En anna itseni sairastaa masennusta. t. 17v

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:35"]En usko olevani masentunut, tai ehkä enemmänkin en anna itseni olla masentunut.

Diagnoosina syvä masennus psykoottisin piirtein ja kroppa ihan loppu. Silti on raahaudun joka ikinen koulupäivä kouluun. Vaikka se vaatisi sitä, että mun pitää hakata itteni mustelmille, vaikka se vaatisi sitä, että mun pitäisi viiltää ranteeni auki. Kouluun on pakko mennä, en anna itseni olla menemättä. Ihan sama, vaikka harhat iskisivät päälle, en jätä menemättä. Joskus 13-vuotiaana olin viikon sairaslomalla masennuksen vuoksi, mutta sen jälkeen en. Joinain aamuina on suoraansanoen ihan helvetin vaikea lähteä kouluun, mutta minähän lähden, vaikka itkisin. En luovuta.

Asun parhaillaan lastenkodissa, jos sillä on mitään merkitystä.

Ensi vuonna olisi tarkoitus ottaa lukiokurssit päälle ja suorittaa kaksoistutkinto, mikälie onkaan, en ole hyvä termeissä, läpi mahdollisimman nopeaan, vaikka olen loppu jo nyt. En anna itseni luovuttaa.

Olen harkinnut tekeväni itselleni jotain todella, todella pahaa, jos en pääse lukioon ja pysty suorittamaan sitä muiden opiskelujen lomassa. Minusta tuntuisi silloin siltä, että jos en pysty suorittamaan kahtia opiskeluja samaan aikaan, niin olen ihan helvetin turha tähän maailmaan. Ei semmonen laiskapaska ansaitse elää. Jos ei jaksa edes opiskella...

En myöskään anna itseni nukkua riittävästi. En ole ansainnut unta, olen paha ihminen. Arkena herään viiden maissa, vaikka tarvitsisi herätä vasta seitsemältä.

En mitenkään väheksy muiden ihmisten masennusta, mutten anna itseni lupaa "sairastaa". En lupaa levätä. En lupaa luovuttaa.

Ja OT, jotkut vielä sanoo nuoruuden olevan elämän parasta aikaa...

Jotain pitäisi ehkä keksiä, koska minusta tuntuu, että joudun tällä menolla vielä suljetulle osastolle pakkolomalle. Mutta mitä? :(
[/quote]

Miksi sinä ylipäätään saat käydä koulua tuolla diagnoosilla, noin sairaana? Eikö kukaan lähelläsi olevista aikuisista voi auttaa sinua? Sinä tarvitsisit nyt ihan kunnolla apua, hoitoa, tukea. Mitä ilmeisimmin psykologi ei ole tajunnut yhtään, miten vakava tilanteesi on. Oletko kertonut psykalle totuuden?
Älä MISSÄÄN tapauksessa ota nyt lisää stressiä itsellesi. Ehdit käydä lukion vielä vaikka iltaopintoina jos haluat, ja yliopistoon pääset ilman lukiotakin.

Kuulostat suorituspakkoinesi ihan minulta - ja minä poltin itseni loppuun. Pelottavan tuttua.

Toimintasi on nyt lähinnä itsetuhoista, vaikka aikuiset eivät sitä ilmeisesti tunnu tajuavan, koska päämääräsi ovat heidän silmissään niin hyvät.

Kuka sut on diagnosoinut? Sun pitäisi saada nyt kunnon hoitosuhde ja tavata joku tolkullinen lääkäri eikä sitä hyssyttelevää ja ongelmia näkemätöntä psykologia!

Olet nuori, ilmeisesti hyvin älykäs ja lahjakas. Tunnollinen, kunnianhimoinen. Koet tulevasi rakastetuksi teoillasi, saavutuksillasi, suorituksillasi. Ilman niitä et ole mitään, omasta mielestäsi. Näin se mulla meni, menee edelleenkin, ja taistelu tuntuu loputtomalta. Mutta sä olet niin nuori, että voit vaihtaa vielä suuntaa. Ajattele, että tuo on vähän niin kuin päihdeongelma: riippuvuutta, itsetuhoista. Sinänsä tavoitteesi opiskelujen suhteen ovat hyvät ja kannustan sinua täysillä, mutta älä tee tuossa tahdissa asioita, ja nyt ihan ensiksi hidastat vauhtia, hoidat itsesi kuntoon.

Sulla on edessäsi upea tulevaisuus, kunhan nyt rakastaisit itseäsi ja pitäisit huolta, ettet katkea ennen aikojasi.

Rakkautta, enkeleitä!!! t. parikymmentä vuotta sinua vanhempi sielunsiskosi

[/quote]

Minut sijoitettiin osaksi lastenkotiin diagnoosini vuoksi. Lääkäri, joka antoi diagnoosin, olisi halunnut minut suoraan osastolle joksikin aikaa seurattavaksi, mutten suostunut siihen. Jos romahdan pahasti (tai jään kiinni siitä), minua odottaa 3-4kk jakso osastolla.

Eipä nuo ohjaajat oikein voi pakottaa jäämään minua laitoksellekkaan päiväksi, en vain osaa olla tekemättä mitään. Kävelisin tyyliin ympyrää laitoksella ja saisin paniikkikohtauksia, raapisin itseäni ja olen joskus oksentanut silkasta ahdistuksesta.

Välillä tuntuu, että olisin jo polttamassa itseäni loppuun :/ Ns. poltan kynttilää molemmista päistä.

Minut diagnisoi lääkäri, jota olen nähnyt muutaman kerran diagnoosin jälkeen. Ohjaajat kertoivat tälle ennen diagnoosia millainen olen, mitä teen ja itsekkin kävin muutaman kerran puhumassa tälle ennen diagnoosia. Minulla on hoitokokous joukukuun keskivaiheilla, ja vissiin tämä lääkäri olisi tulossa sinne.

Mm noihin sanoihin en osaa sanoa oikein mitään, mutta tiedostan, että haen hyväksyntää ylisuorittamalla :/ Se on jännä, miten pikkusiskoni ei välitä koulunkäynnistä niin mitenkään. Pikkusiskolle hyvä numero on kutonen, minä viiltelisin itseäni rangaistukseksi samasta numerosta. Äiti ei vaadi minulta hyviä numeroita, ei mitään, olen itse kehittänyt itselleni pakkomielteen opiskeluun :/

Mutta kiitos sinullekkin! Olet ihana. Koita sinäkin rakastaa vähän itseäsi, vaikka tiedän, miten vaikeaa se on.

ap

Nostan hattua sinulle siitä, että edes yrität. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:12"]nro 9 jatkaa vielä:

Jossakin vaiheessa, kun pää ei ole tajunnut, että on pysähdyttävä, levättävä, kroppa sanoo sopimuksen irti. Niin minulle kävi. Ei voi syödä, ei nukkua, ei seisoa, ei istua. Makaat lattialla/sängyssä hirveissä kivuissa voimatta tehdä yhtään mitään. Tie vie sairaalaan, ja toipuminen kestää vuosia. Burn out myös uusiutuu helposti, jos on liian kovapäinen ottaakseen oppia kerrasta. Liitännäisenä tulee monia muita sairauksia, ja joillakin, kuten mulla, on masennus alla jo valmiiksi. Itse lääkitsin omaa masennustani suorittamisella, perfektionismilla jo teini-ikäisenä.
[/quote]

Kuullostaa pelottavan tutulle :s Olen pariin kertaan meinannut romahtaa jo lopullisesti, mutta se on mennyt sitten ohi. Tähän asti. En tiedä miten jatkossa. Toisaalta sairaalajakso pakkohoidossa kuullostaisi ihanalle hermolomalle, vaikken tiedä voisinko olla tekemättä mtn.

ap

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:50"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä.

Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jos kuitenkin olet masentunut, niin ei kannata stressata itseään liikaa. huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, joten sitä eik annata suorittaa vain läpimenolla.

se mikä on pahinta, jos et anna itsesi nukkua tarpeeksi. Uni, hyvä sellainen, on asia, joka auttaa parantumaan masennuksesta muiden keinojen avulla. saatat nyt vielä selvitä, mutta unenpuute pitkäaikaisesti vaikuttaa aivojen kykyyn omaksua tietoa, lisää sairastumisriskiä, pahentaa masennusta, estää aivoja uusiutumasta, alentaa suorituskykyä, älyä, vastustuskykyä, onnea elämästä.

eli ensimmäinen mitä teet, rupeat nukkumaan enemmän ja tarpeeksi.

Onko Sinulla paikkaa,j ossa pääset keskustelemaan asiasta?
[/quote]

Kiitos kommentistasi.

Tiedän olevani sairas, teen sairaita asioita, mutten osaa lopettaa :/

Voin yrittää antaa itseni nukkua enemmän. Olen vain jo niin pitkään mennyt tällä rytmillä. Viikonloppuisin annan itseni nukkua max kasiin, kun muut nukkuvat iltapäivään asti.

Käyn psykologilla pari kertaa kuussa, mutta tämä pääasiassa puhuu siitä, miten minun olisi hyvä ottaa lukio lisäksi ja tähdätä yliopistoon minun lukupääni vuoksi. Samaa sanoi luokanohjaaja koulussa. Että "todellakin lukiokurssit päälle ja lähdet sieltä suoraan yliopistoon". Olisi kuulemma tyhmyyttä jättää asiat kesken mun lukupäällä.

ap
[/quote]
et tarvitse lukiota päästäksesi yliopistoon. Suosittelen keskittymään ammattiopintoihin ja pidät vaikka välivuoden, jolloin opiskelet pääsykokeisiin. Jos siis oikeasti tahdot yliopistoon, etkä mene muiden pään mukaan.
[/quote]
Lisätään nyt vielä, että kaikki olettivat mun menevän lukioon tai tekevän vähintään kaksoistutkinnon. Aloitinkin kaksoistutkinnon, mutta loppupeleissä mun henkinen vointi vei voiton ja lopetin lukio-opinnot. Päätöksessä lopettaa, auttoivat opettaja, psykologi, opinto-ohjaaja ja kuraattori. En varmaan valmistuisi edes keväällä, jos en olisi lopettanut lukiota. Voimavarani eivät olisi riittäneet. Yliopistoon voin silti hakea, pelkällä ammattikoulupohjalla.
[/quote]

Haluan yliopistoon, mutten tiedä riittääkö voimavarat. Välivuosi kuullostaisi oikeasti kivalle, vaikka se menisikin pääsykokeisiin lukiessa. Haluaisin suorittaa ammattikoulun läpi kunnialla, mutta pitää katsoa miten jaksan. Pitää jutella opon kanssa :)

ap
[/quote]

Sun voimavarat riittävät kyllä, kun et nyt rupea sekoilemaan liian stressaavaksi käyvän ohjelman kanssa. Ammattitutkinto loppuun, sitten vaikka välivuosi, pääsykokeisiin valmistautumista ja toipumista.

Ja nuku!! Jos sulla on univaikeuksia, kerro lääkärille niistäkin. Ulkoile, kokeile myös vaikka mindfulnessia. Liian vähä uni tekee ihmisen hulluksi tai ainakin tyhmäksi vuosien mittaan. Vilkaise vain ympärillesi, niin näet. ;)
[/quote]

En tiedä kehtaanko sanoa tätä, mutta minulle on määrätty ketipinor unilääkkeeksi. Minun pitäisi ottaa 100mg iltaisin, mutta otan 50mg ja piilotan loput kaksi 25mg pilleriä "pahan päivän varalle" :/ En uskalla antaa ylimääräisiä pillereitä ohjaajille, suuttuisivat.

Aloitin syksyllä käymään lenkeillä, ja se on jopa vähän piristänyt minua välillä :) Vihaan itseäni lenkille lähtiessä, en jaksa, en pysty, kylmä, mutta keskivaiheilla lenkillä hyvä olo alkaa jo vähän voittaa, eikä se tunnukkaan niin pahalle enää. En vaan osaisi antaa itseni "nauttia" siitä hyvästä olosta. Pitää harjoittaa sitä.

ap

Jeesus vapahtaa. Hän armahtaa ja antaa anteeksi. Jeesus tuo levon ja rauhan.

Sähän ruokit sitä masennusta sillä ettet anna itsesi nukkua tarpeeksi. Etkö halua parantua?

Tarpeeksi nukkuminen ei tarkoita, että pitäisi nukkua viikonloppuisin iltapäivään. Mielestäni se on ihan hyvä, että heräät viikonloppuisinkin kahdeksalta. Sinun kuitenkin pitäisi sitten mennä nukkumaan aiemmin. Lukioikäisellä on unentarve 8,5-10 tuntia.

rytmi on siis masentuneelle hyväksi, siinäkin tietenkin niin, että se rytmi on sinun hyväksesi, etkä sinä rytmin hyväksi, jos ymmärrrät mitä tarkoitan. Jonain iltana voi menä elokuviin, katsella telkkaria yms, kunhan vain se pääosin, esim. 6 vuorokautta viikossa on rytmin mukaista.

tärkeää on myös riittävän levon lisäksi liikunta. sekään ei saa olla mitään suoritusta tai pakkotahtista. Samoin terveellinen, säännöllinen ruokailu. ja taas tässä se melkein täydellinen on parempi kuin täysin täydellinen.

Olen hieman huolissani, että onko sinulla pysyvää, hyvää hoitosuhdetta? ja lisäksi pelkään sitä, että voiko 17-vuotias kyetä määrittelemään sen, että onko mahdollinen hoitosuhteesi hyvä ( anteeksi tämä, jos koet ikärasismiksi)

Ne lukio-opinnot voivat olla hyvä asia, kun kerran sinulle on niitä suositeltu. Jos ne kuitenkin lisäävät _Tämän hetkistä_ taakkaasi, niin sitten sen lukion voi suorittaa myöhemminkin.

Tärkeimpänä tulevaisuutesi kannalta näen kuitenkin, että itsetuhoiset ajatukset ja toimintamallit pitäisi saada pois. Oletko keskustellut niistä kenenkään kanssa+ Jos psykologisi ei ota sinua tarpeeksi vakavasti, niin varaa terveyskeskuksesta aika ensin yleislääkärille ja pyydä häneltä lähetettä psykiatrille. selitä, tai näytä aloituksesi hänelle.

t. 3

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:35"]Jeesus vapahtaa. Hän armahtaa ja antaa anteeksi. Jeesus tuo levon ja rauhan.
[/quote]
Wtf, Päivi Räsänen, ei me nyt jessestä puhuttu!

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:35"]

Jeesus vapahtaa. Hän armahtaa ja antaa anteeksi. Jeesus tuo levon ja rauhan.

[/quote]

Mitä haet tällä kommentilla? Että ap tulisi uskoon siksi että joku anonyymi vauvapalstalla ilmoitti Jeesuksen tuovan pelastuksen? En käsitä teitä uskontuputtajia. Ei kukaan käänny käskystä.

Olin melkein samanlainen. Koulussa saatoin itkeä välitunnilla kun olin niin uupunut. Halaus sinulle.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:50"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä. Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jos kuitenkin olet masentunut, niin ei kannata stressata itseään liikaa. huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, joten sitä eik annata suorittaa vain läpimenolla. se mikä on pahinta, jos et anna itsesi nukkua tarpeeksi. Uni, hyvä sellainen, on asia, joka auttaa parantumaan masennuksesta muiden keinojen avulla. saatat nyt vielä selvitä, mutta unenpuute pitkäaikaisesti vaikuttaa aivojen kykyyn omaksua tietoa, lisää sairastumisriskiä, pahentaa masennusta, estää aivoja uusiutumasta, alentaa suorituskykyä, älyä, vastustuskykyä, onnea elämästä. eli ensimmäinen mitä teet, rupeat nukkumaan enemmän ja tarpeeksi. Onko Sinulla paikkaa,j ossa pääset keskustelemaan asiasta? [/quote] Kiitos kommentistasi. Tiedän olevani sairas, teen sairaita asioita, mutten osaa lopettaa :/ Voin yrittää antaa itseni nukkua enemmän. Olen vain jo niin pitkään mennyt tällä rytmillä. Viikonloppuisin annan itseni nukkua max kasiin, kun muut nukkuvat iltapäivään asti. Käyn psykologilla pari kertaa kuussa, mutta tämä pääasiassa puhuu siitä, miten minun olisi hyvä ottaa lukio lisäksi ja tähdätä yliopistoon minun lukupääni vuoksi. Samaa sanoi luokanohjaaja koulussa. Että "todellakin lukiokurssit päälle ja lähdet sieltä suoraan yliopistoon". Olisi kuulemma tyhmyyttä jättää asiat kesken mun lukupäällä. ap [/quote] et tarvitse lukiota päästäksesi yliopistoon. Suosittelen keskittymään ammattiopintoihin ja pidät vaikka välivuoden, jolloin opiskelet pääsykokeisiin. Jos siis oikeasti tahdot yliopistoon, etkä mene muiden pään mukaan. [/quote] Lisätään nyt vielä, että kaikki olettivat mun menevän lukioon tai tekevän vähintään kaksoistutkinnon. Aloitinkin kaksoistutkinnon, mutta loppupeleissä mun henkinen vointi vei voiton ja lopetin lukio-opinnot. Päätöksessä lopettaa, auttoivat opettaja, psykologi, opinto-ohjaaja ja kuraattori. En varmaan valmistuisi edes keväällä, jos en olisi lopettanut lukiota. Voimavarani eivät olisi riittäneet. Yliopistoon voin silti hakea, pelkällä ammattikoulupohjalla. [/quote] Haluan yliopistoon, mutten tiedä riittääkö voimavarat. Välivuosi kuullostaisi oikeasti kivalle, vaikka se menisikin pääsykokeisiin lukiessa. Haluaisin suorittaa ammattikoulun läpi kunnialla, mutta pitää katsoa miten jaksan. Pitää jutella opon kanssa :) ap [/quote] Sun voimavarat riittävät kyllä, kun et nyt rupea sekoilemaan liian stressaavaksi käyvän ohjelman kanssa. Ammattitutkinto loppuun, sitten vaikka välivuosi, pääsykokeisiin valmistautumista ja toipumista. Ja nuku!! Jos sulla on univaikeuksia, kerro lääkärille niistäkin. Ulkoile, kokeile myös vaikka mindfulnessia. Liian vähä uni tekee ihmisen hulluksi tai ainakin tyhmäksi vuosien mittaan. Vilkaise vain ympärillesi, niin näet. ;) [/quote] En tiedä kehtaanko sanoa tätä, mutta minulle on määrätty ketipinor unilääkkeeksi. Minun pitäisi ottaa 100mg iltaisin, mutta otan 50mg ja piilotan loput kaksi 25mg pilleriä "pahan päivän varalle" :/ En uskalla antaa ylimääräisiä pillereitä ohjaajille, suuttuisivat. Aloitin syksyllä käymään lenkeillä, ja se on jopa vähän piristänyt minua välillä :) Vihaan itseäni lenkille lähtiessä, en jaksa, en pysty, kylmä, mutta keskivaiheilla lenkillä hyvä olo alkaa jo vähän voittaa, eikä se tunnukkaan niin pahalle enää. En vaan osaisi antaa itseni "nauttia" siitä hyvästä olosta. Pitää harjoittaa sitä. ap

[/quote]

Minkä pahan päivän varalle?

Voit kuule päästäniistä lääkkeistä eroon ihanyksinkertaisesti:

laitat ne pussiin, ja lenkillä olosi aikana menet apteekkiin ja viet ne "vanhat lääkkeet"sinne. Apteekkiin kun viedään muutenkin vanhentuneita lääkkeitä.

Sitten alat ottamaan sitä lääkettä suositellun määrän. Jos pienempi annos sinulle kuitenkin riittää hyvän ja laadukkaan unen takaamiseksi, niin kerrot sen lääkärille.

t.3

Sinulla on ainakin vaativuuden tunnelukko. Todennäköisesti muitakin. Googleta huvikses ja relaa ihmeessä. Ei tuollainen itsensä piiskaaminen tee ollenkaan hyvää :(. Mitä nopeammin annat itsellesi armoa, sitä nopeammin toivut. Jos ajat itsesi piippuun, niin toipuminen kestää paljon kauemmin.

Muakin yritettiin painostaa jatkamaan opiskelua terapeutin toimesta viimeisillä voimillani vaikka kuinka pitkään. Se teki mulle todella paljon hallaa ja voimat vaan väheni ja väheni ja ahdistus kasvoi, kunnes en vaan enää kyennyt mihinkään ja olin ihan kuollut tosi pitkään sen jälkeen. Terapeutti on onneksi sittemmin vaihtunut.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:23"]Hei, täällä yksi vastaantappelija. Sairastin nuorempana tosi rankkaa masennusta vuosia, useaan otteeseen olin sairaalassa kuukausien jaksoja ja kaikki oli hankalaa. Sulla on hyvä idea siinä että et luovuta, mutta lähestyt asiaa väärästä suunnasta! Ota positiivisempi asenne vastaanpanemiseen, "minähän näytän tälle paskapäämasennukselle että nautin elämästä!" Ja tee asioita mistä nautit! Koulut sun muut ehtii suorittaa myöhemmin (itse valmistuin amiksesta 22-vuotiaana) jne. Älä satuta itsees esim viiltelemällä, tällä hetkellä susta saattaa tuntua että ne arvet ei mitään haittaa, mutta sit ku oot vanhempi ja masennus on historiaa niin ne oikeesti vaan vituttaa kun ihmiset huomaa ne ja niden näkyvien arpien takia on kauhean monella typeriä ennakkoluuloja susta, esim minäkin sain raskausaikana selittää kaikille hoitajille ja terkkareille että oon ihan oikeasti kunnossa.
Mun elämän jatkumiselle oli oikeasti hyvä paikka se suljettu osasto. Vaikka mut raahattiin sinne kiljuvana ja potkivana, se muutama kuukausi siellä teki ihmeitä. Sain oikeasti nukkua ja olo oli turvallinen, siellä ei voinut suorittaa yhtään mitään koulujuttuja jne niin ei tarvinut stressata. En tiedä kuullostaako tää nyt tyhmältä, mutta sairaalassa mulle tuli sellainen ajatus että masennus on sellainen musta möykky mahassa, sellainen paksu paskainen kuori mikä peittää sen sun todellisen luonteen ja onnellisuuden. Kaikki paskat ajatukset jne paksuntaa sitä kuorta ja siitä on hankalampi päästä eroon, mutta asiat jotka tekee sut iloseks, ihan ne pienimmätkin, tekee siihen säröjä ja lopulta reikiä ja joskus sitä ei enää oo.
Anna itelles löysää vaan, kukaan muu ei aseta sulle mitään deadlineja eikä odota sulta mitään, jos odottaa niin haistata pitkät, sun elämä! Ja niinku joku tuolla sanoi niin huonolla yo-todistuksella ei oikeasti tee mitään, suorita koulu sitten joskus kun jaksat ja haluat siihen oikeasti panostaa. Mä lopetin kolme eri lukiota kesken, aina jatkoin koska "oon alottanutki nii en voi lopettaa kesken". Sit tajusin että mitäs mä sillä paskalla todistuksella oikeasti teen ja miks kiusaan itteeni sillä ja lopetin koko lukion, enkä oo muuten katunut. Voin sit suorittaa sen vaikka viiskymppisenä jos huvittaa.

Sori jos on sekava selitys, puhelimella kirjotan ja ajatus pomppii. Masennuksen päihittäminen lähtee oikeasti susta itestä ja siihen saa apua pyytämällä! Kyllä sä pystyt siihen ;)
[/quote]

Kiitos.

Olen itsekkin ajatellut masennuksen sellaiseksi isoksi, mustaksi möykyksi mun sisällä, mutta samalla mietin, että menetänkö osan "minua" jos parannun. Masennus on ollut jo niin monta vuotta iso osa minua, etten tiedä millaista olisi elää ilman sitä. Osa minua olisi ns. poissa, vaikka haluaisinkin masennuksen pois kiusaamasta minua.

Haluaisin ehkä joskus itsekkin perustaa perheen ja saada lapsen, mutta pelottaa tuleeko sanomista minun jäljistä. Uskon, että jotkut huolestuvat niistä.

Yksi koulupäivä laitokseni pomo ja muutama isompi ohjaaja tulivat luokkaani opettajan soitettua heille, että nyt tänne. Kysyivät, että lähdenkö suosiolla heidän kyydillä ensiapuun, vai soitetaanko ambulanssi hakemaan. Olivat täysin valmiina vaikka väkisin raahaamaan minut ensiapuun, jos alkaisin niskuroimaan. Opettaja soitti heille, koska olin liian lähellä mennä tilaan, jossa minuun ei saanut enää kontaktia. En tiedä mikä se oli, psykoosista en tiedä. Muistan hämärästi ensiavun odotustilan ja lääkärin, joka käski mun riisua mun farkut, kun ei uskonut etten ole viillellyt reisiini. Osastolle en sillä kertaa joutunut, mutta lähellä se oli. Viikonlopusta en muista mtn. Ohjaajat tahtoisivat minut osastolle, mutta minua koko asia pelottaa :/

Välillä vaan tulee hyviäkin päiviä, milloin ajattelen, että "paskat mun olosta, mun masennuksesta, minähän selviän tän koulun läpi, minä pystyn", mutta niitä päiviä saisi olla enemmänkin :)

ap

Nro 9 tässä vielä:

Ole siinä hoitokokouksessa ehdottoman rehellinen. Varmista etukäteen, että lääkärikin olisi mukana - se on tärkeää.

Hyvä, että lenkkeilet, jatka sitä! Jos olet tosi väsynyt, niin pienikin kävely ulkona, erityisesti metsässä/luonnossa, on hyväksi.

Ota se Ketipinor niin kuin on määrätty. Sinun PITÄÄ nukkua eikä jemmata pillereitä. Olet älykäs nuori tyttö, ja tuo pillerileikki ei ole fiksua. Juttele lääkeasiasta lääkärin kanssa hoitotapaamisessa tai vaikka jo ennen sitä. 

Minusta kuulostaa siltä, että lastenkoti ei ole sulle nyt se paras vaihtoehto toipumiseksesi, koska selvästi vedätät itseäsi ja muita sielläkin ja jatkat itsetuhoista itsesi uuvuttamista. Juttele vielä siitä sairaalamahdollisuudesta. Ajattele, että siellä ihan oikeasti sun pitäisi levätä, saat levätä ja sun ainoa juttu siellä on tulla terveeksi. 

Minäkin olen ollut sairaalassa, ja siellä oli hyvä ja turvallinen olla. Sinne jouduin kesken yliopisto-opintojen, olisi ollut kyllä hyvä päästä jo aiemmin. Toivuttuani jatkoin opintoja, mulla on kaksi tutkintoa yliopistosta, opinnot menivät hyvin aina. Jatkoin silti itseni tappamista työllä ja suorittamisella. En osannut hoitaa itseäni ajoissa kuntoon, nyt yritän sitten, aikuisena sitä tehdä. Ei se vieläkään helppoa ole, mutta haluan ja tahdon lopettaa kierteen. 

Sairaala on oikeasti hyvä paikka parantumiseen, jos siihen ei muualla anna itselleen mahdollisuutta.

Kuule ap, yleensä tervehtyminen vaatii sen pohjakosketuksen ja sinä nyt rimpuilet sitä pohjaa vastaan ja sinnittelet pinnalla. Mitä aikaisemmin suostuu sinne pohjalle, sitä matalampi se pudotus on ja ylös kiipeäminen helpompaa ja nopeampaa ja siitä jää vähemmän lopullisia vaurioita. 

Kaikkea hyvää sinulle, asenteesi auttaa sinua kyllä läpi elämän, yritä tehdä oikeita valintoja!

t. pari kertaa pohjalta pinnalle rämpinyt

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:36"]Sähän ruokit sitä masennusta sillä ettet anna itsesi nukkua tarpeeksi. Etkö halua parantua?
[/quote]

Haluan parantua, mutten osaa antaa itseni nukkua.

ap

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:30"]Nostan hattua sinulle siitä, että edes yrität. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
[/quote]

Kiitos <3

ap

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:24"]Sinulla on jo toinen tärkeä: sisu. Nyt sitten vaikka sillä sisulla kaiva esiin armollisuus, lempeys ja rakkaus itseäsi kohtaan niin hyvää tulee. Sitä paitsi keho on kuin kone ja aivot kuin tietokoneen muisti, paskaksi menee jos niitä ei huolla ja antaa ylikuumeta liikakäytöllä.
[/quote]

Tuo on sillä tapaa hyvä vertaus, että viihdyn tietokoneiden parissa :3 Olen laitoksessa monet tietokoneet, puhelimet yms muut korjannut, kun niistä ei ole pidetty tarpeeksi huolta.

ap

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:50"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä. Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jos kuitenkin olet masentunut, niin ei kannata stressata itseään liikaa. huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, joten sitä eik annata suorittaa vain läpimenolla. se mikä on pahinta, jos et anna itsesi nukkua tarpeeksi. Uni, hyvä sellainen, on asia, joka auttaa parantumaan masennuksesta muiden keinojen avulla. saatat nyt vielä selvitä, mutta unenpuute pitkäaikaisesti vaikuttaa aivojen kykyyn omaksua tietoa, lisää sairastumisriskiä, pahentaa masennusta, estää aivoja uusiutumasta, alentaa suorituskykyä, älyä, vastustuskykyä, onnea elämästä. eli ensimmäinen mitä teet, rupeat nukkumaan enemmän ja tarpeeksi. Onko Sinulla paikkaa,j ossa pääset keskustelemaan asiasta? [/quote] Kiitos kommentistasi. Tiedän olevani sairas, teen sairaita asioita, mutten osaa lopettaa :/ Voin yrittää antaa itseni nukkua enemmän. Olen vain jo niin pitkään mennyt tällä rytmillä. Viikonloppuisin annan itseni nukkua max kasiin, kun muut nukkuvat iltapäivään asti. Käyn psykologilla pari kertaa kuussa, mutta tämä pääasiassa puhuu siitä, miten minun olisi hyvä ottaa lukio lisäksi ja tähdätä yliopistoon minun lukupääni vuoksi. Samaa sanoi luokanohjaaja koulussa. Että "todellakin lukiokurssit päälle ja lähdet sieltä suoraan yliopistoon". Olisi kuulemma tyhmyyttä jättää asiat kesken mun lukupäällä. ap [/quote] et tarvitse lukiota päästäksesi yliopistoon. Suosittelen keskittymään ammattiopintoihin ja pidät vaikka välivuoden, jolloin opiskelet pääsykokeisiin. Jos siis oikeasti tahdot yliopistoon, etkä mene muiden pään mukaan. [/quote] Lisätään nyt vielä, että kaikki olettivat mun menevän lukioon tai tekevän vähintään kaksoistutkinnon. Aloitinkin kaksoistutkinnon, mutta loppupeleissä mun henkinen vointi vei voiton ja lopetin lukio-opinnot. Päätöksessä lopettaa, auttoivat opettaja, psykologi, opinto-ohjaaja ja kuraattori. En varmaan valmistuisi edes keväällä, jos en olisi lopettanut lukiota. Voimavarani eivät olisi riittäneet. Yliopistoon voin silti hakea, pelkällä ammattikoulupohjalla. [/quote] Haluan yliopistoon, mutten tiedä riittääkö voimavarat. Välivuosi kuullostaisi oikeasti kivalle, vaikka se menisikin pääsykokeisiin lukiessa. Haluaisin suorittaa ammattikoulun läpi kunnialla, mutta pitää katsoa miten jaksan. Pitää jutella opon kanssa :) ap [/quote] Sun voimavarat riittävät kyllä, kun et nyt rupea sekoilemaan liian stressaavaksi käyvän ohjelman kanssa. Ammattitutkinto loppuun, sitten vaikka välivuosi, pääsykokeisiin valmistautumista ja toipumista. Ja nuku!! Jos sulla on univaikeuksia, kerro lääkärille niistäkin. Ulkoile, kokeile myös vaikka mindfulnessia. Liian vähä uni tekee ihmisen hulluksi tai ainakin tyhmäksi vuosien mittaan. Vilkaise vain ympärillesi, niin näet. ;) [/quote] En tiedä kehtaanko sanoa tätä, mutta minulle on määrätty ketipinor unilääkkeeksi. Minun pitäisi ottaa 100mg iltaisin, mutta otan 50mg ja piilotan loput kaksi 25mg pilleriä "pahan päivän varalle" :/ En uskalla antaa ylimääräisiä pillereitä ohjaajille, suuttuisivat. Aloitin syksyllä käymään lenkeillä, ja se on jopa vähän piristänyt minua välillä :) Vihaan itseäni lenkille lähtiessä, en jaksa, en pysty, kylmä, mutta keskivaiheilla lenkillä hyvä olo alkaa jo vähän voittaa, eikä se tunnukkaan niin pahalle enää. En vaan osaisi antaa itseni "nauttia" siitä hyvästä olosta. Pitää harjoittaa sitä. ap

[/quote]

Minkä pahan päivän varalle?

Voit kuule päästäniistä lääkkeistä eroon ihanyksinkertaisesti:

laitat ne pussiin, ja lenkillä olosi aikana menet apteekkiin ja viet ne "vanhat lääkkeet"sinne. Apteekkiin kun viedään muutenkin vanhentuneita lääkkeitä.

Sitten alat ottamaan sitä lääkettä suositellun määrän. Jos pienempi annos sinulle kuitenkin riittää hyvän ja laadukkaan unen takaamiseksi, niin kerrot sen lääkärille.

t.3
[/quote]

Pahalla päivällä meinaan selmaista päivää, jos minä saankin tarpeekseni kaikesta :/ Ketipinoria käytän saadakseni unta, mutta minulla on sellainen lääkemäärä piilossa, että sillä nukahtaisi useampikin ihminen. Mutta tämä lääkemäärä, 50mg on minulle ihan ok, pärjään tällä :)

ap

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:41"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:34"] [quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:50"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä. Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jo. [/quote] Haluan yliopistoon, mutten tiedä riittääkö voimavarat. Välivuosi kuullostaisi oikeasti kivalle, vaikka se menisikin pääsykokeisiin lukiessa. Haluaisin suorittaa ammattikoulun läpi kunnialla, mutta pitää katsoa miten jaksan. Pitää jutella opon kanssa :) ap [/quote] Sun voinessia. Liian vähä uni tekee ihmisen hulluksi tai ainakin tyhmäksi vuosien mittaan. Vilkaise vain ympärillesi, niin näet. ;) [/quote] En tie kun viedään muutenkin vanhentuneita lääkkeitä. Sitten alat ottamaan sitä lääkettä suositellun määrän. Jos pienempi annos sinulle kuitenkin riittää hyvän ja laadukkaan unen takaamiseksi, niin kerrot sen lääkärille. t.3 [/quote] Pahalla päivällä meinaan selmaista päivää, jos minä saankin tarpeekseni kaikesta :/ Ketipinoria käytän saadakseni unta, mutta minulla on sellainen lääkemäärä piilossa, että sillä nukahtaisi useampikin ihminen. Mutta tämä lääkemäärä, 50mg on minulle ihan ok, pärjään tällä :) ap

[/quote]

No ethän sä tunnu pärjäävän, koska nukut koko ajan liian vähän.