Kuka ei antaisi anteeksi pettämistä?
Eli siis kuka ei antaisi anteeksi, tai voi vastata myöskin jos antaisi anteeksi. Oma vastaukseni olisi se että tämän hetkisessä tilanteessa, jossa ei ole lapsia, en antaisi missään nimessä. Jos olisi lapset niin antaisin anteeksi, mutta en jatkaisi suhdetta. En vaan pystyisi olemaan ihmisen kanssa johon ei voi luottaa. Olen sanonut miehelleni monesti että jos pettää, se olisi hänen viimeinen tekonsa meidän suhteessa.. hän tietää varsin hyvin, että pettäminen mulle ei ole ok. Jos ei halua mun kanssa olla, voi hän suoraa jättää minut.
Kommentit (54)
EROISIN HETI. Nyt tässä mietinkin hyvää erosyytä, pettäminen olis mainio sellainen. Mut ei tuo saakeli vieraisiin mee. Tönöttää vaan tuossa sohvasa.
En osaa sanoa loppupeleissä. Kumpa pystyisin itse olemaan uskollinen, ja vaikeaa näyttää olevan sekin :) Miehen pettämisestä en haluaisi koskaan tietääkään ja eläisin pilvilinnoissa "uskollisen" miehen kanssa loppuunasti.
En voisi jatkaa suhdetta, jos nainen pettäisi. Ainakin nyt ajattelen niin. Jos olisi lapsia ja yhteinen talous olisi vaakalaudalla niin joutuisin pohtimaan tilannetta uudelleen. Veikkaisin silti, että ero tulee. Kerran minut petettiin ja vaikka kuinka yritin niin koin tyttöystäväni vain niin vastenmielisenä sen jälkeen, etten enää sietänyt nähdä häntä. Enkä kyllä haluaisi nytkään, vaikka asiasta on jo viitisen vuotta. Itsetunto romahti täysin eikä ole vieläkään palautunut. Itse en edes harkitsisi pettämistä. Törkeää henkistä pahoinpitelyä.
M 25
Minä. Elämää ei ole pettäjän kanssa.
Olen täysin uskollinen ja erittäin tautikammoinen.
jos miehelle olisi ok, että mä käyn tasaamassa tilit samalla tavalla, kuin mitä hän on mulle tehnyt, niin sit voisin antaa anteeksi. Kunhan olen ensin käynyt panemassa jotain toista välissä. Silmä silmästä ja silleen....
Ne, jotka tässä vannoat suureen ääneen, että se olis kerrasta poikki ja mies ulkoruokintaan, eivät selvästikään ole kokeneet pettämistä. Se todellisuus on silloin niin toinen, kun se omalle kohdalle sattuu ja tapauskohtaista. Väitän, että kuka tahansa voi antaa tai olla antamatta anteeksi pettämistä, riippuu tilanteesta.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:07"]
Ne, jotka tässä vannoat suureen ääneen, että se olis kerrasta poikki ja mies ulkoruokintaan, eivät selvästikään ole kokeneet pettämistä. Se todellisuus on silloin niin toinen, kun se omalle kohdalle sattuu ja tapauskohtaista. Väitän, että kuka tahansa voi antaa tai olla antamatta anteeksi pettämistä, riippuu tilanteesta.
[/quote]
Kerran olen jo laittanut eronnut samasta syystä. Toinen kerta sujuisi vielä helpommin.
En antaisi, minulla on nolla toleranssi pettämisen suhteen. Iskä petti äitiä vakavin seurauksin, ja ovat edelleen yhdessä. Äiti on heikko, minä sen sijaan en ole. Koska kerran vain eletään, niin miksi elää se elämä epäluotettavan ihmisen kanssa. Mielummin olen yksin.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:09"]
En antaisi, minulla on nolla toleranssi pettämisen suhteen. Iskä petti äitiä vakavin seurauksin, ja ovat edelleen yhdessä. Äiti on heikko, minä sen sijaan en ole. Koska kerran vain eletään, niin miksi elää se elämä epäluotettavan ihmisen kanssa. Mielummin olen yksin.
[/quote]
Sama tilanne. Isäni kanssa en ole enää tekemisissä tästä syystä. Parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Anteeksi kyllä antaisin, mutta suhdetta en todennäköisesti jatkaisi.
Jos pettäminen olisi yksittäistapaus, kumppani kertoisi siitä heti itse ja olisi aidosti pahoillaan sekä haluaisi lähteä kanssani pariterapiaan, niin asiat voisivat ehkä mennä lopulta niinkin, että voisin ajatella jatkaa suhdettakin. Mutta aika pieni se mahdollisuus olisi.
Kuten 15 sanoi, nämä eivät ole pettämistä kokeneet. Mieheni petti minua kaksi vuotta. Nyt rakennetaan suhdetta uudestaan. Ei ole helppoa lähteä pitkästä suhteesta. Tiedän, että mies rakastaa minua ja minä häntä. Salasuhde on loppu ja nyt vain haetaan uutta luottamusta.
Minä en.
Eikä mieskään.
Molemmat ollaan petetty edellisissä suhteissa ja tulleet petetyiksi. Suvaitsevaisuus asiassa ei ole kokemuksen kautta lisääntynyt.
Mä luulen tosiasiassa että se on aikamonelle ainut vaihtoehto. Ei pysty laittaa kaikkea jakoon.
Antaisin anteeksi. Pitkästä salasuhteesta en ole varma, mutta yhden illan hairahduksen antaisin. Rakastan miestäni niin paljon ja hän tekee minut niin paljon onnellisemmaksi kuin kukaan muu pysyisi, joten en pilaisi omaa onneani yhden illan vuoksi, tuskin edes muutaman. Tunnen mieheni niin hyvin ja luotan häneen, tiedän ettei pystyisi vedättämään minua, vaan näkisin hänestä onko aidosti pahoillaan vai ei. Lupauduin loppuelämän yhteiseloon, myötä- ja vastamäissä, pettäminen olisi vastamäki. Nyt kun on vauva tulossa, sitä suuremmalla syyllä en rikkoisi lapseni perhettä hairahduksen takia, jos mies olisi aidosti pahoillaan ja yrittäisi hyvittää tekonsa.