Mies lähti panemaan toista ja jätti mulle kaikki kotityöt!

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:30"]

Mulla sama, ja ei olla edes eroamassa. Kotitöitä en kyllä tee, mies tulkoon tänne p.skaläävään sit kun kotiutuu. Ahdistaa vaan tosi paljon. Olisko neuvoja miten tän kiukun ja mustasukkaisuuden kanssa voi elää? Suhdetta en halua lopettaa kuitenkaan, hän on ihan ok isä lapsille ja itse rakastan miestä enkä saisi parempaakaan.

[/quote]

Voi kohtalotoveri! :) Me ollaan eroamassa ja mies kertoi itse tosta toisesta. Totta kai se kiukuttaa ja vähän loukkaakin, mutta asia ei oikeestaan mulle enää kuulu. Pitäisi vaan oppia itsekkääksi itsekin. Miksi sä jatkat suhdetta, jos asiat teillä noin? Ap

Ei hyvää päivää teitä! Mikset suoraan kutsu sitä uutta naista teille asumaan? Asukaa kommuunissa. Siitähän se ilo vasta irtoaakin. Voit hoitaa senkin vaatteet. Ja kysymykseen siitä kuinka sinä pystyisit kestämään tuota tilannetta... Ei sellaista tarvitse sietää ja siinähän se jutun ydin onkin. Koita nyt itsenäistyä ja kasvattaa itsellesi se selkäranka.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:30"]

Mulla sama, ja ei olla edes eroamassa. Kotitöitä en kyllä tee, mies tulkoon tänne p.skaläävään sit kun kotiutuu. Ahdistaa vaan tosi paljon. Olisko neuvoja miten tän kiukun ja mustasukkaisuuden kanssa voi elää? Suhdetta en halua lopettaa kuitenkaan, hän on ihan ok isä lapsille ja itse rakastan miestä enkä saisi parempaakaan.

[/quote]

Voi kohtalotoveri! :) Me ollaan eroamassa ja mies kertoi itse tosta toisesta. Totta kai se kiukuttaa ja vähän loukkaakin, mutta asia ei oikeestaan mulle enää kuulu. Pitäisi vaan oppia itsekkääksi itsekin. Miksi sä jatkat suhdetta, jos asiat teillä noin? Ap

[/quote]

Syyt miksi jatkan suhdetta tuli siinä viimeisessä lauseessa viestissäni. Tiedän, olen surkee ovimatto...Syön rauhoittavia välillä että jaksan. Ei ole vakituinen panokaveri hänellä, ne vaihtuu ja välillä on jopa kausia kun hän keskittyy vain minuun.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:42"]

Ei hyvää päivää teitä! Mikset suoraan kutsu sitä uutta naista teille asumaan? Asukaa kommuunissa. Siitähän se ilo vasta irtoaakin. Voit hoitaa senkin vaatteet. Ja kysymykseen siitä kuinka sinä pystyisit kestämään tuota tilannetta... Ei sellaista tarvitse sietää ja siinähän se jutun ydin onkin. Koita nyt itsenäistyä ja kasvattaa itsellesi se selkäranka.

[/quote]

Ei tässä mistään selkärangattomuudesta ole kyse. Muutto erilleen on vaan nyt just mahdoton juttu ja haluan että lapsen elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Haluan kans olla exän kanssa sovussa. Vituttaa kuitenkin ja tekis mieli jotenkin saada hommalle mun kannalta reilummat rajat. Ei vaan oikeen pysty keskustelemaan kovin järkevästi, kun toinen ei kykene olemaan rehellinen. Yritän puhua sille just niinkun koen ja olen toiminu, mutta toinen käy syyttelemään ja löytää omiinkin tekemisiinsä viat musta. Samalla pitäis vielä häntä jaksaa kuunnella ja olla yksin se helvetin järkeväja tukeva aikuinen. ap

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:30"]

Mulla sama, ja ei olla edes eroamassa. Kotitöitä en kyllä tee, mies tulkoon tänne p.skaläävään sit kun kotiutuu. Ahdistaa vaan tosi paljon. Olisko neuvoja miten tän kiukun ja mustasukkaisuuden kanssa voi elää? Suhdetta en halua lopettaa kuitenkaan, hän on ihan ok isä lapsille ja itse rakastan miestä enkä saisi parempaakaan.

[/quote]

Voi kohtalotoveri! :) Me ollaan eroamassa ja mies kertoi itse tosta toisesta. Totta kai se kiukuttaa ja vähän loukkaakin, mutta asia ei oikeestaan mulle enää kuulu. Pitäisi vaan oppia itsekkääksi itsekin. Miksi sä jatkat suhdetta, jos asiat teillä noin? Ap

[/quote]

Syyt miksi jatkan suhdetta tuli siinä viimeisessä lauseessa viestissäni. Tiedän, olen surkee ovimatto...Syön rauhoittavia välillä että jaksan. Ei ole vakituinen panokaveri hänellä, ne vaihtuu ja välillä on jopa kausia kun hän keskittyy vain minuun.

[/quote]

Älä jää tohon suhteeseen. Jooko?

Meillä ei ole enää seksiä, joten tehköön siinä suhteessa mitä lystää. Ap

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:30"]

Mulla sama, ja ei olla edes eroamassa. Kotitöitä en kyllä tee, mies tulkoon tänne p.skaläävään sit kun kotiutuu. Ahdistaa vaan tosi paljon. Olisko neuvoja miten tän kiukun ja mustasukkaisuuden kanssa voi elää? Suhdetta en halua lopettaa kuitenkaan, hän on ihan ok isä lapsille ja itse rakastan miestä enkä saisi parempaakaan.

[/quote]

Voi kohtalotoveri! :) Me ollaan eroamassa ja mies kertoi itse tosta toisesta. Totta kai se kiukuttaa ja vähän loukkaakin, mutta asia ei oikeestaan mulle enää kuulu. Pitäisi vaan oppia itsekkääksi itsekin. Miksi sä jatkat suhdetta, jos asiat teillä noin? Ap

[/quote]

Syyt miksi jatkan suhdetta tuli siinä viimeisessä lauseessa viestissäni. Tiedän, olen surkee ovimatto...Syön rauhoittavia välillä että jaksan. Ei ole vakituinen panokaveri hänellä, ne vaihtuu ja välillä on jopa kausia kun hän keskittyy vain minuun.

[/quote]

Se on kuule ihan tavallista, että huonossa suhteessa, jossa puoliso kohtelee kaltoin, ihminen ja itsetunto rapistuu pala palalta. Sinä olet alkanut uskomaan, ettet saa ketään muuta. Mutta se ei ole todennäköisesti totta. Sinussa on varmasti paljon hyviä ja ihania puolia, joiden vuoksi joku voisi sinua ihan aidosti rakastaa. Mutta viimeinen lause paljastaa myös sen pohjimmaisen syyn, miksi olet tuossa tilanteessa. Kaikista pahinta sinulle on jäädä yksin. Todennäköisesti sinulle PARASTA olisi olla jonkin aikaa yksin ja huomata, että selviät silti. Paniikinomainen takertuminen ja läheisriippuvuus yleensä ajaa ihmiset pois ja huomaat olevasi suhteessa, jossa sinua käytetään hyväksi ja kohdellaan huonosti. Kun itse kunnioitat ja arvostat itseäsi, alat vaatimaan sitä myös muilta, etkä suostu elämään tuollaisessa kestämättömässä välitilassa. Ja vaikka listaat tärkeitä asioita: työ, perhe ym seikat syinä pysyä nykyisessä suhteessa, unohdat sen tärkeimmän - ITSESI. Jokainen päivä tuossa suhteessa syö sinun omaa itsetuntoasi ja itsearvostustasi. Vie sinulta rohkeuden elää arvoistasi elämää. Älä tyydy siihen.

Ja ihanko oikeasti uskot, että lapselle tuo on paras tapa toimia. Ehdottomasti lähdet käevelemään. Sellaista syytä ei vi edes olla,e ttet voisi tuosta tilanteesta lähteä. Pelkkiä selityksiä. Missä hyvä nainen on kaikki sinun omantunnon arvosi. Siis olet täysin miehen piikana siellä ja katsot vielä hänen suhdettaan hyväksyen. Mikspä mies tuosa luopuisi saa rakastajan ja Piian samalla kertaa. Ihan järkyttävää että tällaisa naisia on olemassa. Ei teillä ole mitään itsekunnioitusta. Lapsesi kasvaa näkemään, että tällaine on oikea parisuhde. Isällä on muita nasia ja äidn paikka on kotona siivota ja silittää ja laittaa ruokaa. Ei hyvää päivää!

Taidan jäädä. Joskus nuorempana vielä yritin päästä irti mutta mies on vuosien varrella saanut minut jotenkin ihan lannistettua. Nyt tekee juuri mitä haluaa ja minä yritän miellyttää, turhaa. Olen keski-ikäinen, kolmen lapsen äiti eikä minua huolisi kukaan enää. Taloudellisestikään en pärjäisi ilman miestä. Elämä hänen kanssaan on helvettiä, myönnän. 

olet vain lapsen kaa...

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:49"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 12:42"]

Ei hyvää päivää teitä! Mikset suoraan kutsu sitä uutta naista teille asumaan? Asukaa kommuunissa. Siitähän se ilo vasta irtoaakin. Voit hoitaa senkin vaatteet. Ja kysymykseen siitä kuinka sinä pystyisit kestämään tuota tilannetta... Ei sellaista tarvitse sietää ja siinähän se jutun ydin onkin. Koita nyt itsenäistyä ja kasvattaa itsellesi se selkäranka.

[/quote]

Ei tässä mistään selkärangattomuudesta ole kyse. Muutto erilleen on vaan nyt just mahdoton juttu ja haluan että lapsen elämä muuttuu mahdollisimman vähän. Haluan kans olla exän kanssa sovussa. Vituttaa kuitenkin ja tekis mieli jotenkin saada hommalle mun kannalta reilummat rajat. Ei vaan oikeen pysty keskustelemaan kovin järkevästi, kun toinen ei kykene olemaan rehellinen. Yritän puhua sille just niinkun koen ja olen toiminu, mutta toinen käy syyttelemään ja löytää omiinkin tekemisiinsä viat musta. Samalla pitäis vielä häntä jaksaa kuunnella ja olla yksin se helvetin järkeväja tukeva aikuinen. ap

[/quote]

Käytät lapsiasi keppihevosena, ts. väität että tämä on lastesi parhaaksi, vaikka todellinen syy on oma pelkosi erota ja olla yksin lasten kanssa. Haluat että lasten elämä muuttuu mahdollisimman vähän, mutta samalla annat heille tuhoisaa perhemallia siitä, kuinka äidin päältä voidaan  kävellä, äiti on toisen luokan kansalainen, äitiä saa kohdella kuinka vaan... Huono malli, olivat lapsesi sitten tyttöjä tai poikia.

.....jne!

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 13:04"]

Taidan jäädä. Joskus nuorempana vielä yritin päästä irti mutta mies on vuosien varrella saanut minut jotenkin ihan lannistettua. Nyt tekee juuri mitä haluaa ja minä yritän miellyttää, turhaa. Olen keski-ikäinen, kolmen lapsen äiti eikä minua huolisi kukaan enää. Taloudellisestikään en pärjäisi ilman miestä. Elämä hänen kanssaan on helvettiä, myönnän. 

[/quote]

No eihän sinua nytkään näytä huolivan kukaan ja lisäksi elämäsi on helvettiä. Miten se on huonompi vaihtoehto, että eroat ja sinua ei silloinkaan huoli kukaan mutta elämäsi ei enää ole helvettiä?

Yritän laittaa omat taloudelliset asiani kuntoon, että pääsen tästä suhteesta. Toisaalta haluaisin olla niin vahva, että pystyisin elämään perheenä samassa taloudessa niin kauan, että lapsi on vähän vanhempi. En vaan vittu vie tiedä miten kestän kasassa pidemmän päälle ja pidän pääni samalla pystyssä. Onhan tämä masokistista, mutta yritän järkeillä tän homman kaikkien edun mukaan. Ap

ihan käsittämätöntä schaibea! Siis ihan tosi "pakko" varmaan asua saman katon alla ja silitellä paitoja. "lapsen takia" jne... kauheaa! lapsen takia ei kannata elää paskaa elämää päivääkään, koska lapsikaan ei pidä siitä elämästä silloin, jos se näkee, että isi käy toisen tädin kanssa vähän päiväkahvilla ja itkuinen äiti kotona silittelee paitoja yms...  Mulle ainakaan mikään työkuvio tai rahatilanne ei pakottais asumaan tollasen äijän kanssa enää yhtäkään päivää, mutta valintoja valintoja, niitähän nämä on. Kyllä on oma minuus hukkunut jo jonnekin, jos ihan tosi et oikein pysty olemaan silittämättä äijän paitaa sillä välin kun se on panemassa toista naista. Kaikkein uskomattominta on, että näitä naisia löytyy oikeasti, olit sä sitten tarinankertoja tai et. 

oikeasti muuttaisin tai äijä muuttaisi viimeistään kuun vaihteessa ja lapselle laitettais viikko-viikko ja muuta asiaa ei enää olis kuin lapsenhoito kuviot parhaan mukaan. 

Älä nyt hyvä nainen enää pyykkää sen ääliön vaatteita. Teet ne kotityöt jotka tekisit
yksinkin asuessa, etkä siivoa miehen jälkiä tippaakaan. Tehköön omat ruuatkin, sun ei sitä tarvitse elättää kerran ei tahdo perheeseen kuuluakaan eikä arvosta sua. Mies ehkä ihmettelee ja voit kysyä miksi ihmeessä sun pitäisi aikuisen ihmisen jälkiä siivota. Tämä muutos nyt ensi alkuun!!!!

Onko se kaikkien etu, että tyttäristäsi kasvaa huonoitsetuntoisia martyyrinaisia, jotka laskevat ettei elämällä ole heille parempaa tarkoitusta kuin elää alistettuina kotiorjina. Tai pojistasi kasvaa itsekkäitä paskiaisia, jotka kohtelevat naisia huonosti? Petaat heille tulevaisuuteen avioeroperheet. Lapsesi muuten kasvavat ja joku päivä lentävät pesästä. Mitä sinulla sitten on?

Mitä ihmettä?? Mies menee panemaan toista naista ja sä silität miehen paidat? Näetkö itse tässä mitään vinoumaa? Herranjumala sentään, nyt vähän itsekunnioitusta NAINEN!!

Niin kun jo tossa sanoin, niin lähden tästä suhteesta kun saan työasiani kuntoon. Tässä vaan täytyy nyt kärvistellä ainakin muutama kuukausi, jotta tilanne on kaikkien kannalta parempi. Vittumoisinta on mies, joka siirtää omat tekemisensä mun syyksi.  Jumalauta kun se osaisi puhua tunnetasolla jotenkin rehellisesti. Ap

Hieno miesvihaketju, taputukset!

Paskamobiili