Lue keskustelun säännöt.
Tapailusuhde peruttu? Nuori koirani pissasi miehen takapihan rottinkikalusteille
27.09.2021 |
Koira oli minulla jo ennen kuin tapasin tämän miehen, jonka kanssa näemme ja viestittelemme jo hyvin, hyvin tiiviisti. Koirani on sisäsiisti, mutta vähän hölmö vielä. Nyt viikonloppuna otin koiran ensimmäistä kertaa mukaan miehen kotiin viettääksemme viikonloppu yhdessä tällä kertaa siellä.
Olen itse aivan rakastunut pieneen, kilttiin koiraani, ja myönnän olevani hieman sokea sille, pitävätkö muut koirastani itse asiassa ollenkaan. Mies leikkii sen kanssa ja lähtee pihalle mukaan, eli osallistuu siis koira-arkeen. Hänellä ei kuitenkaan ole koskaan ollut lemmikkejä, paitsi lapsena pari kissaa joita ei juuri muista.
Vierailun viimeisenä päivänä eli eilen aamulla varhain lähdin viemään koiraa tarpeilleen, mies jäi sänkyyn, muttemme ehtineet koiran kanssa pihasta, kun se pissasi kuistin rottinkisohvan reunaan. Puhdistin pissan huolellisesti, ja palasin kertomaan asiasta.
Mies meni kuistille, tuijotti märkää länttiä kivetyksessä, ja pyysi hyvin ystävällisesti meitä poistumaan kuitenkin sanoen, että koirakin on taas tervetullut kun se on vähän kasvanut.
Kuten sanoin, tavallisesti olemme yhteydessä hyvin tiiviisti, oikeastaan niin tiiviisti että vapaa-aikani menee tällä hetkellä koiraan ja mieheen sataprosenttisesti, mutta miehestä ei nyt ole käytännössä 24 tuntiin kuulunut yhtään mitään. Itse ne kehtaa kysyä perään, koska hävettää, vaikka koira ei tehnyt tahallaan.
Ehkä aikuisesta ihmisestä on vaikea koulia koiraihmistä, kun koiriin ei ole koskaan ollut mitään kosketusta? Ja eikö kuulostakin siltä, että mies ei itse asiassa tykkää koirastani ylipäätään, jolloin pissa rottinkisohvassa katkaisi vain kamelin selän?
Suhde vaikutti lupaavalta, mutta näyttää tosiaan siltä, että ajankohta tai suhteellisen pysyvät olosuhteet (eli koira) eivät ole parhaat mahdolliset.
Onko suhde peruttu? Jos kuvittelette itsenne miehen asemaan, olisinko minä (ja koirani…) enää tervetullut osaksi elämäänne?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuollaista tapausta ahdista murut, rypyt pöytäliinassa, likainen muki tiskipöydällä, jne. Ahdistavaa!
Jos mies valittaa vastaavasti, että nainen on ahdistava nillittäjä, niin kyse onkin siitä, että mies on vain epäsiisti ja olettaa naisen toimivan kodinhoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten koiran kusi puhdistetaan sohvasta? Pilallahan se on.
Jos ap on koiraihminen niin kyseinen mies ei todellakaan ole sopiva.Miten teidän yhteiselo sujuisi?
Tapailusuhde, ette siis edes seurustelleet
Perseilevä teinikoira on selvästi liikaa teidän suhteelle. Onhan se ärsyttävää jos koira kuseksii mihin sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en olisi edes kertonut asiasta, mies ei olisi tiennyt jutusta kuin läntti olisi kuivunut. Mutta hyvä kun kerroit, niin sait väistettyä luodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei selvästikkään ole koiraihminen. Minun ex ei myöskään ollut. Yritti toki alkuhuumassa esittää, että juu onhan nää ihan kivoja. Mutta ei sitteen olleetkaan, kun saman katon alle päästiin. Ne oli ärsyttäviä sotkevia karvakasoja, joiden verukkeella mies esim. ulkoisti minulle kaikki kotityöt, "koska ne on SUN koirat, jotka täällä vaan sotkee".
Riitojahan siitä tuli ja kielsi myös jyrkästi uuden koiran hankkimisen, kun vanhasta aika jättäisi. Eron hetkellä kyllä yritti taas esittää, että ihana ihnan koira. Mutta siinä kärsi kyllä koko poppoo. Mies, joka joitui vastentahtoaan elämään koiran kanssa josta ei tykkää, minä joka jouduin kuuntelemaan jatkuvaa valitusta ja koira, joka ei aina saanut niin kaunista kohtelua osakseen mieheltä.
Että miettisin tarkkaan mitä teen..
Mä inhoan koiria yli kaiken. Yritin joskus seurustella koiran omistajan kanssa. Ei ole suhteella tulevaisuutta, kun se haiseva karvakasa on toiselle aina ykkösenä. Jopa siinä määrin, että koira nukkuu sängyssä ja minä sohvalla, kun sänkyyn ei vaan sen läähättävän kuolakoneen ja yhden aikuisen ihmisen lisäksi yksinkertaisesti mahdu.
Ei pidä koiraihmisen ja koirista piittaamattoman mennä yhteen.
Onko piha avoin? Jos, niin kissat kuseskelevat sinne kuitenkin.
Itse siedän eläinvierailut, mutta en tosiaan halua asua eläimen kanssa. Kokeiltu on, siipalla oli kissoja, oksennusta, karvoja, kissa ruokapöydällä, ei kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuohan kertoo siitä miten mies kestää sitten parisuhteessa vastoinkäymisiä, koska ainahan niitä tulee, jos yhtään uskaltaa elää. Vaikuttaa vielä keskenkasvuiselta poikaselta.
M40
Tämä on asian ydin, eikä niinkään se, minkälainen vahinko tapahtui!
Miten sen kusen saa rottinkisohvan väleistä putsattua? Kyllähän se valuu väleihin ja jää sinne haisemaan. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaanko näin, että jos tuo aiheuttaa tuollaisen reaktion, niin ei taida olla herra valmis parisuhteeseen, jonka kaupanpäällisenä tulee koira. Mieti ihan omaltakin kannaltasi, miltä tuntuu, jos joudut aina pelkäämään, että mitä koira keksii tehdä ja miten mies siihen reagoi? Ei varmasti kukaan kestä mitä tahansa, mutta tuossa oli aika pienestä asiasta kyse. Mitä luulet, miten mies reagoisi, jos koiralla olisi vatsa sekaisin ja se kakkaisi löysät tai oksentaa hänen (tai joskus tulevaisuudessa teidän yhteiselle) matolle? Näin voi erittäin hyvinkin joskus käydä. Mitä jos asutte joskus yhdessä ja hän tulee ensimmäisenä kotiin, kun näin on käynyt eli sinä et ole koiran sotkuja siivoamassa? Ymmärrän sen, että jos ei ole koiraihminen, niin ei ehkä osaa heti ihan yhtä rennosti suhtautua kuin sellainen, joka on koiriin tottunut, mutta tuo kuulostaa vähän siltä, että hän on kovinkin järkyttynyt asiasta. Jopa siltä, että voi olla, ettei hän enää ole sinuun päin yhteydessä ja on itse sitä mieltä että tämä oli tässä. Mutta jos onkin vielä valmis jatkamaan, niin vähintäänkin tästä aiheesta pitää keskustella ja sinun täytyy häneltä varmistaa, onko hän valmis siihen, että elämässä olisi koira mukana ja valitettavasti koirat pissaa, kakkaa ja joskus myös oksentaa. Toki terve, hyväkäytöksinen, aikuinen koira harvoin tekee näitä sisälle ja esim pihakalusteiden/terassin merkkailu on opetettavissa pois (toisilta helpommin, toisilta hankalammin), mutta esim. löysä vatsa voi yllättää kenet vain. Onko hän valmis siihen? Parempi se on miettiä nyt kuin kahden vuoden päästä, jolloin todennäköisesti olisit vielä kiintyneempi molempiin.
Pakko vielä kommentoida tuota "koira on tervetullut kun se on vähän kasvanut"-kommenttia. Ei näiltä välttämättä välty, vaikka kuinka kasvaisi. Ja etenkin sitten kun se koira on vuosien päästä vanha, voi pidätyskyky olla pahimmillaan olematon. Ja kuten sanottu edellä, muunkinlaisia vahinkoja voi sattua, oli koira sitten nuori, aikuinen tai vanha.
Pohdintaasi, voiko aikuisesta koulia koiraihmisen...kyllä voi, mutta ei varmasti kaikista. Omalla miehelläni ei ollut koskaan ollut koiraa eikä ollut koskaan edes kuvitellut ottavansa koiraa, mutta meillä on ollut koko yhdessä oloajan kolme. Koirat ovat paperilla minun ja erossa tulisivat minulle, mutta jos eroaisimme, niin hän hyvin todennäköisesti ottaisi hyvin nopeasti oman koiran. Mutta kaikki ihmiset eivät silti tykkää koirista, eivätkä tule koskaan tykkäämään, ainakaan riittävästi. Olen sitä mieltä, että vaikka koira olisi toisen, niin parisuhteessa molempien pitää olla valmiita sen verran tekemään, että arki sujuu. Ei se niin voi mennä, että toinen elää kuin koiraa ei olisikaan, ja toinen hoitaa kaiken, vaikka päävastuu toisella olisikin. Vaikkapa se kakka esimerkki: jos olohuoneessa on ripulia ympäriinsä, niin kyllä se on se ensimmäisenä kotiintullut, joka ne siivoaa, oli se koira kumman tahansa ja koira viedään silloin heti ulos, eikä odotella, että päävastuullinen hoitaja tulee kotiin.
Olen elänyt myös parisuhteessa, jossa koirat oli täysin minun vastuullani. Sinänsä se ei haitannut, koska olen koirat ottaessa niihin sitoutunut. Mutta asenteesta sen huomaa, että kun ei arjessa joudu koirista huolehtimaan, niin niitä ei myöskään missään tilanteessa ota huomioon - kun taas koiranomistajan täytyy. Omasta kokemuksesta tuollaisessa tilanteessa myös jo koirien läsnäolo alkaa ennen pitkää ärsyttää toista osapuolta, koska ovathan ne jo lähtökohtaisesti "ylimääräisiä" elämässä ja kuitekin aina läsnä. Toki sinun tilanteessasi on se ero, että mies jonkin verran osallistuu koiran elämään, mutta se valitettavasti on niin, että koiranomistajan puolisokaan ei voi valita vain rusinoita pullasta ihan joka tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä Sylvi! Koiran pienet jätökset ei todellakaan haittaa yhtikäs mitään.
Jätä se sika! Siis mies vai mikä tuo nyt onkaan<-mies ei välittäisi pätkääkään
Mua haittaa jo ihan hygieniasyistä. Kaikki eivät nauti niistä koiran eritteistä kuten ilmeisesti sinä teet.
Kyllä, jätä se mies. Hän ansaitsee parempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivosit jäljet? No kyllähän koirankusi imeytyy huokoiseen rottinkiin, eli vahinko on jo tapahtunut.
Ehkä et miehen mielestä esim. pahoittelut oikeaa asiaa, ja hän varmaan mietti jo tuhoutunutta sohvaa.
Harmi.
Pikkutarkka ja huithapeli eivät sovi yhteen, eli sikäli et varmaan oo oikea miehelle, jos et edes näe ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehellä ole mitään syytä murjottaa. Sinä siivosit koirasi jäljet ja kerroit asiasta heti.
Ehkä tuo on vain tekosyy miehelle ottaa etäisyyttä. Itse en seurustelisi koiraihmisen kanssa alunperinkään koska en erityisesti pidä koirista. Jos meillä kuitenkin on kylässä koira syystä x, tiedän hyvin jo sen tullessa sisään että vierailuun liittyy riskejä. Vahinkopissa, oksennus, ripuli... Turha niistä siinä vaiheessa on nokkiinsa ottaa.
En ole aloittaja, mutta pakko kommentoida, että ilahduin tästä kommentista. Noin pitäisikin ajatella.
Itse olen koiraihminen ja en todellakaan haluaisi, että potentiaalinen seurustelukumppani esittäisi pitävänsä koirista, jos ei näin todellisuudessa ole. Kyllä se homma siihen jossain vaiheessa kompastuisi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Sen, että mies harmistui koiranpissasta , voin vielä ymmärtää. Mutta se, että hän kutsui teidät poistumaan asunnostaan, saa jotenkin vairoituskellot soimaan. Ei kiva ele.
Se, että koiranomistajien mielestä pissat ei haittaa mitään, pistää varoituskellot soimaan. Onko pissa aamupuurossa ja kengässä ok? Aika monelle näyttää olevan.
Tapailu suhteen tinder akan kuriton koira kusi rottinkiin lappeen rannassa
Mitenkään nyt kantaa ottamatta tuohon mieheen, haluan kertoa miten minulla on aikuisena mennyt koiran kanssa.
Minulla ei siis ole aiempaa kosketusta koiriin, ei lapsuudenperheessä eikä myöhemminkään. Kun tyttäreni hankki koiran, niin en minä sitäkään halunnut heti meille kotiin pissimään joka paikkaan. Koira kävi meillä kylässä jouluna ja taisi olla silloin 2-3kk ikäinen eikä lähellekään sisäsiisti. Hänellä oli pissa-alustoja, mutta pissi välillä ohi ja jotain lirautti eteisen matollekin. Vaikka etukäteen olin ajatellut, että yh hyh, en halua mitään sotkua, niin olihan se pentu silti suloinen ja oli ihan ymmärrettävää, että vahinkoja sattuu.
Myöhemmin, kun olen nähnyt koiraa enemmän, olen muodostanut jonkinlaisen henkilökohtaisen suhteen. En vieläkään ole sillä tavalla koiraihminen, että ymmärtäisin hyvin koiran eleitä ja puhuisin koiraa. Ja välillä se koira on ihan älyttömän ärsyttävä. Mutta koiran kanssa on myös paljon hyviä hetkiä ja ne alkavat painaa enemmän.
Minulle käännekohta koiran kanssa oli viime talvena. Kesällä ja syksyllä olin nähnyt koiraa paljon, kun tytär ja koira olivat paljon meidän kesämökillä. Talvella ei mökkeilty ja siinä taisi mennä ainakin kaksi kuukautta, etten nähnyt koiraa ollenkaan. Minulle itsellekin alkoi tulla tunne, että olisi kiva nähdä koiraa pitkästä aikaa. Sovin tyttäreni kanssa ulkoilutapaamisen ja kun hän tuli koiran kanssa luokseni, koira hyppeli aivan vimmatusti ja nuoli innoissaan naamaani (joka oli maskin peitossa). Minä olin ihan ihmeissäni, että onko se _koira_ noin innoissaan minun näkemisestä! En olisi ikinä osannut kuvitella, että koira intoilee _minusta_ ja nytkin alkaa itkettää kun mietin tuota tapaamista.
Niitä koiran aiheuttamia harmistuksia sietää paljon paremmin, kun on tutustunut siihen koiraan ja saanut viettää hyviä hetkiä sen kanssa. Jossain kohtaa minäkin huomasin, että aloin suhtautua kaikkiin koiriin lähtökohtaisesti myönteisesti. Aiemmin koirat olivat minulle neutraaleja, nyt katselen niitä aivan eri tavalla, kun olen vähän oppinut millainen suhde ihmisen ja koiran välillä voi olla. Minusta on tullut ihminen, joka sanoo "hän", kun puhuu koirasta. Ja minulle on tullut halu oppia ymmärtämään koiraa lähemmin. Etukäteen ajattelin, että me ei sitten ainakaan ruveta koiravahdeiksi. Mutta tänä kesänä ollaan oltu pari päivää (ja yötä) koiran kanssa niin, että tytär ei ole ollut mukana, täällä mökillä. Kaupunkiin en vielä uskaltaisi ottaa, kun en osaa ulkoiluttaa koiraa hihnassa (tai koira ei osaa käyttäytyä hihnassa, miten päin vain). Täällä mökillä sen kanssa jo pärjää ja alan hieman siedättyä myös ällöttävien punkkien poistamiseen.
Minä antaisin miehelle aikaa. Ja kertoisin myös siitä, miten koira kehittyy ja minkä ikäinen koira on sellainen rauhallisempi aikuinen. Tyttären koira oli viime kesänä välillä järkyttävän rasittava, oli silloin alle vuoden ikäinen. Nyt on lähemmäs kaksivuotias ja paljon mukavampaa seuraa, vaikka vieläkin on välillä näitä ärsyttäviä tilanteita, kun yrittää haukkumalla saada tahtoaan läpi. Varmaan oman koiran kohdalla huolehdit siitä, että koira on miellyttävää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Siivosit jäljet? No kyllähän koirankusi imeytyy huokoiseen rottinkiin, eli vahinko on jo tapahtunut.
Ehkä et miehen mielestä esim. pahoittelut oikeaa asiaa, ja hän varmaan mietti jo tuhoutunutta sohvaa.
Harmi.
Pikkutarkka ja huithapeli eivät sovi yhteen, eli sikäli et varmaan oo oikea miehelle, jos et edes näe ongelmaa.
Rottinkisohva ei todellakaan mene pilalle yhdestä, saman tien siivotusta pissasta. Tällaisia tai hygieniaan liittyviä kommentteja kirjoittavat eivät selvästikään ole koiraihmisiä, eikä heillä ole kokemusta koiranpissojen siivouksesta. Todellisuudessa, jos ap ei olisi asiasta kertonut, mies ei olisi huomannut koko asiaa. (Hyvä silti että kertoi, saattoi säästää molemmilta huomattavasti aikaa.)
Ei miehellä ole mitään syytä murjottaa. Sinä siivosit koirasi jäljet ja kerroit asiasta heti.
Ehkä tuo on vain tekosyy miehelle ottaa etäisyyttä. Itse en seurustelisi koiraihmisen kanssa alunperinkään koska en erityisesti pidä koirista. Jos meillä kuitenkin on kylässä koira syystä x, tiedän hyvin jo sen tullessa sisään että vierailuun liittyy riskejä. Vahinkopissa, oksennus, ripuli... Turha niistä siinä vaiheessa on nokkiinsa ottaa.