Koiranomistajat, jotka eivät anna koiransa koskaan tervehtiä muita koiria

Kulkuväylät eivät ole tuota tarkoitusta varten, olette vain tientukkoina. Menkää suosiolla koirapuistoon.

Todellakin parhaita kävelyitä ovat ne, jolloin mennään sinne, minne koira haluaa mennä. Koira menee edellä kuono maassa kiinni ja seuraa jotain hajua. Useimmiten siitä tulee ihan paras ulkoilu, kun koira innoissaan haistelee jälkeä. Sehän saa harjoitusta myös aivoille siinä, haistelu on monipuolisesti kehittävää. Ehkä kaikilla koirilla ei ole samanlaista jäljestysviettiä, mutta jos jollain on, niin kivempi se on koiralle saada toteuttaa sitä kuin kulkea suoraa viivaa omistan vieressä lyhyessä hihnassa ja ilman mahdollisuutta haistella. Ulkoilun kruunaa se, kun koira pääsee tervehtimään toista iloista ja ystävällistä koiraa ja juttelemaan koirakieltä.

T. Empaattinen koiranomistaja, jolla on sattumoisin ja ehkä juuri siksi ystävällinen ja hyväluotoinen koira

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä rottweilerin ja muiden potentiaalisesti vaarallisten rotujen omistajat yms eivät mielestäni edes kuulu tähän keskusteluun. Jokainen ymmärtää, että ne voivat olla jo rotunsa vuoksi vaarallisia, eikä kukaan todennäköisesti haluakaan päästää koiraansa niitä tapaamaan. Normaali "perus"koira on sellainen mukava seurakoira, vaikka joku labbis. Vaatii jo taitoa epäonnistua koiran sosiaalistamisessa niin paljon, että sellainen perhekoira on kävelyllä vaaraksi muille.

Valitettavasti osa haluaa. Koska koirani ovat hyvin kiltin näköisiä, kävelevät rennosti eivät hauku tai rähjää kenellekään, niin leikkimään kutsua tulee kyllä. "Saako päästää, tämä on kiltti." 

Ja ovathan minunkin koirani "kilttejä" ja tottelevaisia. Ne ovat kuitenkin isoja ja leikit rajuja, ne jyräävät helposti toisen ja jos toinen pistää vastaan, saattaa tulla tappelu. 

Mä ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Mulla on iso koira ja - vaikka onkin jo 9v - se rakastaa yli kaiken typeriä hyppyleikkejä muiden koirien kanssa. Mutta mä en voi antaa sen leikkiä sellaisten koirien kanssa, joita voisi sattua Nimenomaan kokoeron vuoksi. Alueelle on tullut paljon uusia koiria ja koiria ihmisille joilla ei ole aiemmin ollut koiraa. Monta kertaa olen sanonut (ja mä siis annan koirani tutustua muihin, jos tulkitsen omasta ja toisesta koirasta, että tutustuminen onnistuu) pienemmän koiran omistajalle, että sun koirasi alkaa pelkäämään muita koiria , ainakin isompia koiria, jos sitä sattuu leikeissä mun koirani kanssa. Normaali koira tunnistaa kyllä pentukoiran ja toimii sen mukaisesti, mutta jos kyseessä on täysi-ikäinen koira, ei koiraa kiinnosta, onko se pieni vai iso. Aikuiset koirat leikkivät koiraleikkejään keskenään ja jos toinen on iso ja toinen kissan kokoinen, helposti pienempää sattuu.Onneksi alueella tapahtuneen koirabuumin aikana on tullut myös jokunen isokin koira, jonka kanssa oma koiravanhukseni voi tyhmäillä.

Monet koiranomistajat ovat todella piittaamattomia oman koiransa turvallisuudesta.  Se ei riitä, että oma koira on "kiltti", koska leikissäkin voi sattua vahinkoja. Ihan vain tassulla läimäisemällä pienemmän selkärankaan voi tulla murtuma, hammas voi mennessä kouhaistessa osua mahaan ja siihen tulee reikä muutamia tapauksia mainitakseni tästä yli 35 vuoden koirauralta. Kaikki omistajat eivät ole täyspäisiä, mutta suurin osa koirista on. Vaikkei ihminen niiden kieltä osaisikaan, edes ensimmäistä tavua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Itse käännyn, jos en tunne koiraa ja omistajaa, eikä ohitukselle ole kunnolla tilaa.

Tunnen oman koirani, mutta en sinun koiraasi, joten älä ota sitä henkilökohtaisesti. On sattunut niin, että omistaja ei ole saanut sittenkään pidettyä koiraansa hallinnassa ohitustilanteessa ja käynyt koirani päälle. Tai koira pidetty lähellä ohitustilanteessa, mutta kun olleen menty jo ohi, niin vieras koira juoksee perään nuuhkimaan omaa koiraani.

Todella mustavalkoisesti keskustelijat näkee asiat. Koiriakin niin erilaisia, joilla erilaiset rotuominaisuudet ja erilaiset kasvatuspohjat. Ei se ole joko tai. Tilanteet koiran mukaan.

Monesti vastaantulijan takia on ollut pakko kääntyä, kapea polku tai väylä ja vastaantulija ei näytä mitään merkkiä että ottaisi koiran sivulle ohituksen ajaksi, en ota riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Mä käännyn aina kannoillani, kun näen naapuritalossa asuvan koiran tulevan vastaan. Ihan vain siksi, että se hihnan päässä oleva kaljupäinen punttisalilla käyvä machomies ei jaksa pidellä koiraansa paikoillaan ja sen koira jostain syystä vihaa mun koiraani yli kaiken. Mun koiraani ei kiinnosta pätkääkään tämä koira ja kävelisi ihan mielellään vaan ohi, mutta en voi antaa oman koirani joutua toisen koiran hampaisiin sen vuoksi, että toisen koiran omistaja ei pärjää edes fyysisesti omalle koiralleen. 

Tähän vielä: jos et hallitse koiraasi, älä saakeli pidä sitä viiden metrin flexissä. 

Sä oot varmaan just niitä jotka hommaa sen Baskervillen koiran, koska on niin ylivertainen koirankasvattaja. -uuuu

Ei vaan mä olen niitä koiranomistajia, jotka eivät edes käytä flexiä. Eka koirani oli alaskanmalamuutti, sellainen kuormanvetokoira. Hankin alussa flexin ja jäniksen nähtyään koira oli 5 m mun takanani ja lähti juoksemaan. Sain pidettyä flexin kahvasta kiinni tasan siihen asti, kun olkaniveleni napsahti sijoiltaan. Otin opikseni ja ymmärsin, että flexi ei ole oikea hihna alueilla, joissa on paljon muitakin koiria, ihmisiä tai muuta liikennettä. Sen jälkeen olen nähnyt kymmeniä koiranomistajia, joiden koirat haahuilee flexin kanssa tien oikealla olevasta ojasta vasemmalla olevaan ojaan. Ja tilanteita, joissa flexissä on ollut isokokoinen koira vetää omistajaansa ihan miten haluaa. Flexissä oleva koira on myös vaarallinen silloin, jos takaa tulee vaikkapa pyöräilijä ja koira yks kaks ampaiseekin kävelytien toiselle puolelle. Silloin se pyöräilijä osuu flexiin. Koira, joka ohitustilanteissa muutenkin kulkee  5 cm omistajansa reidestä, ei tarvitse flexiä. On olemassa myös tavallisia 5 m pitkiä talutushihnoja. Meilläkin on myös sellainen. Käytän sitä silloin, kun on epätodennäköistä, että olisi esim pyöräilijöitä liikkeellä. Siis öisin. Ei flexiä eikä muutakaan pitkää hihnaa tarvita silloin, kun liikkeellä on muitakin ihmisiä ja muitakin koranomistajia. Koska silloin koirasi pitää olla kuitenkin vain korkeintaan puolentoista metrin päässä sinusta. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin parhaita kävelyitä ovat ne, jolloin mennään sinne, minne koira haluaa mennä. Koira menee edellä kuono maassa kiinni ja seuraa jotain hajua. Useimmiten siitä tulee ihan paras ulkoilu, kun koira innoissaan haistelee jälkeä. Sehän saa harjoitusta myös aivoille siinä, haistelu on monipuolisesti kehittävää. Ehkä kaikilla koirilla ei ole samanlaista jäljestysviettiä, mutta jos jollain on, niin kivempi se on koiralle saada toteuttaa sitä kuin kulkea suoraa viivaa omistan vieressä lyhyessä hihnassa ja ilman mahdollisuutta haistella. Ulkoilun kruunaa se, kun koira pääsee tervehtimään toista iloista ja ystävällistä koiraa ja juttelemaan koirakieltä.

T. Empaattinen koiranomistaja, jolla on sattumoisin ja ehkä juuri siksi ystävällinen ja hyväluotoinen koira

Koira rakentaa itsetuntoasi ihan samalla tavalla kuin jonkun aggressiivisen koiran omistajan itsetuntoa rakentaan koiran aggressio. Koira ei kuitenkaan ole tyhjä taulu mihin ihminen kirjoittaa sen persoonallisuuden. Tämän opit, jos harrastat koiria riittävän kauan ja silloinkin, jos sinulla on aina samanrotuinen koira. Olen tavannut useita epätoivoisia omistajia, joiden koira on jo mones samaa rotua, mutta sen kanssa onkin syntynyt ongelmia. Koska koira vain on enemmän alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukainen, esimerkiksi. Itsetietoinen, varma ja luja luonne, joka ei anna anteeksi koulutuksessa tehtyjä virheitä kuten aiemmat koirat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on se, että koirani joutui pienemmän koiran hyökkäyksen kohteeksi pentuna, kiitos välinpitämättömän omistajan, joka antoi koiransa tervehtiä koiraani. Sen vuoksi koirani on inhonnut pieniä koiria koko ikänsä, emmekä todellakaan pysähdy haistelemaan toisia koiria kaikkien mukavuuden vuoksi.

Tästä syystä mäkin vihaan pikkukoiria ja etenkin niiden omistajia. Ne ei osaa niitä räksyttäjiä ensinnäkään edes kasvattaa ja lisäksi pikkukoirat on todella aggressiivisia.

Että ihan vihaat pikkukoiria? Sulla ei pitäisi olla koiraa ollenkaan, jos tuollaista tunnet!

En minäkään pidä isoista koirista, mutta en sentään vihaa niitä. Isot koirat haisee, paskoo liian paljon paskaa, joita niiden omistajat ei viitsi kerätä ja puree lujaa. Kukaan ei ole kuollut pienen seurakoiran hyökkäykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Tämä just. Pienet koirat ovat joidenkin mielestä oikeutettuja näykkimään isojen koirien jalkoja, mutta jos iso koira ärähtää tai näykkäisee jalkojaan näykkivälle pikkukoiralle, iso koira onkin se vaarallinen eli tarinan pahis. Pienet koirat on koulutettava ihan saamlla tavalla kuin isotkin koirat. 

Pieniä yleensä ei kouluteta/ kasvateta lainkaan.

Keskustelu lähti täysin väärille urille. Minun koirani eivät ole koskaan purreet yhtäkään koiraa tai ihmistä. Sellainen koira lähtisi piikille välittömästi. Koira on kuitenkin vain koira, huonoa koiraa en suostuisi pitämään. Niin lempeä ja pitkämielinen ihminen en ole.

Ei lähtenyt väärille urille. Valitettava tosiasia on, että varsinkin kaupunkialueella ja lähiöissä moni ottaa pienen koiran ja jättää koiransa kokonaan kouluttamatta. Pahinta on, kun vielä pitävät niissä 5 metrin flexeissä. Mulla on edelleen arvet nilkoissa, kun tälläinen pieni koira ihan innoissaan vaijeriflexixxään kiepahti jalkojeni ympäri ja oli vain parista millimetristä kiinni, ettei mulla katkenneet akillisjänteet molemmista nilkoista. Omistaja ei edes pyytänyt anteeksi asiaa. Tietenkään koira ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta kyllä pienten koirien omistajillakin pitää olla aivot.

Satutko tietämään, että flexin voi lukita? Flexiä voi käyttää, jos koira ei hyökyile, koira saa vapauden ja on tavallaan irti mutta kuitenkin kytkettynä. Mikä kauna teillä on flexejä kohtaan?

Yksikään pikkukoira ei jaksa akillesjänteitä katkaista, kyseessä on ollut isompi koira.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on se, että koirani joutui pienemmän koiran hyökkäyksen kohteeksi pentuna, kiitos välinpitämättömän omistajan, joka antoi koiransa tervehtiä koiraani. Sen vuoksi koirani on inhonnut pieniä koiria koko ikänsä, emmekä todellakaan pysähdy haistelemaan toisia koiria kaikkien mukavuuden vuoksi.

Tästä syystä mäkin vihaan pikkukoiria ja etenkin niiden omistajia. Ne ei osaa niitä räksyttäjiä ensinnäkään edes kasvattaa ja lisäksi pikkukoirat on todella aggressiivisia.

Että ihan vihaat pikkukoiria? Sulla ei pitäisi olla koiraa ollenkaan, jos tuollaista tunnet!

En minäkään pidä isoista koirista, mutta en sentään vihaa niitä. Isot koirat haisee, paskoo liian paljon paskaa, joita niiden omistajat ei viitsi kerätä ja puree lujaa. Kukaan ei ole kuollut pienen seurakoiran hyökkäykseen.

Onko sulla sama asenne ihmistenkin kohdalla? Että mies voi pahoinpidellä vaimoaan, kunhan vaimo ei kuole?  Tai vaikka äiti lastaan? Tai että jos tekee ryöstön, mutta kukaan ei kuole ryöstön yhteydessä, asiasta ei tarvitse välittää? Kaikki on sallittua ja hyväksyttävää, kunhan kukaan ei kuole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Tämä just. Pienet koirat ovat joidenkin mielestä oikeutettuja näykkimään isojen koirien jalkoja, mutta jos iso koira ärähtää tai näykkäisee jalkojaan näykkivälle pikkukoiralle, iso koira onkin se vaarallinen eli tarinan pahis. Pienet koirat on koulutettava ihan saamlla tavalla kuin isotkin koirat. 

Pieniä yleensä ei kouluteta/ kasvateta lainkaan.

Keskustelu lähti täysin väärille urille. Minun koirani eivät ole koskaan purreet yhtäkään koiraa tai ihmistä. Sellainen koira lähtisi piikille välittömästi. Koira on kuitenkin vain koira, huonoa koiraa en suostuisi pitämään. Niin lempeä ja pitkämielinen ihminen en ole.

Ei lähtenyt väärille urille. Valitettava tosiasia on, että varsinkin kaupunkialueella ja lähiöissä moni ottaa pienen koiran ja jättää koiransa kokonaan kouluttamatta. Pahinta on, kun vielä pitävät niissä 5 metrin flexeissä. Mulla on edelleen arvet nilkoissa, kun tälläinen pieni koira ihan innoissaan vaijeriflexixxään kiepahti jalkojeni ympäri ja oli vain parista millimetristä kiinni, ettei mulla katkenneet akillisjänteet molemmista nilkoista. Omistaja ei edes pyytänyt anteeksi asiaa. Tietenkään koira ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta kyllä pienten koirien omistajillakin pitää olla aivot.

Satutko tietämään, että flexin voi lukita? Flexiä voi käyttää, jos koira ei hyökyile, koira saa vapauden ja on tavallaan irti mutta kuitenkin kytkettynä. Mikä kauna teillä on flexejä kohtaan?

Yksikään pikkukoira ei jaksa akillesjänteitä katkaista, kyseessä on ollut isompi koira.

Flexin saa lukittua, mutta kun kaikki eivät älyä pitää sitä lukittuna eikä kaikilla ole niin nopeat reflexit, että ehtisivät kutsua tai kiskaista koiransa takaisin ja sitten lukita flexin. Se on ihan inhimillistä ja varsinkin nykyisin, kun fillaritkaan eivät juurikaan pidä enää ääntä. Ne vanhat 70-luvun fillarit olivat vielä hitaita, mutta nykyisin fillarilla päästään jo tosi lujaa. Siinä on ehkä sekunnin sadasosa aikaa reagoida. 

Ja joo, kyse ei ollut mistään marsusta vaan länsi-göötanmaan pystykorvasta. Mun mielestä pikkukoira, jonkun chihuahuan omistajan mielestä varmaan isosta koirasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Tämä just. Pienet koirat ovat joidenkin mielestä oikeutettuja näykkimään isojen koirien jalkoja, mutta jos iso koira ärähtää tai näykkäisee jalkojaan näykkivälle pikkukoiralle, iso koira onkin se vaarallinen eli tarinan pahis. Pienet koirat on koulutettava ihan saamlla tavalla kuin isotkin koirat. 

Pieniä yleensä ei kouluteta/ kasvateta lainkaan.

Keskustelu lähti täysin väärille urille. Minun koirani eivät ole koskaan purreet yhtäkään koiraa tai ihmistä. Sellainen koira lähtisi piikille välittömästi. Koira on kuitenkin vain koira, huonoa koiraa en suostuisi pitämään. Niin lempeä ja pitkämielinen ihminen en ole.

Ei lähtenyt väärille urille. Valitettava tosiasia on, että varsinkin kaupunkialueella ja lähiöissä moni ottaa pienen koiran ja jättää koiransa kokonaan kouluttamatta. Pahinta on, kun vielä pitävät niissä 5 metrin flexeissä. Mulla on edelleen arvet nilkoissa, kun tälläinen pieni koira ihan innoissaan vaijeriflexixxään kiepahti jalkojeni ympäri ja oli vain parista millimetristä kiinni, ettei mulla katkenneet akillisjänteet molemmista nilkoista. Omistaja ei edes pyytänyt anteeksi asiaa. Tietenkään koira ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta kyllä pienten koirien omistajillakin pitää olla aivot.

Satutko tietämään, että flexin voi lukita? Flexiä voi käyttää, jos koira ei hyökyile, koira saa vapauden ja on tavallaan irti mutta kuitenkin kytkettynä. Mikä kauna teillä on flexejä kohtaan?

Yksikään pikkukoira ei jaksa akillesjänteitä katkaista, kyseessä on ollut isompi koira.

Miksi käyttää edes flexiä, jos koira on muutenkin täysin omistajansa hallinnassa? Koiraahan saa pitää irtikin, jos se on täysin omistajansa hallinnassa. Paitsi metsästysaikana.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Tämä just. Pienet koirat ovat joidenkin mielestä oikeutettuja näykkimään isojen koirien jalkoja, mutta jos iso koira ärähtää tai näykkäisee jalkojaan näykkivälle pikkukoiralle, iso koira onkin se vaarallinen eli tarinan pahis. Pienet koirat on koulutettava ihan saamlla tavalla kuin isotkin koirat. 

Pieniä yleensä ei kouluteta/ kasvateta lainkaan.

Keskustelu lähti täysin väärille urille. Minun koirani eivät ole koskaan purreet yhtäkään koiraa tai ihmistä. Sellainen koira lähtisi piikille välittömästi. Koira on kuitenkin vain koira, huonoa koiraa en suostuisi pitämään. Niin lempeä ja pitkämielinen ihminen en ole.

Ei lähtenyt väärille urille. Valitettava tosiasia on, että varsinkin kaupunkialueella ja lähiöissä moni ottaa pienen koiran ja jättää koiransa kokonaan kouluttamatta. Pahinta on, kun vielä pitävät niissä 5 metrin flexeissä. Mulla on edelleen arvet nilkoissa, kun tälläinen pieni koira ihan innoissaan vaijeriflexixxään kiepahti jalkojeni ympäri ja oli vain parista millimetristä kiinni, ettei mulla katkenneet akillisjänteet molemmista nilkoista. Omistaja ei edes pyytänyt anteeksi asiaa. Tietenkään koira ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta kyllä pienten koirien omistajillakin pitää olla aivot.

Satutko tietämään, että flexin voi lukita? Flexiä voi käyttää, jos koira ei hyökyile, koira saa vapauden ja on tavallaan irti mutta kuitenkin kytkettynä. Mikä kauna teillä on flexejä kohtaan?

Yksikään pikkukoira ei jaksa akillesjänteitä katkaista, kyseessä on ollut isompi koira.

Ei varmaan kyse ollut koirasta, joka akillesjänteet katkoo, vaan siitä flexistä. Se on kauhea se naru, itselläkin kesällä ihan verinaarmut tuli sääriin, kun toisen koiran flexinaru hankasi. -Eri

Vierailija kirjoitti:

Todellakin parhaita kävelyitä ovat ne, jolloin mennään sinne, minne koira haluaa mennä. Koira menee edellä kuono maassa kiinni ja seuraa jotain hajua. Useimmiten siitä tulee ihan paras ulkoilu, kun koira innoissaan haistelee jälkeä. Sehän saa harjoitusta myös aivoille siinä, haistelu on monipuolisesti kehittävää. Ehkä kaikilla koirilla ei ole samanlaista jäljestysviettiä, mutta jos jollain on, niin kivempi se on koiralle saada toteuttaa sitä kuin kulkea suoraa viivaa omistan vieressä lyhyessä hihnassa ja ilman mahdollisuutta haistella. Ulkoilun kruunaa se, kun koira pääsee tervehtimään toista iloista ja ystävällistä koiraa ja juttelemaan koirakieltä.

T. Empaattinen koiranomistaja, jolla on sattumoisin ja ehkä juuri siksi ystävällinen ja hyväluotoinen koira

Tämä on aika ristiriitainen kirjoitus. Kirjoittaja mainitsee olevansa empaattinen, mutta silti hänelle ei tunnut olevan ymmärrystä sen suhteen, miksi jotku ohittavat heidät lyhyellä hihnalla, antaen vaikutelman, että heidän kaikki lenkit ovat pelkkää suoraa viivaa.

Ei tule empaattiselle koiranomistajalle mieleen, että sille tiukalle ohitukselle voi olla ihan syynsä?

T. Eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoinen, jonka oma pelkoaggressiivinen koira on otettu huostaan todella pahoista olosuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin parhaita kävelyitä ovat ne, jolloin mennään sinne, minne koira haluaa mennä. Koira menee edellä kuono maassa kiinni ja seuraa jotain hajua. Useimmiten siitä tulee ihan paras ulkoilu, kun koira innoissaan haistelee jälkeä. Sehän saa harjoitusta myös aivoille siinä, haistelu on monipuolisesti kehittävää. Ehkä kaikilla koirilla ei ole samanlaista jäljestysviettiä, mutta jos jollain on, niin kivempi se on koiralle saada toteuttaa sitä kuin kulkea suoraa viivaa omistan vieressä lyhyessä hihnassa ja ilman mahdollisuutta haistella. Ulkoilun kruunaa se, kun koira pääsee tervehtimään toista iloista ja ystävällistä koiraa ja juttelemaan koirakieltä.

T. Empaattinen koiranomistaja, jolla on sattumoisin ja ehkä juuri siksi ystävällinen ja hyväluotoinen koira

Koira rakentaa itsetuntoasi ihan samalla tavalla kuin jonkun aggressiivisen koiran omistajan itsetuntoa rakentaan koiran aggressio. Koira ei kuitenkaan ole tyhjä taulu mihin ihminen kirjoittaa sen persoonallisuuden. Tämän opit, jos harrastat koiria riittävän kauan ja silloinkin, jos sinulla on aina samanrotuinen koira. Olen tavannut useita epätoivoisia omistajia, joiden koira on jo mones samaa rotua, mutta sen kanssa onkin syntynyt ongelmia. Koska koira vain on enemmän alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukainen, esimerkiksi. Itsetietoinen, varma ja luja luonne, joka ei anna anteeksi koulutuksessa tehtyjä virheitä kuten aiemmat koirat.

Lisään tähän, että tarkoitukseni ei ole sinua kritisoida, empaattinen koiranomistaja. Ei koiralle ole sinun metodistasi haittaa ja on hyvä, että pyrit ajattelemaan koiran kannalta asioita. Se on ehdottomasti hyvä asia. 

Minä olen ongelmakoirien ja omistajien puolella sikäli, että tiedän, ettei koira tosiaan ole mikään tyhjä taulu, vaan oma persoonansa jokainen. Lisäksi en tiedä edes uskaltaisinko ottaa minkäänlaista koiraa, jos aloittaisin koiranpidon nollasta enkä olisi kasvanut siihen vauvasta asti. Onhan siinä valtava opetteleminen ja jos ensimmäiseksi koiraksi sattuu hankalampi tapaus, koirakirjan ohjeet muuttuvat jätepaperiksi välittömästi. Onneksi suurin osa koiranomistajista kuitenkin saa pehmeän ja helposti käsiteltävän koiran ekaksi koiraksi jonka kanssa menee mukavasti. Useamman koirankin kanssa voi onnistua sama, jolloin helposti alkaa ajatella olevansa suurikin koirantuntija, joka tietää kaikesta kaiken. 

Äärettömän harva koiranomistaja iloitsee koiransa purressa muita. Ei, he ovat epätoivoisia suurin osa ja suurin osa on myös yrittänyt parhaansa. Kaikki koirat eivät ole helppoja, peräänantavia ja mukautuvaisia ja niistä ihminen oppiikin eniten koirista, jos hyvin käy.

Vierailija kirjoitti:

Nämä rottweilerin ja muiden potentiaalisesti vaarallisten rotujen omistajat yms eivät mielestäni edes kuulu tähän keskusteluun. Jokainen ymmärtää, että ne voivat olla jo rotunsa vuoksi vaarallisia, eikä kukaan todennäköisesti haluakaan päästää koiraansa niitä tapaamaan. Normaali "perus"koira on sellainen mukava seurakoira, vaikka joku labbis. Vaatii jo taitoa epäonnistua koiran sosiaalistamisessa niin paljon, että sellainen perhekoira on kävelyllä vaaraksi muille.

Joo mutta ota huomioon, että sekin koira voi olla otettu huonoista oloista, kuten omani oli. Joten en ollut itse se joka oli epäonnistunut sen kasvattamisessa, minä vain pelastin sen piikiltä. Ei kannata ajatella ihan niinkään, että tietyn rotuinen koira on varmasti luonteeltaan leppoisa. Et voi tietää tuntemattoman koiran taustaa. Huonoista oloista pelastetusta koirasta voi tulla ihan hyvä perhekoira, mutta mitään kaikkien kaveria siitä ei välttämättä koskaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen vain opettaa koiria pelkäämään muita koiria. Järkevää olisi, että koira oppisi lähestymään muita ystävällisesti, mutta järkevästi varovaisena ymmärtäen, että kaikki eivät ole hyväntahtoisia. Jos koiran parasta ajattelee siis. Toki se on omistajan kannalta itselle helpompaa, jos ei tule turhia pysähdyksiä, mutta se on silti vähän itsekästä.

Jos nyt ajatellaan sitä koiran etua eikä ihmisen halua ilahduttaa itseään koirien välityksellä, on huomioitava se koira. Minulla on ollut useampi koira kerrallaan jo vuosituhannen alusta, mukana on ollut muutamakin pelkoagressiivinen koira. Näiden kanssa ei tungeta satunnaisten vastaantulijoiden tykö vaan päinvastoin annetaan sen koiran ottaa tilaa vastaantulevista koirakoista: annetaan sille mahdollisuus väistää. Se EI ymmärrä että joutumalla kontrolloimattomiin ahdistaviin tilanteisiin josta se haluaa pois, sen pitäisi ylittää itsensä ja rauhoittua. Ja kun monella random koiranulkoiluttajalla EI ole sitä koiranlukutaitoa, rähjäävää koiraa nimitellään rohkeaksi, isoegoiseksi tai pahimmillaan jopa ystävälliseksi. Ja sen purressa ties kuinka monetta kertaa, se tulee omistajalle aina yllätyksenä eikä ikinä ennen ole tapahtunut niin.

Tällä hetkellä minulla ei ole pelkoagressiivisia koiria, mutta niille ihan normaaleillekin koirille on hyvä oppia ohittamaan lajitoverit ilman kiihtymistä ja rauhallisessa mielentilassa. Leikkimiset hoidetaan sitten oman lauman kesken tai tuttujen koirien kanssa josta minäkin tiedän että ovat oikeasti hyväluontoisia eikä pelkästään omistajan puheiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Tämä just. Pienet koirat ovat joidenkin mielestä oikeutettuja näykkimään isojen koirien jalkoja, mutta jos iso koira ärähtää tai näykkäisee jalkojaan näykkivälle pikkukoiralle, iso koira onkin se vaarallinen eli tarinan pahis. Pienet koirat on koulutettava ihan saamlla tavalla kuin isotkin koirat. 

Pieniä yleensä ei kouluteta/ kasvateta lainkaan.

Keskustelu lähti täysin väärille urille. Minun koirani eivät ole koskaan purreet yhtäkään koiraa tai ihmistä. Sellainen koira lähtisi piikille välittömästi. Koira on kuitenkin vain koira, huonoa koiraa en suostuisi pitämään. Niin lempeä ja pitkämielinen ihminen en ole.

Ei lähtenyt väärille urille. Valitettava tosiasia on, että varsinkin kaupunkialueella ja lähiöissä moni ottaa pienen koiran ja jättää koiransa kokonaan kouluttamatta. Pahinta on, kun vielä pitävät niissä 5 metrin flexeissä. Mulla on edelleen arvet nilkoissa, kun tälläinen pieni koira ihan innoissaan vaijeriflexixxään kiepahti jalkojeni ympäri ja oli vain parista millimetristä kiinni, ettei mulla katkenneet akillisjänteet molemmista nilkoista. Omistaja ei edes pyytänyt anteeksi asiaa. Tietenkään koira ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta kyllä pienten koirien omistajillakin pitää olla aivot.

Satutko tietämään, että flexin voi lukita? Flexiä voi käyttää, jos koira ei hyökyile, koira saa vapauden ja on tavallaan irti mutta kuitenkin kytkettynä. Mikä kauna teillä on flexejä kohtaan?

Yksikään pikkukoira ei jaksa akillesjänteitä katkaista, kyseessä on ollut isompi koira.

Flexin saa lukittua, mutta kun kaikki eivät älyä pitää sitä lukittuna eikä kaikilla ole niin nopeat reflexit, että ehtisivät kutsua tai kiskaista koiransa takaisin ja sitten lukita flexin. Se on ihan inhimillistä ja varsinkin nykyisin, kun fillaritkaan eivät juurikaan pidä enää ääntä. Ne vanhat 70-luvun fillarit olivat vielä hitaita, mutta nykyisin fillarilla päästään jo tosi lujaa. Siinä on ehkä sekunnin sadasosa aikaa reagoida. 

Ja joo, kyse ei ollut mistään marsusta vaan länsi-göötanmaan pystykorvasta. Mun mielestä pikkukoira, jonkun chihuahuan omistajan mielestä varmaan isosta koirasta. 

Mun kissallani on koirien vaijeriflexi takapihalla, koska kissani tykkää olla ulkona, mutta ei tottele yhtään mitään. Mittasin flexin vaijerin halkaisijan ja se oli 1,9  mm. Ei oikeasti tarvita kovinkaan suurta voimaa kun sillä saa jo paljaat nilkat auki. 

Emme moikkaile tuntemattomia, koska se on koiralle täysin luonnotonta ja se on stressaavaa myös sille sosiaaliselle koiralle. Luonnossa kun petoeläimet eivät katso kilpailijoita kovin hyvällä, ja koira on peto. 

Lisäksi omat koirani rakastavat kunnon paineja ja hippaleikkejä, mutta nämähän eivät hihnassa onnistu. Tuntuisi lähinnä koiran härnäämiseltä ja kiusaamiselta päästää sitä moikkailemaan vieraita, kun kuitenkin joutuisi kieltämään sitä kun se haluaisi alkaa leikkiä. 

Joten paljon reilumpaa koiria kohtaan se, että hihnalenkeillä muista koirista ei tarvitse välittää ikinä mitään, ja säännöllisesti käydään tuttujen ja turvallisten koirakavereiden kanssa leikkimässä paikoissa joissa voivat olla irti. 

Kerran menin joustamaan tästä kun oli vain yksi supersosiaalinen koira mukana, ja heti "ihan kiltti" koira oli käymässä omani päälle kun saivat nokkansa yhteen. Tämä toki myös yksi syy, koska valtaosa koiranomistajista on täysin pihalla siitä miten sosiaalisia heidän koiransa oikeasti ovat. En halua omille koirilleni huonoja kokemuksia vain siksi, koska "ihan kiltin" omistaja ei osaa lukea omaa koiraansa. Kivempaa treffailla valmiiksi tuttujen ihmisten valmiiksi tuttuja koiria.

Muiden moikkailijat voisivat kyllä opetella kysymään luvan siihen moikkaamiseen. Tai edes lopettaa sen loukkaantumisen kun ärähdän sille takaa oman koirani perseeseen ilmestyneelle koiralle. Koirillakin on oikeus omaan tilaan, joten... Pitäisi varmaan itse noissa tilanteissa sännätä kovaa vauhtia antamaan iiiso kunnon halausrutistus näiden ventovieraille omistajille, mielellään vielä yllättäin selän takaa, josko sitten ymmärtäisivät vihjeen kun sanominen ei tunnu menevän perille :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä rottweilerin ja muiden potentiaalisesti vaarallisten rotujen omistajat yms eivät mielestäni edes kuulu tähän keskusteluun. Jokainen ymmärtää, että ne voivat olla jo rotunsa vuoksi vaarallisia, eikä kukaan todennäköisesti haluakaan päästää koiraansa niitä tapaamaan. Normaali "perus"koira on sellainen mukava seurakoira, vaikka joku labbis. Vaatii jo taitoa epäonnistua koiran sosiaalistamisessa niin paljon, että sellainen perhekoira on kävelyllä vaaraksi muille.

Joo mutta ota huomioon, että sekin koira voi olla otettu huonoista oloista, kuten omani oli. Joten en ollut itse se joka oli epäonnistunut sen kasvattamisessa, minä vain pelastin sen piikiltä. Ei kannata ajatella ihan niinkään, että tietyn rotuinen koira on varmasti luonteeltaan leppoisa. Et voi tietää tuntemattoman koiran taustaa. Huonoista oloista pelastetusta koirasta voi tulla ihan hyvä perhekoira, mutta mitään kaikkien kaveria siitä ei välttämättä koskaan tule.

Kaverini otti labbiksen, joka oli aiemmin kaltoinkohdeltu. Ei rotu kerro yhtään mitään vaan se, miten koiraa on ennen kohdeltu. Tosin roduillakin on ominaisia piirteitä, mutta lempeän rodun edustaja voi olla aggressiivinen taustansa vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy on se, että koirani joutui pienemmän koiran hyökkäyksen kohteeksi pentuna, kiitos välinpitämättömän omistajan, joka antoi koiransa tervehtiä koiraani. Sen vuoksi koirani on inhonnut pieniä koiria koko ikänsä, emmekä todellakaan pysähdy haistelemaan toisia koiria kaikkien mukavuuden vuoksi.

Tästä syystä mäkin vihaan pikkukoiria ja etenkin niiden omistajia. Ne ei osaa niitä räksyttäjiä ensinnäkään edes kasvattaa ja lisäksi pikkukoirat on todella aggressiivisia.

Mulla on ollut isoja ja pieniä koiria ja ne pienet on haukkuherkempiä, koska ne kaiketi yrittää kompensoida pientä kokoaan. Isot koirat tietää oman kokonsa ja ne vaan katsoo sitä pientä räksyttäjää vähän säälivästi. Sitten kun se iso koira sanoo lempeästi "wuf" niin se pikkukoira juoksee häntä koipien välissä karkuun, mikä on aika huvittavan näköistä. On totta ettei moni kouluta pikkukoiriaan, mutta ne eivät ole kuitenkaan yhtä vaarallisia muille koirille ja ihmisille kuin isot kouluttamattomat koirat.

Itse näen räksyttämistä isompana ongelmana pikkukoirien kohdalla sitä, että niitä ei liikuteta tarpeeksi. Ne saatetaan päästää vain omalle pihalle asioille tai pahimmassa tapauksessa on sisävessa, kuten kissoilla.

Itse sain aikoinaan oikein kehut eläinlääkäriltä pikkukoirani hyvistä lihaksista, koska kuulemma näkee liikaa sellaista, että pikkukoirilla ei ole lihaksia ollenkaan koska niiden kanssa ei liikuta. Oma tappitassuni kipitti mukanamme ison koiran kanssa monta tuntia päivässä.