10-vuotias lapsi ei haluaisi osallistua uskonnon tunnille.

Meillä lapset sai itse päättää. Kävivät sitten uskontotunneilla. Eipä se noista uskovaista tehnyt 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulut ortodoksista, katolilaisesta, juutalaisesta tai muslimista jotka pahastuisivat siitä että lapsi on oman uskontonsa oppitunneilla.

Mutta monelle luterilaiselle se näyttäisi olevan ongelma. Miksi?

No olisiko vaikka siksi, että nuo luettelemasi uskonnot ovat sellaisia, jotka edelleen ovat useammin voimakkaammin läsnä perheiden elämässä. Lasta siis voidaan yleisesti kasvattaa uskonnollisemmaksi kuin perusluterilaista. Täällä suurin osa ns. kristityistä on tapakristittyjä, jotka käyvät kirkossa vain tuttujen häissä, hautajaisissa tai konfirmaatioissa, viettävät joulua ja kasvattavat rairuohoa, mutta muuten uskonto ei näy mitenkään elämässä. Kirkkoon kuulutaan, että voidaan toimia kummeina ja saadaan kirkollinen vihkimys, siinä se. Suomalaiset on maailman mittapuulla todella sekulaari kansa.

Ja lisäksi se, että harva oikeasti tuntee kovin montaa noihin lainaamassasi kommentissa lueteltuihin uskontokuntiin. 

Itse tunnen muslimiperheen ja molemmat vanhemmista täysin tapauskovaisia ja lapsille uskonto näyttelee ihan yhtä suurta roolia kuin tapauskovaisten ev.lut. seurakuntaan kuuluvien vanhempien lapsille. Tunnen myös muutamia ortodoksiseen kirkkoon aikoinaan kastettua henkilöä, joista molemmat erosivat kirkosta 18-vuotiaina ihan samoin kuin me ev.lut. kirkkoon kastetut kaveriporukassamme.