Missä iässä pääsit asumisen tasolle, joka tuntui riittävän hyvältä loppuiäksi. Eli et enää miettinyt "seuraavaa kämppää".

27. Ostettiin iso omakotitalo hyvältä paikalta ja kaupungista jossa molempien työt.

Olin 35 kun omakotitalo valmistui länsi-Helsinkiin ja 53 kun sain sen maksettua.

Ostettiin tämä nykyinen ok-talo Helsingistä neljä vuotta sitten (olin 30v)  ja tässä asutaan kunnes lapset kasvaa ja muuttaa pois kotoa. Sen jälkeen muutetaan maalle Vihtiin/Kirkkonummelle johonkin ihanaan vanhaan hirsitaloon, otan pari hevosta omaan pihaan, kanoja, ankkoja, kissan.. Nuorin kun on 18v niin itse olen 47v.  Toki voi mieli muuttua, mutta just nyt tuntuu siltä, että kaipaan kuitenkin ympärilleni enemmän hiljaisuutta, yön pimeyttä ja luontoa.

25, pieni yhden huoneen tönö korvessa, en osaa kaivata yhtään enempää. Luonnon rauha, vesi, sähkö ja hidas internet riittää.

Lasten kanssa tarvitaan nyt isompi ja kun muuttavat pois niin sitten muutetaan pienempään. Eli eläkkeellä varmaan etsitään miehen kanssa lopullinen kämppä. Kokemusta on eri asumismuodoista kerrostalosta omakotitaloon ja rivariin. Omakotitalon töitä ei halua enää eläkeikäisenä.

29.v.

Ensin lapsettomana 20-vuotiaana, sit yllätyksenä saatiin kolme lasta ja pakko oli muuttaa. Nyt taas sit 32-vuotiaana ollaan kodissa, josta ei lähdetä.

Olen 40-vuotias. Olen ehtinyt muuttaa yli 40 kertaa lähinnä työn, opiskeluiden, seikkailunhalun ja elämäntilanteiden muuttumisen vuoksi. Aikuisiällä pisin aika yhdessä paikassa on kai ollut kaksi vuotta.

Vuosi sitten sain perinnöksi rintamamiestalon, johon olen ollut tosi tyytyväinen. Uskon tämän olevan kotini niin pitkään, kunnes en enää vanhana pärjää omillani. Tuntuu kuin olisin päässyt maaliin, jossa kukaan ei enää tunge kotiini yleisavaimella tai vaadi vuokraa tonnia kuussa. Näillä tuloilla en saa asuntolainaa joten lukitsen tämän vaihtoehdon hyvillä mielin.

30 v, pienehkö omakotitalo isolla tontilla puolen tunnin päässä Helsingistä. Sillä ajatuksella ostettiin, että ei tarvii toivottavasti enää ikinä muuttaa, ellei sit vanhana halua kerrostaloon. Remppaa kyllä riittää, eli maailma ei ole valmis tämänkään asian osalta :)

27v, kun omakotitalo valmistui.

26v:nä ostimme 98m2 rivarikämpän.

Ero tuli 8v myöhemmin ja uudessa elämässä on nyt rakennettu 3. uusi okt 25v aikana. Jokainen talo on ollut "se oikea" mutta elämäntilanteet muuttuu. Nyt 60v:nä ilman lapsia 120m2 pikkutalo on ihan paras

Ostin tämän kun olin 28 v. Nyt 11 vuotta myöhemmin koko ajan vaan vahvistuu se olotila, että tämä on se koti mihin kuulun ja josta mut saa kuskata krematorioon aikanaan.

25-vuotiaana omakotitaloon usealla takalla ja isolla tontilla, mutta se meni sitten avioeron myötä.

En oikein usko että loppuelämän aikana näin ikisinkkuna pääsisin taas "riittävän hyvälle tasolle". Ellen sitten pysty vaihtamaan sellaiselle alalle, missä voi työskennellä ja asua halvalla syrjäseudulla.

31-vuotiaana rakennutettiin okt Helsinkiin, laina maksettu 50-vuotiaana eli ihan kohta. Kiva koti jossa tilaa koko perheelle, oma piha, mukava rauhallinen pientaloalue. Autolla 20 min keskustaan, julkisetkin kulkee. Muutan tästä vasta vanhainkotiin.