Yliluonnolliset kokemukset?

Ei pidä unohtaa, että koiran kuulo- ja hajuaisti ovat erittäin paljon paremmat kuin ihmisellä. Ehkä koira yrittää nähdä sen minkä haistaa ja kuulee. Vanhoissa taloissa esim. seinärakenteissa rapistelevan hiiren tai kovakuoriaisen, metsässä mitä tahansa metsäneläimiä. Eläimen ilmaiseva ihmisen mielestä selittämätön pelkotila sen sijaan, sille voi keksiä muita selityksiä.

Tää tapahtu mun äitin työkaverille joka on siivoojana meijän koululla.Siinä koulun vieressä on 'hirsipuoli' eli tosi vanha hirsirakennus ja sielä koululla on kuulemma kuollu kauan sitte vahtimestari.Ja tää vahtimestari kuulemma 'kummittelee' siellä hirsipuolen yläkerrassa (siinä rakennuksessa on 3 tai 4kerrosta). Eli se käytännössä kävelee siellä ja tarkistaa että kaikki on hyvin.No tää äitin työkaveri oli yks kerta siellä yläkerrassa siivoomassa ja tavunnu sen "vahtimestarin" siellä ja jutellu sen kanssa kaikkee ja SE VAHTIMESTARI OLI KAIKEN LISÄKS TOIVOTTANU TÄLLE ÄITIN KAVERILLE HYVÄÄ JOULUA! :33

Ite en oo tähän 'vahtimestariin' koskaa törmänny mut yhen kerran kesken äikän tunnin mä kuulin,sieltä yläkerrasta kopinaa ja aattelin että se oli se vahtimestari. :33

Olin muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, asuntoni oli kahden asunnon solu. Eräänä iltana joku naputti oveen ja luulin sen olevan kämppis jolla on jotain asiaa, oven takana ei ollut ketään. Pari päivää myöhemmin kämppikseni kysyi miksi olin keskellä yötä koputellut hänen oveaan. Aloimme epäillä että jollakulla on avain asuntoomme. Yhtenä aamuna join kahvia pöydän ääressä ja kämppis tonki jääkaappia, kun äkkiä kahvipannu hyppäsi itsekseen lattialle, olimme ihan kalpeita ja katselimme toisiamme että kuka sen tiputti? Pannu, puolillaan kuumaa kahvia suorastaan lensi keskelle lattiaa vaikka kukaan ollut lähelläkään. Molemmille tuli aika vauhdikas lähtö kun kumpikin yritti ehtiä toisen matkaan, kumpikaan ei halunnut jäädä yksin siihen asuntoon!

Kulki huhua  että asuntolan parvekkeelta oli joku kuulemma joskus hypännyt, todenperäisyyttä en tiedä.

Aika outoja kokemuksia. Minulla itselläni ei muuta kuin semmonen josta en haluaisi puhua,mutta jos täällä siihen, syy löytyisi olis kyllä hyvä ja nytpä mie kerron sen: joskus pari vuotta sitten oltiin meidän mökillä uimassa, (kun oli siis aika pimeää jo), niin jotenkin tuntui, että joku olisi ranta saunassamme. En halunnut mennä saunaan enää. Tätini kysyi: "etkö tule saunomaan?" Minä tietenkin vastasin, että en. Ja silmän räpäyksessä tätini oli kadonnut. Joskus luulen että hän oli hukkunut uidessään tai jotain sinne päin. Olin todellakin hädissäni siitä ja haluaisin tietää, että onko jollain muilla samankaltaisia kokemuksia? En ikinä tämän jälkeen ole ollut saunassa varsinkaan, RANTA SAUNASSA!!! Olen varoittanut vanhempiani ja he eivät ole uskoneet ja varoitan teitäkin! Jos aiotte mennä saunaan, ja jos se on vielä ranta sauna niin älkää sen jälkeen menkö enää uimaan. Se voi oikeasti olla jostain peräisin.

Äitipuoleni kuoli  talossa jossa asui isäni kanssa, olin 15 ja tuon jälkeen alkoi tapahtua. Kuulin yläkerrasta raskaita askelia jotka kuulostivat äitipuoleni askelilta, oli ollut pitkä ja huomattavan ylipainoinen nainen. Myös isä kuuli askeleet ainakin kerran, olimme yhdessä  joten ei voinut kiistää tapahtunutta mielikuvitukseni temppuiluksi.  Alakerrassa myös alkoi haista pistävä hiki sekä  tupakka ja äitipuoleni olikin polttanut usein keittiön liesituulettimen alla. En viihtynyt enää talossa kun tuntui että Milja kulkee yhä siellä. Myöhemmin isä möi talon.

Kerron oman kokemukseni, joka tapahtui noin puoli vuotta sitten. En koskaan ole uskonut yliluonnolliseen, vaikka kaverini ovat kertoneet juttuja kummituksista. En uskonut koskaan niihin, ennen kuin meidän kaverin kotoa, tuli niin outo juttu, joka karmaisi minua ja minun kaveria. Olin hänellä yötä. Heräsin noin 3-5 aikaan aamuyöstä, kun näin kaverini kävelevän vessaan. Hän tietenkin tuttuun tapaan, viipyi siellä kauaa. Odotin siinä häntä ja kun hän tuli kysyin häneltä: "Mikä kesti?", hän vastasi, että tiedät kyllä. Jatkoimme unia ja nukuimme. Kaverini huoneessa oli taulu, jossa oli "Olavi", herttua. Katsoin sitä hetken, kunnes kuva katosi ja kaverini samaan aikaan heräsi. Ihmettelin suuresti kaverini, kanssa että minne kuva katosi? Aamulla piha oli yltä päätä patsaan sirpaleita jossa oli se kyseinen henkilö " Olavi". Mietimme aina nukkumista kaverimme huoneessa, sillä juttu oli karmaiseva!

Lapsena näin usein lähimetsässä "mustan miehen " , siis ihan kokomustan , kasvottoman. Muu lapset eivät miestä nähneet.

Teini-ikäisenä ,kun olimme jo muuttaneet toiselle puolelle kaupunkia, olin yksin kotona viettämässä kuumeetonta päivää ja valmistin ranskalaisia kun joku nauroi selkäni takaa kimeästi noin 2 sek. Ajan. Ääni oli naisen tai lapsen ja todella häiriintynyt. Myös vanhempani kuulivat äänen kerran, olivat kahvilla parvekkeella ja ihmettelivät että mille se " Tiina " nauraa tuolla kuin hullu kunnes muistivat ,että olen kaverini ja tämän äidin kanssa risteilyllä .

Ja nykyinen mies näki lapissa hiljaisella tienpätkällä tytön/naisen joka juoksi kuunvalossa tukka hulmuten tienpiennarta automme rinnalla pitkän aikaa . Luuli ensin, että kyseessä on apua kaipaava ihminen kunnes tajusi että mennään kahdeksaakymppiä ja pysyy aina vain vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena näin usein lähimetsässä "mustan miehen " , siis ihan kokomustan , kasvottoman. Muu lapset eivät miestä nähneet.

Teini-ikäisenä ,kun olimme jo muuttaneet toiselle puolelle kaupunkia, olin yksin kotona viettämässä kuumeetonta päivää ja valmistin ranskalaisia kun joku nauroi selkäni takaa kimeästi noin 2 sek. Ajan. Ääni oli naisen tai lapsen ja todella häiriintynyt. Myös vanhempani kuulivat äänen kerran, olivat kahvilla parvekkeella ja ihmettelivät että mille se " Tiina " nauraa tuolla kuin hullu kunnes muistivat ,että olen kaverini ja tämän äidin kanssa risteilyllä .

Ja nykyinen mies näki lapissa hiljaisella tienpätkällä tytön/naisen joka juoksi kuunvalossa tukka hulmuten tienpiennarta automme rinnalla pitkän aikaa . Luuli ensin, että kyseessä on apua kaipaava ihminen kunnes tajusi että mennään kahdeksaakymppiä ja pysyy aina vain vierellä.

Mustat hahmot ja oudot naurut on yleisiä harhoja, ties mistä syystä. Moni on kokenut niitä.

Meillä naapurissa eräs nainen oli ottanut Raamatunkin avukseen, kun ääni ei muuten loppunut.

Mulle on käynyt pari yliluonnollista kokemusta

1. No mun vaari kuoli muutama vuosi sitten ja sen kuoleman jälkeen on käyny aika jänniä juttuja eli kun olin pieni ni mun iskä kävi yö töissä ja olin aina yöt mummulla sillon ku iskä oli töissä ja mul oli aina tapana olla puhelimella ennenku menin nukkumaan eli olin siin vaan puhelimella ja sit olin menos nukkumaan mut aattelin eka käydä vessassa ja olin menos vessaan ni näin mun vaarin istumassa kiikkutuolissa ku sil oli aina tapana istua siin ja kattoo telkkaria sillonku näin sen siinä mua ei pelottanut koska uskoin tai ei tiesin et se ei taho pahaa mul oli tosi turvallinen ja rauhaisa olo mietin vaan tyylii et pappa tuli kertoo et sil on kaikki hyvin

2.eli tää on oikeesti semi creepy eli tämäkin siis liittyi tohon mun kuolleeseen vaariin eli oli perjantai ja olin käyny pyöräl kaupas hakeen herkkuja viikonlopuks ei siin mitää mut olin menos kotiin sit siin tulee semmonen tie mis ei oo katulamppui se on siis semmonen perus hiekkatie ja sit jossain keskel sitä hiekka tietä aloin näköä mun vaaria tai niinku sen ruumista ja sillon mulla ei ollu yhtään turvallinen tai rauhaisa olo sillon mua pelotti ihan sikana sit vaan pysähdyin ja jäin siihen paikalleen seisoo ja näin vaa sitä ruumista sit se vaan loppu ja lähin pyöräileen itkien kotiin ja sit kotona kerroin kaiken iskälle

3. En oikeestaan tiiä onko tää yliluonnollinen kokemus mut päivänä ennenku pappa kuoli mul oli koko päivän jotenki rauhaton olo ja ei en väitä olevani joku ennustaja mut jotenki tiesin et kaikki ei oo hyvin tai mä tunsin et jollekin mun läheiselle käy jotain pahaa ei siin mut sit tuli ilta ja menin vaan nukkuun ni sit ku nukahin/nukuin ni pappa ilmesty mun uneen eli näin unta et pappa tuli var ottamaan mua tai tai ei varottaan vaan hyvästeleen kosk se sano mulle jotain en tarkalleen muista mitä mut uskon et jotain hyvästi tai tollasta mut ainut mitä jäin mietiin on se et miten tiesin et jotain tapahtuu kosk en usko et oon mikää selvännäkijä

Tämä tapahtui kun olin englannissa jouluna mieheni vanhemmilla maaseudulla vuonna 2007.

Oli aamu, ja ajattelin mennä kävelylle kun luntakin oli satanut illalla.

Ulko-oven vieressä oli ikkuna ja siitä ikkunasta näki suoraan vierashuoneeseen, eli missä minä ja mieheni nukuttiin.

Siinä ikkunan alla oli jalanjälkiä mutta ne ei johtaneet takasin päin.

Kun tutkiskelin jalanjälkiä niin katseeni siirtyi yhtäkkiä ikkunaan päin.

Siinä ikkunassa oli kädenjälkiä ja naamanjälki.

Kysyin tyhmänä, että oliko mieheni vanhemmat katsoneet meitä yöllä ulkona, mutta vastaus oli tietenkin "ei olla".

En ikinä unohda sitä, mitä sinä jouluna kävi...

Join aamukahvia ja joku soitti ovikelloa, syöttotuolissa istuva tuolloin noin 2v nuorempi lapsenikin kuuli sen ja huusi "Mummi!" Tykkäsi kovasti mummista ja odotteli tätä aina kylään. Vastasin "Rakas kun mummi on Tallinnassa" ja koetin katsoa ikkunasta kuistille. Ketään ei näkynyt, mutta ovikello soi taas. Marssin ärtyneenä yöpaidassani ovelle, kiskaisin sen auki ja totesin katsovani tyhjää kuistia. Luulin ensin pimpottelijan yksinkertaisesti juosseen piiloon, kunnes tulin katsoneeksi yöllä satanutta lumikerrosta. Ei muita jalanjälkiä kuin miehen ja esikoisen portille kulkevat.

Tämä tapahtui kun olin lapsi, vuonna 1989.

Kun minun piti mennä nukkumaan, niin vanhempani jäi katsomaan telkkaria.

Kello oli noin 11:50 illalla kun heräsin janoon.

Huomasin yhden epäilyttävän asian kun olin menossa alakertaan.

Isäni ei halunnut mitään turhia sähkölaskuja joten aina jos ei olla jossain huoneessa, valot pitää olla pois päältä.

Mutta nyt oli poikkeus, vanhempani nukkuivat makuuhuoneessaan mutta valot oli silti päällä.

Kun olin menossa sulkemaan olohuoneen valoja, ne sulkeutuivat itsestään.

Säikähdin tosi paljon ja juoksin äkkiä takaisin yläkertaan.

Siinä sitten koitin keksiä luonnollista selitystä tuolle tapahtuneelle.

Vieläkin mietityttää, miten ne valot sulkeutuivat itsekseen...

Vierailija kirjoitti:

Join aamukahvia ja joku soitti ovikelloa, syöttotuolissa istuva tuolloin noin 2v nuorempi lapsenikin kuuli sen ja huusi "Mummi!" Tykkäsi kovasti mummista ja odotteli tätä aina kylään. Vastasin "Rakas kun mummi on Tallinnassa" ja koetin katsoa ikkunasta kuistille. Ketään ei näkynyt, mutta ovikello soi taas. Marssin ärtyneenä yöpaidassani ovelle, kiskaisin sen auki ja totesin katsovani tyhjää kuistia. Luulin ensin pimpottelijan yksinkertaisesti juosseen piiloon, kunnes tulin katsoneeksi yöllä satanutta lumikerrosta. Ei muita jalanjälkiä kuin miehen ja esikoisen portille kulkevat.

Itsellekin on vastaavanlainen kokemus käynyt...

Tästä on 4-vuotta aikaa.

Kun tulin töistä kotiin, niin näin jotain sellaista mitä en olisi halunnut nähdä.

Minun tiskaamaton puurolautanen oli sirpaleina.

Puurolautanen oli alunp sellaisessa kohdassa, mistä se ei olisi voinut tippua itsestään.

Kun näin sen minulla nousi pala kurkkuuni.

Kun olin 9v, perheeni koira (saksanpaimenkoira) Luka, alkoi yhtäkkiä haukkua ja räksyttää meidän olohuoneen nurkkaan ikään kun siinä olisi ollut joku.

Olin yksin kotona, koska isäni oli metsästämässä isoveljeni kanssa ja äitini oli töissä.

Menin sitten paniikkiin ja aloin itkeä.

Ei tullut siinä paniikissa mieleen soittaa vanhemmilleni.

Tuo tapaus karmii minua edelleen...

Harmikseni Luka on jo kuollut:(

Ihastuin kivasti 3 vuotta sitten erääseen mieheen, juttu loppui koska hän ei halunnut sillon seurustella.. No, alkuvuonna viime vuonna tähän aikaan meditoin, laitoin kynttilän palamaan ja kynttilän alle hänen nimensä lapulla ja pyysin universumilta, että kuulen hänestä vielä... No aikaa kului syksyyn ja olin jo unohtanut pyyntöni. Silloin tuli puhelua ja viestiä ja hän halusi treffeille, oli juuri eronnut. Ainoa "mutta" tässä oli/on että hän ei kykene olemaan uskollinen (tuotakin tyttöyatävää petti, ainakin henkisesti ja heille tuli lapsikin) , vaan aina katselee muita.. Joten siihen saattanee olla että juttumme jää. Hän pyysi minua jakamaan elämänsä hänen kanssaan kun palaa Himalajalta, mutta hänen jalkansa meni ja joutui palaamaan Suomeen jo aikaisemmin. Ja kas, oli Tinderissä heti (sain tiedon kaveriltani — eli kuinka luotettava mies sitten olisi..? Tuskin muuttuu). No, ainakin Universumin mekanismit toimivat, se oli upea huomata.. Sain mitä pyysin.

Asuin tuolloin yhdessä  ystäväni kanssa. Olin hereillä ja pelasin matopeliä kännykällä kun kuulin ystäväni tulevan kotiin iltavuorosta, oveni oli eteisessä ja kuulin hänen potkaisevan kengät pois ja laittavan takin naulaan. Sitten avautui suihku. Jatkoin pelaamista kunnes aloin ihmetellä miksi suihku on aina vaan päällä. Menin katsomaan niin pimeä kylppäri, mutta suihku päällä eikä ketään missään! Soitin pakokauhuisena  ystävälleni joka sanoi ärtyneenä olevansa juuri parkkipaikalla. Ystäväni ei uskonut minua.

Tosin sitten ystäväni uskoi, kun koko vastaavan. Heräsi yöllä kolinaan  keittiöstä, kuuli miten tuolia siirrettiin ja kahvinkeitin pöhisi. Katsoi kelloa joka oli 2 yöllä ja oletti ärtyneenä minun tulleen serkkuni polttareista räkäkännissä ja laittavan yöpalaa.  Käveli keittiöön jossa oli valot ja kahvinkeitin päällä, mutta ei ristinsielua! Minä olin tuolloin vielä joraamassa kengänkantojani irti yökerhossa.

Jotain outoa siinä asunnossa oli..

Uppista

uuuuuuuuuuuu

Taloni on ennen kuulunut jollekin junaratoja kunnossapitäneelle henkilölle (ammatin oikeaa nimeä en tiedä tai muista) joten luonnollisestiohi on joskus mennyt myös junaraiteet jotka on purettu jo viimeistään 90luvulla (asunut täälä siitä asti) ja taloni tontista noin 100m päässä on yhä tästä muistona vanhat ratapalkin pätkät kohdassa jossa siis rata meni. Paranormaali tai itse sanoisin järjellä selittämätön kokemukseni kävi 2010 kun heräsin jossain kohdin aamuyötä siihen että ulkoa kuului selvää junan ääntä tai siltä se kuulosti, nousin ylös ja ääni loppui, ulkona ei näkynyt ketään tai mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Oon myöhemmin yrittänyt järkeillä että ehkä olin vielä osittain unimaailmassa herättyäni ja nämä äänet oli vain kuvitelmaa mutta tuntuu ettei tämä selitys ei ole kuin toiveajattelua.