Pidättekö televisiota päällä kotoisuuden takia?
Siinä se jo tulikin eli minä ja mies koetaan eri tavoin television päällä olo silloin, kun sitä ei katso kukaan. Hänen mielestään televisio tuo mukavaa kotoisuutta, vaikka sitä ei kukaan varsinaisesti katso ja itseäni taas häiritsee yksi ylimääräinen taustahälyn lähde lisää ja haluaisin mieluummin television olevan noissa tilanteissa kiinni.
Asia ei ole vakava, kunhan kyselen muiden tuntemuksia.
Kommentit (340)
Talven juhliin kuuluu itselle tavalla jos toisella televisio. Itsenäisyyspäivänä, jouluna ja uutena vuotena laitan usein Ylen kanavat päälle, hiljaisella volyymilla. Tuo minusta mukavasti tunnelmaa ja lapsuuden nostalgiaa. Mulloin harvoin laitan televisiota päälle, mutta ymmärrän, miksi jotkut tekevät sitä aktiivisemmin.
Joskus pidän, jos tuntuu liian hiljaiselta tai yksinäiseltä. Mies pitäisi vaikka koko ajan sen huutamassa. Itse olen melko meluherkkä ajoittain, eli joskus pinna kiristyy jos on möykkä päällä koko ajan.
Itse pidän usein päällä jos olen yksin. Allekirjoitan tuon "ikkuna maailmaan" -ajatuksen.
Silloin näkee pätkiä uutisista, dokumenteista ym. Ja tulee poimittua tietoa ajankohtaisista tapahtumista, historiasta ja kulttuurista vaikka ei niin aktiivisesti istuisikaan tuijottamassa telkkaria.
Meillä televisio avataan vain, jos sieltä katsotaan jotain. Puoliso katsoo yleensä ylen uutiset 20.30 ja sen jälkeen mahdollisia ajankohtaisohjelmia. Joskus leffan, jos löytää jotain kiinnostavaa. Itse en katso televisiota käytännössä lainkaan. En kestäisi taustaääniä. Samasta syystä puoliso kuuntelee halutessaan radiota vain korvakuulokkeilla.
Mua ärsyttää appiukon tapa aina sammuttaa tv ku hänen katsomansa ohjelma loppuu. 5min päästä voi alkaa ohjelma jota joku haluaa katsoa. Hänen mielestään säästää sähköä.. Ei välttämättä säästä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista, antoi perspektiiviä. Ja toki ymmärrän television päällä pidon yksinäisyyden karkoittajana ja seuran tunteen takia ja muistakin syistä mitä täällä mainittu.
Meillä tilanne sillä tavoin eri, että kotona on ääntä muutenkin niin televisio on mun mielestä siihen yksi mölyäjä lisää ja mies taas kokee ihan toisin.
ap
Meillä ei onneksi tv:n suhteen ollut liian erilaisia käytäntöjä (mies avaa sen 20.30 tai jos tulee joku kiinnostava ajankohtaisohjelma jo sitä ennen niin vähän aikaisemmin, ei pidä muulloin auki), mutta radiota puolisoni kuunteli melkein 24/7, kun seurustelimme. Ennen yhteenmuuttoa sovimme, että hän siirtyy kuuntelemaan kuulokkeilla, koska minä en pysty sen paremmin keskittymään kuin rentoutumaan, jos taustalla on radio auki.
Minusta tämä on yksi niistä lukuisista asioista, joista pitäisi päästä yhteisymmärrykseen ennen avoliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tv päällä, jollei katsota. Eikä radio. Kodikkuus on ihan muuta. Hän on ehkä tottunut noin.
Kodikkuus on kodin tuntua ja turvallisuuden tunnetta. Tottumusta todellakin.
En ole niin ajatellut koska en koskaan ole teeveetä sammuttanut seon aina päällä vaikken kotona olisikaan.
On se yksinäiselle kodikkuustekijä. Ei ole ääni kovalla eikä koko ajan auki, mutta kieltämättä monta tuntia päivässä.
Taustamelusta puhuvat varmaan kuvittelevat, että täysillä huutaa kuin kuurolla 😂 Olen siihenkin ilmiöön ikäihmisillä törmännyt. Sietämätöntä jopa betonin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempi sukulaiseni kerran kertoi tekevänsä näin (menetettyään puolisonsa), ja mietin, kuinka surullista. Nykyään teen itse samoin, helpottaa yksinäisyyden tunnetta.
Minulla sama ennen, pidin tv:tä auki vain jotta oli jotain taustaääniä. Koin tuolloin vielä jotain ahdistusta hiljaisuudesta . Nyt voimakkaan henkisen heräämisen myötä, kaikki Vähänkin ylimääräinen taustamelu on pois. AInoastaan parvekkeen ovea auki, jotta kuulen lintujen (nytkin tinttien) ääniä. Myös youtubesta voi hakea hermostoa rauhoittavaa musiikkia jonka taajuus on 2-10 Hz.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan pidä tv:ta auki juuri koskaan. Pari vuotta olen jo katsellut kaikken mikä kiinnostaa, ipadiltani , mtv, ruutu yle , ja napautan Elisa talletuksiin kiinostavimmat ja sieltä katson. Tv on ”menneen talven lumia” - olen 73v.
Samoin musiikin kuuntelen aina spotifysta ja äänikirjat celiasta, aiakauslehdet e magzinista kirjastoista. Eikä maksa mitään.🤓
Kyllä Elisa-viihteesså on kuukausi maksu.
Miksi tämä ketju on tuon "tasan kaksi vuotta sitten" maininnan alla, kun tämä ketju on aloitettu pari viikkoa sitten?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei kannattaisi. Sähkö on kallista ja kallistuu aina vaan, joten turhaan päällä oleva iso telkkari on pelkkä sähkösyöppö. Radiota saatan pitää huvin vuoksi päällä. En tykkää, että on täydellisen hiljaista, paitsi jos luen tai nukun.
Radio syö virtaa käytännössä saman verran.
Siksi toisekseen, telkkaria ympärivuorokautisesti päällä pitävä häviää alle 20 euroa vuodessa. Se on pieni hinta, jos se vähentää yksinäisyyttä.
En pidä. Vähän turhaan omistan TVn kun katson vain Ylen aamutv:tä aamupalaa syödessä. Muuten en avaa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan halua mitään ekstraääniä kotonani kuulla. Minä en edes omista televisiota onneksi. Rauha tuo kotoisuutta.
Kiitos, onneksi joku muukin ilmoitti itsestään, monesti olen ainoa, jolla ei edes ole televisiota, ja outonahan sitä pidetään. Mulle riittää ihmiset ja äänet mitä töissä on, kotona ei tarvitse kuulua eikä näkyä mitään ylimääräistä. Luen paljon, nautin luonnon äänistä, herkät korvat tavoittavat paljon sellaista mikä hukkuu turhaan hälinään. Kotoisaksi koen hiljaisen kotini.
Yksin ollessa on ihana edes välillä olla täydessä hiljaisuudessa, mutta jos on muita kotona niin silloin pidän television auki, koska muuten alkaa ahdistaa.
En pidä mitään vehjettä päällä kuin sen aikaa mitä käytän sitä. Tietysti jääkaappi on aina päällä ja asunnon ilmanvaihtokone on jatkuvasti vähintään ykkösnopeudella päällä, sitä ei saa sammutettua mitenkään.
Mulla oli yksi tapailunainen joka ei osannut olla hetkeäkään hiljaisuudessa. Radio välittömästi auki kun sisään tultiin. Ei siis edes seura riittänyt, vaan sen radion piti hälistä siellä taustalla. Rasittavaa.
Hän jätti minut varmaan osin siitä syystä, kun minulle oli niin luontaista olla hiljaa ja hiljaisuudessa, vaikka puhelias olenkin.. Ei hän olisi sopeutunut.