Saako teillä lapset käydä vapaasti keittiön kaapeilla ottamassa syötävää?
Meillä ei. Meillä on kaksi ala-asteikäistä lasta (ja yksi pienempi, jonka kanssa olen kotona), jotka eivät koskaan mene itsekseen keittiön kaapeille ottamaan syötävää, vaan syövät ainoastaan ns. ruoka-aikoina. Ruoka-ajat vaihtelevat päivästä riippuen (eli ei ole mihinkään tiettyyn kellonaikaan sidottuja), arkisin syövät 5 ateriaa päivässä, viikonloppuna 3-5 riippuen päivän ohjelmasta, milloin on herätty, mitä syödään illalla jne. 3-4 tunnin välein yleensä syövät, eikä siinä välissä ehdi tulla nälkä. Jos joskus harvoin tulee, saavat ottaa jonkun hedelmän, porkkanan tms.
Aika monissa tuttavaperheissä tuntuu olevan aika tavallista, että lapset käyvät vähän väliä keittiössä hakemassa milloin leipää, milloin keksiä, milloin mehua jne. Ja sitten ei ns. kunnon ruoka maistukaan, kun on koko edellinen ruokaväli mässytetty kaikenlaista. Muutama tuttu lapsi syö ruoka-aikana muutaman lusikallisen, eikä omien sanojensa mukaan jaksa enempää ja tunnin päästä on sitten kinuamassa jotain syötävää.
Onko meidän perheen tapa ihan vanhanaikainen ja lapsilla liian tiukka kuri (heille ei ole koskaan tullut edes mieleen mennä ns. ilman lupaa ottamaan syötävää)? Mun mielestä meidän perheessä toimitaan fiksusti tässä asiassa ja nimenomaan siksi näin, että haluan, että lapset oppivat jo pienestä pitäen, ettei niillä kaapeilla tarvitse ravata jatkuvasti. Jännä nähdä, muuttuuko heidän käytös teini-iässä ja/tai sitten, kun mä en ole enää päivisin kotona.
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 14:07"]
Kyllä saavat, he asuvat täällä. Kaapeissa ei ole koskaan mitään herkkunaposteltavaa, tai mehuja vaan ihan perus voileipätarpeita ja hedelmiä.
[/quote] niin ja syövät ihan normaalisti ruoka aikoina. Reikiä nolla ja hoikkia urheilullisia lapsia.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 14:07"]
Kyllä saavat, he asuvat täällä. Kaapeissa ei ole koskaan mitään herkkunaposteltavaa, tai mehuja vaan ihan perus voileipätarpeita ja hedelmiä.
[/quote] niin ja syövät ihan normaalisti ruoka aikoina. Reikiä nolla ja hoikkia urheilullisia lapsia.
[/quote]..ja vielä..ei ole minunkaan lapsuudessa 70-luvulla syömisiä rajoitettu.
Saavat. Natkutuksen kanssa, ruoka on x minuutin päästä ja pitää jättää tilaa, jätä jälkiruoaksi tms. Kun lapset olivat pienempiä ja kuolemassa nälkään ennen ruoka-aikaa, saivat porkkanan järsittäväkseen. Herkut yms. aina päällisruoan jälkeen. Herkkuja ei mene niin paljoa.
Välipalalinja on lipsunut liian maksaksi, viilin päälle kaakojauhetta. Pinaattilätyt ja hillo ja kermavaahto siihen päälle vakiintui kuopukselle isän hoidossa. Laskiaisen jälkimainingeissa. "Kyllä lapsi siihen kyllääntyy!" puoliso virkkoi. Lääkärin mielestä oli pullea kouluterveyhdentarkastuksessa. Urheiluharrastuksen myötä paino tasantuu. On se pullea harrastuskaveriripuloiden joukossa, omasta mielestä normaali.
Hedelmiä saavat ottaa itse, muihin kysytään lupa.
En todella ala 14vlle joka leipää tekemään, itse hoitaa aamu-ja välipalansa. Meillä on aikuiset töissä silloin, joten nälissään joutuisi olemaan jos ei itse ottaisi. Tuskin olisi kovin järkevää.
Meillä alle kouluikäinen ei mene kaapille ominpäin, vaan pyytää jos on ruoka- ja välipala-aikojen välissä nälkä. Yleensä ei ole, syödään säännöllisesti ja monipuolisesti. Hedelmän saa ottaa jos kysyy luvan. Hoikka, iloinen ja energinen poika kyseessä, en koe että kituisi, kärsisi ja traumatisoituisi tästä järjestelystä. Ei ainakaan vaikuta siltä lainkaan, vaikka tän ketjun perusteella hän onkin kuin vankilassa ja nälässä pidetty laitoslapsi.
Itselläni tuollainen kuri lapsuudessani meinasi aiheuttaa ahmimishäiriön teini-iässä. Aina kun olin yksin kotona söin niin paljon kuin ehdin, herkkuja tietysti. Kun muutin yksin asumaan, herkkujen ostaminen meinasi lähteä kädestä täysin. Vielä edelleenkin rentoudun yksin ollessani niin että syön itseni ähkyyn. Älä tee tuota lapsellesi.
Onhan tämä lastenkin koti ja saavat ihan vapaasti syödä mitä kaapeista löytyy ja silti ruoka maistuu ruoka-aikaan.
Molemmat ovat urheilullisia ja harkat 4 krt viikossa joten saavat senkin puolesta syödä niin paljon kuin ehtivät.
Onpa saavutus varsinkin jos lapsillasi ei ole ollut edes yritystä mennä kaapeille ilman lupaa. Joko teillä on oikeasti kova kuri, lapsenne sattuvat vain olemaan tottelevaisia tai eivät välitä napostelusta. Mitähän sinäkin tekisit, jos lapsesi vain menisivät kaapeille joka viides minuutti kielloistasi huolimatta? :D
Ei ole mikään laitos, vaan koti myös lapsille. Usein vaan odottavat pöytiin tarjoilemista.
Täältähän löytyy varsinaisia keskitysleirejä .... luulin ettei tämmöistä ole ollut enää 1930-luvun jälkeen.
Ihmettelen ap:n saamia alapeukkuja. En itsekään tee vaikka leipää ruoan valmistumista odotellessa (ellei siihen sitten mene tunteja), miksi lasten pitäisi napostella jotain jos puolen tunnin päästä on ruoka? Kauheaa jos hetken kokee nälän tunnetta vai?
Meillä 3 v alipainoinen lapsi, joka kieltäytyy usein syömästä, mutta toisaalta menee usein itse kaivelemaan jääkaappia tai kuivamuonakaappia. Koska lapsi on välillä tosi hankalasti syötettävä ja haluaa määräillä, niin joskus laitan jääkaapin alahyllylle, pöydälle tai kaappiin houkuttelevia ruokia, joita hän voi itse käydä hakemassa, jos haluaa. En sano niistä aina erikseen lapselle, kun sen ruokahalu paranee joskus siitä, että pääsi itse nappaamaan "ilman lupaa". Periaatteessa ei saisi mennä itse kaapeille, mutta välillä annan periksi, kun sitten pitäisi estää kaapeille menoa tuntikausia. Toisaalta olen iloinen, että lapseni osaa tarvittaessa hakea itsekin jotain ruoķaa kaapeista, jos ei jaksa odottaa palvelua. Voin sanoa, että käy itse hakemassa sieltä se ruoka.
Meillä lapset saavat syödä silloin kun on nälkä, eikä omassa kodissa tarvitse kysellä lupia. Syövät hedelmiä, leipää, ym., vaikka kaapeissa on aina myös keksejä, karkkia ja sipsejäkin. Herkkujen suhteen ollaan sovittu, että niitä syödään vain viikonloppuisin, mutta avatusta keksipaketista voi ottaa keksin silloin tällöin.
Miten voit ehtiä tehdä ruokaa 5 kertaa päivässä, kun työpäivä vie äkkiä 10 tuntia eli kello 6.00 lähdetään töihin ja jos hyvin käy palailllaan kello 17.00. Hyvä kun yhden ruoan saa valmistettua ja iltapalan. Onko joku vielä kotiäiti, joka miettiä tuollaisia tyhjänpäiväisyyksiä.
Saavat mennä jääkaapille, tietenkin! Mutta herkkuja ei tietenkään puputeta ilman lupaa. Ja jos ruoka on kohta valmistumassa, niin silloin ei syödä mitään juuri ennen ruokaa.
Meillä on kolme lasta, kaksi murrosikäistä ja alakoululainen. Kaikilla lapsilla on PALJON urheiluharrastuksia, eli meidän vanhempien aika kuluu töiden lisäksi hyvin pitkälle lapsia harrastuksiin kuljettaessa. Lisäksi meillä on epäsäännölliset työajat. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä ei kotona voi olla mitään säännöllisiä ruoka-aikoja, vaikka päivällinen toki yritetäänkin laittaa joka arkipäivä ja viikonloppuisin 1-2 lämmintä ateriaa. Aamupalan jokainen ottaa itse. Ruoanlaittoon osallistuvat kaikki perheenjäsenet, eli useimmiten ruoan laittaa se, joka on kotona, kaikki eivät välttämättä pysty syömään yhtä aikaa.
Mutta kyllä meidän lapset hyvin terveellisesti syövät. Aamupalalla syödään joko kaura- tai kauralesepuuroa marjojen kanssa, täysjyvämuroja (esim. Weetabix) tai ruisleipää sekä maitoa, rahkaa, hedelmiä, vihanneksia. Leivän päällä on sipaisu margariinia, kinkkua, kalkkunaa tai juustoa sekä reilusti salaattia, tomaattia, kurkkua ja paprikaa.
Evääksi urheilijoille pakataan ruisleipää, valmiiksi kuorittuja ja paloiteltuja hedelmiä ja vihanneksia sekä maitoa, joskus myös kananmunia, pähkinöitä, tonnikalaa tai vaikka purkillinen edellispäiväistä salaattia. Kotona voi jääkaapissa olla välipalaksi edellisten lisäksi myös salaattia, marjapuuroa (ruisjauhoon tai kauramannaan keitettynä), rahkaa, maustamatonta jogurttia tai viiliä (pakastemarjoja päälle) ym. Kotona olija voi myös lämmittää mikrossa edellispäivän ruoan jämiä.
Itse en ymmärrä kritiikkiä siitä, että välipalat, eri aikoihin syöminen tai päivittäisen yhteisen päivälllisen puuttuminen olisi jotenkin huono juttu tai lasten laiminlyöntiä. Tässä kritiikissä aina jotenkin oletetaan, että nämä asiat tarkoittavat automaattisesti myös sitä, että lapset syövät epäterveellisesti ja vanhemmat eivät vietä aikaa lasten kanssa. No meillä kaikki kyllä syövät terveellisesti ja harva aikuinen todennäköisesti viettää yhtä paljon kahdenkeskistä aikaa murrosikäistensä kanssa kuin minä tai mieheni, kun kuskaamme heitä autolla tunteja päivässä ja samalla keskustelemme autossa ja vaihdamme päivän kuulumisia.
Herkkuja meillä syödään äärimmäisen harvoin. Karkkipäivä on kerran kuussa, mutta vain jos lapset itse sen muistavat, silloin jokainen saa kymmenen irtokarkkia tai vastaavan määrän muuta. Leivonnaiset tehdään pääsääntöisesti itse terveellisillä resepteillä, niitä meillä on harvemmin kuin kerran viikossa. Keksejä on kaapissa vierasvarana, mutta usein ne ehtivät vanhentua siellä, kun ei niitä juuri syödä. Samaten esim. sipsejä tms. syödään ehkä muutaman kerran vuodessa ja pikaruokaravintoloissa käydään yhtä harvoin. Joskus kyllä saatan viedä lapset kiireessä syömään esim. aasialaiseen ravintolaan (tykkäämme aasialaisesta ruoasta), mutta tätäkin tapahtuu ehkä kerran kuukaudessa.
Meillä on saanut ottaa.
Olin itse lapsena semmoinen, etten jaksanut kerralla syödä aterialla kovin paljoa ja sitten oli pian kohta taas nälkä. Kuitenkaan en ollut ylipainoinen.
Joten mun mielestäni on omankin lapsen kohdalla ollut ihan normaalia, että ruokaa saa ottaa silloin, kun on nälkä, eikä ole pakko odottaa "viralliseen" ateriaan saakka. Jos lapsella olisi ollut taipumusta ylipainoon, niin siinä tapauksessa olisin varmaan ollut tiukempi.
Todellakin.