Lue keskustelun säännöt.
Millaiset ihmiset jää yksin?
19.11.2014 |
Onko teistä ihan itsestäänselvää, miksi tuntemanne yksinjääneet eivät ole saaneet ketään? Olen miettinyt paljon omaa tilannettani ja sitä, että miksi en ole kelvannut kenellekään, enkä oikein ole varma syystä. En ole nätti, mutta en kuitenkaan rumakaan. Olen todella tavis. Olisin varmaan jopa ihan nätti, jos minulla ei olisi huonoa ihoa(suuret ihohuokoset), mutta koska on, olen tosiaan keskimäärin tavis. Painoni on vaihdellut bmi 22- 29 välillä, en siis koskaan ole ollut laiha, mutta kiinnostusta ei ole ollut normaalipainoisenakaan. Olen kiltti ja rauhallinen ja hauskahko ja älykäs, joskin myös aika tylsä, tykkään lukea ja lenkkeillä luonnossa. Ja kuten bmi:stä näkyy, tykkään ruoanlaitosta ja etenkin sen syömisestä. :) Vastapainoksi juoksen, jotta paino pysyisi edes jotenkin kurissa. En ole koskaan ollut kovinkaan kiinnostunut bilettämisestä, nuorempana kyllä jonkin verran kävin kaverien kanssa ulkona. Olen akateeminen, mutta en tee koulutustani vastaavaa työtä. En herätä mitään suuria tunteita ihmisissä, en usko, että kukaan inhoaa minua, mutta kukaan ei koskaan kiinnostukaan.
Kukaan mies ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta minua kohtaan, ei edes baarissa yrittänyt saada minua sänkyyn. Nuorena kerroin parille ihastukselleni tunteistani, toinen suhtautui ihan asiallisesti, mutta sanoi ei kiitos, toinen antoi todella ilkeät pakit. Sen jälkeen en ole itsekään tehnyt aloitetta.
Äitini on sellainen ihminen, että miehet pitää hänestä kovasti ystävänä ja hänellä on paljon myös miespuolisia ystäviä. Minäkin tulen hyvin toimeen miesten kanssa, mutta vain kaverina, kukaan ei koskaan kiinnostu sen kummemmin. En kuitenkaan ole ulkonaisesti miesmäinen, tykkään hirveästi vaatteista ja kosmetiikasta ja meikeistä, joten en ole mikään rekkakuski. (En toki puhu miehille meikeistä tai vaatteista, jos joku nyt niin luuli)
En enää edes odota löytäväni ketään, mutta tämä on aina askarruttanut minua, koska en ole itse osannut keksiä, miksi olen niin kelpaamaton kenellekään. Kuvauksen takia on tietysti vaikea sanoa ja voi olla, että arvioin itseäni väärin, mutta millaiset teidän tuntemanne naiset ovat niitä, joita kukaan ei huoli? Ja miehetkin saa vastata, että millainen nainen ei kelpaa kenellekään? Tai hyppääkö jokin asia tuosta kuvauksestani silmille, mikä selittäisi kelpaamattomuuteni?
Kommentit (145)
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:25"]
Luulen että yksin jäävät ovat asenteeltaan kovin kyllästyneitä elämäänsä/sen oloisia, väsähtäneen oloisia tai epätoivoisia. Tai ainakin kaikki ne pidempään yksinäiset joita tunnen ovat tällaisia enemmän tai vähemmän. Miehekäs kävely/puhetyyli ym saattaa vaikuttaa siihe ettei miehet kiinnostu.. pitäis olla sellasta suloista lempeyttä olemuksessa.. varmaan sussa onkin mutta et osaa näyttää sitä miehille? Kyl täs maailmas on kaikenlaasta olijaa nähty ja jokaaselle on ottajansa. Nauti elämästäsi, se on tärkeintä.
[/quote]
En sanoisi, että olen mitään noista nytkään, mutta en ainakaan ollut nuorena.
Ja ehkä se on seuraus, ei syy?
Miehekäs kävelytyyli... Enpä tiedä, en ole tullut ajatelleeksi!
Enkä tiedä suloisesta lempeydestä. En taida olla sen tyyppinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:29"]
Kahden saadun pakin jälkeen jätit aloitteenteon muille ?
Ehkä (näin miehenä) olisi itsekin pitänyt olla yhtä viisas. Olisi säästynyt paljolta.
[/quote]
Otin ne merkkinä siitä, ettei kukaan todennäköisesti voisi olla minusta kiinnostunut, varsinkin, kun kukaan ei koskaan tehnyt aloitetta minulle. Ja oikeassahan minä olin, kun kerran yksin jäin.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:52"]
Olen yksinasuva nainen. Ei myöskään lapsia. Ei mitään erityistä syytä, miksi minulla ei ole puolisoa. Kun olin nuori, miehet piirittivät, mutta ei löytynyt sopivaa. Olen hoikka ja varmaan kauniskin ja yo-koulutus. Nirso sanoisi joku, vaikka en kyllä ole sitäkään, ehkä vain liian romanttinen sielu tekemään kompromisseja. En myöskään kaipaa miestä, vain lasta.
[/quote]
tai sit sä olet vaan arka. Et uskalla tutustua ja päästää lähelle. Mukavuusalueesi ei kulje siellä. Entä jos uskaltaisit kokeilla mukavuusalueesi ulkopuolella olemista?
miski haluat lapsen muttet miestä? Kyllä hyvä ihmissuhde mieheen on tosi antoisa ja siinä lapsen kanssa on hienoa olla kaksi kasvattamassa ja jakamassa, jos vaan mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:24"]
[/quote]
Vaativa maku? Miten voit sanoa, että minulla on vaativa maku, kun en ole koskaan saanut edes yhtä ainoaa aloitetta?
[/quote]
ehkä torppaan ne jotka olisivat kiinnostuneita ...jo nonverbaalisella viestinnällä tai kovasti kaveruutta korostavalla kommunikoinnissa. Ajattelet, ette kelpaa ja viestitätte sellaista viestiä tiedostamattaan.
jos rupesit ajattelemaan, miten kiva mimmi olet ja miten mielenkiintoisia tyyppejä voisi lähestyä ja kukahan olisi oikeesti mielenkiintoinen... Tai miten antaa lähestyä itseäsi.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:32"]
Tuo voisi olla hyvin minunkin kirjoittama aloitus. Tosin olen ollut lähes aina koulutustani vastaavassa työssä. Ja meikeistä en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos en kelpaa luomuna, niin olkoon sitten kelpaamatta. Vaikken meikkaa, niin pukeudun kuitenkin kauniisti, en korostetun naisellisesti, mutta tyylikkäästi. Olen aina tehnyt osan vaatteista itse, jolloin toista samanlaista ei tule heti ensimmäisen kulman takaa vastaan.
Jollakin tiedostamisen tasolla olen tiennyt jo varhaismurrosiästä asti, että jään yksin. Eihän sitä tietysti voinut ääneen sanoa, ei edes itselleen myöntää, mutta totta se kuitenkin oli. Kaikki kaverit ympäriltä menivät yksi toisensa jälkeen avo- tai avioliittoon, vain minä jäin lehdellä soittelemaan. Jotakin minussa kai sitten täytyy olla, joka torjuu toisen sukupuolen lähestymisen. Joskus olen saanut varsin ilkeitä kommentteja, kun olen kieltäytynyt tanssista jonkun kännisen turjakkeen kanssa, joka luuli tekevänsä suurenkin ihmisystävällisen teon hakemalla tanssiin sen "pöytävahdinkin". Katson kuitenkin, että minullakin on oikeus valintaan.
Tiedän hyvin, että luonteeni saattaa olla vähän omituinen. Minulta puuttuu sellainen kepeä huvittelugeeni, jos nyt ei kokonaan, niin suureksi osaksi. Ja kun siihen liitetään täysraittius, niin siinä se sitten onkin. En osaa hullutella enkä flirttailla. Osasyy on tietysti alemmuudentunto. Onko se syy vai seuraus, sitä on vaikea sanoa. Huumorintajuni voi olla myös vähän poikkeava, mutta ymmärrän kyllä hyvän huumorin ja ennen muuta tilannekomiikan päälle. Mutta en edes huumorin varjolla lauo ns. totuuksia päin toisen ihmisen naamaa. Kaiken kaikkiaan arvostan hyvää, toista ihmistä arvostavaa käytöstä.
[/quote]
Minäkin kyllä jollain asteella aina ajattelin, että mahtaisinko koskaan kelvata kenellekään... Nuorenakin ajattelin, että jos onnistuisin muuttumaan, jos iho-ongelmat poistuisi ja saisin paremman kropan, niin ehkä sitten. Mutta en silloinkaan ajatellut, että voisin kelvata omana itsenäni.
Ja sitten ne kaksi miestä, joihin olin ihastunut, ei todellakaan ollut mitään komistuksia tai alfoja, vaan toinen oli itse asiassa suorastaan ruma(olin ihastunut hänen persoonaansa) ja hän oli juuri se, joka torjui ilkeästi, hän sanoi, että miten minun kaltainen voi kuvitella, että kukaan mies voisi olla koskaan minusta kiinnostunut ja ajattelin, että jos hänkin ajattelee niin, niin miten tosiaan voisi... Eikä sitten koskaan ollutkaan.
Minä taas osaan olla hauska, se on meillä vähän sellainen sukuominaisuus ja saan ihmiset nauramaan. Mutta muuten en kyllä ole mikään bileihminen tai juhlija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:29"]
Kahden saadun pakin jälkeen jätit aloitteenteon muille ?
Ehkä (näin miehenä) olisi itsekin pitänyt olla yhtä viisas. Olisi säästynyt paljolta.
[/quote]
Otin ne merkkinä siitä, ettei kukaan todennäköisesti voisi olla minusta kiinnostunut, varsinkin, kun kukaan ei koskaan tehnyt aloitetta minulle. Ja oikeassahan minä olin, kun kerran yksin jäin.
[/quote]
Tiedän toki, että naiset eivät ajattele tästä samalla tavalla, mutta jos miehetkin luovuttaisivat kaksien pakkien jälkeen, olisimme lajina kuolleet sukupuuttoon heti alkuunsa :D
Toisaalta ymmärrän myös sen jos nainen 'luovuttaa' koska suurin osa muista naisista on, jos ei nyt jatkuvan niin ainakin satunnaisen säännöllisen pommituksen alla. Ei minuakaan varmaan huvittaisi tuntea itseäni 'huonommaksi' kuin muut.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:37"]
Minä olin se mies, joka halusi WT-tyttöystävän. Älä nyt AP tätä neuvoa noudata. Et ole sen luonteinen. Sun ongelmana on ujous. Eli annat jokaiselle miehelle non-verbaalisella viestinnällä jo pakit etukäteen.
[/quote]
Joo, ei minusta taida olla sellaiseksi. :)
Olen kyllä tosiaan aika ujo, mutta yritän silti jutella ihmisille ja muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:51"]
Itselläni on pääsyy sinkkuuteen ollut luonne enkä usko, että tulen edes tapaamaan sellaista miestä jonka kanssa tunteet menisi yksiin. En ole kauhean positiivinen, hauska tai huumorintajuinen ihminen. Enemmänkin realisti tosikko, joka murehtii alituiseen eikä osaa rentoutua. Miehet ovat kyllä kiinnostuneet pelkän ulkonäön perusteella, mutten koskaan ole seurustellut kun ei kukaan mun seurassa kauhean montaa viikkoa viihdy (mitä en enää ihmettelekään). Lisäksi olen tylsä, en harrasta oikein mitään ja viihdyn paljon omissa oloissani kotona.
[/quote]
Minä taas en saa edes tilaisuutta tylsistyttää ketään kuoliaaksi luonteellani! :D No en tiedä tylsistyttäisinkö, kyllä ihmiset yleisesti ottaen seurassani viihtyy. Kukaan vain ei pidä minua puoleensavetävänä.
Miksi ei voisi olla yksin? En mieti enää miksi olen yksin, olen niin kauan kunnes joku sopiva tulee eteen. Väkisin en ala etsimään tai tyytymään "ihan jees" -parisuhteeseen. Lapsia en halua, joten biologinen puoli ei pakota etsimään kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miehenä yrittänyt monesti tehdä aloitteen AP:n kaltaisille hiljaisemmille naisille. Ihan tavallisen tai jopa harmaan oloisille. Joko kerta kuorta on ollut todella vaikea rikkoa tai sitten heti on tullut pakit. Mitäs teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo 50-vuotias nainen. Ikäisekseni hyvännäköinen, se on minulle sanottu monta kertaa. Nuorempanakaan ei vientiä ollut koskaan, vaikka itseäni vaatimattomamman näköiset ystäväni löysivät itselleen kumppanin ja perheen. Ainoastaan ulkomailla lomilla miehet osoittivat kiinnostusta. Olen huomannut, että miehet katselevat, mutta siihen se jää. Uskon luonteeni olevan syynä yksin jäämiseeni; olen vakavaluonteinen, pohdin syntyjä syviä, en ole koskaan viihtynyt baareissa, pidän rauhallisesta ja tasaisesta elämästä. Ehkä olen liian tylsä miehille. Enkä osaa flirttailla.
Yksin jääminen voi olla myös tietoinen valinta. Sitäkin pitää kunnioittaa, jos ihminen niin päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:58"]
Teissä menee kyllä naiset hyvä nainen hukkaan, kun ei ole nelikymppiseksi mennessä kukaan kelvannut...
[/quote]
Onkohan tämä nyt sitten sitä sarkasmia?? En väittänyt, että olisin mitenkään "hyvä nainen", mutta en mielestäni ole mikään ihan hirveäkään. Ihan sellainen tavallinen. Mikä sitten ehkä onkin se ongelma.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 19:04"]
Ja sitten ne kaksi miestä, joihin olin ihastunut, ei todellakaan ollut mitään komistuksia tai alfoja, vaan toinen oli itse asiassa suorastaan ruma(olin ihastunut hänen persoonaansa) ja hän oli juuri se, joka torjui ilkeästi, hän sanoi, että miten minun kaltainen voi kuvitella, että kukaan mies voisi olla koskaan minusta kiinnostunut ja ajattelin, että jos hänkin ajattelee niin, niin miten tosiaan voisi... Eikä sitten koskaan ollutkaan.
[/quote]
Anteeksi nyt, mutta ex-ihastuksesi kuulostaa totaaliselta idiootilta :(
Mutta yhdenkään miehen mielipide ei ole, eikä tule milloinkaan määrittelemään sitä millainen olet :) Mullekin on osa miehistä sanoneet todella pahasti, osa kivasti. Kummallakaan ei ole väliä, vain sillä että itse tietää olevansa hyvä ja arvokas.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:19"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:01"]
(En toki puhu miehille meikeistä tai vaatteista, jos joku nyt niin luuli)
[/quote]
Itse asiassa, sinun pitäisi juuri tehdä niin. Miehille kelpaa aina "naisellinen" nainen. Naisellisuus on päälleliimattua. Meikkiä ja vaatetta. Keskustele arkisista aiheista, älä ajankohtaisista asioista. Ole höpsö ja eläväinen. Älä puhu faktoista tai käyttäydy loogisesti. Ja mitä vähemmän puhut, sitä parempi.
Ulkonäössä on aina varaa parantaa, joten sitäkin voi työstää vielä. Tämän lisäksi sinun on saatava miesten huomio. Baarissa se onnistuu näyttämällä hyvältä ja käyttäytymällä huomionhakuisesti. Opettele tankotanssimaan ja heitä muutamat liikkeet baarin tangolla. Sen jälkeen saat itse valita seurasi.
Tämä kaikki syvällä elämänkokemuksella.
[/quote]
Okei... En kyllä ala esittämään mitään bimboa saadakseni miehen, tuskin sellaisen miehen kanssa tulisi suhteestakaan pidemmän päälle yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:22"]
Ap, taidat olla aika ujo tai annat torjuvan vaikutelman, kun et ole koskaan edennyt edes seurustelusuhteeseen asti. En sitten tiedä, onko käynyt yhtään parempi flaksi minulla, kun parisuhteenpoikasia on liuta, mutta lopulta ei ketään pysyvää. Miehet tunnetusti valitsevat ulkonäön perusteella, mut kun naisen luonne ja persoonallisuus vähitellen käy ilmi, se on goodbye. Ikävä kyllä miehille ei käy kuin tietynlainen nainen, naiset sen sijaan kelpuuttavat hyvinkin erilaiset ja omalaatuisetkin miehet. Minulla on hyvä itsetunto kaikista hylkäämisistä huolimatta. Ehkä se on osoitus itsenäisestä ja voimakkaasta ihmisestä. Joku ex-heilani sanoi kerran, että tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Itse olen sitä mieltä, että tuon toisessa esiin hänen todellisen luontonsa, paljastan (tahattomasti, tiedostamatta) totuuden ihmisestä. Ja sitä mies ei kestä, kun ei pysty myöntämään totuutta itselleenkään, eikä hyväksymään. Minä olisin hyväksynyt nuo miehet ja heidän heikkoutensa.
Joten kysyn sinulta ap, kumpi parempi: ikuinen neitsyys vai monet hylkäämiset?
[/quote]
En ole edennyt mihinkään asti, saati sitten seurustelusuhteeseen!
Niin, ei sekään hyvä olisi, jos olisi tullut hylätyksi moneen kertaan... Mutta toisaalta, sinua on kuitenkin useampi mies pitänyt edes jollakin tavalla puoleensavetävänä, minua ei kukaan. Eikä saa edes tilaisuutta yrittää suhdetta, jos kukaan ei huoli edes treffeille. Mutta voihan tosiaan olla, että olisi siltikin tullut jätetyksi heti ja olisin nyt yhtä yksin. Kurja tilanne kumminkinpäin. :/
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 17:22"]
Ap, taidat olla aika ujo tai annat torjuvan vaikutelman, kun et ole koskaan edennyt edes seurustelusuhteeseen asti. En sitten tiedä, onko käynyt yhtään parempi flaksi minulla, kun parisuhteenpoikasia on liuta, mutta lopulta ei ketään pysyvää. Miehet tunnetusti valitsevat ulkonäön perusteella, mut kun naisen luonne ja persoonallisuus vähitellen käy ilmi, se on goodbye. Ikävä kyllä miehille ei käy kuin tietynlainen nainen, naiset sen sijaan kelpuuttavat hyvinkin erilaiset ja omalaatuisetkin miehet. Minulla on hyvä itsetunto kaikista hylkäämisistä huolimatta. Ehkä se on osoitus itsenäisestä ja voimakkaasta ihmisestä. Joku ex-heilani sanoi kerran, että tuon esiin hänen huonoimmat puolensa. Itse olen sitä mieltä, että tuon toisessa esiin hänen todellisen luontonsa, paljastan (tahattomasti, tiedostamatta) totuuden ihmisestä. Ja sitä mies ei kestä, kun ei pysty myöntämään totuutta itselleenkään, eikä hyväksymään. Minä olisin hyväksynyt nuo miehet ja heidän heikkoutensa.
Joten kysyn sinulta ap, kumpi parempi: ikuinen neitsyys vai monet hylkäämiset?
[/quote]
Rohkenen olla eri mieltä.
Miehillä on jos jonkinlaista riivinrautaa vaimona; Kaukana "ihanasta ja höpsöstä". Sen lisäksi on ikuisia hippi-tyttöjä, tosikkoja tiedenaisia jne, jne. Täysin perusteetonta väittää, ettei eri miehiä sytyttäisi erityyppiset naiset.
[/quote]
Kyllä se taitaa juuri näin olla, että miehille käy melkein nainen kuin nainen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella kävisi jokainen vaan että miehillä on laajempi skaala, eikä miehille vaikuta esim. naisen varakkuus tai koulutus.
[/quote]
Kuitenkin aika paljon on naisia yksin ja he ovat aika samantyyppisiä. Taitaa se ulkonäkö kuitenkin loppujen lopuksi ratkaista.
Minäkin olen yksin, ja olen aina ollutkin. Ei ole ollut minkäänlaisia läheisiä kontakteja miesten kanssa, eikä kukaan ole ollut kiinnostunut minusta.
En usko, että johtuu ulkonäöstä. En nyt mikään varsinainen kaunotar ole, mutta ihan nätti omasta mielestäni ja tykkään laittautua ja pukeutua hyvin. Olen myös hoikka, mutta aika lyhyt.
Pakko sen sitten olla luonteesta kiinni, koska taidan olla tylsä ihminen. En ole hyvä keskustelemaan, ja koska olen todella ujo, niin on vaikea saada suuta auki. Ei ne miehet varmaan tuppisuista tykkää. Tuttujen kanssa puhun paljon, mutta tutustuminen vie aikaa... Hymyilen kyllä paljon, mutta ei sekään taida riittää :)
En myöskään käy baareissa yms, joten ei sielläkään ketään tapaa.
Mutta kyllä sitä on yksinäinen olo, ja haluaisin löytää jonkun. Ja kyllä se seksikin kelpais, mutta en kuitenkaan mitään irtosuhteita halua.
Olen nyt 21.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:24"]
On se aika selvää. Naisen kohdalla riskitekijä on se että on vaativa maku ja hyvä itsetunto, sellaiset ei edes tykkää käydä baareissa koska känniset vonkaamiset inhottavat eivätkä ollenkaan tunnu itsetuntoa hiveleviltä.
Miesten kohdalla köyhyys ja muukin vallanpuute on ihan selvä syy miksi ei saa ketään. Jos ei ole hyvä missään ja vielä nössö tuuliviiri niin miksi naiset edes kiinnostuisi. Kuka semmoisen kanssa uskaltaisi ottaa asuntolainaa.
[/quote]
Vaativa maku? Miten voit sanoa, että minulla on vaativa maku, kun en ole koskaan saanut edes yhtä ainoaa aloitetta?