Sinä 35+ nainen, onko itsetuntosi noussut vai laskenut iän myötä?
Taas oli Iltasanomissa tänään lehtijuttu, jossa 50-v nainen sanoi, että "Minä riitän.
Olen varmempi itsestäni ja arvostan itseäni.” ja ”Olen oppinut itsestäni ja seksuaalisuudestani paljon. Minusta on tullut itsevarma ja rakastan omaa vartaloani niin paljon, etten anna toisten satuttaa sitä enää.”
Minulla itsetunto on vain laskenut iän myötä miehen rumien sanojen seurauksena, joten aloin ihmetellä, kumpi on lopulta yleisempää. Se, että alkaa hyväksyä itsensä paremmin vikoineenkin vai se, että alkaa tuntea itsensä kelpaamattomammaksi kuin ennen.
Kyhäsin tuohon kyselyn:
Kommentit (17)
Nuorena olin tietysti kaunis, mutta itsetunto oli nolla. Kuvittelin etten ole riittävä sellaisena kuin olen, ja että minun pitää myös "tehdä töitä" miesten miellyttämiseksi, ja että minun pitää "löytää" mies ja "saada" perhe.
Aikuisena tiedän kyllä, etten ole enää niin kaunis kuin nuorena, mutta myös ettei minun tarvitsekaan olla, se ei ole minun ihmisenä olemisen päämäärä ja oikeutus. Ja minä ja rakastamani mies pidetään kaikella tavalla toisistamme hyvää huolta, siinä ei ole kysymys siitä että tekisin töitä ollakseni mallinkaunis ja palvellakseni ja matkiakseni pornofilmiä. Hänenkään ei tarvitse.
Eli iän myötä itsetunto on vain kohentunut. Osaan odottaa arvostusta ja kunnioitusta niistä asioista joita minulla on, koska olen tosi badass monellakin tapaa. Ja osaan olettaa että heikkouteni ovat inhimillisiä heikkouksia, joita on kaikilla, ja ne eivät tee minusta huonoa.
Plus, ei ole tarvis esim olla parisuhdetta, tai asua kenenkään kanssa ym.
Itsetuntoni on ollut nolla jo nuoruudessa eikä iän myötä tuoma esim. hiusten harveneminen ja ihon kelmeys ole millään tavalla parantanut asiaa. Toki nuoruudessa oli jotenkin raikas ja heleä mutta en arvostanut sitä tuolloin. Nyt on myöhäistä. On vaan myönnettävä ettei ole mikään kedon kukka, eikä ehkä koskaan ollutkaan vaan ruma keski-ikäinen ikäloppu akka.
Tähän mennessä n 80% on sitä mieltä, että itsetunto ulkonäön suhteen on parantunut, vastaajia on tosin vain 16 kpl.
Ihan mielenkiintoista kuulla näitä mielipiteitä.
Ap
Noussut kohisten kaikilla rintamilla.
Ikä on tuonut itsevarmuutta ja elämänkokemusta, vastoinkäymisistä selviäminen vahvuutta, itsetuntemus on parantunut, olen rakentanut elämäni ja päätän sen suunnan. En mistään haluaisi enää olla kaksikymppinen sekasotku-minä.
Ja tuosta ulkonäöstä, se on aika subjektiivista kuitenkin. Moni ulkoisesti kaunis on epävarma ja kerjää epätoivoisesti hyväksyntää ympäristöltä, ja moni variksenpelätti vaan nauttii elämästään. Minä näytän nyt nelikymppisenä omissa silmissäni paljon paremmalta ja annan muiden mielipiteille pitkät, joten ulkonäön suhteen on homma täysin ok. Kun alkaa todella vanheta ja rypistyä, se varmaan harmittaa, mutta se on sitten joskus.
Noussut kaikilla rintamilla varsinkin 40 v eteenpäin. En nimittäiin enää kaipaa yhtään kenenkään hyväksyntää, en ulkonäölläni, seksuaalisuudellani, osaamisellani tai älylläni. Olen mikä olen ja se on hyvä niin. Jos en "kelpaisi" kellekään tai minnekään näin, sekin olisi ok, olen oppinut pärjäämään itsekseni ilman hakematta arvoa itselleni toisten arvioista.
- n 47
Ei ole noussut. Päinvastoin, ihoni on rupsahtanut ja kuiva posket alkaneet valahtaa ja muutenkin koen ikäkriisi tässä 40 v. huitteilla.
Noussut. Olen 39v.
Uskallan sanoa mielipiteeni äänekkäämmin, joskin olen edelleen sieltä hiljaisimmasta päästä esim työtiimistä. Mutta sanon aina sanottavani enkä jännitä enää. Olen osallistunut kansainvälisiin projekteihin enkä pelkää niitäkään enää. En yritä miellyttää kaikkia ja osaan myös tunnistaa omat voimavarani paremmin.
Seksielämä sitten taas.. huh, en ole ikinä ymmärtänyt että seksistä ja läheisyydestä voi oikeasti nauttia ja näin paljon!! Puoliso on vaihtunut nelisen vuotta sitten. Mutta oli minulla nuoruudessakin muutama muutaman vuoden suhde plus tuo yli 10v avioliitto. Ja missään suhteessa en nauttinut seksistä, aina ei ollut kyse edes miehen kädettömyydestä vaan minun huonosta itsetunnosta ja kommunikaation puutteesta.
Nautin elämästä kaikin puolin enemmän nyt kun nuoruuden etsikkoajat ovat takana ja tiedän kuka olen ja mistä pidän.
42 v ja kaikin puolin parantunut. Pidän itsestäni huolta joten ulkonäkökin miellyttää.
Onko kellään noin hyvän itsetunnon omaavista, kuin täällä kirjoittelee, sellaista läheistä, joka arvostelee ulkonäköäsi? Minulla tosiaan mies, joka on arvostellut ja nyt ei enää halua seksiäkään, koska olen kuulemma niin ruma, joten on vaikea estää itsetuntoa laskemasta.
Ap
Työelämässä itsetunto vain nousee, kun vihdoin viimein on oppinut asiat. Tiedän osaavani.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään noin hyvän itsetunnon omaavista, kuin täällä kirjoittelee, sellaista läheistä, joka arvostelee ulkonäköäsi? Minulla tosiaan mies, joka on arvostellut ja nyt ei enää halua seksiäkään, koska olen kuulemma niin ruma, joten on vaikea estää itsetuntoa laskemasta.
Ap
No ei ole, tuo kuulostaa ihan kamalalta, olen pahoillani 😔 onko tuo arvostelu alkanut nyt vai onko sitä ollut aina? Äkillinen muutos voisi viitata siihen että miehellä on joku muu kiikarissa tai on tavallaan päättänyt jo lopettaa suhteen mutta ei uskalla munattomana tehdä sitä vaan yrittää että sinä tekisit ratkaisun. Oletteko keskustelleet asiasta?
Oma puoliso kehuu, pussailee, halii ja haluaa. Varmasti tuolla on iso osa mun hyvässä itsetunnossa. Tunnen ja tiedän olevani kotona rakastettu, joten on helpompi loistaa muuallakin. Ja puolituttujen tai tuntemattomien mielipiteet eivät jaksa edes kiinnostaa.
Minun itsetuntoni on laskenut miesten rumien sanojen myötä (kolhon näköinen valokuvissa, isoluinen, keskivartalolihava, isot kädet ja jalat, jopa kuvottavan näköinen, siis vartalosta sanottu). Olin nuorena normaalipainoinen ja hyvännäköinen, nyt ylipainoinen, kiitos elämän vaikeuksien ja turvottavien psyykenlääkkeiden. Pelkään, että törmään taas tällaisiin törkimyksiin, joten en halua seurustella enää, eiköhän jo riittänyt.
On parantunut, mutta vaati kyllä miehen vaihtamista. Suosittelen sinulle myös tätä. Se että kokee itsensä rakastetuksi ja halutuksi on tosi tärkeää. Miehesi kohtelee sinua tosi huonosti.
N37
Naama muuttui nopeasti vuoden sisällä, en ole vielä sisäistänyt tätä valahtanutta olemusta. En haluaisi miettiä sitä, mutta se on väkisin vaikuttanut itsetuntoon. Ärsyttää kaikenlainen kauneusbisnes ja aivopesu, että 40+ naisen pitää läträtä naamaan kaikenlaista mönjää ja mieluiten käydä kauneusleikkauksessa että kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään noin hyvän itsetunnon omaavista, kuin täällä kirjoittelee, sellaista läheistä, joka arvostelee ulkonäköäsi? Minulla tosiaan mies, joka on arvostellut ja nyt ei enää halua seksiäkään, koska olen kuulemma niin ruma, joten on vaikea estää itsetuntoa laskemasta.
Ap
Mun mies huomauttelee välillä painosta, mutta seksi kyllä kelpaa. Hän on sitä lajia, että huonolla tuulella sanoo pahasti, mutta hyvällä tuulella ja etenkin humalassa kehua retostelee maasta taivaisiin. Mun itsetunto ei kuitenkaan ole kiinni hänen kehumisistaan tai haukkumisistaan. Tiedän itse oman painoni ja oman arvoni. Minulle on olleet aina monet, monet muut asiat tärkeämpiä kuin oma ulkonäkö. Siitäkin huolimatta, että nuorena olin, jos saa sanoa, aika kauniskin. Silloin se "positiivinen" huomio minkä sai miehiltä, oli aika hämmentävää enkä kokenut sitä kovin positiivisena - juuri siitä syystä, että ulkonäkö oli mielestäni jonnin joutavaa.
Muista että olet vastuussa itse onnestasi. Mies kuulostaa ikävältä. Miksi jatkat hänen kanssaan onnhyvä kysymys sinulle itsellesi esittää. Sinulla on mahdollisuus onneen. Itsetunto ei ole ulkonäöstä kiinni, sen pitäisi olla kiinni aivan muissa asioissa.
Arvosta itse itseäsi, siitä se lähtee. Silloin et anna itseäsi kohdeltavan huonosti.
Täytyy sanoa, että jos itsetunto vain laskee koko ajan miehen rumien sanojen myötä, olet väärän miehen seurassa.