en luota terapeuttiini 3kk jälkeen
Vastaan vain jos kysyy jotain. Kiertelen. En edes muista, olenko maininnut aviomiehestäni mitään.
Onkohan mulla toivoa?
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:00"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:26"]
Muutenkaan en luota. Koko ikäni olen itse huolehtinut ja kantanut itseäni. Nyt vaan on terapeutti alkanut patistaa. Tuntuu, että tässä on joku aikaraja mitä en ole saavuttanut. Salaa ajattelen, että teen itse päiväkirjaani parempia psykoanalyyseja kuin hän.
[/quote]Pystytkö olemaan itsellesi rehellinen analyyseissasi? Joskus ulkopuolinen näkee selkeämmin. Ilman tunnesidosta ja omakohtaisuutta.
[/quote]
Joitakin pintapuolisempia olen jakanut ja saanut vahvistusta.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:59"]
Jos ei vain pysty avautumaan?
[/quote]
Voi sanoa että haluaisi puhua enemmän mutta ei pysty, siitä se lähtee.
[/quote]
Ei ole lähtenyt vieläkään.
No voisitko kirjoittaa jotain syvempää ja lukea sen sitten keskustelua aluksi? Tai puhua suoraan avautumisen vaikeudesta? Ja Sori nyt vaan, sä oot sun terapeutille vain yks asiakas muiden joukossa että ei sitä varmaan ihan kauheasti sun asiat muuten kiinnostaa kuin ammatillisesti.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:40"]En itke julkisesti. [/quote] En itkenyt lapsuudenkodissakaan juurikaan. Tai jos erehdyin "aikuinen akka, lopeta" ja ikää 5v.
[/quote]Kahdenkesken terapeutin kanssa ei ole julkisesti. Siellä on tarkoituskin saada olla avoin ja paljastaa turvallisesti kipeimmätkin sisimmän asiat ja haavat.
Itku taitaakin olla se mitä tarvitset. Jotta sinuun lyöty haava voi vuotaa, tyhjentyä ja lopulta rupikin kuivua. Nyt se selvästi kalvaa ja vaivaa sinua.
[/quote]
Mitä tämä purkautuminen auttaisi?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:19"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:40"]En itke julkisesti. [/quote] En itkenyt lapsuudenkodissakaan juurikaan. Tai jos erehdyin "aikuinen akka, lopeta" ja ikää 5v.
[/quote]Kahdenkesken terapeutin kanssa ei ole julkisesti. Siellä on tarkoituskin saada olla avoin ja paljastaa turvallisesti kipeimmätkin sisimmän asiat ja haavat.
Itku taitaakin olla se mitä tarvitset. Jotta sinuun lyöty haava voi vuotaa, tyhjentyä ja lopulta rupikin kuivua. Nyt se selvästi kalvaa ja vaivaa sinua.
[/quote]
Mitä tämä purkautuminen auttaisi?
[/quote]
Et olisi niin patoutunut ja sekaisin? Miksi menit ylipäätään terapiaan, jos et koe apua tai muutosta tarvitsevasi?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:08"]Kuolet yksin kuitenkin.
[/quote]
Okei.
Miksi oikeasti käyt terapeutilla? Jos sinua on pienenä tyttönä kielletty itkemästä ja se on saanut sinut lukkoon ja häpeämään suruasi/tunteitasi/niiden näyttämistä ja uskot edelleen valheeseen joka sinulle kerrottiin ollesasi pieni, niin että se estää sinua luottamasta muihin, kannattaisi turvatussa ympäristössä opetella niiden tunteiden purkamista.
Muuten ne sitovat sinua monella tavalla ja estävät pääsemästä eteenpäin/luomasta aitoja ihmissuhteita. Sitä se auttaisi.
No älä nyt 3kk terapian jälkeen hätäänny. Useimmat terapiat kestää vuosia, psykoanalyysi voi kestää toista kymmentä vuotta. Anna itsellesi aikaa. Ja kannattaa ottaa jotenkin puheeksi siellä terapiassa tuo epäluottamus.
Kerro lisää siitä syystä, miksi menit terapiaan.
Kannattaisko sun puhua näistä sen terapeutin kanssa? Luottaa edes sen verran että kerrot että on vaikea luottaa? Eiköhän se siitä eteenpäin osaisi tilannetta viedä.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:29"]
Kannattaisko sun puhua näistä sen terapeutin kanssa? Luottaa edes sen verran että kerrot että on vaikea luottaa? Eiköhän se siitä eteenpäin osaisi tilannetta viedä.
[/quote]
Tuntuu, että tuonkin aiheen otti esiin hän, enkä minä. Olin sitä tahollani jo analysoinut ja nähnyt unenkin, mistä en ole kertonut, mutta siinä oli kuvaannollisesti esillä vastuunkanto terapiasta ja kokemani syyllisyys, kun menetin kontrollin. Joten sinänsä terapeutin puheenvuoro luottamuksesta ei tuonut mitään uutta minulle.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:29"]
Kannattaisko sun puhua näistä sen terapeutin kanssa? Luottaa edes sen verran että kerrot että on vaikea luottaa? Eiköhän se siitä eteenpäin osaisi tilannetta viedä.
[/quote]
Tuntuu, että tuonkin aiheen otti esiin hän, enkä minä. Olin sitä tahollani jo analysoinut ja nähnyt unenkin, mistä en ole kertonut, mutta siinä oli kuvaannollisesti esillä vastuunkanto terapiasta ja kokemani syyllisyys, kun menetin kontrollin. Joten sinänsä terapeutin puheenvuoro luottamuksesta ei tuonut mitään uutta minulle.
[/quote]
No mutta tajuaa sentään missä mennään ja varmasti haluaa vilpittömästi auttaa.
Mitä jos kirjoittaisit nämä tänne laittamasi mietteet paperille ja antaisit terapeutin luettavaksi? Terapiaan on yleensä 3-vuotinen, ja ekan vuoden tarkoitus on vasta luoda se luottamus, toisena tehdään töitä, kolmas on jo jäähdyttelyä. Samaa mieltä että juuri se väkivaltaisesti kielletty itkeminen turvallisesti on yksi terapian tarkoitus, mutta ei väkisin eikä liian aikaisin - luottamusta pitää luoda määrätietoisesti, ja luulen että terapeuttiasikin auttaisi kun sanoisit suoraan ettet luota. Ajattele syitä miksi terapiaan lähdit, ja saavuttama ne tavoitteet pitämällä kiinni vanhasta?
Lakkasitko luottamasta anonyyminäkin, kun et vastaa?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 21:19"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:41"] [quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:40"]En itke julkisesti. [/quote] En itkenyt lapsuudenkodissakaan juurikaan. Tai jos erehdyin "aikuinen akka, lopeta" ja ikää 5v. [/quote]Kahdenkesken terapeutin kanssa ei ole julkisesti. Siellä on tarkoituskin saada olla avoin ja paljastaa turvallisesti kipeimmätkin sisimmän asiat ja haavat. Itku taitaakin olla se mitä tarvitset. Jotta sinuun lyöty haava voi vuotaa, tyhjentyä ja lopulta rupikin kuivua. Nyt se selvästi kalvaa ja vaivaa sinua. [/quote] Mitä tämä purkautuminen auttaisi?
[/quote] Sisäinen lapsesi tulisi näkyväksi. Tommy Hellsten sanoisi niin.
Laske, paljonko mykkäkoulusi on maksanut
Käyn yksityisellä omaan piikkiin, ei ole diagnoosia mutta ehkä masennus ja vanhojen muistojen aktivoituminen, psykosomaattiset kivut olisivat lähimpänä.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:59"]
Jos ei vain pysty avautumaan?
[/quote]
Voi sanoa että haluaisi puhua enemmän mutta ei pysty, siitä se lähtee.