Jätättekö lapsenne "nälkäiseksi" jos eivät suostu syömään
Olipa vaikea otsikoida. Eli kysymys kuuluu siis jätättekö lapsenne nälkäiseksi jos eivät suostu syömään tarjolla olevaa ruokaa tai ruoan syömiseen menee kohtuuton aika? Jos teit näin, toimiko se?
Kyse on siis neljävuotiaasta pojasta jonka jokainen ruokailu kestää vähintään tunnin. Mikään uhkailu/lahjonta/kiristys/järki selitykset miksi pitää syödä ei auta. En toisaalta ole hennonut poikaa ilman ruokaakaan jättää. Kokemuksia? Mikä voisi auttaa?
Kommentit (26)
16 vuoden kokemuksella äitinä, ei ole lapset koskaan nälkäisinä lähteneet pöydästä ja tarjottu ruoka syöty. Aina ei ole ollut helppoa ja kaikenlaisia keinoja käytetty mutta ruokaa ei ole jätetty. Tuloksena että vanhemmat lapset pitävät idiootteina ihmisiä jotka eivät syö ruokaansa vaan jättävät. Itse en niin ole kauhuissani (vaikken siitä tykkää) jos ruokaa menee haaskuun mutta lapsille se on ihan uskomatonta että joku voi haaskata ruokaa. Tältä osin olen tyytyväinen omaan kasvatustaktiikkaani, ruokailun suhteen olen onnistunut:)
Neljävuotias poikani saa jäädä nälkäiseksi, jos ei tarjottu ruoka maistu. Poikkeuksen teen tietysti jos lapsi on kipeä, silloin voin tarjota jotain paremmin maistuvaa. Maidon ja leivänkin Laitan pöytään vasta kun ruoka on syöty, muuten täyttäis vatsansa niillä.
Niin siis poika kyllä syö lähes mitä tahansa eikä ole nirso, kasvikset ja hedelmät maistuu erityisesti. Syöminen vaan vie hemmetin kauan, koska piika pelleillee. Sitäkin mietin että jos sen ruoan ottaa pois aamupalalla (esim. Jos 30 min ei ole syötyä) niin valittaako lapsi sitten nälkäänsä hoidossa? Ja kuvitteleeko ne siellä sitten että lasta pidetään nälässä?
Meillä syödään sitä mitä on tarjolla, väkisin en syötä, jos jättää syömättä syövätpä seuraavalla kerralla enemmän lapset 1,5v -12v väliltä. selkeät ruoka-ajat on.
Mä en lähtisi pelleilemään ja antamaan lapselle valtaa päätää ruuasta ja ruoka-ajasta. Toki ei kaikilla ole nälkä aina samaan aikaan, mutta vähän on ainakin syötävä ns. maistettava kaikkea.
Jos vaihtoehtoja alkaa tyrkyttämään loputtomiin, niin suossahan sitä olisi. Meillä ruoka tarjoillaan, kukin ottaa kaikkea sen verran mitä kuvittelee maistavansa/syövänsä. Lisääkin sitten saa. Pienempiä jelpitään annoksen kasaamisessa.
Ruuasta ei tehdä numeroa. Sitä on tarjolla sitä syödään. Sen kanssa ei leikitä, pulata, närkitä. Me emme uhkaile, lahjo, kiristä (vaikka joskus mieli tekiskin), eikä voivotella että kun syö niin huonosti jne. Samalla tyylillä mä olen pitänyt kaveriperheen nirsoa lasta syömässä. Meillä tuo syö aina ongelmitta kaikkea, mutta kotona vaan syö leipää... Meillä ei muuten ruualla edes tarjota leipää. Mielellään saa syödä meillä aina, kun on tarjolla ruokaa.
Siihen vielä puuttuen, että me tehdään lasten kanssa paljon ruokaa ja vieläpä kasvisruokaa. Kun tuo nirso ei kasviksiakaan koskaan syö. Eihän se syö, kun ei tarjota. Eivät tarjoa, koska heillä ei niitä kukaan syö. Just.
Elikkä joskus on pieni poistunut ehkä nälkäisenä pöydästä. Sitten seuraavalla aterialla onkin ollut sitäkin innokkaampi syöjä. Ajoissa istunut pöydässä.