10-vuotias lapsi ei haluaisi osallistua uskonnon tunnille.

Minulle uskontotunnit olivat lähinnä Satuja ja tarinoita -osastoa. Opettajat olivat mukavan rentoja, eivät mitään raamatulla päähän -tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulut ortodoksista, katolilaisesta, juutalaisesta tai muslimista jotka pahastuisivat siitä että lapsi on oman uskontonsa oppitunneilla.

Mutta monelle luterilaiselle se näyttäisi olevan ongelma. Miksi?

No olisiko vaikka siksi, että nuo luettelemasi uskonnot ovat sellaisia, jotka edelleen ovat useammin voimakkaammin läsnä perheiden elämässä. Lasta siis voidaan yleisesti kasvattaa uskonnollisemmaksi kuin perusluterilaista. Täällä suurin osa ns. kristityistä on tapakristittyjä, jotka käyvät kirkossa vain tuttujen häissä, hautajaisissa tai konfirmaatioissa, viettävät joulua ja kasvattavat rairuohoa, mutta muuten uskonto ei näy mitenkään elämässä. Kirkkoon kuulutaan, että voidaan toimia kummeina ja saadaan kirkollinen vihkimys, siinä se. Suomalaiset on maailman mittapuulla todella sekulaari kansa.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnonopetus kouluissa on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta eli ei tähtää siihen, että oppilaan pitäisi itse uskoa. Jos oppilas on kastettu vaikkapa ev.lut kirkon jäsen, niin hän osallistuu ev.lut opetukseen (opetukseen saa kyllä osallistua kuka tahansa, vaikkei olisi kastettu kirkon jäsen). Tämä tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että opetuksessa painottuu  enemmän kristinusko, sen suuntaukset, historia, sen vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kaikkia muitakin uskontoja käsitellään. Yksi keskeisimmistä tavoitteista ue-opetuksessa on kasvattaa oppilas kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisoikeudet ovat sekä et:ssä että ue:ssa keskeinen asia. 

Uskonnon kuuluu olla pakollinen aine, mutta nykyinen 13 opintosuunnitelman "oman tradition" mukainen opetus ei välttämättä toimi. Kannattaisin yhteistä katsomusainetta kaikille. Lapsen ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse uskoa esim.kristinuskon oppeihin, vaikka osallistuisi ev.lut tunneille. Uskontojen tunteminen kuitenkin on hyvä osa yleissivistystä. 

Miksi hän ei haluaisi osallistua tunneille? Minusta oppiaineeseen voi hyvinkin suhtautua samoin, kuten yhteiskuntaoppiin. Vaikka opiskellaan eri puolueista, ei mihinkään niistä tarvitse sitoutua. Koululaitos on myös puoluepoliittisesti sitouttamaton. 

t. ue- ja et-ope

Alakoulun uskonnon kirjoissa opetettiin mm. että Jeesus hallitsee luonnonvoimia. En kutsuisi tällaista opetusta mitenkään objektiiviseksi, uskonnolliseksi tiedoksi. Kyllä se katsomuksellisuus on väkisinkin tavalla tai toisella läsnä uskonnon tunneilla edelleen, ei ehkä niin voimakkaasti kuin joskus muutama vuosikymmen sitten, mutta on kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Perusteli vielä, että miksi näitä pitää opiskella, jos näihin ei usko!

Pitää tietää, mitä muut uskovat. Ei se omaa uskomista vaadi. Uskonto kuitenkin vaikuttaa siihen, miten ihmiset toimivat.

Ihan kuin kysyisi historiasta, miksi näitä pitää opiskella, vaikka ei ole noihin aikoihin elänyt.

Eihän se olekaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnonopetus kouluissa on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta eli ei tähtää siihen, että oppilaan pitäisi itse uskoa. Jos oppilas on kastettu vaikkapa ev.lut kirkon jäsen, niin hän osallistuu ev.lut opetukseen (opetukseen saa kyllä osallistua kuka tahansa, vaikkei olisi kastettu kirkon jäsen). Tämä tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että opetuksessa painottuu  enemmän kristinusko, sen suuntaukset, historia, sen vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kaikkia muitakin uskontoja käsitellään. Yksi keskeisimmistä tavoitteista ue-opetuksessa on kasvattaa oppilas kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisoikeudet ovat sekä et:ssä että ue:ssa keskeinen asia. 

Uskonnon kuuluu olla pakollinen aine, mutta nykyinen 13 opintosuunnitelman "oman tradition" mukainen opetus ei välttämättä toimi. Kannattaisin yhteistä katsomusainetta kaikille. Lapsen ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse uskoa esim.kristinuskon oppeihin, vaikka osallistuisi ev.lut tunneille. Uskontojen tunteminen kuitenkin on hyvä osa yleissivistystä. 

Miksi hän ei haluaisi osallistua tunneille? Minusta oppiaineeseen voi hyvinkin suhtautua samoin, kuten yhteiskuntaoppiin. Vaikka opiskellaan eri puolueista, ei mihinkään niistä tarvitse sitoutua. Koululaitos on myös puoluepoliittisesti sitouttamaton. 

t. ue- ja et-ope

Alakoulun uskonnon kirjoissa opetettiin mm. että Jeesus hallitsee luonnonvoimia. En kutsuisi tällaista opetusta mitenkään objektiiviseksi, uskonnolliseksi tiedoksi. Kyllä se katsomuksellisuus on väkisinkin tavalla tai toisella läsnä uskonnon tunneilla edelleen, ei ehkä niin voimakkaasti kuin joskus muutama vuosikymmen sitten, mutta on kuitenkin.

Mikä kirjasarja, jossa noin väitettiin? Oletkohan nyt ymmärtänyt lukemasi jotenkin väärin.

Jos opettaja opettaa tunnustuksellisesti, ei muuta kuin valitusta rehtorille, koululautakuntaan tms. Vapaa-ajattelijat mielellään kertoo lisää, miten menetellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Perusteli vielä, että miksi näitä pitää opiskella, jos näihin ei usko!

Opiskella kannattaa jo yleissivistyksen vuoksi. Kerro myös mitä Raamatun mukaan ihmiselle käy kuoleman jälkeen. Vai etkö halua lapsellesi hyvää.

Ei se pahaa tee lapsellesi! En minäkään halunnut osallistua matikan tunneille. Ei ole mitään vapaaehtoisia aineita uskonto ja matikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnonopetus kouluissa on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta eli ei tähtää siihen, että oppilaan pitäisi itse uskoa. Jos oppilas on kastettu vaikkapa ev.lut kirkon jäsen, niin hän osallistuu ev.lut opetukseen (opetukseen saa kyllä osallistua kuka tahansa, vaikkei olisi kastettu kirkon jäsen). Tämä tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että opetuksessa painottuu  enemmän kristinusko, sen suuntaukset, historia, sen vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kaikkia muitakin uskontoja käsitellään. Yksi keskeisimmistä tavoitteista ue-opetuksessa on kasvattaa oppilas kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisoikeudet ovat sekä et:ssä että ue:ssa keskeinen asia. 

Uskonnon kuuluu olla pakollinen aine, mutta nykyinen 13 opintosuunnitelman "oman tradition" mukainen opetus ei välttämättä toimi. Kannattaisin yhteistä katsomusainetta kaikille. Lapsen ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse uskoa esim.kristinuskon oppeihin, vaikka osallistuisi ev.lut tunneille. Uskontojen tunteminen kuitenkin on hyvä osa yleissivistystä. 

Miksi hän ei haluaisi osallistua tunneille? Minusta oppiaineeseen voi hyvinkin suhtautua samoin, kuten yhteiskuntaoppiin. Vaikka opiskellaan eri puolueista, ei mihinkään niistä tarvitse sitoutua. Koululaitos on myös puoluepoliittisesti sitouttamaton. 

t. ue- ja et-ope

Alakoulun uskonnon kirjoissa opetettiin mm. että Jeesus hallitsee luonnonvoimia. En kutsuisi tällaista opetusta mitenkään objektiiviseksi, uskonnolliseksi tiedoksi. Kyllä se katsomuksellisuus on väkisinkin tavalla tai toisella läsnä uskonnon tunneilla edelleen, ei ehkä niin voimakkaasti kuin joskus muutama vuosikymmen sitten, mutta on kuitenkin.

Mikä kirjasarja, jossa noin väitettiin? Oletkohan nyt ymmärtänyt lukemasi jotenkin väärin.

Jos opettaja opettaa tunnustuksellisesti, ei muuta kuin valitusta rehtorille, koululautakuntaan tms. Vapaa-ajattelijat mielellään kertoo lisää, miten menetellä.

Vapaa-ajattelijat palvelevat pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulut ortodoksista, katolilaisesta, juutalaisesta tai muslimista jotka pahastuisivat siitä että lapsi on oman uskontonsa oppitunneilla.

Mutta monelle luterilaiselle se näyttäisi olevan ongelma. Miksi?

No olisiko vaikka siksi, että nuo luettelemasi uskonnot ovat sellaisia, jotka edelleen ovat useammin voimakkaammin läsnä perheiden elämässä. Lasta siis voidaan yleisesti kasvattaa uskonnollisemmaksi kuin perusluterilaista. Täällä suurin osa ns. kristityistä on tapakristittyjä, jotka käyvät kirkossa vain tuttujen häissä, hautajaisissa tai konfirmaatioissa, viettävät joulua ja kasvattavat rairuohoa, mutta muuten uskonto ei näy mitenkään elämässä. Kirkkoon kuulutaan, että voidaan toimia kummeina ja saadaan kirkollinen vihkimys, siinä se. Suomalaiset on maailman mittapuulla todella sekulaari kansa.

Erotkoot sitten moiset ulkokultaiset teeskentelijät kirkosta!! Hittoako he siellä roikkuvat. Sitten vielä ruikutetaan, jos pappi vihkimistilaisuusedda sanoo pari sanaa Jumalasat. Hän on Pappi! Se on kristillinen vihkimys! Ei ole pakko vihityttää itseään kirkossa, jos ei hittojakaan välitä koko uskonnosta. Itse asiassa se on moraalitonta kirkon hyväksikäyttöä, ja jämpti on niin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Perusteli vielä, että miksi näitä pitää opiskella, jos näihin ei usko!

Opiskella kannattaa jo yleissivistyksen vuoksi. Kerro myös mitä Raamatun mukaan ihmiselle käy kuoleman jälkeen. Vai etkö halua lapsellesi hyvää.

Kyllä, lasta kannattaa pelotella helvetillä. Oppiipahan olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnonopetus kouluissa on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta eli ei tähtää siihen, että oppilaan pitäisi itse uskoa. Jos oppilas on kastettu vaikkapa ev.lut kirkon jäsen, niin hän osallistuu ev.lut opetukseen (opetukseen saa kyllä osallistua kuka tahansa, vaikkei olisi kastettu kirkon jäsen). Tämä tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että opetuksessa painottuu  enemmän kristinusko, sen suuntaukset, historia, sen vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kaikkia muitakin uskontoja käsitellään. Yksi keskeisimmistä tavoitteista ue-opetuksessa on kasvattaa oppilas kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisoikeudet ovat sekä et:ssä että ue:ssa keskeinen asia. 

Uskonnon kuuluu olla pakollinen aine, mutta nykyinen 13 opintosuunnitelman "oman tradition" mukainen opetus ei välttämättä toimi. Kannattaisin yhteistä katsomusainetta kaikille. Lapsen ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse uskoa esim.kristinuskon oppeihin, vaikka osallistuisi ev.lut tunneille. Uskontojen tunteminen kuitenkin on hyvä osa yleissivistystä. 

Miksi hän ei haluaisi osallistua tunneille? Minusta oppiaineeseen voi hyvinkin suhtautua samoin, kuten yhteiskuntaoppiin. Vaikka opiskellaan eri puolueista, ei mihinkään niistä tarvitse sitoutua. Koululaitos on myös puoluepoliittisesti sitouttamaton. 

t. ue- ja et-ope

Alakoulun uskonnon kirjoissa opetettiin mm. että Jeesus hallitsee luonnonvoimia. En kutsuisi tällaista opetusta mitenkään objektiiviseksi, uskonnolliseksi tiedoksi. Kyllä se katsomuksellisuus on väkisinkin tavalla tai toisella läsnä uskonnon tunneilla edelleen, ei ehkä niin voimakkaasti kuin joskus muutama vuosikymmen sitten, mutta on kuitenkin.

Mikä kirjasarja, jossa noin väitettiin? Oletkohan nyt ymmärtänyt lukemasi jotenkin väärin.

Jos opettaja opettaa tunnustuksellisesti, ei muuta kuin valitusta rehtorille, koululautakuntaan tms. Vapaa-ajattelijat mielellään kertoo lisää, miten menetellä.

Tämä oli omana alakouluaikanani 2000-luvun alkupuolella, joten en muista kirjasarjaa. Olin et-tunneilla, mutta kävin joskus huvikseni katsomassa millaista uskonnon tunneilla oli. Ihan selvin sanoin siellä sanottiin noin, muistan että naureskeltiin kavereiden kanssa miten höpsöjä juttuja kirjassa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulut ortodoksista, katolilaisesta, juutalaisesta tai muslimista jotka pahastuisivat siitä että lapsi on oman uskontonsa oppitunneilla.

Mutta monelle luterilaiselle se näyttäisi olevan ongelma. Miksi?

No olisiko vaikka siksi, että nuo luettelemasi uskonnot ovat sellaisia, jotka edelleen ovat useammin voimakkaammin läsnä perheiden elämässä. Lasta siis voidaan yleisesti kasvattaa uskonnollisemmaksi kuin perusluterilaista. Täällä suurin osa ns. kristityistä on tapakristittyjä, jotka käyvät kirkossa vain tuttujen häissä, hautajaisissa tai konfirmaatioissa, viettävät joulua ja kasvattavat rairuohoa, mutta muuten uskonto ei näy mitenkään elämässä. Kirkkoon kuulutaan, että voidaan toimia kummeina ja saadaan kirkollinen vihkimys, siinä se. Suomalaiset on maailman mittapuulla todella sekulaari kansa.

Erotkoot sitten moiset ulkokultaiset teeskentelijät kirkosta!! Hittoako he siellä roikkuvat. Sitten vielä ruikutetaan, jos pappi vihkimistilaisuusedda sanoo pari sanaa Jumalasat. Hän on Pappi! Se on kristillinen vihkimys! Ei ole pakko vihityttää itseään kirkossa, jos ei hittojakaan välitä koko uskonnosta. Itse asiassa se on moraalitonta kirkon hyväksikäyttöä, ja jämpti on niin!

No niinhän ihmiset yhä etenevissä määrin tekevätkin. Jos kaikki tapakristityt nyt eroaisivat kirkosta, ei teillä olisi enää mitään kirkkoa jäljellä. Tuskinpa sen pienen oikeasti uskovan kansanosan kirkollisveroilla kustannettaisiin murto-osaakaan kirkon toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ateisti mutta pistin lapset ev lut opetukseen koska minulla oli siitä hyvät muistot. Jos lapset haluavat vaihtaa et opetukseen tjms. niin en vastusta. En tuputa lapsille ateismia ja lauloin heille pienenä vaikka mitä jumalalauluja kutrn jumalan kämmenellä. Mielestäni on hieno aikuistumisvaihe kun osaa itse rinnastaa esim. jumalan ja joulupukin olemassaolon..

Miten lapsi käytännössä oppii, että jumala olisi satuolento, jos et tuputa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulut ortodoksista, katolilaisesta, juutalaisesta tai muslimista jotka pahastuisivat siitä että lapsi on oman uskontonsa oppitunneilla.

Mutta monelle luterilaiselle se näyttäisi olevan ongelma. Miksi?

No olisiko vaikka siksi, että nuo luettelemasi uskonnot ovat sellaisia, jotka edelleen ovat useammin voimakkaammin läsnä perheiden elämässä. Lasta siis voidaan yleisesti kasvattaa uskonnollisemmaksi kuin perusluterilaista. Täällä suurin osa ns. kristityistä on tapakristittyjä, jotka käyvät kirkossa vain tuttujen häissä, hautajaisissa tai konfirmaatioissa, viettävät joulua ja kasvattavat rairuohoa, mutta muuten uskonto ei näy mitenkään elämässä. Kirkkoon kuulutaan, että voidaan toimia kummeina ja saadaan kirkollinen vihkimys, siinä se. Suomalaiset on maailman mittapuulla todella sekulaari kansa.

Erotkoot sitten moiset ulkokultaiset teeskentelijät kirkosta!! Hittoako he siellä roikkuvat. Sitten vielä ruikutetaan, jos pappi vihkimistilaisuusedda sanoo pari sanaa Jumalasat. Hän on Pappi! Se on kristillinen vihkimys! Ei ole pakko vihityttää itseään kirkossa, jos ei hittojakaan välitä koko uskonnosta. Itse asiassa se on moraalitonta kirkon hyväksikäyttöä, ja jämpti on niin!

Samaa mieltä. Itse erosin 15-vuotiaana kirkosta vanhempien luvalla, enkä käynyt rippikoulua. Minua ihmetyttää, miten ihmiset voi nauramatta kuunnella papin vihkipuhetta ja raamatunlauseita, jos eivät oikeasti usko niihin. Vain siksi, että saisivat kävellä "down the isle".

Tapauskovaisuus on moraalitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnonopetus kouluissa on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta eli ei tähtää siihen, että oppilaan pitäisi itse uskoa. Jos oppilas on kastettu vaikkapa ev.lut kirkon jäsen, niin hän osallistuu ev.lut opetukseen (opetukseen saa kyllä osallistua kuka tahansa, vaikkei olisi kastettu kirkon jäsen). Tämä tarkoittaa oikeastaan vain sitä, että opetuksessa painottuu  enemmän kristinusko, sen suuntaukset, historia, sen vaikutus kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kaikkia muitakin uskontoja käsitellään. Yksi keskeisimmistä tavoitteista ue-opetuksessa on kasvattaa oppilas kohtaamaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Ihmisoikeudet ovat sekä et:ssä että ue:ssa keskeinen asia. 

Uskonnon kuuluu olla pakollinen aine, mutta nykyinen 13 opintosuunnitelman "oman tradition" mukainen opetus ei välttämättä toimi. Kannattaisin yhteistä katsomusainetta kaikille. Lapsen ei siis kuitenkaan missään tapauksessa tarvitse uskoa esim.kristinuskon oppeihin, vaikka osallistuisi ev.lut tunneille. Uskontojen tunteminen kuitenkin on hyvä osa yleissivistystä. 

Miksi hän ei haluaisi osallistua tunneille? Minusta oppiaineeseen voi hyvinkin suhtautua samoin, kuten yhteiskuntaoppiin. Vaikka opiskellaan eri puolueista, ei mihinkään niistä tarvitse sitoutua. Koululaitos on myös puoluepoliittisesti sitouttamaton. 

t. ue- ja et-ope

Alakoulun uskonnon kirjoissa opetettiin mm. että Jeesus hallitsee luonnonvoimia. En kutsuisi tällaista opetusta mitenkään objektiiviseksi, uskonnolliseksi tiedoksi. Kyllä se katsomuksellisuus on väkisinkin tavalla tai toisella läsnä uskonnon tunneilla edelleen, ei ehkä niin voimakkaasti kuin joskus muutama vuosikymmen sitten, mutta on kuitenkin.

Mikä kirjasarja, jossa noin väitettiin? Oletkohan nyt ymmärtänyt lukemasi jotenkin väärin.

Jos opettaja opettaa tunnustuksellisesti, ei muuta kuin valitusta rehtorille, koululautakuntaan tms. Vapaa-ajattelijat mielellään kertoo lisää, miten menetellä.

Mua kyllä ihmetyttää, että mikä on tunnustuksellista opetusta ja mikä ei, jos ei voi sanoa, että "Jeesus hallitsee luonnonvoimia". Raamatussahan sanotaan, että Jeesus tyynnytti myrskyn, joka tarkoittaa, että Jeesus hallitsee luonnonvoimia (tai ainakin myrskyjen tyynnytyksen). Jos siinä sanottaisiin, että "Raamatussa sanotaan, että Jeesus hallitsee luonnonvoimia", niin se ei enää olisikaan tunnustuksellista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Perusteli vielä, että miksi näitä pitää opiskella, jos näihin ei usko!

Opiskella kannattaa jo yleissivistyksen vuoksi. Kerro myös mitä Raamatun mukaan ihmiselle käy kuoleman jälkeen. Vai etkö halua lapsellesi hyvää.

No mutta raamatun opettaminen totena ei ole hyvää. Se on helvetillä pelottelua ja aivopesua.

Itse kuulin Jumalasta ja Jeesuksesta ekan kerran ekaluokalla. Luokanvalvoja opetti tyyliin, että Jumala on totta ja jos ei Jumalaan usko, niin kuoleman jälkeen joutuu helvettiin.

Erään kerran välitunnilla jotkut oli leikkineet sateenvarjoilla ja tottakai joku sai sen terävän pään melkein silmäänsä. Välitunnin jälkeen piti sitten rollia opelle, mitä oli tapahtunut. Muistan, kuinka ope oli vihaisena vaahdonnut, että sattareilla ei saa leikkiä ym ym. Lopuksi sanoi, että onneksi oli suojelusenkeli paikalla, muuten olis ollu ihan erilainen loppu leikeillä!

Muistan ajatelleeni (vaikka aivopesty olinkin), että missä se suojelusenkeli on ollut niinä kertoina, kun sateenvarjon terävä pää ON osunut silmään.

Vasta n 10-vuotiaana alkoi ateisti sisälläni nostaa rumaa päätään. Lopetin ruokarukoukset, mistä sain huutia luokkakaveriltani tyyliin: eksä rukoile ruokarukousta? Ihan kuin suurenkin pahan teon olisin tehnyt.

Joka tapauksessa pikku hiljaa aloin inhoamaan kaikkea kristillisyyteen viittaavaankin. Tämä johtui siitä, että ala-asteella opettajat järjestään ns tunkivat sitä aatetta väkisin kurkusta alas, kyseenalaistamisesta seurasi jälki-istuntoa ym ym. Naama sinisenä vakuuttivat Jumalan rakastavan, mutta samaan hengenvetoon varoiteltiin helvetillä ja ikuisella kadotuksella. Jumala on totta, mutta siihen täytyy uskoa eli TIEDOSTA ei ole hmm tietoakaan. Etkö sä usko, kysyttiin ääni täynnä pahennusta, mutta mitään konkreettisia todisteita ei koskaan jumalan olemassa olosta esitetty. Ai joo, ja muut uskonnothan olivat tottakai puuta heinää. Muistan ikuisesti kuinka eräs vieraileva lähetyssaarnaaja solvasi buddhalaisia.

Summa summarum: alkuun tuntui kohtuuttomalta opiskella sitä sontaa väkisin, plus se tuputus ja pakkosyöttö olivat vailla vertaa. Etenkin kun kyse oli loppujen lopuksi USKOSTA, ei tiedosta. Mutta juuri se sai minut niin päättäväisesti itse ETSIMÄÄN, mikä on totta. Eli ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Nyt näen oman elämänpolkuni loogisena jatkumona, jossa se tuputus oli olennainen osa ketjua; se osa, joka sysäsi minut liikkeelle ja jonka ansiosta löysin mielestäni totuuden. En ole katkera, vaan kiitollinen ehkä kuvaa parhaiten. Pakko sanoa: salattuja ovat Herran tiet 😂

Vierailija kirjoitti:

Voihan se vaihtaa ET tunneille.

Saako kirkkoon kuuluva osallistua ET tunneille? Ennen ei ainakaan saanut.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuulut ortodoksista, katolilaisesta, juutalaisesta tai muslimista jotka pahastuisivat siitä että lapsi on oman uskontonsa oppitunneilla.

Mutta monelle luterilaiselle se näyttäisi olevan ongelma. Miksi?

Ei lapsella ole omaa uskontoa, se on niiden vanhempien uskonto.