Lue keskustelun säännöt.
En anna itseni sairastaa masennusta. t. 17v
20.11.2014 |
En usko olevani masentunut, tai ehkä enemmänkin en anna itseni olla masentunut.
Diagnoosina syvä masennus psykoottisin piirtein ja kroppa ihan loppu. Silti on raahaudun joka ikinen koulupäivä kouluun. Vaikka se vaatisi sitä, että mun pitää hakata itteni mustelmille, vaikka se vaatisi sitä, että mun pitäisi viiltää ranteeni auki. Kouluun on pakko mennä, en anna itseni olla menemättä. Ihan sama, vaikka harhat iskisivät päälle, en jätä menemättä. Joskus 13-vuotiaana olin viikon sairaslomalla masennuksen vuoksi, mutta sen jälkeen en. Joinain aamuina on suoraansanoen ihan helvetin vaikea lähteä kouluun, mutta minähän lähden, vaikka itkisin. En luovuta.
Asun parhaillaan lastenkodissa, jos sillä on mitään merkitystä.
Ensi vuonna olisi tarkoitus ottaa lukiokurssit päälle ja suorittaa kaksoistutkinto, mikälie onkaan, en ole hyvä termeissä, läpi mahdollisimman nopeaan, vaikka olen loppu jo nyt. En anna itseni luovuttaa.
Olen harkinnut tekeväni itselleni jotain todella, todella pahaa, jos en pääse lukioon ja pysty suorittamaan sitä muiden opiskelujen lomassa. Minusta tuntuisi silloin siltä, että jos en pysty suorittamaan kahtia opiskeluja samaan aikaan, niin olen ihan helvetin turha tähän maailmaan. Ei semmonen laiskapaska ansaitse elää. Jos ei jaksa edes opiskella...
En myöskään anna itseni nukkua riittävästi. En ole ansainnut unta, olen paha ihminen. Arkena herään viiden maissa, vaikka tarvitsisi herätä vasta seitsemältä.
En mitenkään väheksy muiden ihmisten masennusta, mutten anna itseni lupaa "sairastaa". En lupaa levätä. En lupaa luovuttaa.
Ja OT, jotkut vielä sanoo nuoruuden olevan elämän parasta aikaa...
Jotain pitäisi ehkä keksiä, koska minusta tuntuu, että joudun tällä menolla vielä suljetulle osastolle pakkolomalle. Mutta mitä? :(
Kommentit (62)
AP, oletko miettinyt, että voisiko tuosta osastojaksosta mahdollisesti olla sinulle jotain hyötyä? Saisit levättyä kun sinulla olisi"lupa" keskittyä muuhun kuin suorittamiseen ja saisit ehkä myös koottua ajatuksiasi siitä mitä todella haluat tehdä (lukio vai pelkästää ammattikoulu).
Itselläni on samanlaisia ongelmia, vaikka ne ilmenevätkin minulla hieman eri tavoin. Minäkin olen koko ajan suorituspaineiden alla, vaikka minun ei olisikaan pakko olla koko ajan tekemässä jotain. Minut nämä suorituspainetta saavat kamalan ahdistuneeksi ja estävät minua tekemästä suoritutumasta. Sitten tästä tulee kamala kierre, kun suorituspaineista lähtevä ahdistus muuttuu esteeksi suorittamiselle. :/
Olen sinua 10 vuotta vanhempi, ja oma kokemukseni on se, että tilanne menee hankalammaksi mitä kauemmin sen antaa jatkua hoidotta. Ymmärrän, että sairaalamaksuille kuulostaa kamalalta. Uskon, että itsekin reagoisin siihen samalla tavoin. Pystyisitkö kuitenkin ajattelemaan niin, että se 3-4kk "uhraus" voisi muuttaa suhtautumistasi suorittamiseen ja koulunkäyntiin positiivisemmaksi? Käytkö muuten terapiassa? Kannattaa ehdottomasti etsiä joku sellainen henkil jonka kanssa voisit käydä puhumassa muutaman kerran viikossa! Se on ainakin minulla helpottanut, että on joku jolle puhua ja jolta voi saada neuvoja siihen, että miten tästä pikkuhiljaa pääsee eteenpäin elämässä.
Sinähän voit kertoa lääkärillesi kokeilleesi, että pystyt nukkumaan pienemmällä Ketipinor annoksella. Ihmettelen suuresti jos lääkärin mielestä ei olisi ainoastaan hyvä jos tulet toimeen pienemmällä lääkemäärällä. Tosin en ole varma käytetäänkö Ketipinoria mahdollisesti sinun- ja minunkaltaisten tapausten kohdalla muustakin syistä kuin unta parantamaan (syön itsekin samankokoisella annoksella Ketipinoria).
Niin, ja sitten vielä täkäläinen ajatus: Pystyisitkö ehkä ruveta hiljalleen muuttamaan heräämisaikaasi hieman eteenpäin? Jos kokeilisivat ensin herätä vaikka 05:10 ja katsoisit miltä se tuntuu. Mikäli se tuntuisi helpolta, voisit siirtää heräämistä taas hieman myöhemmäksi. Näin et kerralla aiheuttaisi itsellesi suurta ahdistusta/shokkia.
Paljon tsemppiä!
-S
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät lääkkeet, hyvä filmi ja suklaata, ei vituta yhtään vaikka paskat olis housuissa. Terveys on tärkeintä, jos se puuttuu, niin ei muullakaan ole väliä.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:48"]Nro 9 tässä vielä:
Ole siinä hoitokokouksessa ehdottoman rehellinen. Varmista etukäteen, että lääkärikin olisi mukana - se on tärkeää.
Hyvä, että lenkkeilet, jatka sitä! Jos olet tosi väsynyt, niin pienikin kävely ulkona, erityisesti metsässä/luonnossa, on hyväksi.
Ota se Ketipinor niin kuin on määrätty. Sinun PITÄÄ nukkua eikä jemmata pillereitä. Olet älykäs nuori tyttö, ja tuo pillerileikki ei ole fiksua. Juttele lääkeasiasta lääkärin kanssa hoitotapaamisessa tai vaikka jo ennen sitä.
Minusta kuulostaa siltä, että lastenkoti ei ole sulle nyt se paras vaihtoehto toipumiseksesi, koska selvästi vedätät itseäsi ja muita sielläkin ja jatkat itsetuhoista itsesi uuvuttamista. Juttele vielä siitä sairaalamahdollisuudesta. Ajattele, että siellä ihan oikeasti sun pitäisi levätä, saat levätä ja sun ainoa juttu siellä on tulla terveeksi.
Minäkin olen ollut sairaalassa, ja siellä oli hyvä ja turvallinen olla. Sinne jouduin kesken yliopisto-opintojen, olisi ollut kyllä hyvä päästä jo aiemmin. Toivuttuani jatkoin opintoja, mulla on kaksi tutkintoa yliopistosta, opinnot menivät hyvin aina. Jatkoin silti itseni tappamista työllä ja suorittamisella. En osannut hoitaa itseäni ajoissa kuntoon, nyt yritän sitten, aikuisena sitä tehdä. Ei se vieläkään helppoa ole, mutta haluan ja tahdon lopettaa kierteen.
Sairaala on oikeasti hyvä paikka parantumiseen, jos siihen ei muualla anna itselleen mahdollisuutta.
[/quote]
Yritän olla, olen ujo ja minun on vaikea puhua ääneen edes normaaleja asioita. Sossut sentään tietää tämän ja osaavat kysyä minulta aina mielipidettä asioihin, kun en uskalla itse alkaa vain puhumaan.
Tykkään liikkua luonnossa :) Napit korville ja metsään juoksemaan on vain jotain niin ihanaa hermolomaa.
Jos otan koko annoksen, herään aamulla zombi-fiiliksellä ja ainakin seuraavat pari tuntia menee takkuisella fiiliksellä. Pitää kai pyytää lääkäriä miettimään annos uudelleen.
Olen miettinyt paikan vaihtoa, mutta enää 11kk ja olen täysi-ikäinen ja lähden pois laitoksesta. Mahdollisesti omaan asuntoon. 11kk aikaa hoitaa minut siihen kuntoon, että pärjään yksin, enkä tiedä mikä paikka olisi se minun.
Minun pitäisi päästä sairaalakammostani pois, jokin sairaalassa vain ahdistaa minua niin paljon :( Uskon kuitenkin, että lääkärini suosittelisi minulle osastoa, jos siitä kysyisin. Puhui siitä joskus.
ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:15"]
Hyvät lääkkeet, hyvä filmi ja suklaata, ei vituta yhtään vaikka paskat olis housuissa. Terveys on tärkeintä, jos se puuttuu, niin ei muullakaan ole väliä.
[/quote]
Kera teekupposen.
Masennuksesta kärsivän kannattaa ottaa tavoitteeksi tehdä itselle hyvää joka päivä, tehdä ihan mitä vaan joka edistää omaa onnellisuutta. Jos et muista mistä pidät niin tee niitä asioita joista muistat joskus pitäneesi kun et vielä ollut sairas. Kyky nauttia asioista pitää opetella uudestaan, ilman sitä ei parane ikinä.. :) T. masennuksen kanssa elänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä muutama juttu... Minusta olisi myös hyvä jos oman turvallisuutesi vuoksi hankkiutuisit noista ylimääräisistä pillereistä eroon, sillä ne voivat olla riski pahana päivänä.
Minäkin kaunistelin asioita terapeuteille yms. vuosia, kunnes olin niin huonossa kunnossa, että tajusin että tästä ei enää tule yksin mitään. Ja kun aloin puhumaan (ja pidin myös pääni, että sain sellaiset ihmiset minua hoitamaan joista itse pidän ja joiden kykyihin uskon) olen ollut todella huojentunut ja minusta tuntuu että olen ottanut suuren harppauksen eteenpäin tässä paranemisprosessissa. Tee sinä viisaammin kuin minä ja hae apua ajoissa! Se ei ole häpeä, vaan sinun tulisi pikemminkin miettiä että se että pystyt ylittämään nykyiset rajasi ja selättämään masennuksen, on voitto! :)
-S
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:08"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:05"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:34"] [quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:50"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä. Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jo. [/quote] Haluan yliopistoon, mutten tiedä riittääkö voimavarat. Välivuosi kuullostaisi oikeasti kivalle, vaikka se menisikin pääsykokeisiin lukiessa. Haluaisin suorittaa ammattikoulun läpi kunnialla, mutta pitää katsoa miten jaksan. Pitää jutella opon kanssa :) ap [/quote] Sun voinessia. Liian vähä uni tekee ihmisen hulluksi tai ainakin tyhmäksi vuosien mittaan. Vilkaise vain ympärillesi, niin näet. ;) [/quote] En tie kun viedään muutenkin vanhentuneita lääkkeitä. Sitten alat ottamaan sitä lääkettä suositellun määrän. Jos pienempi annos sinulle kuitenkin riittää hyvän ja laadukkaan unen takaamiseksi, niin kerrot sen lääkärille. t.3 [/quote] Pahalla päivällä meinaan selmaista päivää, jos minä saankin tarpeekseni kaikesta :/ Ketipinoria käytän saadakseni unta, mutta minulla on sellainen lääkemäärä piilossa, että sillä nukahtaisi useampikin ihminen. Mutta tämä lääkemäärä, 50mg on minulle ihan ok, pärjään tällä :) ap
[/quote]
No ethän sä tunnu pärjäävän, koska nukut koko ajan liian vähän.
[/quote]
No se. Pääsen hereille isolla kupilla teetä. En vain yhtään tykkää siitä zombi-fiiliksestä, minkä suurempi annos aiheuttaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:10"]AP, oletko miettinyt, että voisiko tuosta osastojaksosta mahdollisesti olla sinulle jotain hyötyä? Saisit levättyä kun sinulla olisi"lupa" keskittyä muuhun kuin suorittamiseen ja saisit ehkä myös koottua ajatuksiasi siitä mitä todella haluat tehdä (lukio vai pelkästää ammattikoulu).
Itselläni on samanlaisia ongelmia, vaikka ne ilmenevätkin minulla hieman eri tavoin. Minäkin olen koko ajan suorituspaineiden alla, vaikka minun ei olisikaan pakko olla koko ajan tekemässä jotain. Minut nämä suorituspainetta saavat kamalan ahdistuneeksi ja estävät minua tekemästä suoritutumasta. Sitten tästä tulee kamala kierre, kun suorituspaineista lähtevä ahdistus muuttuu esteeksi suorittamiselle. :/
Olen sinua 10 vuotta vanhempi, ja oma kokemukseni on se, että tilanne menee hankalammaksi mitä kauemmin sen antaa jatkua hoidotta. Ymmärrän, että sairaalamaksuille kuulostaa kamalalta. Uskon, että itsekin reagoisin siihen samalla tavoin. Pystyisitkö kuitenkin ajattelemaan niin, että se 3-4kk "uhraus" voisi muuttaa suhtautumistasi suorittamiseen ja koulunkäyntiin positiivisemmaksi? Käytkö muuten terapiassa? Kannattaa ehdottomasti etsiä joku sellainen henkil jonka kanssa voisit käydä puhumassa muutaman kerran viikossa! Se on ainakin minulla helpottanut, että on joku jolle puhua ja jolta voi saada neuvoja siihen, että miten tästä pikkuhiljaa pääsee eteenpäin elämässä.
Sinähän voit kertoa lääkärillesi kokeilleesi, että pystyt nukkumaan pienemmällä Ketipinor annoksella. Ihmettelen suuresti jos lääkärin mielestä ei olisi ainoastaan hyvä jos tulet toimeen pienemmällä lääkemäärällä. Tosin en ole varma käytetäänkö Ketipinoria mahdollisesti sinun- ja minunkaltaisten tapausten kohdalla muustakin syistä kuin unta parantamaan (syön itsekin samankokoisella annoksella Ketipinoria).
Niin, ja sitten vielä täkäläinen ajatus: Pystyisitkö ehkä ruveta hiljalleen muuttamaan heräämisaikaasi hieman eteenpäin? Jos kokeilisivat ensin herätä vaikka 05:10 ja katsoisit miltä se tuntuu. Mikäli se tuntuisi helpolta, voisit siirtää heräämistä taas hieman myöhemmäksi. Näin et kerralla aiheuttaisi itsellesi suurta ahdistusta/shokkia.
Paljon tsemppiä!
-S
[/quote]
Oisin muuten ehkä valmiimpi lähtemään osastojaksolle, jos en olisi koulussa. En haluaisi jäädä jälkeen, kun nytkin välillä on ollut vaikea pysyä muiden perässä. Minulla olisi nyt keväällä 5vk työssäoppimistakin, ja jos en saa sitä suoritettua, niin saan hylätyn ja opiskelut jää siihen.
Ketipinor ainakin kirjoitettiin "unen laadun parantamiseen", jos sitä tarkoitit :)
Voin koittaa muuttaa heräämistäni, viideltä herääminen ei ole minusta itsestäni mitään kivaa
, [quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:28"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:10"]AP, oletko miettinyt, että voisiko tuosta osastojaksosta mahdollisesti olla sinulle jotain hyötyä? Saisit levättyä kun sinulla olisi"lupa" keskittyä muuhun kuin suorittamiseen ja saisit ehkä myös koottua ajatuksiasi siitä mitä todella haluat tehdä (lukio vai pelkästää ammattikoulu).
Itselläni on samanlaisia ongelmia, vaikka ne ilmenevätkin minulla hieman eri tavoin. Minäkin olen koko ajan suorituspaineiden alla, vaikka minun ei olisikaan pakko olla koko ajan tekemässä jotain. Minut nämä suorituspainetta saavat kamalan ahdistuneeksi ja estävät minua tekemästä suoritutumasta. Sitten tästä tulee kamala kierre, kun suorituspaineista lähtevä ahdistus muuttuu esteeksi suorittamiselle. :/
Olen sinua 10 vuotta vanhempi, ja oma kokemukseni on se, että tilanne menee hankalammaksi mitä kauemmin sen antaa jatkua hoidotta. Ymmärrän, että sairaalamaksuille kuulostaa kamalalta. Uskon, että itsekin reagoisin siihen samalla tavoin. Pystyisitkö kuitenkin ajattelemaan niin, että se 3-4kk "uhraus" voisi muuttaa suhtautumistasi suorittamiseen ja koulunkäyntiin positiivisemmaksi? Käytkö muuten terapiassa? Kannattaa ehdottomasti etsiä joku sellainen henkil jonka kanssa voisit käydä puhumassa muutaman kerran viikossa! Se on ainakin minulla helpottanut, että on joku jolle puhua ja jolta voi saada neuvoja siihen, että miten tästä pikkuhiljaa pääsee eteenpäin elämässä.
Sinähän voit kertoa lääkärillesi kokeilleesi, että pystyt nukkumaan pienemmällä Ketipinor annoksella. Ihmettelen suuresti jos lääkärin mielestä ei olisi ainoastaan hyvä jos tulet toimeen pienemmällä lääkemäärällä. Tosin en ole varma käytetäänkö Ketipinoria mahdollisesti sinun- ja minunkaltaisten tapausten kohdalla muustakin syistä kuin unta parantamaan (syön itsekin samankokoisella annoksella Ketipinoria).
Niin, ja sitten vielä täkäläinen ajatus: Pystyisitkö ehkä ruveta hiljalleen muuttamaan heräämisaikaasi hieman eteenpäin? Jos kokeilisivat ensin herätä vaikka 05:10 ja katsoisit miltä se tuntuu. Mikäli se tuntuisi helpolta, voisit siirtää heräämistä taas hieman myöhemmäksi. Näin et kerralla aiheuttaisi itsellesi suurta ahdistusta/shokkia.
Paljon tsemppiä!
-S
[/quote]
Oisin muuten ehkä valmiimpi lähtemään osastojaksolle, jos en olisi koulussa. En haluaisi jäädä jälkeen, kun nytkin välillä on ollut vaikea pysyä muiden perässä. Minulla olisi nyt keväällä 5vk työssäoppimistakin, ja jos en saa sitä suoritettua, niin saan hylätyn ja opiskelut jää siihen.
Ketipinor ainakin kirjoitettiin "unen laadun parantamiseen", jos sitä tarkoitit :)
Voin koittaa muuttaa heräämistäni, viideltä herääminen ei ole minusta itsestäni mitään kivaa
[/quote]
Viesti karkasi näköjään kesken :( Kirjoitan puhelimella ja tuo "lähetä"-nappi on ihan vieressä.
Mutta joo, voin ainakin koittaa siirtää heräämistäni myöhemmäksi :) Sekin saattaisi jo auttaa vähän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun on vaikea puhua asioista esim. siellä hoitopalaverissa, niin kirjoita asioita ja ajatuksia muistiin etukäteen ja ota muistiinpanot mukaan. Niin mäkin teen lääkäriin mennessäni. :)
Joskus olen jopa printannut ne asiat ja antanut suoraan lääkärin/hoitajan luettavaksi, niin ei ole tarvinnut takellella, itkuun purskahtaen selittää. Oikeasti hyvä konsti, suosittelen! Eikä unohdu, jää mikään tärkeä asia sanomatta.
Zombiasiasat sun pitää sanoa lääkärille myös. Lääkitystä tai annostusta voi muuttaa, mutta se on lääkärin asia, ei maallikon.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:10"]AP, oletko miettinyt, että voisiko tuosta osastojaksosta mahdollisesti olla sinulle jotain hyötyä? Saisit levättyä kun sinulla olisi"lupa" keskittyä muuhun kuin suorittamiseen ja saisit ehkä myös koottua ajatuksiasi siitä mitä todella haluat tehdä (lukio vai pelkästää ammattikoulu). Itselläni on samanlaisia ongelmia, vaikka ne ilmenevätkin minulla hieman eri tavoin. Minäkin olen koko ajan suorituspaineiden alla, vaikka minun ei olisikaan pakko olla koko ajan tekemässä jotain. Minut nämä suorituspainetta saavat kamalan ahdistuneeksi ja estävät minua tekemästä suoritutumasta. Sitten tästä tulee kamala kierre, kun suorituspaineista lähtevä ahdistus muuttuu esteeksi suorittamiselle. :/ Olen sinua 10 vuotta vanhempi, ja oma kokemukseni on se, että tilanne menee hankalammaksi mitä kauemmin sen antaa jatkua hoidotta. Ymmärrän, että sairaalamaksuille kuulostaa kamalalta. Uskon, että itsekin reagoisin siihen samalla tavoin. Pystyisitkö kuitenkin ajattelemaan niin, että se 3-4kk "uhraus" voisi muuttaa suhtautumistasi suorittamiseen ja koulunkäyntiin positiivisemmaksi? Käytkö muuten terapiassa? Kannattaa ehdottomasti etsiä joku sellainen henkil jonka kanssa voisit käydä puhumassa muutaman kerran viikossa! Se on ainakin minulla helpottanut, että on joku jolle puhua ja jolta voi saada neuvoja siihen, että miten tästä pikkuhiljaa pääsee eteenpäin elämässä. Sinähän voit kertoa lääkärillesi kokeilleesi, että pystyt nukkumaan pienemmällä Ketipinor annoksella. Ihmettelen suuresti jos lääkärin mielestä ei olisi ainoastaan hyvä jos tulet toimeen pienemmällä lääkemäärällä. Tosin en ole varma käytetäänkö Ketipinoria mahdollisesti sinun- ja minunkaltaisten tapausten kohdalla muustakin syistä kuin unta parantamaan (syön itsekin samankokoisella annoksella Ketipinoria). Niin, ja sitten vielä täkäläinen ajatus: Pystyisitkö ehkä ruveta hiljalleen muuttamaan heräämisaikaasi hieman eteenpäin? Jos kokeilisivat ensin herätä vaikka 05:10 ja katsoisit miltä se tuntuu. Mikäli se tuntuisi helpolta, voisit siirtää heräämistä taas hieman myöhemmäksi. Näin et kerralla aiheuttaisi itsellesi suurta ahdistusta/shokkia. Paljon tsemppiä! -S [/quote] Oisin muuten ehkä valmiimpi lähtemään osastojaksolle, jos en olisi koulussa. En haluaisi jäädä jälkeen, kun nytkin välillä on ollut vaikea pysyä muiden perässä. Minulla olisi nyt keväällä 5vk työssäoppimistakin, ja jos en saa sitä suoritettua, niin saan hylätyn ja opiskelut jää siihen. Ketipinor ainakin kirjoitettiin "unen laadun parantamiseen", jos sitä tarkoitit :) Voin koittaa muuttaa heräämistäni, viideltä herääminen ei ole minusta itsestäni mitään kivaa
[/quote]
Koulusta saa sairauslomaa myös eli pystyt sitten myöhemmin, vaikka vuoden päästä, menemään siihen työssäoppimiseen jne. Sairausloma-aika myöskään ei kuluta opintotukiaikaasi! Siksi se saikku on tärkeää ihan virallisesti ottaa ja oppilaitoksen kanssa sopia jatko. Opinnot ei katkea, vaan pääset jatkamaan myöhemmin siitä mihin nyt jäit.
Sitä puolen vuoden - vuoden viivettä on aivan turha surra. Kukaan ei sulta viiden vuoden päästä kysele, valmistuitko samana vuonna kuin Mari ja Iida vaiko vasta seuraavana vuonna Toivon ja Katrin kanssa. pääasia, että tulet terveeksi ja valmistut sitten kun on aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:30"]Jos sun on vaikea puhua asioista esim. siellä hoitopalaverissa, niin kirjoita asioita ja ajatuksia muistiin etukäteen ja ota muistiinpanot mukaan. Niin mäkin teen lääkäriin mennessäni. :)
Joskus olen jopa printannut ne asiat ja antanut suoraan lääkärin/hoitajan luettavaksi, niin ei ole tarvinnut takellella, itkuun purskahtaen selittää. Oikeasti hyvä konsti, suosittelen! Eikä unohdu, jää mikään tärkeä asia sanomatta.
Zombiasiasat sun pitää sanoa lääkärille myös. Lääkitystä tai annostusta voi muuttaa, mutta se on lääkärin asia, ei maallikon.
[/quote]
Olen tähän asti kirjoittanut listat valmiiksi ja laittanut ne sähköpostilla sossulle :) En pystyisi vain kertomaan kaikkia itse, alkaisin itkemään tms. Olen myös kirjoittanut itselleni muistilistan.
Minä kerron lääkärille, jos näen lääkäriä tässä ennen palaveria.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:10"]AP, oletko miettinyt, että voisiko tuosta osastojaksosta mahdollisesti olla sinulle jotain hyötyä? Saisit levättyä kun sinulla olisi"lupa" keskittyä muuhun kuin suorittamiseen ja saisit ehkä myös koottua ajatuksiasi siitä mitä todella haluat tehdä (lukio vai pelkästää ammattikoulu). Itselläni on samanlaisia ongelmia, vaikka ne ilmenevätkin minulla hieman eri tavoin. Minäkin olen koko ajan suorituspaineiden alla, vaikka minun ei olisikaan pakko olla koko ajan tekemässä jotain. Minut nämä suorituspainetta saavat kamalan ahdistuneeksi ja estävät minua tekemästä suoritutumasta. Sitten tästä tulee kamala kierre, kun suorituspaineista lähtevä ahdistus muuttuu esteeksi suorittamiselle. :/ Olen sinua 10 vuotta vanhempi, ja oma kokemukseni on se, että tilanne menee hankalammaksi mitä kauemmin sen antaa jatkua hoidotta. Ymmärrän, että sairaalamaksuille kuulostaa kamalalta. Uskon, että itsekin reagoisin siihen samalla tavoin. Pystyisitkö kuitenkin ajattelemaan niin, että se 3-4kk "uhraus" voisi muuttaa suhtautumistasi suorittamiseen ja koulunkäyntiin positiivisemmaksi? Käytkö muuten terapiassa? Kannattaa ehdottomasti etsiä joku sellainen henkil jonka kanssa voisit käydä puhumassa muutaman kerran viikossa! Se on ainakin minulla helpottanut, että on joku jolle puhua ja jolta voi saada neuvoja siihen, että miten tästä pikkuhiljaa pääsee eteenpäin elämässä. Sinähän voit kertoa lääkärillesi kokeilleesi, että pystyt nukkumaan pienemmällä Ketipinor annoksella. Ihmettelen suuresti jos lääkärin mielestä ei olisi ainoastaan hyvä jos tulet toimeen pienemmällä lääkemäärällä. Tosin en ole varma käytetäänkö Ketipinoria mahdollisesti sinun- ja minunkaltaisten tapausten kohdalla muustakin syistä kuin unta parantamaan (syön itsekin samankokoisella annoksella Ketipinoria). Niin, ja sitten vielä täkäläinen ajatus: Pystyisitkö ehkä ruveta hiljalleen muuttamaan heräämisaikaasi hieman eteenpäin? Jos kokeilisivat ensin herätä vaikka 05:10 ja katsoisit miltä se tuntuu. Mikäli se tuntuisi helpolta, voisit siirtää heräämistä taas hieman myöhemmäksi. Näin et kerralla aiheuttaisi itsellesi suurta ahdistusta/shokkia. Paljon tsemppiä! -S [/quote] Oisin muuten ehkä valmiimpi lähtemään osastojaksolle, jos en olisi koulussa. En haluaisi jäädä jälkeen, kun nytkin välillä on ollut vaikea pysyä muiden perässä. Minulla olisi nyt keväällä 5vk työssäoppimistakin, ja jos en saa sitä suoritettua, niin saan hylätyn ja opiskelut jää siihen. Ketipinor ainakin kirjoitettiin "unen laadun parantamiseen", jos sitä tarkoitit :) Voin koittaa muuttaa heräämistäni, viideltä herääminen ei ole minusta itsestäni mitään kivaa
[/quote]
Koulusta saa sairauslomaa myös eli pystyt sitten myöhemmin, vaikka vuoden päästä, menemään siihen työssäoppimiseen jne. Sairausloma-aika myöskään ei kuluta opintotukiaikaasi! Siksi se saikku on tärkeää ihan virallisesti ottaa ja oppilaitoksen kanssa sopia jatko. Opinnot ei katkea, vaan pääset jatkamaan myöhemmin siitä mihin nyt jäit.
Sitä puolen vuoden - vuoden viivettä on aivan turha surra. Kukaan ei sulta viiden vuoden päästä kysele, valmistuitko samana vuonna kuin Mari ja Iida vaiko vasta seuraavana vuonna Toivon ja Katrin kanssa. pääasia, että tulet terveeksi ja valmistut sitten kun on aika.
[/quote]
Minulla olisi vuoden päästä tiedossa vielä pidempi työssäoppiminen, jotain 2,5kk jos oikein muistan. Koulu stressaa sen verran paljon, että haluaisin vain suorittaa kaiken nyt heti ja levätä sitten, vaikkei minulla ole voimia siihen just nyt :/
ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:36"]Sähän ruokit sitä masennusta sillä ettet anna itsesi nukkua tarpeeksi. Etkö halua parantua? [/quote] Haluan parantua, mutten osaa antaa itseni nukkua. ap
[/quote]
Miten ajattelit parantua jatkuvassa univajeessa? Uni on avaintekijä.
[/quote]
Ap sulla jäi tämä välistä.
Sanon tämän hyvää tarkoittaen: Ei kannata tuhlata elämäänsä marttyyriyteen. Ei siitä kukaan loppujen lopuksi oikeasti välitä. Kaikilla meillä on omat elämämme elettävänä.
Jos jäät nyt vaikka puolen vuoden tai vuoden sairauslomalle, suoritat sitten ne TOP-jaksot sen jälkeen, kuten muutkin nyt väliin jäävät opinnot. Opo auttaa sua tässä, suunnittelee sun kanssa opintojesi kulun ja on tukenasi, samoin varmasti sostyöntekijä. Mutta siis koulun puolesta opo etenkin on se tyyppi, joka sun kanssa nämä sitten huolehtii, ja jos sulla on ryhmänohjaaja/luokanvalvoja, niin hänkin lienee mukana.
Et ole eka etkä viimeinen ammattiin opiskeleva, joka pitäisi taukoa sairastumisen vuoksi ja palaa myöhemmin hoitamaan koulun loppuun. On koulunkin etu, että saavat sut valmistumaan, ja auttavat ihan varmasti kun olet avoin ja kerrot tilanteen. Ja se sairausloma kannattaa ottaa, koska tosiaan muuten koko ajan sun opintotukiaika kuluu tässä.
Mitä ajattelet itse, saatko tuossa kunnossa opiskeluista irti sitä, mitä terveenä saisit? Mitä mieltä olet, olisiko viisaampi mennä työharjoitteluihinkin terveenä ja jaksavana?
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:09"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:36"]Sähän ruokit sitä masennusta sillä ettet anna itsesi nukkua tarpeeksi. Etkö halua parantua? [/quote] Haluan parantua, mutten osaa antaa itseni nukkua. ap
[/quote]
Miten ajattelit parantua jatkuvassa univajeessa? Uni on avaintekijä.
[/quote]
Ap sulla jäi tämä välistä.
Sanon tämän hyvää tarkoittaen: Ei kannata tuhlata elämäänsä marttyyriyteen. Ei siitä kukaan loppujen lopuksi oikeasti välitä. Kaikilla meillä on omat elämämme elettävänä.
[/quote]
Minä ymmärrän. Välillä tuntuu pahalta olla huonolla fiiliksellä ja voida pahoin, kun me jokatapauksessa ollaan täällä vain kerran. Pitäis ottaa kaikki irti tästä, ei me tänne toiste päästä.
Mut jos minä aloittaisin nukkumisesta :)
ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:45"]Jos jäät nyt vaikka puolen vuoden tai vuoden sairauslomalle, suoritat sitten ne TOP-jaksot sen jälkeen, kuten muutkin nyt väliin jäävät opinnot. Opo auttaa sua tässä, suunnittelee sun kanssa opintojesi kulun ja on tukenasi, samoin varmasti sostyöntekijä. Mutta siis koulun puolesta opo etenkin on se tyyppi, joka sun kanssa nämä sitten huolehtii, ja jos sulla on ryhmänohjaaja/luokanvalvoja, niin hänkin lienee mukana.
Et ole eka etkä viimeinen ammattiin opiskeleva, joka pitäisi taukoa sairastumisen vuoksi ja palaa myöhemmin hoitamaan koulun loppuun. On koulunkin etu, että saavat sut valmistumaan, ja auttavat ihan varmasti kun olet avoin ja kerrot tilanteen. Ja se sairausloma kannattaa ottaa, koska tosiaan muuten koko ajan sun opintotukiaika kuluu tässä.
Mitä ajattelet itse, saatko tuossa kunnossa opiskeluista irti sitä, mitä terveenä saisit? Mitä mieltä olet, olisiko viisaampi mennä työharjoitteluihinkin terveenä ja jaksavana?
[/quote]
Tuolla tapaa minun olisi järkevä tehdä asiat, pitää vain ilmoittaa pomolle, jos en tulekkaan työssäoppimaan.
Mun ois parempi jatkaa uudestaan sitten, kun siihen oikeasti on voimia. Minusta ei ehkä just nyt olisi työssäoppimaan, kun mun pitäisi yksin pärjätä ja vastata aika isosta jutusta, siinä ohessa hoitaa asiakaspalvelu. Hain paikan sillä ajatuksella, että pakotan itseni ulos mukavuus-alueelta, että mun on pakko hoitaa asiakkaat siinä muiden töiden ohessa ja pakko jaksaa kuusi tuntia sosiaalista kanssakäymistä viitenä päivänä viikossa viiden viikon ajan, vaikka normaalisti en puhu ääneen yhtään mitään. En sitten tiedä, olisiko tuo jakso minulle vähän liian rankka just nyt.
On vain niin vaikea antaa periksi itselle, että on ihan ok ottaa rennommin, mutta oppimassahan me täällä ollaan :)
ap
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:58"]
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:36"]Sähän ruokit sitä masennusta sillä ettet anna itsesi nukkua tarpeeksi. Etkö halua parantua? [/quote] Haluan parantua, mutten osaa antaa itseni nukkua. ap
[/quote]
Miten ajattelit parantua jatkuvassa univajeessa? Uni on avaintekijä.