Elämä 1980-luvulla. Kerätään muistoja tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin lähimmälle automaatille oli yhtä pitkä matka kuin sinne pankin konttoriinkin, niin ei kannattanut korttia hankkia.

Automaatista sai käteistä myös silloin, kun pankit olivat kiinni. Ja pankkien aukioloajat olivat niin lyhyet, että kyllä sille kortille tuli käyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Housuissas oli tissit esillä. Iltatyttö oli aina pukeissa

Ei todellakaan ollut. Kyllä siellä ihan tissit paljaana oli moni. Vasta myöhemmin linjaa muutettiin niin, että enää ei näytetty strategisia paikkoja ja jossain kohtaa mukaan tuotiin myös "iltapoikia". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin lähimmälle automaatille oli yhtä pitkä matka kuin sinne pankin konttoriinkin, niin ei kannattanut korttia hankkia.

Automaatista sai käteistä myös silloin, kun pankit olivat kiinni. Ja pankkien aukioloajat olivat niin lyhyet, että kyllä sille kortille tuli käyttöä. 

Ennen 1990-luvun pankkikriisiä niitä pankkikonttoreita riitti jokaisen kaupunginosan kauppakeskukseen ja jokaiseen kirkonkylään. Postipankki, Suomen Yhdyspankki, Kansallis-Osake-Pankki, Osuuspankki, Säästöpankki, Suomen Työväen Säästöpankki, Helsingin Osakepankki, jne. Kaupunkien keskustoissa oli oikeita pankkipalatseja, joissa on monia kassarivejä valmiina palvelemaan asiakkaita. 7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset kebab ravintolat tuli Suomeen. Samaten ensimmäiset Amerikkalaiset hampurilaisravintolat . Carols oli Helsingissä jo , mutta se oli Suomalaisten omistama. Samoin tuli kermajäätelöt kauppoihin ,kuten Mövenpick. Aikaisemmin myytiin vaan Suomessa tehtyjä jäätelöitä, jotka oli tehty maidosta ei siis kermasta. Koska oli hintakatto , miten paljon jäätelö saa maksaa.

Miten mä muistan elävästi kuinka kebab tuli Suomeen vuonna 1998 tai 1999? Olin teini ja silloisen poikaystävän kanssa käytiin jatkuvasti kebabilla.

Muistan että kävin usein kebabilla sellaisesta työpaikastani käsin josta jäin pois jo helmikuussa -98. Välillä käynneissäni oli pitkäkin tauko. On kyllä ollut pakko aloittaa kebabkäynnit viimeistään -97, muuten tuskin olisin ehtinyt käydä niin paljon.

Hovimestari ohjasi ravintolapöytään, valkoiset pöytäliinat tuhkakuppi ja ruusuja maljakossa, yhtye soitti nurkassa ja jengi veti tangoa, illan viimeiset valssit klo 24, laskun maksu, takit narikasta, portsari auttoi päälle, soitti taksin ja sai juomarahaa. Tuppukylän ainut rafla mutta oli paljon hienompaa kuin nykyjuottoloissa. Taksi oli aina Mersu.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi yläasteen käyminen. Jalassa Beavers-farkut ja Adidas-lenkkarit. Samat farkut joka päivä koulussa. Polkupyörällä kouluun, ilman kypärää. Sitä ei ollut kellään. Jos jollain olisi ollut, hänet olisi lähes naurettu koulusta ulos.

Koulusta kotiin ja välipalaa syömään. Samalla oli kiva lukea Aku Ankkoja tai muita lehtiä.

Televisiossa oli harvoin hyvää ohjelmaa. Perjantai-iltaisin tuli Dallas. Perjantaina tein myös läksyt pois, että sain olla viikonlopun niiltä rauhassa.

Ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Kaikki läksyt luettiin kirjoista tai itse kirjoitetuista muistiinpanoista. Jokaista ainetta varten oli oma vihkonsa, johon jäljennettiin taululta tai opettajan sanelusta tekstiä. Myös läksyjä tehtiin vihkoihin, jos ei ollut tehtäväkirjaa erikseen.

Kavereille soiteltiin kotoa lankapuhelimella. Jos oli sairastumisen takia poissa koulusta, joku koulukaveri soitti ja kertoi läksyt, tai sitten itse piti soittaa koulukaverille. Oli itsestäänselvää, että läksyjen tietoonsaamisesta piti huolehtia itse ja nimenomaan toisilta oppilailta kysymällä.

Muutenkin odotettiin oma-aloitteisuutta tosi paljon. Apua ja hyysäämistä ei ollut paljon tarjolla, oikeastaan mihinkään asiaan. Piti vaan pärjätä.

Harvoinpa tuolta televisiosta nykyäänkään tulee mitään ohjelmaa. Meillä lapset katsoo lauantai-illan perheohjelmia (kuten Putous, Masked Singer ja mikä Game of Games sieltä nyt tulee), viikonloppuaamuisin Paavo Pesusienen, muuten telkkari on kiinni ja koulun jälkeen lukevat välipalalla ihan niitä Aku Ankkoja. Ja jos ovat kipeinä, kolmosluokasta eteenpäin täytyy ihan itse selvittää läksyt _kavereilta_, ei niitä kukaan nykyäänkään hyysää valmiiksi eteen. 1. ja 2. luokilla opettaja laittaa läksyt Wilmaan.

Mutta sitten tuo kypärättä ajo: Onneksi tieto lisää fiksua käytöstä ja kaikilla on kypärät. Ja muutenkin yleinen käytös on mennyt siihen suuntaa, ettei ketään naureta minkään asian vuoksi koulusta ulos. Ja vanhemmilta ja koululta odotetaan vastuuta lapsista, eikä kenenkään tarvitse vain pärjätä.

80-luku Izvestija-turnaus ja Suomi oli kestänyt kokonaisen ensimmäisen erän suuren ja mahtavan Neuvostoliiton kyydissä.

Toinen erä ja alkoi kuulua Juha Jokisen ylimaallisen rauhallinen selostusääni: "Khomutov, Kasatonov". Pian jo helähti reppu omissa ja sama masurkka jatkui, nimet vain vaihtuivat ja Fetisov Makaroville ja taas soi omissa.

Tätä oli penkkiurheilijan elämä silloin.

Lisäksi sai toimia kaukosäätimenä ja kanavanvalitsimena Yleisradion ykkös- ja kakkoskanavan välillä sekä lisäämässä äänenvoimakkuutta isäpuolelle, kun säätiedotus alkoi.

Hyvin nopeasti ymmärsi pysyä omassa huoneessa iltauutisten aikoihin.

Kaupunkiimme tuli Carrolls hampurilaisravintola. Tilasin siellä hampurilaisen ja ranskalaiset. Olin tyrmistynyt kun ei ollut tarjolla haarukoita ja veitsiä. Pälyilin lähellä istuvia amerikkalaisia vaihto-opiskelijoita ja opettelin matkimaan heitä että ranskalaiset syödään sormin dippaamalla niitä ensin ketsuppiin. Myöhemmin keksimme pyytää cokiksen aina ilman jäitä että saamme enemmän kokista eli mukin täyteen. Paljon myöhemmin vasta tuohon tuli yrityksen puolelta sellainen muutos että ilman jäitä mukia ei täytetä täyteen cokista.

Muistan myös miten kansitakit oli niin coool! Itse en sellaisia halunnut.

Muistan että venäläisten piti Suomessa käydessään saada ostaa farkut ja banaaneja. Niitä kun ei silloin saanut Venäjältä.

Vierailija kirjoitti:

Mikro vain kuumentaa ruuan, ei kypsytä.

Tuo on ihan höpöhöpöä. Mikro kypsentää ruoan paljon nopeammin kuin normiuuni. Mikro ei ruskista, jollei siinä ole erikseen grillivastusta sitä varten. 

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

tais mennä vielä 2010-luvullakin....

Pipe88888 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Launtaisin kaupat meni kiinni jo iltakuudelta

tais mennä vielä 2010-luvullakin....

Ainakin täällä maaseudulla kauppa sulkeutui lauantaisin iltakuudelta 1980-luvulla.

Hietsussa suurin osa naisista otti aurinkoa ilman ylä-osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otsatukkaan oli muotia ottaa permanentti, muualta jätettiin suoraksi. Myös sellaista kampausta harrastettiin, että otsatukka kasvatettiin tosi pitkäksi ja sitten tönkkölakalla muotoiltiin korkeaksi "aallonmurtajaksi".

Lisäksi ei koskaan käytetty sanaa tukka. Se viittasi alapään karvoituk seen ja oli tosi noloa, jos sanaa käytti vahingossa.

Tästä muistan vieläkin nolottaneen tilanteen poikasena 80-luvulta. Tätä ei tietenkään kehdattu vanhemmille kertoa ja kerran kun serkkutyttö tuli käymään ja äitini alkoi puhumaan tukasta, serkkutyttöä hihitytti mahdottomasti ja äiti ihmetteli että mitä se hihittelee ja minua nolotti niin että olisin halunnut vajota maanrakoon tai haihtua savuna ilmaan :P

Tuo nyt on tuollainen lasten juttu, että tukka tarkoittaa muka häpykarvoja. Sitä kuulee lasten suusta vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Nostoautomaatissa nousi näppäimistöä suojaava kansi ylös kun syötti kortin lukijaan. Nostoyrityksen seurauksena tuli näytölle teksti: "tilillä ei ole riittävästi katetta" ja kansi laskeutui vauhdilla takaisin paikalleen. Hyvä että kerkesi köyhä ottaa sormet pois välistä.

Minä olin unohtanut korttini tunnusluvun ja paikallisessa pankissa sitä ei osattu mistään kaivaa. Sovittiin, että minä kokeilen pankin automaattiin kortti ja yritän muistaa tunnusluvun. Jos en muista, automaatti nielee kortin, mutta pankin henkilökunta voi sen antaa takaisin. En muistanut, kortti meni automaattiin ja sain sen takaisin. Lupasin kaivaa kotona sen tunnuslukukirjeen ja löysinkin sen. 

Sitten Helsingin keskustassa menin nostamaan rahaa automaatista, tunnusluku varmistettuna mielessä. Työnsin kortin automaattiin ja ennen kuin ehdin edes yrittää syöttää tunnuslukua, koko automaatti sulkeutui. Kannet tulivat niin korttipesään kuin näppäimistöön ja kortti meni automaattiin sisälle. 

Kortti oli aiemman kokeilun myötä mitätöitynyt, mutta paikallisessa pankissa eivät tätä tajunneet, eivätkä osanneet ohjeistaa. Nykyään, kun tätä tarinaa kerron, kukaan ei usko, että olisi ollut automaatteja, jotka noin "sulkivat" itsensä, mutta oli niitä!

Joskus 1995 kun mulla meni luottotiedot, niin automaatti söi kortin. Goodbye. Sain kortin 1993.

Ei ollut edes luotollinen kortti, ihan tavallinen kortti ilman luottoa.

Ilman luottotietoja ei saanut olla debit-korttia. Nykyään saa.

Pallojuusto. Siinä oli päällä sellanen kiva vahakuori jota saatettiin käyttää myös muovailuvahana. Juustoa leikeltiin myös pienempiin osiin ja myytiin siis kelmutettuna.

Muista ihan kahdeksankytluvun lopusta Transformers -lelut, jotka tuntuivat silloisesta lapsesta todella futuristisilta ja upeilta.

Ihanat olkatoppaukset tuli muotiin. Kauniita muotivaatteita, silkkkipuseroja pussihialla  ym.  Olin muotialalla .Rakastin myös Kenzon kauniita vaatteita .Vieläkin on vaatekaapissa muutama muistona. 

Muistan kun 1985 Lappeenrannassa asuva äitini eno kuoli. Meidät kutsuttiin hautajaisiin ja tietysti menimme vaikka äitimme oli ainut kuka kys. ihmisen oli nähnyt. Hautajaiset olivat lauantaina ja koska asuimme nykyisellä 02-alueella (tuolloin se oli 938) lähdimme kotoa jo pe-iltana.

Yön vietimme Luumäen moottorihotellissa ja olimme siskoni kanssa ihan täpinöissämme kun pääsimme niin hienoon paikkaan yöksi. Hotelliaamiainen oli suuri elämys kun siellä oli paahtoleipää. Kotona syötiin vain äidin leipomaa kakkoa. (Toki nyt kun saisi sitä kakkoa... 😋)

Seuraavana päivänä Lappeenrannassa kummeksuttiin kun olimme menneet hotelliin yöksi emmekä yöpyneet äidin enon perheen luona. Vuodesohvakin oli meille varattu ja odotettu yötä myöten.

Vierailija kirjoitti:

Pallojuusto. Siinä oli päällä sellanen kiva vahakuori jota saatettiin käyttää myös muovailuvahana. Juustoa leikeltiin myös pienempiin osiin ja myytiin siis kelmutettuna.

Vieläkin sitä on saatavilla. Hollantilainen Edam, erityisesti joulun alla.