10-vuotias lapsi ei haluaisi osallistua uskonnon tunnille.

Juniori ollessaan kolmannella luokalla kysyi "miksi mun pitää tällaista oppia, tää on ihan satua". Luki johonkin uskonnon kokeeseen.

Nyt on 14 ja sai seurakunnalta "Ripari olis cool"-kirjeen. Avas, totes läystäkkeen kansilehden nähtyään VMP ja donkkas paperiroskikseen. Oma päätös, minulla siihen mitään sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksestani ET on paljon mielenkiintoisempaa, sekä opettavaisempaa.

Minulla on kokemusta sekä ev.lut-opetuksesta että elämänkatsomustiedosta, ja kyllä ev.lut oli laadultaan paljon parempaa.

Et:n opetus oli ainakin 2000-luvun alkupuolella aivan retuperällä, sitä opetti kuka sattuu ja ainakaan omassa alakoulussani ei edes ollut mitään oppikirjoja käytössä. Usein oppitunnit olivat käytännössä vain jotain puuhastelua mitä nyt piti järjestää, kun laki näin vaatii. Yläkoulussa opetuksen taso sitten nousikin todella paljon ja et:stä tuli yksi suosikkiaineistani. Opettaja opetti myös uskontoa ja historiaa ja oli todella asiantunteva.

Toivottavasti nykyään opetus on tuosta parantunut, mutta käytännössä riippuu varmaan todella paljon asuinpaikasta ja opettajasta millaiseksi opetuksen taso muodostuu. Parhaimmillaan et on todella antoisa aine, joka antaa myös hyvät valmiudet filosofian opiskeluun lukiossa. Uskonnon tunneillakin käsitellään kyllä esim. etiikkaa, mutta käsittääkseni nimenomaan uskonnon näkökulmasta. Lukiossa et oli tosi mielenkiintoinen aine, joskin niitä päällekkäisyyksiä filosofian kanssa oli aika paljon. Yllättäen et oli myös kirjoituksissa yksi vaikeimmista aineista, vaikka odotin, että siihen ei tarvitse juuri lukea, jos osaa ajatella omilla aivoilla ja on hyvät pohjatiedot. Oppisisältö et:ssä on tosi laaja ja kattaa aiheita niin psykologiaan, uskontoon, filosofiaan kuin yhteiskuntaoppiinkin liittyen.

Pois aivopesu.

"Uskonnon" hirmuteot käsiteltäköön historian tunneeilla.

Ymmärrän lastasi. Itsekin aloin pitämään uskonnon opetusta kuravellinä tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnonopetus kouluissa on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta eli ei tähtää siihen, että oppilaan pitäisi itse uskoa. Jos oppilas on kastettu vaikkapa ev.lut kirkon jäsen, niin hän osallistuu ev.lut opetukseen (opetukseen saa kyllä osallistua kuka tahansa, vaikkei olisi kastettu kirkon jäsen). Tämä tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että opetuksessa painottuu  enemmän kristinusko, sen suuntaukset, historia, sen vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kaikkia muitakin uskontoja käsitellään. Yksi keskeisimmistä tavoitteista ue-opetuksessa on kasvattaa oppilas kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisoikeudet ovat sekä et:ssä että ue:ssa keskeinen asia. 

Uskonnon kuuluu olla pakollinen aine, mutta nykyinen 13 opintosuunnitelman "oman tradition" mukainen opetus ei välttämättä toimi. Kannattaisin yhteistä katsomusainetta kaikille. Lapsen ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse uskoa esim.kristinuskon oppeihin, vaikka osallistuisi ev.lut tunneille. Uskontojen tunteminen kuitenkin on hyvä osa yleissivistystä. 

Miksi hän ei haluaisi osallistua tunneille? Minusta oppiaineeseen voi hyvinkin suhtautua samoin, kuten yhteiskuntaoppiin. Vaikka opiskellaan eri puolueista, ei mihinkään niistä tarvitse sitoutua. Koululaitos on myös puoluepoliittisesti sitouttamaton. 

t. ue- ja et-ope

Periaatteessa näin toki on, mutta kyllä se alakoulujen uskonnonopetus käytännössä usein on aika katsomuksellista. Raamatun tarinoitahan siellä pitkälti päntätään ja opiskellaan jotain isä meidän -rukouksia ulkoa. Todella paljon riippuu myös opettajasta millaiseksi tunnit muodostuvat. Ei se opetus useinkaan ole katsomuksellisesti sitoutumatonta ainakaan vielä alakoulun puolella, yläkoulussa sitten voi oikeasti olla jo ihan järkevää sisältöä.

Sama ue-ope/et-ope vastaa: on aidosti todella vaikea kysymys, millaisia uskontotuntien pitäisi olla pienille alakoululaisille. Itse näen asian niin, että tarinoiden kautta lähdetään tutustumaan länsimaiseen kulttuurin merkittävällä tavalla vaikuttaneeseen teokseen. Se on tutustumista omaan kulttuurihistorialliseen perintöön tarinoiden kautta. Yhtä lailla voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi se, miksi opiskellaan länsimaista filosofiaa lukiossa, kun idässä ja aasiassakin on yhtä rikas filosofinen perinne. No, kannatan siis kuitenkin yhteistä katsomusainetta kaikille ja minua viisaammat sitten miettikööt, mikä sisältö on alakoulussa. 

Lisäksi: minusta on vähän käsittämätön ajatus, että juuri nykyisenlaisessa toteuttamistavassa opettajan omat ajatukset pääsisivät korostumaan. Yhtälailla ne samat opet on sitten yhteisen katsomusaineiden opettajana. Enpä ole ikinä törmännyt siihen, että yhteiskuntaoppia ehdotettaisiin  poistettavaksi siksi, että opettajien omat puoluepoliittiset näkemykset voivat vaikuttaa liikaa opetuksen sisältöön.

Tämä on niin tätä. Kuulutaan kirkkoon - ihan vapaaehtoisesti - ja sitten valitetaan, kun lapselle koulussa tai jossain muualla kerrotaan uskonnosta ja kirkosta, ihan siitä, johon on itse valinnut kuulua. Eräskin tuttu valitti ristiäisten jälkeen, että pappi puhui ikävä kyllä Jumalasta ja Jeesuksesta liikaa. No hei älä, se oli ev.lut. kirkon pappi, joka saa palkkaa siitä, että levittää evankeliumia. 

Erotkaa kirkosta, niin ei tule näitä ongelmia. 

Sinänsä uskonnon opetus on aivan neutraalia, jossei käy huono tuuri. Itse olen ateisti, mutta lapsena kuuluin kirkkoon. Ussa oli lempiaineitani koko kouluajan, koska olen humanisti ja kiinnostunut ihmisistä, historiasta ja kulttuureista. Esimerkiksi yläkoulun ussassa seiskalla on vieraat uskonnot, kasilla kirkkohistoriaa, esim. herätysliikkeet ja ysillä etiikkaa. Ilolla opin näistä aiheista.

Elämänkatsomustiedossa on se huono puoli, että se on heittopussiaine, jota opettaa milloin kukakin epäpätevä ihminen. Opetuksen taso on aineessa kirjavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, voiko kirkkoon kuuluva vaihtaa ET:ksi?

Oon ollut käsityksessä, että uskonto olisi heille pakollinen, ja ET tunnit olisivat ainoastaan niille, jotka eivät ole kristittyjä.

Eh miksi kuulua kirkkoon jos ei halua että lapselle opetetaan edes kristinuskon perusteita? Eikö kirkkoon kannata kuulua jos uskoo Jumalaan?

Jengi kuuluu kirkkoon sen takia, että se on:

A. unohtunut

B. Ei halua sulkea pois kirkkohäitä

C. Muksut halutaan riparille ja tarjota niillekin mahdollisuus kirkkohäihin

Se on hyvä muistaa, että se kirkollisvero on keskimäärin 1,69% nykyään (vaihtelee kunnittain). Suomalainen keskipalkka on 3500 euroa, eli keskimäärin suomalaiset maksavat 740 euroa vuodessa kirkollisveroa. Jos vaikka lapsen syntymästä saakka laitat tuon saman rahan talteen, niin voitte hänen 15 vuotiskunniaksi lähteä lomalle, johon on 11000 euron budjetti. 22000 euroa, jos kummatkin vanhemmat lasketaan. Vaihtoehtoisesti jos vaikka muksu menee naimisiin 28 vuotiaana, niin vanhemmat voivat sponssata häitä 41 440 eurolla.

Suomalainen työura on keskimäärin 38,6 vuotta. Eli jos tuo palkka ja prosentti olisi sama, niin kirkollisveroa tulisi maksettua 28 564 euroa (57 127 euroa pariskunnalta). Tämä on sen hinta minkä maksatte kirkkohäistä, riparista ja uskonnonopetuksesta.

Niin ja se hautaushan ei sitten ole näihin sidottu. Siihen on oma laki ja kirkkomaalle tulee haudattua siunauksen kautta, vaikka ei kuuluisikaan kirkkoon. Hautauskulut yms. vuokrat ovat joka tapauksessa lisäkustannuksia kuolinpesälle. 

Nämä luvut tottakai ovat isompia, koska palkkakehitys tulee aina olemaan ylöspäin. 

Kirkkohäät on huvittava syy koska kirkossa voi kyllä mennä naimisiin vaikkei kuuluisi kirkkoon, siitä vaan peritään silloin tilavuokra ja vihkijä hommataan vaikka maistraatista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, voiko kirkkoon kuuluva vaihtaa ET:ksi?

Oon ollut käsityksessä, että uskonto olisi heille pakollinen, ja ET tunnit olisivat ainoastaan niille, jotka eivät ole kristittyjä.

Eh miksi kuulua kirkkoon jos ei halua että lapselle opetetaan edes kristinuskon perusteita? Eikö kirkkoon kannata kuulua jos uskoo Jumalaan?

Ei pelkkä Jumalaan uskominen edes tarkoita että pitäisi tai kannattaisi kuulua kirkkoon, vaan pitäisi uskoa kyseisen uskonnon oppeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnonopetus kouluissa on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta eli ei tähtää siihen, että oppilaan pitäisi itse uskoa. Jos oppilas on kastettu vaikkapa ev.lut kirkon jäsen, niin hän osallistuu ev.lut opetukseen (opetukseen saa kyllä osallistua kuka tahansa, vaikkei olisi kastettu kirkon jäsen). Tämä tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että opetuksessa painottuu  enemmän kristinusko, sen suuntaukset, historia, sen vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kaikkia muitakin uskontoja käsitellään. Yksi keskeisimmistä tavoitteista ue-opetuksessa on kasvattaa oppilas kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisoikeudet ovat sekä et:ssä että ue:ssa keskeinen asia. 

Uskonnon kuuluu olla pakollinen aine, mutta nykyinen 13 opintosuunnitelman "oman tradition" mukainen opetus ei välttämättä toimi. Kannattaisin yhteistä katsomusainetta kaikille. Lapsen ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse uskoa esim.kristinuskon oppeihin, vaikka osallistuisi ev.lut tunneille. Uskontojen tunteminen kuitenkin on hyvä osa yleissivistystä. 

Miksi hän ei haluaisi osallistua tunneille? Minusta oppiaineeseen voi hyvinkin suhtautua samoin, kuten yhteiskuntaoppiin. Vaikka opiskellaan eri puolueista, ei mihinkään niistä tarvitse sitoutua. Koululaitos on myös puoluepoliittisesti sitouttamaton. 

t. ue- ja et-ope

Periaatteessa näin toki on, mutta kyllä se alakoulujen uskonnonopetus käytännössä usein on aika katsomuksellista. Raamatun tarinoitahan siellä pitkälti päntätään ja opiskellaan jotain isä meidän -rukouksia ulkoa. Todella paljon riippuu myös opettajasta millaiseksi tunnit muodostuvat. Ei se opetus useinkaan ole katsomuksellisesti sitoutumatonta ainakaan vielä alakoulun puolella, yläkoulussa sitten voi oikeasti olla jo ihan järkevää sisältöä.

Sama ue-ope/et-ope vastaa: on aidosti todella vaikea kysymys, millaisia uskontotuntien pitäisi olla pienille alakoululaisille. Itse näen asian niin, että tarinoiden kautta lähdetään tutustumaan länsimaiseen kulttuurin merkittävällä tavalla vaikuttaneeseen teokseen. Se on tutustumista omaan kulttuurihistorialliseen perintöön tarinoiden kautta. Yhtä lailla voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi se, miksi opiskellaan länsimaista filosofiaa lukiossa, kun idässä ja aasiassakin on yhtä rikas filosofinen perinne. No, kannatan siis kuitenkin yhteistä katsomusainetta kaikille ja minua viisaammat sitten miettikööt, mikä sisältö on alakoulussa. 

Lisäksi: minusta on vähän käsittämätön ajatus, että juuri nykyisenlaisessa toteuttamistavassa opettajan omat ajatukset pääsisivät korostumaan. Yhtälailla ne samat opet on sitten yhteisen katsomusaineiden opettajana. Enpä ole ikinä törmännyt siihen, että yhteiskuntaoppia ehdotettaisiin  poistettavaksi siksi, että opettajien omat puoluepoliittiset näkemykset voivat vaikuttaa liikaa opetuksen sisältöön.

Luulen, että kiusallisen monilla vaan on se kokemus, jossa uskovainen opettaja opettaa ainetta hyvin katsomuksellisesta näkökulmasta. En tiedä mahdetaanko alakouluissa enää opetella rukouksia ulkoa, mutta omista kouluajoista (2000-luvulla) muistan, että näin vielä oli. Alakoulun uskonnon kirjoista on jäänyt mieleen mm. kohta, jossa puhuttiin siitä, miten Jeesus hallitsee luonnonvoimia. Pidän tällaista kyllä aika katsomuksellisesti värittyneenä enkä ihmettele, että monet lapset eivät oikein innostu tällaisesta uskonnon opetuksesta.

Uskon ja toivon, että uusi opettajasukupolvi on kyllä erilainen kuin vielä omina kouluaikoina. Eikä omista opettajistani siis tullut vaikutelma, että he olisivat mitään vakaumuksellisia kristittyjä, vaan enemmän, että nuo nyt oli sitä opetuksen perussisältöä mitä kirjoissa oli ja mitä silloin opetettiin. Minusta rukouksien ulkoaopettelu ym kuuluu pikemminkin pyhäkouluun kuin kouluopetukseen. Toki niitä voidaan lukea ja pohtia niitä yhdessä, mutta se, että jokaisen kuuluisi osata se ulkoa menee kyllä mielestäni jo katsomuksellisen opetuksen puolelle.

On kyllä totta, että myös muissa oppiaineissa voi tulla tilanteita, joissa opettajan ideologia paistaa läpi. Ihan vaikka äidinkielen opettajankin pitää olla aika tarkkana sen suhteen, miten käsitellään erilaisia yhteiskunnallisia ja aattellisia aiheita, joita oppiaineessa väkisinkin tulee esiin. Katsomusaineissa tämä tietysti vielä korostuu, vaikka varmaan monilla on ollut myös historian tai yhteiskuntaopin opettaja, jonka poliittiset näkökulmat ovat jollain tapaa vaikuttaneet opetuksen sävyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, voiko kirkkoon kuuluva vaihtaa ET:ksi?

Oon ollut käsityksessä, että uskonto olisi heille pakollinen, ja ET tunnit olisivat ainoastaan niille, jotka eivät ole kristittyjä.

Eh miksi kuulua kirkkoon jos ei halua että lapselle opetetaan edes kristinuskon perusteita? Eikö kirkkoon kannata kuulua jos uskoo Jumalaan?

Jengi kuuluu kirkkoon sen takia, että se on:

A. unohtunut

B. Ei halua sulkea pois kirkkohäitä

C. Muksut halutaan riparille ja tarjota niillekin mahdollisuus kirkkohäihin

Se on hyvä muistaa, että se kirkollisvero on keskimäärin 1,69% nykyään (vaihtelee kunnittain). Suomalainen keskipalkka on 3500 euroa, eli keskimäärin suomalaiset maksavat 740 euroa vuodessa kirkollisveroa. Jos vaikka lapsen syntymästä saakka laitat tuon saman rahan talteen, niin voitte hänen 15 vuotiskunniaksi lähteä lomalle, johon on 11000 euron budjetti. 22000 euroa, jos kummatkin vanhemmat lasketaan. Vaihtoehtoisesti jos vaikka muksu menee naimisiin 28 vuotiaana, niin vanhemmat voivat sponssata häitä 41 440 eurolla.

Suomalainen työura on keskimäärin 38,6 vuotta. Eli jos tuo palkka ja prosentti olisi sama, niin kirkollisveroa tulisi maksettua 28 564 euroa (57 127 euroa pariskunnalta). Tämä on sen hinta minkä maksatte kirkkohäistä, riparista ja uskonnonopetuksesta.

Niin ja se hautaushan ei sitten ole näihin sidottu. Siihen on oma laki ja kirkkomaalle tulee haudattua siunauksen kautta, vaikka ei kuuluisikaan kirkkoon. Hautauskulut yms. vuokrat ovat joka tapauksessa lisäkustannuksia kuolinpesälle. 

Nämä luvut tottakai ovat isompia, koska palkkakehitys tulee aina olemaan ylöspäin. 

Kirkkohäät on huvittava syy koska kirkossa voi kyllä mennä naimisiin vaikkei kuuluisi kirkkoon, siitä vaan peritään silloin tilavuokra ja vihkijä hommataan vaikka maistraatista.

Kolmannes kirkkoon liittyneistä eroaa uudelleen vuoden kuluessa. Mikähän on syy? Puoliso/anoppi/mummo halusi kirkkohäät.

Samoin moni ei eroa tai ei ainakaan erota lastaan koska isovanhemmat.

Mulla oli ope jonka mukaan taikurit harrastaa oikeasti takuutta ja magiaa. Sirkus oli tulossa kylille.

On hyvä saada tietoa eri uskonnoista, mutta vain jos tieto on oikeaa.

Meidän uskonnontunnilla (ev.lut.) kerrottiin valheita monestakin uskonnosta.

Uskonto pois koulusta kokonaan. Kotonaan saa jokainen kumarrella mihin suuntaan haluaa mutta kouluun se touhu ei kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Juniori ollessaan kolmannella luokalla kysyi "miksi mun pitää tällaista oppia, tää on ihan satua". Luki johonkin uskonnon kokeeseen.

Nyt on 14 ja sai seurakunnalta "Ripari olis cool"-kirjeen. Avas, totes läystäkkeen kansilehden nähtyään VMP ja donkkas paperiroskikseen. Oma päätös, minulla siihen mitään sanomista.

No miksi ihmeessä kuuluu sitten kirkkoon? Meillä lapsi ei kuulu kirkkoon niin eipä ole seurakunta lähettänyt yhtään mitään riparimainoksia.

En lukenut kaikkia kommentteja, mutta tässä kirjallisuuden opettajan näkökulma:

Jos ei tunne uskontoja eikä niiden kertomuksia, on menettänyt valtavan osan siitä tiedosta ja tarinoista sekä maailmankuvasta, joiden perustalle koko yhteiskuntamme on rakennettu. Silloin on mahdotonta käsittää myös suurta osaa kaunokirjallisista teksteistä ja niiden intertekstuaalisista viittauksista.

Ellei tiedä, ketä olivat vaikkapa Kain ja Abel ja mitä heidän ja Jumalan välillä tapahtui, ei pysty tulkitsemaan osaa maailmankirjallisuuden klassikoista lainkaan. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä - niitä olisi loputtomiin.

Myöskään historiaa ei voi käsittää kunnolla, ellei ymmärrä, millaiset arvot ja uskomukset ovat hallinneet ihmisten elämää.

Henkilökohtaisella vakaumuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Aito uteliaisuus ja halu ymmärtää maailmaa riittää. Ja siihen koulun tulee kannustaa ja pyrkiä, koska koteja on niin monenlaisia eikä lasten tule kärsiä vanhemmistaan kohtuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnonopetus kouluissa on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta eli ei tähtää siihen, että oppilaan pitäisi itse uskoa. Jos oppilas on kastettu vaikkapa ev.lut kirkon jäsen, niin hän osallistuu ev.lut opetukseen (opetukseen saa kyllä osallistua kuka tahansa, vaikkei olisi kastettu kirkon jäsen). Tämä tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että opetuksessa painottuu  enemmän kristinusko, sen suuntaukset, historia, sen vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kaikkia muitakin uskontoja käsitellään. Yksi keskeisimmistä tavoitteista ue-opetuksessa on kasvattaa oppilas kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisoikeudet ovat sekä et:ssä että ue:ssa keskeinen asia. 

Uskonnon kuuluu olla pakollinen aine, mutta nykyinen 13 opintosuunnitelman "oman tradition" mukainen opetus ei välttämättä toimi. Kannattaisin yhteistä katsomusainetta kaikille. Lapsen ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse uskoa esim.kristinuskon oppeihin, vaikka osallistuisi ev.lut tunneille. Uskontojen tunteminen kuitenkin on hyvä osa yleissivistystä. 

Miksi hän ei haluaisi osallistua tunneille? Minusta oppiaineeseen voi hyvinkin suhtautua samoin, kuten yhteiskuntaoppiin. Vaikka opiskellaan eri puolueista, ei mihinkään niistä tarvitse sitoutua. Koululaitos on myös puoluepoliittisesti sitouttamaton. 

t. ue- ja et-ope

Yhteinen katsomusaine kaikille pakollisena. Samoin uskontotieto ja tietenkin kunkin uskonnon lähtökohdista katsottuna jokainen uskonto tunnustuksellisena. Minkäänlainen uskonnon harjoittaminen ei millään muotoa pakollisena mutta uskonnon harjoituksen (esim. uskonnollistenkin aamunavauksien) ulkonaisesti täysin passiivinen seuraaminen pakollisena (itse voi sitten mielessänsä liittyä siihen, pohtia siihen liittyvää, ajatella vaikka ihan jotakin muuta jne). En mene enempää yksityiskohtiin, mutta vaikka jotkut haluaisivat kasvattaa ja kouluttaa tulevia polvia tietämättöminä ja ymmärtämättöminä maailmassa vaikuttavista aatteista ja ilmiöistä niin kyllä uskontotieto kuuluu yleissivistykseen.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia kommentteja, mutta tässä kirjallisuuden opettajan näkökulma:

Jos ei tunne uskontoja eikä niiden kertomuksia, on menettänyt valtavan osan siitä tiedosta ja tarinoista sekä maailmankuvasta, joiden perustalle koko yhteiskuntamme on rakennettu. Silloin on mahdotonta käsittää myös suurta osaa kaunokirjallisista teksteistä ja niiden intertekstuaalisista viittauksista.

Ellei tiedä, ketä olivat vaikkapa Kain ja Abel ja mitä heidän ja Jumalan välillä tapahtui, ei pysty tulkitsemaan osaa maailmankirjallisuuden klassikoista lainkaan. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä - niitä olisi loputtomiin.

Myöskään historiaa ei voi käsittää kunnolla, ellei ymmärrä, millaiset arvot ja uskomukset ovat hallinneet ihmisten elämää.

Henkilökohtaisella vakaumuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Aito uteliaisuus ja halu ymmärtää maailmaa riittää. Ja siihen koulun tulee kannustaa ja pyrkiä, koska koteja on niin monenlaisia eikä lasten tule kärsiä vanhemmistaan kohtuuttomasti.

En ole ollut koskaan uskonnon tunneilla, mutta tiedän kyllä ketä ovat Kain ja Abel, syntiinlankeemuksen tarinan jne. Raamatun tärkeimmät kertomukset tulevat kyllä esille länsimaisessa kulttuurissa kulttuurissa kasvaessa ja eläessä vaikkei uskonnon tunneilla olisikaan, itse olen oppinut niitä nimenomaan kirjallisuuden, teatterin ja elokuvien myötä. Lapsena kyselin vanhemmiltani esim. juuri Kainista ja Abelista, kun törmäsin jossain viittaukseen ko. tarinaan. Äitini onkin referoinut minulle monia Raamatun tarinoista jo lapsuudessa. Lukion kirjallisuushistorian tunneillakin käsiteltiin Raamatun tarinoita. Ne tarinat on niin iso osa meidän kulttuuria, että niiltä on todella vaikea välttyä kokonaan, kävi uskonnon tunneilla tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnonopetus kouluissa on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta eli ei tähtää siihen, että oppilaan pitäisi itse uskoa. Jos oppilas on kastettu vaikkapa ev.lut kirkon jäsen, niin hän osallistuu ev.lut opetukseen (opetukseen saa kyllä osallistua kuka tahansa, vaikkei olisi kastettu kirkon jäsen). Tämä tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että opetuksessa painottuu  enemmän kristinusko, sen suuntaukset, historia, sen vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kaikkia muitakin uskontoja käsitellään. Yksi keskeisimmistä tavoitteista ue-opetuksessa on kasvattaa oppilas kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisoikeudet ovat sekä et:ssä että ue:ssa keskeinen asia. 

Uskonnon kuuluu olla pakollinen aine, mutta nykyinen 13 opintosuunnitelman "oman tradition" mukainen opetus ei välttämättä toimi. Kannattaisin yhteistä katsomusainetta kaikille. Lapsen ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse uskoa esim.kristinuskon oppeihin, vaikka osallistuisi ev.lut tunneille. Uskontojen tunteminen kuitenkin on hyvä osa yleissivistystä. 

Miksi hän ei haluaisi osallistua tunneille? Minusta oppiaineeseen voi hyvinkin suhtautua samoin, kuten yhteiskuntaoppiin. Vaikka opiskellaan eri puolueista, ei mihinkään niistä tarvitse sitoutua. Koululaitos on myös puoluepoliittisesti sitouttamaton. 

t. ue- ja et-ope

Yhteinen katsomusaine kaikille pakollisena. Samoin uskontotieto ja tietenkin kunkin uskonnon lähtökohdista katsottuna jokainen uskonto tunnustuksellisena. Minkäänlainen uskonnon harjoittaminen ei millään muotoa pakollisena mutta uskonnon harjoituksen (esim. uskonnollistenkin aamunavauksien) ulkonaisesti täysin passiivinen seuraaminen pakollisena (itse voi sitten mielessänsä liittyä siihen, pohtia siihen liittyvää, ajatella vaikka ihan jotakin muuta jne). En mene enempää yksityiskohtiin, mutta vaikka jotkut haluaisivat kasvattaa ja kouluttaa tulevia polvia tietämättöminä ja ymmärtämättöminä maailmassa vaikuttavista aatteista ja ilmiöistä niin kyllä uskontotieto kuuluu yleissivistykseen.

Eli haluaisit siis sekä neutraalia uskonto tietoa, että tunnustuksellista uskonnon opetusta kouluihin? Mikähän pointti tässä on? Ja että kaikkien pitäisi vielä seurata jotain puisevia, uskonnollisia aamunavauksia`? Tuntuu vähän hassulta, että haluaisit valtion ylläpitämään kouluun tunnustuksellista sisältöä, kun Suomi on tilastollisesti kuitenkin todella maallistunut yhteiskunta, josta vain pieni osa on uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi vaihtaa elämänkatsomustietoon jos kuuluu kirkkoon.

Tämä on valtava epäkohta. Suomessa pitäisi olla uskonnon vapaus, mutta käytännössä on koulussa pakkouskonto. Miten tämä voi olla mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi vaihtaa elämänkatsomustietoon jos kuuluu kirkkoon.

Tämä on valtava epäkohta. Suomessa pitäisi olla uskonnon vapaus, mutta käytännössä on koulussa pakkouskonto. Miten tämä voi olla mahdollista?

Tästä on kansalaisaloite: Elämänkatsomustiedon opiskelu sallittava kaikille