Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset jää yksin?
19.11.2014 |
Onko teistä ihan itsestäänselvää, miksi tuntemanne yksinjääneet eivät ole saaneet ketään? Olen miettinyt paljon omaa tilannettani ja sitä, että miksi en ole kelvannut kenellekään, enkä oikein ole varma syystä. En ole nätti, mutta en kuitenkaan rumakaan. Olen todella tavis. Olisin varmaan jopa ihan nätti, jos minulla ei olisi huonoa ihoa(suuret ihohuokoset), mutta koska on, olen tosiaan keskimäärin tavis. Painoni on vaihdellut bmi 22- 29 välillä, en siis koskaan ole ollut laiha, mutta kiinnostusta ei ole ollut normaalipainoisenakaan. Olen kiltti ja rauhallinen ja hauskahko ja älykäs, joskin myös aika tylsä, tykkään lukea ja lenkkeillä luonnossa. Ja kuten bmi:stä näkyy, tykkään ruoanlaitosta ja etenkin sen syömisestä. :) Vastapainoksi juoksen, jotta paino pysyisi edes jotenkin kurissa. En ole koskaan ollut kovinkaan kiinnostunut bilettämisestä, nuorempana kyllä jonkin verran kävin kaverien kanssa ulkona. Olen akateeminen, mutta en tee koulutustani vastaavaa työtä. En herätä mitään suuria tunteita ihmisissä, en usko, että kukaan inhoaa minua, mutta kukaan ei koskaan kiinnostukaan.
Kukaan mies ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, ei edes baarissa yrittänyt saada minua sänkyyn. Nuorena kerroin parille ihastukselleni tunteistani, toinen suhtautui ihan asiallisesti, mutta sanoi ei kiitos, toinen antoi todella ilkeät pakit. Sen jälkeen en ole itsekään tehnyt aloitetta.
Äitini on sellainen ihminen, että miehet pitää hänestä kovasti ystävänä ja hänellä on paljon myös miespuolisia ystäviä. Minäkin tulen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta vain kaverina, kukaan ei koskaan kiinnostu sen kummemmin. En kuitenkaan ole ulkonaisesti miesmäinen, tykkään hirveästi vaatteista ja kosmetiikasta ja meikeistä, joten en ole mikään rekkakuski. (En toki puhu miehille meikeistä tai vaatteista, jos joku nyt niin luuli)
En enää edes odota löytäväni ketään, mutta tämä on aina askarruttanut minua, koska en ole itse osannut keksiä, miksi olen niin kelpaamaton kenellekään. Kuvauksen takia on tietysti vaikea sanoa ja voi olla, että arvioin itseäni väärin, mutta millaiset teidän tuntemanne naiset ovat niitä, joita kukaan ei huoli? Ja miehetkin saa vastata, että millainen nainen ei kelpaa kenellekään? Tai hyppääkö jokin asia tuosta kuvauksestani silmille, mikä selittäisi kelpaamattomuuteni?
Kommentit (145)
Minä olin se mies, joka halusi WT-tyttöystävän. Älä nyt AP tätä neuvoa noudata. Et ole sen luonteinen. Sun ongelmana on ujous. Eli annat jokaiselle miehelle non-verbaalisella viestinnällä jo pakit etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:08"]
Onko sinulla seksiä?
[/quote]
Ei, olen neitsyt. Paitsi itseni kanssa tietysti. :D
[/quote]
Minusta on aika olennaista, että parisuhdetta haikailevalla ihmisellä on seksin tarve, johon omat kädet eivät riitä. Ihmiset ovat kuitenkin eläimiä siten, että pariutumisen tarkoitus on lisääntyminen. Miehistä 99.9 % haluaa penetraatiota. Onko sinulla tarvettakaan hankkia seksikumppani, seksuaalinen kumppani? Entä sitten kun olet vanhempi, riittääkö sinulle parisuhde, jossa ei ole seksiä, mutta on muuta hellyyttä? Jos noin voisi olla, miksi sinulle kelpaisi vain miehen antama hellyys?
[/quote]
Mitä hittoa sä horiset?
Itselläni on pääsyy sinkkuuteen ollut luonne enkä usko, että tulen edes tapaamaan sellaista miestä jonka kanssa tunteet menisi yksiin. En ole kauhean positiivinen, hauska tai huumorintajuinen ihminen. Enemmänkin realisti tosikko, joka murehtii alituiseen eikä osaa rentoutua. Miehet ovat kyllä kiinnostuneet pelkän ulkonäön perusteella, mutten koskaan ole seurustellut kun ei kukaan mun seurassa kauhean montaa viikkoa viihdy (mitä en enää ihmettelekään). Lisäksi olen tylsä, en harrasta oikein mitään ja viihdyn paljon omissa oloissani kotona.
Olen yksinasuva nainen. Ei myöskään lapsia. Ei mitään erityistä syytä, miksi minulla ei ole puolisoa. Kun olin nuori, miehet piirittivät, mutta ei löytynyt sopivaa. Olen hoikka ja varmaan kauniskin ja yo-koulutus. Nirso sanoisi joku, vaikka en kyllä ole sitäkään, ehkä vain liian romanttinen sielu tekemään kompromisseja. En myöskään kaipaa miestä, vain lasta.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:51"]
Itselläni on pääsyy sinkkuuteen ollut luonne enkä usko, että tulen edes tapaamaan sellaista miestä jonka kanssa tunteet menisi yksiin. En ole kauhean positiivinen, hauska tai huumorintajuinen ihminen. Enemmänkin realisti tosikko, joka murehtii alituiseen eikä osaa rentoutua. Miehet ovat kyllä kiinnostuneet pelkän ulkonäön perusteella, mutten koskaan ole seurustellut kun ei kukaan mun seurassa kauhean montaa viikkoa viihdy (mitä en enää ihmettelekään). Lisäksi olen tylsä, en harrasta oikein mitään ja viihdyn paljon omissa oloissani kotona.
[/quote]
Sama mulla. Olin nuorempana suorastaan kaunis, ja miehet kiinnostuivat minusta sen takia. Mutta havaittuani että olenkin vakavamielinen tosikko, enkä hauska ihminen, kaikkosivat. Olen nyt 40 v enkä ole koskaan edes seurustellut. Enää en sitä kaipaakaan, viihdyn nykyisin yksin. Mutta oli siinä 30-35 iässä kova ahdistus kun tuntui että haluaisin perheen ja lapsia, vaan en saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teissä menee kyllä naiset hyvä nainen hukkaan, kun ei ole nelikymppiseksi mennessä kukaan kelvannut...
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:32"]Tuo voisi olla hyvin minunkin kirjoittama aloitus. Tosin olen ollut lähes aina koulutustani vastaavassa työssä. Ja meikeistä en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos en kelpaa luomuna, niin olkoon sitten kelpaamatta. Vaikken meikkaa, niin pukeudun kuitenkin kauniisti, en korostetun naisellisesti, mutta tyylikkäästi. Olen aina tehnyt osan vaatteista itse, jolloin toista samanlaista ei tule heti ensimmäisen kulman takaa vastaan.
Jollakin tiedostamisen tasolla olen tiennyt jo varhaismurrosiästä asti, että jään yksin. Eihän sitä tietysti voinut ääneen sanoa, ei edes itselleen myöntää, mutta totta se kuitenkin oli. Kaikki kaverit ympäriltä menivät yksi toisensa jälkeen avo- tai avioliittoon, vain minä jäin lehdellä soittelemaan. Jotakin minussa kai sitten täytyy olla, joka torjuu toisen sukupuolen lähestymisen. Joskus olen saanut varsin ilkeitä kommentteja, kun olen kieltäytynyt tanssista jonkun kännisen turjakkeen kanssa, joka luuli tekevänsä suurenkin ihmisystävällisen teon hakemalla tanssiin sen "pöytävahdinkin". Katson kuitenkin, että minullakin on oikeus valintaan.
Tiedän hyvin, että luonteeni saattaa olla vähän omituinen. Minulta puuttuu sellainen kepeä huvittelugeeni, jos nyt ei kokonaan, niin suureksi osaksi. Ja kun siihen liitetään täysraittius, niin siinä se sitten onkin. En osaa hullutella enkä flirttailla. Osasyy on tietysti alemmuudentunto. Onko se syy vai seuraus, sitä on vaikea sanoa. Huumorintajuni voi olla myös vähän poikkeava, mutta ymmärrän kyllä hyvän huumorin ja ennen muuta tilannekomiikan päälle. Mutta en edes huumorin varjolla lauo ns. totuuksia päin toisen ihmisen naamaa. Kaiken kaikkiaan arvostan hyvää, toista ihmistä arvostavaa käytöstä.
[/quote]
Tässä syitä miksi jää yksin. Joku tulee iskemään, niin halveksitaan vaan ja haukutaan turjakkeeksi. Eikä viitsitä panostaa ulkonäköön meikkaamalla. Jokainen nainen on kauniimpi nätisti ehostettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:58"]
Teissä menee kyllä naiset hyvä nainen hukkaan, kun ei ole nelikymppiseksi mennessä kukaan kelvannut...
[/quote]
Kuka sanoo, ettei ole kelvannut? Mä olen kelpuuttanut monia miehiä, jotka ei loppupeleissä halunneetkaan suhdetta kanssani. 21 vastaa nyt siis.
Omasta mielestä siihen, että muodostuu parisuhde tarvitaan paljon muutakin kuin ulkonäkö. En oikein tiedä mitä iloa olen siitä saanut, etten koskaan ole ulkonäön takia saanut pakkeja vaan pelkästään sen luonteen, joka on paljastunut vasta kunnolla tutustuessa. Jos voisin, niin mieluiten muuttaisin itsestäni puheliaan, positiivisen, jännittävän ja sosiaalisen naisen, joka harrastaa ja kaveeraa kaikkien kanssa. Mutta ei sellaista kyllä pysty tekemään.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:27"]Noo, oma syntini on se, etten vie asioita next levelille. Syytä tähän en tiedä!
Olen 'onnellisessa' asemassa, sillä naiset ovat lähestyneet minua ja tulleet iskemään. Osaan flirttailla ihan sujuvasti. Mutta jostain syystä minulle ikäänkuin riittää se kun saan jonkun naisen kiinnostumaan itsestäni. Sen jälkeen ei huvita edetä asiassa. Hullummaksi asian tekee se, että toisinaan kuitenkin haaveilen parisuhteesta.
Aloituksesi perusteella tämä ei liene sinun kohtalosi, mutta kerroinpa oman syyni.
[/quote]
kuulostaa narsistin käytökseltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:01"]
(En toki puhu miehille meikeistä tai vaatteista, jos joku nyt niin luuli)
[/quote]
Itse asiassa, sinun pitäisi juuri tehdä niin. Miehille kelpaa aina "naisellinen" nainen. Naisellisuus on päälleliimattua. Meikkiä ja vaatetta. Keskustele arkisista aiheista, älä ajankohtaisista asioista. Ole höpsö ja eläväinen. Älä puhu faktoista tai käyttäydy loogisesti. Ja mitä vähemmän puhut, sitä parempi.
Ulkonäössä on aina varaa parantaa, joten sitäkin voi työstää vielä. Tämän lisäksi sinun on saatava miesten huomio. Baarissa se onnistuu näyttämällä hyvältä ja käyttäytymällä huomionhakuisesti. Opettele tankotanssimaan ja heitä muutamat liikkeet baarin tangolla. Sen jälkeen saat itse valita seurasi.
Tämä kaikki syvällä elämänkokemuksella.
Ap, taidat olla aika ujo tai annat torjuvan vaikutelman, kun et ole koskaan edennyt edes seurustelusuhteeseen asti. En sitten tiedä, onko käynyt yhtään parempi flaksi minulla, kun parisuhteenpoikasia on liuta, mutta lopulta ei ketään pysyvää. Miehet tunnetusti valitsevat ulkonäön perusteella, mut kun naisen luonne ja persoonallisuus vähitellen käy ilmi, se on goodbye. Ikävä kyllä miehille ei käy kuin tietynlainen nainen, naiset sen sijaan kelpuuttavat hyvinkin erilaiset ja omalaatuisetkin miehet. Minulla on hyvä itsetunto kaikista hylkäämisistä huolimatta. Ehkä se on osoitus itsenäisestä ja voimakkaasta ihmisestä. Joku ex-heilani sanoi kerran, että tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Itse olen sitä mieltä, että tuon toisessa esiin hänen todellisen luontonsa, paljastan (tahattomasti, tiedostamatta) totuuden ihmisestä. Ja sitä mies ei kestä, kun ei pysty myöntämään totuutta itselleenkään, eikä hyväksymään. Minä olisin hyväksynyt nuo miehet ja heidän heikkoutensa.
Joten kysyn sinulta ap, kumpi parempi: ikuinen neitsyys vai monet hylkäämiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:19"]
Itse asiassa, sinun pitäisi juuri tehdä niin. Miehille kelpaa aina "naisellinen" nainen. Naisellisuus on päälleliimattua. Meikkiä ja vaatetta. Keskustele arkisista aiheista, älä ajankohtaisista asioista. Ole höpsö ja eläväinen. Älä puhu faktoista tai käyttäydy loogisesti. Ja mitä vähemmän puhut, sitä parempi.
Ulkonäössä on aina varaa parantaa, joten sitäkin voi työstää vielä. Tämän lisäksi sinun on saatava miesten huomio. Baarissa se onnistuu näyttämällä hyvältä ja käyttäytymällä huomionhakuisesti. Opettele tankotanssimaan ja heitä muutamat liikkeet baarin tangolla. Sen jälkeen saat itse valita seurasi.
Tämä kaikki syvällä elämänkokemuksella.
[/quote]
Niin, nuo kannattaa tehdä jos haluaa seksiseuraa.
Sen sijaan jos tavoitteena on oikea kumppanuus ja ihmissuhde jollain meikeistä puhumisella ei ole helvettiäkään väliä.
Aikuisten oikeasti nyt noi muutkin ohjeet on naurettavia, hullukaan ei noihin usko ellei halua kiinnittää jonkun lähiömaken huomiota yhdeksi illaksi.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:23"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:19"]
Itse asiassa, sinun pitäisi juuri tehdä niin. Miehille kelpaa aina "naisellinen" nainen. Naisellisuus on päälleliimattua. Meikkiä ja vaatetta. Keskustele arkisista aiheista, älä ajankohtaisista asioista. Ole höpsö ja eläväinen. Älä puhu faktoista tai käyttäydy loogisesti. Ja mitä vähemmän puhut, sitä parempi.
Ulkonäössä on aina varaa parantaa, joten sitäkin voi työstää vielä. Tämän lisäksi sinun on saatava miesten huomio. Baarissa se onnistuu näyttämällä hyvältä ja käyttäytymällä huomionhakuisesti. Opettele tankotanssimaan ja heitä muutamat liikkeet baarin tangolla. Sen jälkeen saat itse valita seurasi.
Tämä kaikki syvällä elämänkokemuksella.
[/quote]
Niin, nuo kannattaa tehdä jos haluaa seksiseuraa.
Sen sijaan jos tavoitteena on oikea kumppanuus ja ihmissuhde jollain meikeistä puhumisella ei ole helvettiäkään väliä.
Aikuisten oikeasti nyt noi muutkin ohjeet on naurettavia, hullukaan ei noihin usko ellei halua kiinnittää jonkun lähiömaken huomiota yhdeksi illaksi.
[/quote]
Paitsi että suurin osa parisuhteista alkaa seksuaalisen vetovoiman kautta, yleensä myös sängyn kautta. Minimaalinen osa miehistä esimerkiksi suostuu parisuhteeseen ennen kuin ollaan oltu sängyssä. Suomalaisten pariutumiskulttuuri painottuu yöelämään ja muuhun retosteluun, niin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:59"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:32"]Tuo voisi olla hyvin minunkin kirjoittama aloitus. Tosin olen ollut lähes aina koulutustani vastaavassa työssä. Ja meikeistä en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos en kelpaa luomuna, niin olkoon sitten kelpaamatta. Vaikken meikkaa, niin pukeudun kuitenkin kauniisti, en korostetun naisellisesti, mutta tyylikkäästi. Olen aina tehnyt osan vaatteista itse, jolloin toista samanlaista ei tule heti ensimmäisen kulman takaa vastaan.
Jollakin tiedostamisen tasolla olen tiennyt jo varhaismurrosiästä asti, että jään yksin. Eihän sitä tietysti voinut ääneen sanoa, ei edes itselleen myöntää, mutta totta se kuitenkin oli. Kaikki kaverit ympäriltä menivät yksi toisensa jälkeen avo- tai avioliittoon, vain minä jäin lehdellä soittelemaan. Jotakin minussa kai sitten täytyy olla, joka torjuu toisen sukupuolen lähestymisen. Joskus olen saanut varsin ilkeitä kommentteja, kun olen kieltäytynyt tanssista jonkun kännisen turjakkeen kanssa, joka luuli tekevänsä suurenkin ihmisystävällisen teon hakemalla tanssiin sen "pöytävahdinkin". Katson kuitenkin, että minullakin on oikeus valintaan.
Tiedän hyvin, että luonteeni saattaa olla vähän omituinen. Minulta puuttuu sellainen kepeä huvittelugeeni, jos nyt ei kokonaan, niin suureksi osaksi. Ja kun siihen liitetään täysraittius, niin siinä se sitten onkin. En osaa hullutella enkä flirttailla. Osasyy on tietysti alemmuudentunto. Onko se syy vai seuraus, sitä on vaikea sanoa. Huumorintajuni voi olla myös vähän poikkeava, mutta ymmärrän kyllä hyvän huumorin ja ennen muuta tilannekomiikan päälle. Mutta en edes huumorin varjolla lauo ns. totuuksia päin toisen ihmisen naamaa. Kaiken kaikkiaan arvostan hyvää, toista ihmistä arvostavaa käytöstä.
[/quote]
Tässä syitä miksi jää yksin. Joku tulee iskemään, niin halveksitaan vaan ja haukutaan turjakkeeksi. Eikä viitsitä panostaa ulkonäköön meikkaamalla. Jokainen nainen on kauniimpi nätisti ehostettuna.
[/quote]
Tässähän tämä tuli ja alapeukkujen kera. Jos antaa tylysti pakit jokaiselle, niin kannattaako asiaa ihmetellä....
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:22"]
Ap, taidat olla aika ujo tai annat torjuvan vaikutelman, kun et ole koskaan edennyt edes seurustelusuhteeseen asti. En sitten tiedä, onko käynyt yhtään parempi flaksi minulla, kun parisuhteenpoikasia on liuta, mutta lopulta ei ketään pysyvää. Miehet tunnetusti valitsevat ulkonäön perusteella, mut kun naisen luonne ja persoonallisuus vähitellen käy ilmi, se on goodbye. Ikävä kyllä miehille ei käy kuin tietynlainen nainen, naiset sen sijaan kelpuuttavat hyvinkin erilaiset ja omalaatuisetkin miehet. Minulla on hyvä itsetunto kaikista hylkäämisistä huolimatta. Ehkä se on osoitus itsenäisestä ja voimakkaasta ihmisestä. Joku ex-heilani sanoi kerran, että tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Itse olen sitä mieltä, että tuon toisessa esiin hänen todellisen luontonsa, paljastan (tahattomasti, tiedostamatta) totuuden ihmisestä. Ja sitä mies ei kestä, kun ei pysty myöntämään totuutta itselleenkään, eikä hyväksymään. Minä olisin hyväksynyt nuo miehet ja heidän heikkoutensa.
Joten kysyn sinulta ap, kumpi parempi: ikuinen neitsyys vai monet hylkäämiset?
[/quote]
Rohkenen olla eri mieltä.
Miehillä on jos jonkinlaista riivinrautaa vaimona; Kaukana "ihanasta ja höpsöstä". Sen lisäksi on ikuisia hippi-tyttöjä, tosikkoja tiedenaisia jne, jne. Täysin perusteetonta väittää, ettei eri miehiä sytyttäisi erityyppiset naiset.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:26"]
Paitsi että suurin osa parisuhteista alkaa seksuaalisen vetovoiman kautta, yleensä myös sängyn kautta. Minimaalinen osa miehistä esimerkiksi suostuu parisuhteeseen ennen kuin ollaan oltu sängyssä. Suomalaisten pariutumiskulttuuri painottuu yöelämään ja muuhun retosteluun, niin se vain on.
[/quote]
Seksuaalinen vetovoima on olemassa jos sitä on, vaikkei kiepu tangolla baarissa.
Samaten seksiä harrastetaan, vaikka parisuhteeseen ei olla vielä sitouduttu, ihan normaalia. Noista kummastakaan ei johdeta kirjoittamiasi neuvoja ja hyvä niin :)
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:22"]
Ap, taidat olla aika ujo tai annat torjuvan vaikutelman, kun et ole koskaan edennyt edes seurustelusuhteeseen asti. En sitten tiedä, onko käynyt yhtään parempi flaksi minulla, kun parisuhteenpoikasia on liuta, mutta lopulta ei ketään pysyvää. Miehet tunnetusti valitsevat ulkonäön perusteella, mut kun naisen luonne ja persoonallisuus vähitellen käy ilmi, se on goodbye. Ikävä kyllä miehille ei käy kuin tietynlainen nainen, naiset sen sijaan kelpuuttavat hyvinkin erilaiset ja omalaatuisetkin miehet. Minulla on hyvä itsetunto kaikista hylkäämisistä huolimatta. Ehkä se on osoitus itsenäisestä ja voimakkaasta ihmisestä. Joku ex-heilani sanoi kerran, että tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Itse olen sitä mieltä, että tuon toisessa esiin hänen todellisen luontonsa, paljastan (tahattomasti, tiedostamatta) totuuden ihmisestä. Ja sitä mies ei kestä, kun ei pysty myöntämään totuutta itselleenkään, eikä hyväksymään. Minä olisin hyväksynyt nuo miehet ja heidän heikkoutensa.
Joten kysyn sinulta ap, kumpi parempi: ikuinen neitsyys vai monet hylkäämiset?
[/quote]
Rohkenen olla eri mieltä.
Miehillä on jos jonkinlaista riivinrautaa vaimona; Kaukana "ihanasta ja höpsöstä". Sen lisäksi on ikuisia hippi-tyttöjä, tosikkoja tiedenaisia jne, jne. Täysin perusteetonta väittää, ettei eri miehiä sytyttäisi erityyppiset naiset.
[/quote]
Kyllä se taitaa juuri näin olla, että miehille käy melkein nainen kuin nainen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kävisi jokainen vaan että miehillä on laajempi skaala, eikä miehille vaikuta esim. naisen varakkuus tai koulutus.
Kuten tästä ketjusta näkee, ei miesten keskuudessa silti ne tosikot ja huumorintajuttomat, tylsät naiset ole ainakaan kauhean kelpaavia miehille...
Olin itse yksin melko pitkään. Olen aika kaunis, koulutusta vastaavassa työssä oleva korkeakoulutettu nainen. Tein tietoisen muutoksen asenteeseni ennen aviomieheni tapaamista. Päätin, että en enää lopeta tapailua siksi, että minua ei kiinnosta, vaan vasta sitten, jos todella tuntuu vastenmieliseltä. Ryhdyin pistämään enemmän painoa miesten kiinnostukseen minua kohtaan kuin omalle kiinnostukselleni. Annoin siis aikaa omien tunteideni syttymiselle.
Sinua neuvoisin käymään rohkeasti ulkona (vaikka baarissa) ja esim.nettitreffeillä, jotta ylipäätään tapaat miehiä.
Tuo voisi olla hyvin minunkin kirjoittama aloitus. Tosin olen ollut lähes aina koulutustani vastaavassa työssä. Ja meikeistä en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos en kelpaa luomuna, niin olkoon sitten kelpaamatta. Vaikken meikkaa, niin pukeudun kuitenkin kauniisti, en korostetun naisellisesti, mutta tyylikkäästi. Olen aina tehnyt osan vaatteista itse, jolloin toista samanlaista ei tule heti ensimmäisen kulman takaa vastaan.
Jollakin tiedostamisen tasolla olen tiennyt jo varhaismurrosiästä asti, että jään yksin. Eihän sitä tietysti voinut ääneen sanoa, ei edes itselleen myöntää, mutta totta se kuitenkin oli. Kaikki kaverit ympäriltä menivät yksi toisensa jälkeen avo- tai avioliittoon, vain minä jäin lehdellä soittelemaan. Jotakin minussa kai sitten täytyy olla, joka torjuu toisen sukupuolen lähestymisen. Joskus olen saanut varsin ilkeitä kommentteja, kun olen kieltäytynyt tanssista jonkun kännisen turjakkeen kanssa, joka luuli tekevänsä suurenkin ihmisystävällisen teon hakemalla tanssiin sen "pöytävahdinkin". Katson kuitenkin, että minullakin on oikeus valintaan.
Tiedän hyvin, että luonteeni saattaa olla vähän omituinen. Minulta puuttuu sellainen kepeä huvittelugeeni, jos nyt ei kokonaan, niin suureksi osaksi. Ja kun siihen liitetään täysraittius, niin siinä se sitten onkin. En osaa hullutella enkä flirttailla. Osasyy on tietysti alemmuudentunto. Onko se syy vai seuraus, sitä on vaikea sanoa. Huumorintajuni voi olla myös vähän poikkeava, mutta ymmärrän kyllä hyvän huumorin ja ennen muuta tilannekomiikan päälle. Mutta en edes huumorin varjolla lauo ns. totuuksia päin toisen ihmisen naamaa. Kaiken kaikkiaan arvostan hyvää, toista ihmistä arvostavaa käytöstä.