Lue keskustelun säännöt.
En anna itseni sairastaa masennusta. t. 17v
20.11.2014 |
En usko olevani masentunut, tai ehkä enemmänkin en anna itseni olla masentunut.
Diagnoosina syvä masennus psykoottisin piirtein ja kroppa ihan loppu. Silti on raahaudun joka ikinen koulupäivä kouluun. Vaikka se vaatisi sitä, että mun pitää hakata itteni mustelmille, vaikka se vaatisi sitä, että mun pitäisi viiltää ranteeni auki. Kouluun on pakko mennä, en anna itseni olla menemättä. Ihan sama, vaikka harhat iskisivät päälle, en jätä menemättä. Joskus 13-vuotiaana olin viikon sairaslomalla masennuksen vuoksi, mutta sen jälkeen en. Joinain aamuina on suoraansanoen ihan helvetin vaikea lähteä kouluun, mutta minähän lähden, vaikka itkisin. En luovuta.
Asun parhaillaan lastenkodissa, jos sillä on mitään merkitystä.
Ensi vuonna olisi tarkoitus ottaa lukiokurssit päälle ja suorittaa kaksoistutkinto, mikälie onkaan, en ole hyvä termeissä, läpi mahdollisimman nopeaan, vaikka olen loppu jo nyt. En anna itseni luovuttaa.
Olen harkinnut tekeväni itselleni jotain todella, todella pahaa, jos en pääse lukioon ja pysty suorittamaan sitä muiden opiskelujen lomassa. Minusta tuntuisi silloin siltä, että jos en pysty suorittamaan kahtia opiskeluja samaan aikaan, niin olen ihan helvetin turha tähän maailmaan. Ei semmonen laiskapaska ansaitse elää. Jos ei jaksa edes opiskella...
En myöskään anna itseni nukkua riittävästi. En ole ansainnut unta, olen paha ihminen. Arkena herään viiden maissa, vaikka tarvitsisi herätä vasta seitsemältä.
En mitenkään väheksy muiden ihmisten masennusta, mutten anna itseni lupaa "sairastaa". En lupaa levätä. En lupaa luovuttaa.
Ja OT, jotkut vielä sanoo nuoruuden olevan elämän parasta aikaa...
Jotain pitäisi ehkä keksiä, koska minusta tuntuu, että joudun tällä menolla vielä suljetulle osastolle pakkolomalle. Mutta mitä? :(
Kommentit (62)
Olen samaa mieltä kuin nro 62. Asiallisesti kirjoittava ja vastaileva, pohtiva nuori ihminen.
Saisi moni täysikasvuinen ottaa esimerkkiä!
Kaikkea hyvää, ap! Välitä itsestäsi ja yritä muistaa, että mihinkään ei ole kiire. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset mennyt vain lukioon? Amiksessa on sen verran helpompaa, että siellä opetetut asiat oppii normaalijärkinen ihan vapaa-ajallaan vaikka samaan aikaan kun olet yliopistossa. Lukio on itsessään kuormittava (ainakin jos on tasaisesti kiinnostunut kaikesta ja haluaa käydä mahdollisimman paljon kursseja), amis-lukio-kombo on turha ellet ajatellut ryhtyä vaikka LVI-insinööriksi