Imetys ennen vanhaan

Sokerivettä, laimennettua lehmänmaitoa, vuohenmaitoa ja naapuri tai sukulainen antoi maitoaan/kävi imettämässä.

Ystäväni kertoi että hänen äitinsä piti mennä töihin (eri kaupunkiin) takas kun hänen siskonsa oli 2vko ja vauva jäi mummon hoitoon ja mummo lypsi maito, keitti sen ja välillä lisäs hunajaa. Äiti oli siis viikonloput vain kotona. Aloitti myös aikasin tuon kauravelli/perunavellin antamisen. Ihan normaalilta vaikuttaa tuo kaverin pikkusisko :D

Imetystottumukset ovat vaihdelleet paljon aikojen saatossa. Esim. 1700-luvulla ja osittain vielä 1800-luvullakin osassa Suomea ei juuri imetetty, vaan lapsille annettiin lehmänmaitoa, joka laitettiin sarveen kehdon yläpuolelle. Siitä sitten sai imeskellä. Tämä oli suuri korkean lapsikuolleisuuden ylläpitäjä.

Monessa muussa eurooppalaisessa maassa on aikojen saatossa esim. ollut ihan yleisenä käytäntönä, että lapset lähetettiin imettäjälle, joka palautti ne sitten parin vuoden iässä... jos olivat elossa. Tai taloon saatettiin ottaa lapselle imettäjä. Siitähän esim. englannin sana "nurse" on peräisin, ei ollut alkujaan sairaanhoitaja vaan imettäjä ja lapsenpiika.

Meni nyt vähän taaemman ajassa kuin mitä ap kysyi, mutta menkööt... :)

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:35"]Ystäväni kertoi että hänen äitinsä piti mennä töihin (eri kaupunkiin) takas kun hänen siskonsa oli 2vko ja vauva jäi mummon hoitoon ja mummo lypsi maito, keitti sen ja välillä lisäs hunajaa. Äiti oli siis viikonloput vain kotona. Aloitti myös aikasin tuon kauravelli/perunavellin antamisen. Ihan normaalilta vaikuttaa tuo kaverin pikkusisko :D
[/quote]
Siis lypsi lehmän maitoa.

Minulla sekä äiti että anoppi ovat molemmat imettäneet pari kuukautta ja siirtyneet sitten korvikejauhoihin. Äidilleni oli neuvolassa 70-luvun puolivälissä suositeltu korviketta ja valmisruokia (mitähän ne olivat silloin) sillä perusteella, että niissä on valmiiksi vitamiinit ja muu tarpeellinen. Äitini ihmettelee, kun olen imettänyt molempia lapsiani vuoden verran (hänestä imettäminen oli hankalaa ja ilmeisesti jotenkin ällöttävääkin) ja teen soseet itse, vaikka "purkkiruoat ovat niin hienoja nykyään". Anopilta olen kuullut, että äidinmaito on puolen vuoden jälkeen pelkkää sokerilitkua ja että pulloruokinnalla saisin lapsista pulskempia.

Ja osa lapsista tietysti kuoli aliravitsemuksen ja sairauksien yhdistelmään.

Juttelin asiasta 60 v. äitini ja mummoni kanssa. Ennen teollisia korvikkeita vauvoille annettiin jonkinlaista kauralimaa, jota mummonikin oli haudutellut leivinuunissa. Tuohon sitten saatettiiin sekoittaa lehmänmaitoa.

Ennen imetysvaikeuksia oli varmasti enemmän etenkin maalla, missä naiset joutuivat raskaisiin töihin ennenkuin olivat kunnolla toipuneet synnytyksestäkään. Ei ollut mahdollisuutta vauvan kanssa pesimiseen tai tuntikausien imetysmaratoneihin, talon työt oli tehtävä ja lehmät lypsettävä. Suositelluilla 4 tunnin imetysväleillä varmasti monella ei maito riittänytkään.

Jonkinlaisia korvikkeita tai sijaisimettäjiä on ollut aina, ja niin imetysvaikeuksiakin. Ei imetys onnistu aina eläimilläkään.

just puhuin puhelimessa 83v mummoni kanssa, joka kertoi, että hänellä ei maito noussut kunnolla ekan lapsen kohdalla. vauva ei kuulemma ollut saavuttanut syntymäpainoaan 1kk ikään mennessä ja sitten alettiin antaa kauralientä, mitä se sitten onkaan...

Ennen vanhaan ainakin rikkailla oli apuimettäjiä. Äiti imetti silloin kuin pystyi ja joku lapsensa menttänyt (usein synnytyksessä siihen aikaan) piika auttoi. Sitten olen kuullut myös, että ihan lehmän maitoa annettiin ja lapset selvisivät sillä ihan hyvin. Erilaisia vellejä ja soseita heti, kun pystyi syömään. Uskaltaisin sanoa, että ennen kun vaihtoehtoja oli niukasti, yritettiin oikeasti IHAN loppuun saakka. Nykyään luovutetaan monesti mukavuusyistä, kun korvikkeet ovat niin hyviä. Tässä ei mielestäni ole mitään väärää, äidinkin pitää pitää huoli itsestään. 

Mä luulen, että nykyään imetetään enempi kuin 70-40 vuotta sitten.

Oma mummoni sai ekan lapsensa 1941 ja muistan hänen kertoneen, että imetys ei onnistunut yhdenkään lapsen kohdalla (5 lasta). Pienelle vauvalle annettiin tosiaan tota kauralimaa ja sitten aika varhaisessa vaiheessa annettiin laimennettua lehmänmaitoa.

Mieheni on syntynyt 1965 ja hänen äitinsäkään (anoppini siis) ei onnistunut imettämään. Mutta silloin on sitten markkinoilla jo jotakin babypowderia eli jotain jauhetta, josta tehtiin korviketta.

Itse synnyin 1971 ja äitini kyllä imetti minua koko äityislomansa ajan ja loma kesti 6 viikkoa! Sen jälkeen sain kuulemma "puolimaitoa" eli normimaitoa, jossa oli puolet vettä. Lisäksi vauvoille annettiin yleisesti juomaksi sokerivettä eli sanansa mukaisesti vettä, johon oli lisätty sokeria..

Itselläni on 3 lasta ja kaikkien imetys on onnistunut hyvin. Nykyäänhän on paljon tarjolla tietoa ja tukea imetykseen.

Joo, äidin serkkupoika synt -41, yli 5kg syntyessään, sai 3kk ikäsestä kauralimaa 0,75dl viinapullollisen, johon oli laitettu tutti päälle. Oli niintä ongelmia jo silloin ja aiemminkin, sitten saatettiin käyttää sijaisimettäjiä.

Samaa olen kuulut kuin muut. Mummoni ei pystynyt imettämään, maitoa ei tullut ja antoi sitten muutaman viikon iästä alkaen velliä. Ennen ei ollut monen kuukauden lomaa synnytyksen jälkeen niin ei varmaan edes ollut mahdollista imettää.

luulen, että vaikka ongelmia toki varmasti ollut, niin silti äideillä on siinä mielessä ollut helpompaa, koska on aina ollut joku vierellä neuvomassa, äidit, anopit ja mummut. nykyään äidit onkin ihan luonnottomassa tilassa, kun ollaan yksin lasten kanssa kotona, ihminenhän on laumaeläin!! ja sairaalassakin, sitten kun synnytykset niihin siirtyi, niin oltiin paljon kauemmin, kerkes maito nousta siellä ja neuvojat oli ääressä. nykyään jäädään niin yksin heti, ei edes maito ehdi nousta kun kotiutetaan sairaalasta. ihmekkään että moni äiti on ihan pulassa.. plus tää nykypäivän ah niin ihana imetysfanaattisuus ja syyllistys päälle!!

17, musta asia on aika päinvastoin... ainakin monilla.

Nythän on internetit ja imetystukiryhmät ja neuvolat ja vaikka mitkä paikat mistä saa tukea! Ja ennenkaikkea tietoa.

Ennenvanhaan (ajattelen tässä 1930-1960 -lukuja) ei välttämättä joka äidillä ollut ketään keltä kysyä ja imetysasiat saattoivat olla myös sillä lailla hävettäviä juttuja ettei niistä sopinut kysyä keneltäkään. Jos ei tuntenut ketään, keltä olisi kehdannut kysyä, oli ihan yksin. Ei siihen aikaan ollut edes mitään imetysoppaita kirjastoista saatavilla.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:34"]

luulen, että vaikka ongelmia toki varmasti ollut, niin silti äideillä on siinä mielessä ollut helpompaa, koska on aina ollut joku vierellä neuvomassa, äidit, anopit ja mummut. nykyään äidit onkin ihan luonnottomassa tilassa, kun ollaan yksin lasten kanssa kotona, ihminenhän on laumaeläin!! ja sairaalassakin, sitten kun synnytykset niihin siirtyi, niin oltiin paljon kauemmin, kerkes maito nousta siellä ja neuvojat oli ääressä. nykyään jäädään niin yksin heti, ei edes maito ehdi nousta kun kotiutetaan sairaalasta. ihmekkään että moni äiti on ihan pulassa.. plus tää nykypäivän ah niin ihana imetysfanaattisuus ja syyllistys päälle!!

[/quote]

Mutta toisaalta aiemmin vauva saattoi olla paljon vauvalassa, vaikka oltiinkin pitkään sairaalassa!

Mä oon oikein miettinyt tuota maidonnousua ja siihen liittyviä asioita. Uskon, että paras olisi se, että äiti ja vauva olisivat mahd. paljon ihokontaktissa, koska se on luonnollista. Tuota sanaa käytetään paljon, mutta oikeasti ihmisen keho ei tiedä, että elämme nyt tällaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa. Mulla on itsellä kaksi lasta ja imetys on onnistunut hyvin ja maito noussut äkkiä. Ongelmana on ollut se, että vauvat eivät ole olleet halukkaita imemeään. Imemishalukkuutta on sitten herätelty ihokontaktilla, mutta yhtä blogia luettuani tajusin, että ne vauvat olisi pitänyt pitää melkein koko ajan ilman vaatteita mun paidan alla. Ja näin toiset tekevätkin!

no mutta siihen aikaan melkein aina "tunsi jonkun" kun perhe tarkoitti aina montaa sukupolvea saman katon alla.. ainakin siis maalla, itse ku oon landelta niin maalaisnäkökulma väkisinkin tulee mieleen.. ja minusta on parempaa neuvoa sellainen, että joku on vieressä ja neuvoo, kuin että luet netistä .. en tiedä..

Mun mummoT on kyllä imettäny lapsia(40-50-luvuilla). Toinen mummo kertoi että neuvollassa sanottiin että 3 tunnin syötöväli pitää vähintään olla mutta hän imetti 'salaa' useammin kun ei kestänyt kuulla lapsen huutoa.

Ennen korvikkeita varmasti vauvat jotka sai pelkkää kauralimaa ei kovin hyvin selvinneet.. Lapsikuolleisuus oli suurta. Jotkut vastasynnyttäneet äidithän lähti maalta imettäjiksi kaulunkiin ja oma lapsi jäi sitten isoäidin tms hoiviin :(

Tuolla ainakin on mielenkiintoinen artikkeli
http://www.imetys.fi/itu/historia.php

äitini on saanut esikoisensa vuonna -69, ja silloin oli vallalla tämä Arvo Ylpön ja kumppaneiden lanseeraaman propagandan mukainen imetyssuositus, vauvaa saa imettää vain enintään 3 h välein, ja 3 kk ikään asti. Näin äitini on toiminut kaikkien neljän lapsensa kanssa. Hän sanoi että oli kamala kuunnella kun vauva itki mutta maitoa ei saanut antaa. Sen jälkeen siirryttiin ekan kanssa puolimaitoon johon lisättiin hoiukan sokeria, muilla jo korvike. Mummustani en tiedä, kummastakaan. Toinen olisi jo lähes satavuotias, toinen on vielä elossa ja 92 nyt. Pitääpä kysyä..! Mutta kaikenkaikkiaan, nykyisin on paremmin kuin 50 vuotta sitten. Ja ehkä myös sata vuotta, silloin oli imettäjiä ja ylirasittuneita maatalon emäntiä..mene ja tiedä, kuinka kauas taakse pitäisi mennä ennen kuin ollaan nykyisenkaltaisessa luonnollisen imetysrytmin ja vähintään vuoden, mutta yleensä kahden-kolmen vuoden imetyksen aikakaudessa. Veikkaan että pitää mennä aikaan ennen kuin vanha pahentunut Sivistys astui kuvaan..:)

Ja postaaja jatkaa vielä, että siis _suositukset_ ovat 1v/kehitysmaissa 2v, toteutustapoja tietysti monia, mutta ovatpa äidinmaidonkorvikkeetkin kulkeneet pitkän huikosen.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:54"]

äitini on saanut esikoisensa vuonna -69, ja silloin oli vallalla tämä Arvo Ylpön ja kumppaneiden lanseeraaman propagandan mukainen imetyssuositus, vauvaa saa imettää vain enintään 3 h välein, ja 3 kk ikään asti. Näin äitini on toiminut kaikkien neljän lapsensa kanssa. Hän sanoi että oli kamala kuunnella kun vauva itki mutta maitoa ei saanut antaa. Sen jälkeen siirryttiin ekan kanssa puolimaitoon johon lisättiin hoiukan sokeria, muilla jo korvike. Mummustani en tiedä, kummastakaan. Toinen olisi jo lähes satavuotias, toinen on vielä elossa ja 92 nyt. Pitääpä kysyä..! Mutta kaikenkaikkiaan, nykyisin on paremmin kuin 50 vuotta sitten. Ja ehkä myös sata vuotta, silloin oli imettäjiä ja ylirasittuneita maatalon emäntiä..mene ja tiedä, kuinka kauas taakse pitäisi mennä ennen kuin ollaan nykyisenkaltaisessa luonnollisen imetysrytmin ja vähintään vuoden, mutta yleensä kahden-kolmen vuoden imetyksen aikakaudessa. Veikkaan että pitää mennä aikaan ennen kuin vanha pahentunut Sivistys astui kuvaan..:)

[/quote]