehityssuunta, jota haluamme. Se, miten peruskoulu onnistuu tehtävässään on valtavan iso asia paitsi yksilön kannalla myös yhteiskunnallisella tasolla.

Kuinka moni teistä haluaa, että lastanne opettaa joku epäpätevä, täysin välinpitämätön ja pahimmassa tapauksessa työtään inhoava, joka on saanut paikan kun ketään muutakaan ei ole saatavilla ja jonkun aikuisen siellä luokassa on oltava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menepä joskus ihan vaikka yläasteelle sijaiseksi ja yritä saada ne oppimaan oikeasti jotain. Tai olemaan edes häiriköimättä.

Mikä tahansa työ sijaisena ilman koulutusta tai perehdytystä on hankalaa. Mene itse projektinpäällikön sijaiseksii: vedä palavereja, seuraa ja ohjaa tiimiin toimintaa, kirjoita suunnitelmia ja raportteja. Ei sekään nyt niin helppoa ole sijaistaa...

Sijainen saa kyllä yleensä ohjeet ja ainakin nopean perehdytyksen kyseisen koulun käytäntöihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauankohan ap. on ollut opettajana?

Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.

Ja opettajalla voi olla kokemusta pelkästään kouluista. Ei tiedä muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauankohan ap. on ollut opettajana?

Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.

Useimmat meistä on myös syöneet ravintolassa, mutta se ei silti tee meistä kokkeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauankohan ap. on ollut opettajana?

Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.

Useimmat meistä on myös syöneet ravintolassa, mutta se ei silti tee meistä kokkeja.

Useimmat meistä osaavat kyllä tehdä hyvää ruokaa ihan ilman kokin koulutustakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauankohan ap. on ollut opettajana?

Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.

Useimmat meistä on myös syöneet ravintolassa, mutta se ei silti tee meistä kokkeja.

Useimmat meistä osaavat kyllä tehdä hyvää ruokaa ihan ilman kokin koulutustakin.

Jep, omalle perheelle, ja kasvattaa ne omat lapset.

Et pystyisi toimimaan ravintolakokkina, koska et tiedä mitä kaikkea siellä pitäisi tehdä ja miten ruoka tehdään nopeasti, hygieenisesti ja taloudellisesti suurelle määrälle ihmisiä, kuinka joku tietty ruokalaji, mistä et itse pidä yhtään, valmistetaan jne.

Perheellinen aikuinen pärjää koulussa, mutta pysyvätkö lapset siellä ruodussa ja oppivatko he jotain, on asia erikseen. Koulutettu opettaja hoitaa luokkaa ja opetusta paljon helpommin, vaivattomammin ja tuloksekkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Kauankohan ap. on ollut opettajana?

Tietääkseen mitään opettajan työstä, tulisi olla toiminut itse koulussa opettajana.

Sen sijaan opettajat tietävät toisten työn vaativuuden ja kuormittavuuden, vaikka he eivät ole olleet missään tekemisissä tai toimineet missään roolissa (edes asiakkaana, potilaana, oppilaana)... 

Toiset vaan osaa ja tietää, ja toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukehtuisin varmaan nauruun kun joku ap:n kaltainen trolli ääliö yrittäisi edes päivän tehdä opettajan työtä. Teineistä kun on kyse niin sinne ei todellakaan noin vain saapastella. Joka luokassa on vähintään se yksi joka kokeilee kaiken mahdollisen ollakseen täysi riesa ja lopuilla menee opiskelu ihan reisille. Enkä edes jaksa aloittaa vanhemmista jotka eivät itse kykene muuhun kuin syyttämään koulua ja somea siitä että heidän lapsensa on ihan hunningolla.

Kyllä se vaan on niin, että pitää kohdata nuori yksilönä, ei opetusalamaisena.

Hän voi olla opettajaansa viisaampi! Tätä moni opettaja ei suostu huomioimaan. Siitä konflikti.

Samaa mietin kommenteista, joissa väitetään että opetusmateriaali pitää uusia opsia useammin ja vielä räätälöidä jokaiselle luokalle erikseen! Tässä kyllä opettaja jättää huomioimatta sen, että ei ole olemassa ”luokan tarpeita”. On olemassa yksilöitä joista opettaja muodostaa oman mielipiteensä kokonaisuudesta. Todellisuudessa siis poimii joukosta ne muutamat, joihin kohdistaa tuon räätälöinnin.

OPShan vaatii eriytystä, eli todellakin suunnilleen "joka tyypille siellä" pitäisi tehdä oma opetussuunnitelma ja materiaalit. No arvaa onnistuuko...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukaria? Onko murresana vai eikö kommentoija 14 ole oikeasti ope? Meillä sanotaan tukkari.

No jos on opettaja, niin alan osittain ymmärtää ongelmia. Jos menee 2h ”tukarin” valmisteluun, niin on työn tekotavassa vikaa.

Kouluttaako yliopisto käytännössä suorittavaa työtä tekevistä liian teoreettisesti ja tutkijan asenteella toimivia? Ei voi työelämässä (ainakaan opettajan ammatissa) tuolla tahdilla tehdä töitä. Aikaansaamisessa on ongelmia.

Mä kanssa ihmettelen tuntitolkulla valmisteluihin kun on samantyyppisiä tunteja ja tilaisuuksia vetänyt vuositolkulla. Eikö kertynyt kokemus auta mitään, vaan aina aloitetaan suunnittelu ja valmistautuminen nollasta?

OPS vaihtuu nykyään jopa neljän vuoden välein, joten vähintään neljän vuoden välein pitää materiaalit päivittää. Yleensä kyllä paljon useamminkin. Lisäksi kaikille ryhmille ei käy samat materiaalit vaan joku ryhmä tarvitsee erilaista opetusta. Kyllä niitä matskuja vaan joutuu suunnittelemaan koko aika uusiksi, kun tilanteet elävät. Sellainen opettaja, joka pitää samat kalvosulkeiset vuodesta toiseen oppilasmateriaalista riippumatta ei ole kovin hyvä opettaja.

Mikä on sinulle sellainen syy, että uusit materiaalit, vaikka OPS ei ole muuttunut?

Entä miksi kaikille ryhmille ei käy samat materiaalit? Puhutko jostain erikoisryhmistä? Luulin, ettei sellaisia enää saa olla. ja jos olisikin, heillä olisi oma vakkariopettaja.

En ole se jolta kysyit, mutta toinen ryhmä osaa tehdä ryhmätöitä, toisella menee perseilyksi. Joku ryhmä tarvii pitkät muistiinpanot kirjoitettavakseen, toisessa ei osata kirjoittaa, joten täytyy vaikka laatia aukkotehtäviä. Jossain luokassa on fiksuja puurtajia, joiden kanssa saa käytyä läpi paljon ylimääräistä materiaalia, jossakin täytyy yrittää saada vedettyä läpi edes vähimmäismäärä asiaa. Teen joka päivä joka luokalle oman tuntisuunnitelman ja usein myös muokkaan materiaaleja.

Ja nämä ryhmät on heterogeenisiä keskenään, mutta ryhmän sisällä oppilaat ovat homogeenisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2013 vain 20% opettajista harkitsi uranvaihtoa. Nyt tuo luku on lähes 60%.

Vaikka mitä ajattelisi opettajista ja heidän työstään, niin kyllä tuon luvun pitäisi herätellä ihmisiä. Jotain on pielessä ja pahasti kun motivoituneiden, korkeasti koulutettujen, ns. kutsumustyötä tekevien ihmisten keskuudessa tyytyväisyys työhön on romahtanut alle 10 vuodessa.

Se, jonka mielestä opetustyö on kevyttä, ei kyllä tiedä mistään mitään. Lapset ja nuoret ovat aivan järkyttävän levottomia nykyään - ne normaalitkin, saatikka sitten kaikki ne diagnoosilliset. Joka luokka pursuaa oppilaita jotka eivät todellakaan ole koulukuntoisia. Ja vanhemmat ovat sitten ihan oma lukunsa. Kun luokassa on 35 teiniä, joista ehkä viidellä ADHD, yhdellä autismi, kymmenellä ahdistusta/masennusta, kuudella lukihäiriö ja muutamalla diagnosoimaton mielenterveyden ongelma tai oppimishäiriö, 75% vakava kännykkäriippuvuus, muutamalla huumeongelma ja parilla syömishäiriö ja kolmasosalla vanhemmat jotka kritisoivat ja kommentoivat kaikkea, kolmasosalla vanhemmat joita ei saa kiinni vaikka pitäisi saada… No, ehkä saatte vähän kuvaa. Ja näille pitäisi sitten opettaa aika vaikeita ja monimutkaisia asioita koko ajan uudistuvilla ja vaihtuvilla opetussuunnitelmilla, täysin puutteellisin resurssein.

Että ei hyvää päivää. Siisti sisätyö my ass.

Yläkoulussa opetusryhmä on maks. 20 oppilasta, ei tosiaankaan 35.

Samalla tavalla silloin aiemmin oli tyyppejä, jotka nykyään saisivat nuo diagnoosit. Silloin vain opettajakin sai käyttää nyrkkiä heidän koulumiseen, joten olivat pieksetty hiljaiseksi. Nykyään tämä ei ole mahdollista, vaan tarvitaan toisenlaista työotetta.

Sama tilanne on ollut 80-luvulta asti, jolloin fyysinen kuritus kiellettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 2013 vain 20% opettajista harkitsi uranvaihtoa. Nyt tuo luku on lähes 60%.

Vaikka mitä ajattelisi opettajista ja heidän työstään, niin kyllä tuon luvun pitäisi herätellä ihmisiä. Jotain on pielessä ja pahasti kun motivoituneiden, korkeasti koulutettujen, ns. kutsumustyötä tekevien ihmisten keskuudessa tyytyväisyys työhön on romahtanut alle 10 vuodessa.

Se, jonka mielestä opetustyö on kevyttä, ei kyllä tiedä mistään mitään. Lapset ja nuoret ovat aivan järkyttävän levottomia nykyään - ne normaalitkin, saatikka sitten kaikki ne diagnoosilliset. Joka luokka pursuaa oppilaita jotka eivät todellakaan ole koulukuntoisia. Ja vanhemmat ovat sitten ihan oma lukunsa. Kun luokassa on 35 teiniä, joista ehkä viidellä ADHD, yhdellä autismi, kymmenellä ahdistusta/masennusta, kuudella lukihäiriö ja muutamalla diagnosoimaton mielenterveyden ongelma tai oppimishäiriö, 75% vakava kännykkäriippuvuus, muutamalla huumeongelma ja parilla syömishäiriö ja kolmasosalla vanhemmat jotka kritisoivat ja kommentoivat kaikkea, kolmasosalla vanhemmat joita ei saa kiinni vaikka pitäisi saada… No, ehkä saatte vähän kuvaa. Ja näille pitäisi sitten opettaa aika vaikeita ja monimutkaisia asioita koko ajan uudistuvilla ja vaihtuvilla opetussuunnitelmilla, täysin puutteellisin resurssein.

Että ei hyvää päivää. Siisti sisätyö my ass.

Yläkoulussa opetusryhmä on maks. 20 oppilasta, ei tosiaankaan 35.

Samalla tavalla silloin aiemmin oli tyyppejä, jotka nykyään saisivat nuo diagnoosit. Silloin vain opettajakin sai käyttää nyrkkiä heidän koulumiseen, joten olivat pieksetty hiljaiseksi. Nykyään tämä ei ole mahdollista, vaan tarvitaan toisenlaista työotetta.

Sama tilanne on ollut 80-luvulta asti, jolloin fyysinen kuritus kiellettiin.

LOL! Yläkoulussa ryhmäkoko ei todellakaan ole alle 20 oppilasta. Ja tuo 35 on lukioryhmälle ihan tavallinen koko, monasti on isompiakin ryhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettajilla näin: Oppitunnit on iltapäivällä kahteen tai kolmeen asti. Sen jälkeen alkaa tiimipalaveri, jossa suunnitellaan tulevaa päivää ja tulevia tapahtumia. Sen jälkeen wilmaviestit, puhelut vanhemmille jne. Kotiin viiden aikaan, illalla vielä kokeiden korjaus ja seuraavan päivän muut valmistelut. Joskus pitää myös tarkistaa koko luokan kirjoja tai vihkoja, ja pitää vanhempainvartteja. Pitää valmistaa mallitöitä askarteluun ja käsitöille. Lisäksi suuri työ on laittaa kaikille tuen tarpeessa oleville erityisoppilaille lomakkeet wilmaan.

Aineenopettajilla yläkoulussa ja lukiossa päivät kestää kolmeen tai puoli neljään, sen jälkeen wilmassa työt ja palaverit, kasvatuskeskustelut ja yhteydet vanhempiin. Jälki-istuntovalvonnat ym. Päivät venyy...

Suuri työ laittaa lomakkeet Wilmaan?

Esim. erityisen tuen lomake (päätös) laitetaan kerran Wilmaan. Ei ole sen kummempi kuin Windowsissa tiedoston tallennus.

HOJKS tehdään (voi tehdä vaikka Wordissa) ja tallennetaan Wilmaan (kts. vaativuus edeltä). HOJKS tarkistetaan pari kertaa vuodessa. Ei vaikeaa.

Vaikka erityisen ja tehostetun tuen oppilaita olisi puolet opetusryhmästä, niin ei tämä oikeasti ole mikään suuri työ. 

Tiedätkö, miten paljon muilla aloilla pitää tallentaa eri järjestelmiin asioita? 

Vierailija kirjoitti:

Ja sanottakoon nyt vielä työn kuormittavuuteen merkittävästi vaikuttava seikka - se, että kunnioitus koulutusta (ja opettajia) kohtaan on romahtanut ja yksilöllisyys ja omat oikeudet tuntuvat olevan kaiken keskiössä. Olen ollut ope nyt noin 15v ja asia on muuttunut ihan tänä aikana. Kyllä se jotenkin syö omaa jaksamista ja motivaatiota kun joka ikisestä asiasta alkaa luokassa neuvottelu, vastaanväittäminen ja säätäminen. Kaikkea kritisoidaan ja kyseenalaistetaan - jos ei teinien, niin sitten vanhempien taholta.

Aikaisemmin hyvä työrauha oli paljon helpompi saavuttaa kuin nykyään. Jos sanoin että homma tehdään näin, niin useimmat tekivät niin. Nyt jos sanon että homma tehdään näin, niin alkaa lähes joka kerta kauhea valitus ja vaikerrus siitä miten tylsää ja kohtuutonta se on. Usein vanhemmat sitten tähän lähtevät mukaan. On raskasta joutua koko ajan kritiikin, haukkujen ja vaatimusten kohteeksi ja kokea olevansa kaikkien mielestä parhaimmillaan tylsä ja ankea, pahimmillaan hullu ja epäonnistunut ihmispaska. Opettajalle saa sanoa nykyään ihan mitä vaan.

Siis kun oikeasti muistan sen ajan, kun olin se ”kiva ope”, jonka tunneilla oli hyvä työrauha ja hauskaa.

No, ehkä tämä vaan kertoo siitä että en enää osaa tehdä tätä duunia. Uranvaihto on mielessä joka päivä.

Ehkä olet ikääntynyt ja suhtautuminen ihmisiin on nurjistunut? Ehkä voisit kehittää opetustasi, vaikka sen pari tuntia viikossa. Motivointi on todella tärkeää. Tämä voi olla haastavaa, jos opetatat vaikka Raamatun kertomuksia koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauankohan ap. on ollut opettajana?

Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.

Useimmat meistä on myös syöneet ravintolassa, mutta se ei silti tee meistä kokkeja.

Useimmat meistä osaavat kyllä tehdä hyvää ruokaa ihan ilman kokin koulutustakin.

Juu ja varmasti on hyvää:D