Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koiranomistajat, jotka eivät anna koiransa koskaan tervehtiä muita koiria
25.09.2021 |
Mikä teillä on taustalla syy siihen, ettei koiranne saa tervehtiä kävelyllä vastaantulevia muita koiria? Onko koiranne aggressiivinen vai koetteko pysähtelyn haittaavan kävelylenkkiänne? Käyttekö koiranne kanssa koirapuistossa kuitenkin, vai välttelettekö niitäkin?
Kommentit (302)
Koska nykyisin on niin paljon epäsosiaalisia suuria koiria, kuljen turvasuihke taskussa. Antaa varmuutta, koska koirani on pieni, eikä mahda mitään jos iso koira hyökkää.
Huom. koirani on sosiaalistettu pentuna, se ei hauku, ja pitää muista koirista.
Mennään hiljaa ohi, jos tilanne on uhkaava. Pysähdytään haistelemaan ja rupattelemaan jos on kiva koira ja omistaja. Olisipa tylsiä lenkit ilman mukavia koirakohtaamisia! Emme käy koirapuistossa, koska pieni koira jää siellä riehuvien koirien jalkoihin.
Sosiaalistakaa ne koiranne oikeaan aikaan pentuna, myöhemmin on liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.
Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.
Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.
Aivan hölynpölyä koko kirjoitus
Kerro mikä kohta on mielestäsi hölynpölyä, niin voin avata tarkemmin?
Naapurustossa asuu nimeltämainitsemattoman taistelurodun edustaja, joka ei voi kohdata muita koiria, vaan he pakoilevat kaikkia. Onko tällaisen koiran pitäminen järkevää? Koittaa se päivä, kun tämä koira lipeää omistajansa kädestä.
Naapurustossa asuu myös arka pelkoräksyttäjä, joka ei koskaan saa haistella toisia koiria. Tiedän ettei koira purisi (tunnen kyseisen rodun) mutta kokematon omistaja ei tiedä miten toimia. Harmi koiran puolesta.
Koirat ovat myös yksilöitä. Vaikka sinulla on kokemusta ko rodusta, niin sinä et tunne kyseistä koiraa. Tarpeeksi ahdistunut pelokas koira kyllä puree, jos ei koe muuta ulospääsyä. Sinustako tämä pelokas ”pelkoräksyttäjä” pitäisi päästää haistelemaan muita koiria? 🤦♀️
Näen kyllä kyseisestä koirasta, ettei sillä ole rohkeutta purra ketään. Koska itselläni on rohkea ja sosiaalinen koira, jota tämä räksytys ei haittaa ja osaa näppärästi väistää mahdolliset hyökkäilyt, olisi mahdollisuus sosiaalistaa tämä pelkoräksyttäjä, edes tottumaan yhteen koiraan tässä maailmassa. Oma koirani on puolet kevyempi kuin tämä pelkuri.
Monta koiraa on vuosikymmenien varrella sosiaalistettu kavereiksi, ennen oli maalaisjärki, rentous ja sosiaalisuus minkä mukaan toimittiin. Annettiin löysää hihnaa ja uskallettiin luottaa koirien kykyyn toimia itse lajikumppanien kanssa. Nykyisin lässytetään ja hössötetään ihan liikaa, ja koira on saanut ihmisvauvan aseman. Koulutetaan tokot ja agilityt ja tekemään kaikki temput. Mutta toisten koirien kanssa ei osata toimia mikä on se tärkein oppi.
Antakaa koirille vapaus ja hihnaa. Kireä hihna saa koiran jännittymään. Jos itse jännität, koira kyllä vaistoaa sen ja toimii samoin.
Kireän hihnan suhteen olet oikeassa, samoin siinä, että useimmat koirat eivät ole oikeasti aggressiivisia, vaan kyse on koulutusvirheestä. Mutta mistä sinulle on tullut käsitys, että puremisen tarvitaan rohkeutta? Pelkäävä koira on kaikkein vaarallisin. Sen puruote ei ole syvä ja tasainen, vaan se ns. tikkaa jolloin vahingot ovat suuria, suurempia kuin hyvähermoisen koiran joka lopettaa puremisen, kun tavoite on saavutettu.
Koska tämä räkyttävä koira on pientä, äärimmäisen kilttiä mutta hermoheikkoa rotua! Omistajat kokemattomia ja epävarmoja. Sosiaalistaminen jäänyt väliin, kun on ylisuojeltu arkaa pentua.
Olen 100% varma, että jos minä veisin koiran lenkille, koira ei räksyttäisi yhtään kellekään.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.
Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.
Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.
Aivan hölynpölyä koko kirjoitus
Kerro mikä kohta on mielestäsi hölynpölyä, niin voin avata tarkemmin?
Naapurustossa asuu nimeltämainitsemattoman taistelurodun edustaja, joka ei voi kohdata muita koiria, vaan he pakoilevat kaikkia. Onko tällaisen koiran pitäminen järkevää? Koittaa se päivä, kun tämä koira lipeää omistajansa kädestä.
Naapurustossa asuu myös arka pelkoräksyttäjä, joka ei koskaan saa haistella toisia koiria. Tiedän ettei koira purisi (tunnen kyseisen rodun) mutta kokematon omistaja ei tiedä miten toimia. Harmi koiran puolesta.
Koirat ovat myös yksilöitä. Vaikka sinulla on kokemusta ko rodusta, niin sinä et tunne kyseistä koiraa. Tarpeeksi ahdistunut pelokas koira kyllä puree, jos ei koe muuta ulospääsyä. Sinustako tämä pelokas ”pelkoräksyttäjä” pitäisi päästää haistelemaan muita koiria? 🤦♀️
Näen kyllä kyseisestä koirasta, ettei sillä ole rohkeutta purra ketään. Koska itselläni on rohkea ja sosiaalinen koira, jota tämä räksytys ei haittaa ja osaa näppärästi väistää mahdolliset hyökkäilyt, olisi mahdollisuus sosiaalistaa tämä pelkoräksyttäjä, edes tottumaan yhteen koiraan tässä maailmassa. Oma koirani on puolet kevyempi kuin tämä pelkuri.
Monta koiraa on vuosikymmenien varrella sosiaalistettu kavereiksi, ennen oli maalaisjärki, rentous ja sosiaalisuus minkä mukaan toimittiin. Annettiin löysää hihnaa ja uskallettiin luottaa koirien kykyyn toimia itse lajikumppanien kanssa. Nykyisin lässytetään ja hössötetään ihan liikaa, ja koira on saanut ihmisvauvan aseman. Koulutetaan tokot ja agilityt ja tekemään kaikki temput. Mutta toisten koirien kanssa ei osata toimia mikä on se tärkein oppi.
Antakaa koirille vapaus ja hihnaa. Kireä hihna saa koiran jännittymään. Jos itse jännität, koira kyllä vaistoaa sen ja toimii samoin.
Ei todellakaan ole mitään järkeä alkaa tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa opettamaan aggressiivisella koiralle sosiaalisia taitoja. Tuo ehdottamasi malli toimia on täyttä hulluutta!
Ei ole tuntematon koira, eikä aggressiivinen! Haukkuu, koska ei ole ikinä päässyt tekemään tuttavuutta yhdenkään koiran kanssa. Pelkää ja on säälittävä. Koiralla olisi kyky oppia, vaan kyse on omistajien arkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmeissäni että noin monella on aggressiivinen ja pureva koira ja pitävät sitä ihan luonnollisena ja vielä selkeästi väheksyvät niitä normaaleja koiria, jotka ovat oikeasti kilttejä ja iloisia muita kohtaan. News flash - jos koirasi uhkaa muita ja ainoa keino on pitää se joka hetki kaukana muista koirista ja ihmisistä, niin kaikki ei ole okei.
Sun kannattaa muistaa, että kaikki eivät ota koiraansa 8 viikkoisena pentuna suoraan kasvattajalta. Monilla on koira, joiden taustasta omistajalla ei ole mitään tietoa. Siinä missä meihin ihmisiinkin vaikuttaa lapsena koettu välinpitättömyys, väkivalta ja muu kaltoinkohtelu, sama pätee myös koiriin. Oletko myös sitä mieltä, että kenenkään ihmisen eipitäisi ystävystyä sellaisen kanssa, joka on joskus elämässään kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä tai vanhempiensa taholta fyysistä väkivaltaa? Että roskiin vaan sellaiset yksilöt, joita on kohdeltu huonosti?
Mä olen onnekas, kun mun Pietarin kaduilta venäläiseen koiratarhaan aikoinaan pelastettu koirani on ollut niin helppo. Katukoiran jälkeen siitä tuli venäläinen tarhakoira, sitten Suomeen kotihoitoon ja lopulta sai loppuelämänsä kodin. Paitsi ettei saanutkaan. Uusi omistaja ei sittenkään halunnut pitää koiraa. Kun kävin hakemassa koiran, se ei edes katsonut, kuka ihminen taas kerran sen hihnan päähän vaihtui. Silloin mietin, minkähän ongelman itselleni nyt oikein otinkaan. Ja mä tarjosin koiralle vain tilapäisen hoitopaikan. Viiden päivän päästä ilmoitin eläinsuojeluyhdistykelle, että ei tartte etsiä uutta hoitopaikkaa, Koira sai jäädä meille. Tuli ensimmäisestä sekunnista alkaen toimeen mun kissojeni kanssa. Jotka nekin olivat rescue-kissoja. Ja koska tein jo silloin etätöitä, koira ei joutunut olemaan alussa lainkaan yksin.
Mulla kävi hyvä tuuri. Sekä koiran luonteen että sen kokemien asioiden suhteen. Ja sen suhteen, että pystyin tarjoamaan koiralle sen, mitä se tarvitsi. Jos mulla ei olisi ollut alusta lähtien etätyö, oltaisiin saatettu olla ongelmissa.
Mä ajattelen, että koira on just niin normaali kuin sen omistajakin. Jotkut koirat edellyttävät omistajiltaan enemmän kuin toiset. Normaali omistaja ymmärtää koiraansa ja osaa toimia koiransa parhaaksi.
Haluan lisätä tähän myös sen faktan, että perimällä on valtavan suuri vaikutus. Minulla on ollut sekä pelokkaita (pelkoagressiivisia joiden ratkaisumalli on se, että karkoitetaan pelottava kohde puremalla) että välinpitämättömiä/rohkeita koiria. Ihan samanlaista koiranpitoa olen harrastanut, toki nuo haastavammat ovat kasvattaneet minua paljon ja niiden kanssa pitää olla huomattavasti tarkempi. Ei ne pelkoagressiiviset ole mitään kaltoinkohdeltuja, ne ovat vain perineet epävarman luonteen, joka ilmenee ikävinä piirteinä. Minun vastuuni on pitää ympäristö turvassa näiltä piirteiltä ja luoda myös näille koirille turvallisuudentunnetta. Se, että minun koirani eivät ole naapuruston viihdekeskuksia, ei myöskään tarkoita että kellään olisi lupa tuomita niitä "mitä virkaa tuollaisilla koirilla on?" Niin kauan, kun ne eivät aiheuta vaaraa muille, minulla on oikeus pitää myös heikompiluonteisia koiria lemmikkeinä - vastuullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyisin on niin paljon epäsosiaalisia suuria koiria, kuljen turvasuihke taskussa. Antaa varmuutta, koska koirani on pieni, eikä mahda mitään jos iso koira hyökkää.
Huom. koirani on sosiaalistettu pentuna, se ei hauku, ja pitää muista koirista.
Mennään hiljaa ohi, jos tilanne on uhkaava. Pysähdytään haistelemaan ja rupattelemaan jos on kiva koira ja omistaja. Olisipa tylsiä lenkit ilman mukavia koirakohtaamisia! Emme käy koirapuistossa, koska pieni koira jää siellä riehuvien koirien jalkoihin.
Sosiaalistakaa ne koiranne oikeaan aikaan pentuna, myöhemmin on liian myöhäistä.
Monet eivät ole ottaneet koiraansa pentuna. Ekan koirani otin ja lopputulos oli se, että toinen koira puri 4 kk ikäistä pentukoiraani niin, ettei se koskaan enää tullut toimeen kuin muutaman koiran kanssa. Oli vähän haastavaa, kun kyseessä oli täysikasvuisena noin 50 kg painava koira, joka vihasi 99% kaikista vastaantulevista koirista. Nykyinen koirani on viettänyt ensimmäiset kuukautensa Pietarin kaduilla ja mulle tullessani oli 10 kk ikäinen. Paljon helpompi kaikin tavoin kuin tuo edellinen puhdasrotuinen suoraan kasvattajalta ottamani koira, jolle sitten kävi niinkuin kävi pentuajan sosiaalistamisen suhteen. En tule koskaan enää ottamaan pentukoiria vaan koiravanhuksia. Koska en itsekään ole enää mikään kolmekymppinen. Jos seuraavat koirani eivät pidä muista koirista, ei niiden tarvitsekaan pitää. Enhän minäkään pidä kaikista ihmisistä. Kunhan nyt ohitustilanteet onnistuu ilman rähisemistä, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.
Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.
Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.
Aivan hölynpölyä koko kirjoitus
Kerro mikä kohta on mielestäsi hölynpölyä, niin voin avata tarkemmin?
Naapurustossa asuu nimeltämainitsemattoman taistelurodun edustaja, joka ei voi kohdata muita koiria, vaan he pakoilevat kaikkia. Onko tällaisen koiran pitäminen järkevää? Koittaa se päivä, kun tämä koira lipeää omistajansa kädestä.
Naapurustossa asuu myös arka pelkoräksyttäjä, joka ei koskaan saa haistella toisia koiria. Tiedän ettei koira purisi (tunnen kyseisen rodun) mutta kokematon omistaja ei tiedä miten toimia. Harmi koiran puolesta.
Koirat ovat myös yksilöitä. Vaikka sinulla on kokemusta ko rodusta, niin sinä et tunne kyseistä koiraa. Tarpeeksi ahdistunut pelokas koira kyllä puree, jos ei koe muuta ulospääsyä. Sinustako tämä pelokas ”pelkoräksyttäjä” pitäisi päästää haistelemaan muita koiria? 🤦♀️
Näen kyllä kyseisestä koirasta, ettei sillä ole rohkeutta purra ketään. Koska itselläni on rohkea ja sosiaalinen koira, jota tämä räksytys ei haittaa ja osaa näppärästi väistää mahdolliset hyökkäilyt, olisi mahdollisuus sosiaalistaa tämä pelkoräksyttäjä, edes tottumaan yhteen koiraan tässä maailmassa. Oma koirani on puolet kevyempi kuin tämä pelkuri.
Monta koiraa on vuosikymmenien varrella sosiaalistettu kavereiksi, ennen oli maalaisjärki, rentous ja sosiaalisuus minkä mukaan toimittiin. Annettiin löysää hihnaa ja uskallettiin luottaa koirien kykyyn toimia itse lajikumppanien kanssa. Nykyisin lässytetään ja hössötetään ihan liikaa, ja koira on saanut ihmisvauvan aseman. Koulutetaan tokot ja agilityt ja tekemään kaikki temput. Mutta toisten koirien kanssa ei osata toimia mikä on se tärkein oppi.
Antakaa koirille vapaus ja hihnaa. Kireä hihna saa koiran jännittymään. Jos itse jännität, koira kyllä vaistoaa sen ja toimii samoin.
Ei todellakaan ole mitään järkeä alkaa tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa opettamaan aggressiivisella koiralle sosiaalisia taitoja. Tuo ehdottamasi malli toimia on täyttä hulluutta!
Ei ole tuntematon koira, eikä aggressiivinen! Haukkuu, koska ei ole ikinä päässyt tekemään tuttavuutta yhdenkään koiran kanssa. Pelkää ja on säälittävä. Koiralla olisi kyky oppia, vaan kyse on omistajien arkuudesta.
Pelkäävä koira onkin kaikista vaarallisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmeissäni että noin monella on aggressiivinen ja pureva koira ja pitävät sitä ihan luonnollisena ja vielä selkeästi väheksyvät niitä normaaleja koiria, jotka ovat oikeasti kilttejä ja iloisia muita kohtaan. News flash - jos koirasi uhkaa muita ja ainoa keino on pitää se joka hetki kaukana muista koirista ja ihmisistä, niin kaikki ei ole okei.
Sun kannattaa muistaa, että kaikki eivät ota koiraansa 8 viikkoisena pentuna suoraan kasvattajalta. Monilla on koira, joiden taustasta omistajalla ei ole mitään tietoa. Siinä missä meihin ihmisiinkin vaikuttaa lapsena koettu välinpitättömyys, väkivalta ja muu kaltoinkohtelu, sama pätee myös koiriin. Oletko myös sitä mieltä, että kenenkään ihmisen eipitäisi ystävystyä sellaisen kanssa, joka on joskus elämässään kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä tai vanhempiensa taholta fyysistä väkivaltaa? Että roskiin vaan sellaiset yksilöt, joita on kohdeltu huonosti?
Mä olen onnekas, kun mun Pietarin kaduilta venäläiseen koiratarhaan aikoinaan pelastettu koirani on ollut niin helppo. Katukoiran jälkeen siitä tuli venäläinen tarhakoira, sitten Suomeen kotihoitoon ja lopulta sai loppuelämänsä kodin. Paitsi ettei saanutkaan. Uusi omistaja ei sittenkään halunnut pitää koiraa. Kun kävin hakemassa koiran, se ei edes katsonut, kuka ihminen taas kerran sen hihnan päähän vaihtui. Silloin mietin, minkähän ongelman itselleni nyt oikein otinkaan. Ja mä tarjosin koiralle vain tilapäisen hoitopaikan. Viiden päivän päästä ilmoitin eläinsuojeluyhdistykelle, että ei tartte etsiä uutta hoitopaikkaa, Koira sai jäädä meille. Tuli ensimmäisestä sekunnista alkaen toimeen mun kissojeni kanssa. Jotka nekin olivat rescue-kissoja. Ja koska tein jo silloin etätöitä, koira ei joutunut olemaan alussa lainkaan yksin.
Mulla kävi hyvä tuuri. Sekä koiran luonteen että sen kokemien asioiden suhteen. Ja sen suhteen, että pystyin tarjoamaan koiralle sen, mitä se tarvitsi. Jos mulla ei olisi ollut alusta lähtien etätyö, oltaisiin saatettu olla ongelmissa.
Mä ajattelen, että koira on just niin normaali kuin sen omistajakin. Jotkut koirat edellyttävät omistajiltaan enemmän kuin toiset. Normaali omistaja ymmärtää koiraansa ja osaa toimia koiransa parhaaksi.
Haluan lisätä tähän myös sen faktan, että perimällä on valtavan suuri vaikutus. Minulla on ollut sekä pelokkaita (pelkoagressiivisia joiden ratkaisumalli on se, että karkoitetaan pelottava kohde puremalla) että välinpitämättömiä/rohkeita koiria. Ihan samanlaista koiranpitoa olen harrastanut, toki nuo haastavammat ovat kasvattaneet minua paljon ja niiden kanssa pitää olla huomattavasti tarkempi. Ei ne pelkoagressiiviset ole mitään kaltoinkohdeltuja, ne ovat vain perineet epävarman luonteen, joka ilmenee ikävinä piirteinä. Minun vastuuni on pitää ympäristö turvassa näiltä piirteiltä ja luoda myös näille koirille turvallisuudentunnetta. Se, että minun koirani eivät ole naapuruston viihdekeskuksia, ei myöskään tarkoita että kellään olisi lupa tuomita niitä "mitä virkaa tuollaisilla koirilla on?" Niin kauan, kun ne eivät aiheuta vaaraa muille, minulla on oikeus pitää myös heikompiluonteisia koiria lemmikkeinä - vastuullisesti.
Allekirjoitan täysin, mitä kirjoitit.
t. Se, jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni jokaisen koiran pitäisi läpäistä testi, jossa osoitetaan koiran sosiaalisuus ja ystävällisyys sekä ihmisiä että muita koiria kohtaan. Muunlaisten koirien pito tulisi kieltää.
Kukaan ei voi tietää, milloin oma koira karkaa.
Tässä meidän lähikulmillakin on yksi pikkukoira saanut surmansa ison koiran päästyä irti ja hyökättyä hihnassa olleen koiran kimppuun!
Ja aina se on iso koira joka tap paa!
Yhdenkään koiran, ison tai pienen ei tulisi edes provosoitua koiran haukunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.
Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.
Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.
Aivan hölynpölyä koko kirjoitus
Kerro mikä kohta on mielestäsi hölynpölyä, niin voin avata tarkemmin?
Naapurustossa asuu nimeltämainitsemattoman taistelurodun edustaja, joka ei voi kohdata muita koiria, vaan he pakoilevat kaikkia. Onko tällaisen koiran pitäminen järkevää? Koittaa se päivä, kun tämä koira lipeää omistajansa kädestä.
Naapurustossa asuu myös arka pelkoräksyttäjä, joka ei koskaan saa haistella toisia koiria. Tiedän ettei koira purisi (tunnen kyseisen rodun) mutta kokematon omistaja ei tiedä miten toimia. Harmi koiran puolesta.
Koirat ovat myös yksilöitä. Vaikka sinulla on kokemusta ko rodusta, niin sinä et tunne kyseistä koiraa. Tarpeeksi ahdistunut pelokas koira kyllä puree, jos ei koe muuta ulospääsyä. Sinustako tämä pelokas ”pelkoräksyttäjä” pitäisi päästää haistelemaan muita koiria? 🤦♀️
Näen kyllä kyseisestä koirasta, ettei sillä ole rohkeutta purra ketään. Koska itselläni on rohkea ja sosiaalinen koira, jota tämä räksytys ei haittaa ja osaa näppärästi väistää mahdolliset hyökkäilyt, olisi mahdollisuus sosiaalistaa tämä pelkoräksyttäjä, edes tottumaan yhteen koiraan tässä maailmassa. Oma koirani on puolet kevyempi kuin tämä pelkuri.
Monta koiraa on vuosikymmenien varrella sosiaalistettu kavereiksi, ennen oli maalaisjärki, rentous ja sosiaalisuus minkä mukaan toimittiin. Annettiin löysää hihnaa ja uskallettiin luottaa koirien kykyyn toimia itse lajikumppanien kanssa. Nykyisin lässytetään ja hössötetään ihan liikaa, ja koira on saanut ihmisvauvan aseman. Koulutetaan tokot ja agilityt ja tekemään kaikki temput. Mutta toisten koirien kanssa ei osata toimia mikä on se tärkein oppi.
Antakaa koirille vapaus ja hihnaa. Kireä hihna saa koiran jännittymään. Jos itse jännität, koira kyllä vaistoaa sen ja toimii samoin.
Kireän hihnan suhteen olet oikeassa, samoin siinä, että useimmat koirat eivät ole oikeasti aggressiivisia, vaan kyse on koulutusvirheestä. Mutta mistä sinulle on tullut käsitys, että puremisen tarvitaan rohkeutta? Pelkäävä koira on kaikkein vaarallisin. Sen puruote ei ole syvä ja tasainen, vaan se ns. tikkaa jolloin vahingot ovat suuria, suurempia kuin hyvähermoisen koiran joka lopettaa puremisen, kun tavoite on saavutettu.
Koska tämä räkyttävä koira on pientä, äärimmäisen kilttiä mutta hermoheikkoa rotua! Omistajat kokemattomia ja epävarmoja. Sosiaalistaminen jäänyt väliin, kun on ylisuojeltu arkaa pentua.
Olen 100% varma, että jos minä veisin koiran lenkille, koira ei räksyttäisi yhtään kellekään.😂
Voi sinua.
Koirien kanssa työskentely ei ole yhtään raskasta, mutta ihmisten kanssa on. En enää jaksa, olen liian vanha. Onneksi ei tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira ON sosiaalinen eläin ja vastoin näiden asiantuntijoiden tietoa täällä haluaa kyllä tutustua myös oman laumansa ulkopuolisiin, etenkin jos on laumansa ainut koira. Tämä on syy koirapuistoihinkin mutta sinne eivät useinkaan nämä koiriapelkäävänomistajan koirat pääse. Käsittämätöntä että koiria hankkivat valtaosin ihmiset jotka itse asiassa, ehkä tiedostamattaan, tuntevat koirapelkoa ja itse asiassa aika vahvaa sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyisin on niin paljon epäsosiaalisia suuria koiria, kuljen turvasuihke taskussa. Antaa varmuutta, koska koirani on pieni, eikä mahda mitään jos iso koira hyökkää.
Huom. koirani on sosiaalistettu pentuna, se ei hauku, ja pitää muista koirista.
Mennään hiljaa ohi, jos tilanne on uhkaava. Pysähdytään haistelemaan ja rupattelemaan jos on kiva koira ja omistaja. Olisipa tylsiä lenkit ilman mukavia koirakohtaamisia! Emme käy koirapuistossa, koska pieni koira jää siellä riehuvien koirien jalkoihin.
Sosiaalistakaa ne koiranne oikeaan aikaan pentuna, myöhemmin on liian myöhäistä.
Monet eivät ole ottaneet koiraansa pentuna. Ekan koirani otin ja lopputulos oli se, että toinen koira puri 4 kk ikäistä pentukoiraani niin, ettei se koskaan enää tullut toimeen kuin muutaman koiran kanssa. Oli vähän haastavaa, kun kyseessä oli täysikasvuisena noin 50 kg painava koira, joka vihasi 99% kaikista vastaantulevista koirista. Nykyinen koirani on viettänyt ensimmäiset kuukautensa Pietarin kaduilla ja mulle tullessani oli 10 kk ikäinen. Paljon helpompi kaikin tavoin kuin tuo edellinen puhdasrotuinen suoraan kasvattajalta ottamani koira, jolle sitten kävi niinkuin kävi pentuajan sosiaalistamisen suhteen. En tule koskaan enää ottamaan pentukoiria vaan koiravanhuksia. Koska en itsekään ole enää mikään kolmekymppinen. Jos seuraavat koirani eivät pidä muista koirista, ei niiden tarvitsekaan pitää. Enhän minäkään pidä kaikista ihmisistä. Kunhan nyt ohitustilanteet onnistuu ilman rähisemistä, se riittää.
Kaikki tuntemani kadulla kasvaneet koirat ovat olleet ihan mahtavia tyyppejä. Siellä pärjää vain fiksuimmat ja rohkeimmat. Oman kokemukseni (ja monen muun ongelmakoirien kanssa työskennelleen) mukaan suomalaiset ongelmakoirat ovat vaikeimpia. Niiden käsittely on ollut hyvin sekavaa, jolloin koiralla ei ole minkäänlaista luottamusta ihmiseen. Katukoirat sen sijaan ovat kohdanneet paljon erilaisia ihmisiä ja ovat mestareita lukemaan ihmisten kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jokaisen koiran pitäisi läpäistä testi, jossa osoitetaan koiran sosiaalisuus ja ystävällisyys sekä ihmisiä että muita koiria kohtaan. Muunlaisten koirien pito tulisi kieltää.
Kukaan ei voi tietää, milloin oma koira karkaa.
Tässä meidän lähikulmillakin on yksi pikkukoira saanut surmansa ison koiran päästyä irti ja hyökättyä hihnassa olleen koiran kimppuun!
Ja aina se on iso koira joka tap paa!
Yhdenkään koiran, ison tai pienen ei tulisi edes provosoitua koiran haukunnasta.
Tapetaan siis n. 90% koirista, koska ne käyttäytyvät kuten normaali koira? Juu, hyvä idea.
Vai olisikohan esimerkiksi kuonokoppa kuitenkin parempi vaihtoehto? Kuonokoppa karkoittaa tehokkaasti myös "tää on ihan kiltti"-iholletunkijat, jotka ilmeisesti haluavat koiristaan eroon koska ventovieraan koiran iholle tungetaan vain jos sitä ei ole estetty puremasta :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.
Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.
Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.
Aivan hölynpölyä koko kirjoitus
Kerro mikä kohta on mielestäsi hölynpölyä, niin voin avata tarkemmin?
Naapurustossa asuu nimeltämainitsemattoman taistelurodun edustaja, joka ei voi kohdata muita koiria, vaan he pakoilevat kaikkia. Onko tällaisen koiran pitäminen järkevää? Koittaa se päivä, kun tämä koira lipeää omistajansa kädestä.
Naapurustossa asuu myös arka pelkoräksyttäjä, joka ei koskaan saa haistella toisia koiria. Tiedän ettei koira purisi (tunnen kyseisen rodun) mutta kokematon omistaja ei tiedä miten toimia. Harmi koiran puolesta.
Koirat ovat myös yksilöitä. Vaikka sinulla on kokemusta ko rodusta, niin sinä et tunne kyseistä koiraa. Tarpeeksi ahdistunut pelokas koira kyllä puree, jos ei koe muuta ulospääsyä. Sinustako tämä pelokas ”pelkoräksyttäjä” pitäisi päästää haistelemaan muita koiria? 🤦♀️
Näen kyllä kyseisestä koirasta, ettei sillä ole rohkeutta purra ketään. Koska itselläni on rohkea ja sosiaalinen koira, jota tämä räksytys ei haittaa ja osaa näppärästi väistää mahdolliset hyökkäilyt, olisi mahdollisuus sosiaalistaa tämä pelkoräksyttäjä, edes tottumaan yhteen koiraan tässä maailmassa. Oma koirani on puolet kevyempi kuin tämä pelkuri.
Monta koiraa on vuosikymmenien varrella sosiaalistettu kavereiksi, ennen oli maalaisjärki, rentous ja sosiaalisuus minkä mukaan toimittiin. Annettiin löysää hihnaa ja uskallettiin luottaa koirien kykyyn toimia itse lajikumppanien kanssa. Nykyisin lässytetään ja hössötetään ihan liikaa, ja koira on saanut ihmisvauvan aseman. Koulutetaan tokot ja agilityt ja tekemään kaikki temput. Mutta toisten koirien kanssa ei osata toimia mikä on se tärkein oppi.
Antakaa koirille vapaus ja hihnaa. Kireä hihna saa koiran jännittymään. Jos itse jännität, koira kyllä vaistoaa sen ja toimii samoin.
Ei todellakaan ole mitään järkeä alkaa tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa opettamaan aggressiivisella koiralle sosiaalisia taitoja. Tuo ehdottamasi malli toimia on täyttä hulluutta!
Ei ole tuntematon koira, eikä aggressiivinen! Haukkuu, koska ei ole ikinä päässyt tekemään tuttavuutta yhdenkään koiran kanssa. Pelkää ja on säälittävä. Koiralla olisi kyky oppia, vaan kyse on omistajien arkuudesta.
Pelkäävä koira onkin kaikista vaarallisin.
No tässä tapauksessa ei ole. Voihan koiralle laittaa kuonokopan, jos pelkää sen purevan. Itse en kyllä pelkää, koira ei irvistele eikä hyökkäile, vaan haukkuu ja paremminkin kerää rohkeutta uskaltautuakseen haistelemaan. Mutta omistajat kiristävät hihnasta eivätkä päästä. Mielestäni eläimen kaltoin kohtelua, että koira ei ikinä elämänsä aikana saa tutustua muihin koiriin. Sellainen ei ole täyttä koiran elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koira ON sosiaalinen eläin ja vastoin näiden asiantuntijoiden tietoa täällä haluaa kyllä tutustua myös oman laumansa ulkopuolisiin, etenkin jos on laumansa ainut koira. Tämä on syy koirapuistoihinkin mutta sinne eivät useinkaan nämä koiriapelkäävänomistajan koirat pääse. Käsittämätöntä että koiria hankkivat valtaosin ihmiset jotka itse asiassa, ehkä tiedostamattaan, tuntevat koirapelkoa ja itse asiassa aika vahvaa sellaista.
Eihän tässä kukaan ole väittänyt, ettei lauman ulkopuolisiin saa tutustua. Moni on kertonut, että kaverikoiria on kyllä, mutta se on eri asia kuin joku vastaantuleva tuntematon koira omistajineen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni jokaisen koiran pitäisi läpäistä testi, jossa osoitetaan koiran sosiaalisuus ja ystävällisyys sekä ihmisiä että muita koiria kohtaan. Muunlaisten koirien pito tulisi kieltää.
Kukaan ei voi tietää, milloin oma koira karkaa.
Tässä meidän lähikulmillakin on yksi pikkukoira saanut surmansa ison koiran päästyä irti ja hyökättyä hihnassa olleen koiran kimppuun!
Ja aina se on iso koira joka tap paa!
Yhdenkään koiran, ison tai pienen ei tulisi edes provosoitua koiran haukunnasta.
Ne sun räkyttävät hattarat eivät ole kovin sosiaalisia ja ystävällisiä btw.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nykyisin on niin paljon epäsosiaalisia suuria koiria, kuljen turvasuihke taskussa. Antaa varmuutta, koska koirani on pieni, eikä mahda mitään jos iso koira hyökkää.
Huom. koirani on sosiaalistettu pentuna, se ei hauku, ja pitää muista koirista.
Mennään hiljaa ohi, jos tilanne on uhkaava. Pysähdytään haistelemaan ja rupattelemaan jos on kiva koira ja omistaja. Olisipa tylsiä lenkit ilman mukavia koirakohtaamisia! Emme käy koirapuistossa, koska pieni koira jää siellä riehuvien koirien jalkoihin.
Sosiaalistakaa ne koiranne oikeaan aikaan pentuna, myöhemmin on liian myöhäistä.
Monet eivät ole ottaneet koiraansa pentuna. Ekan koirani otin ja lopputulos oli se, että toinen koira puri 4 kk ikäistä pentukoiraani niin, ettei se koskaan enää tullut toimeen kuin muutaman koiran kanssa. Oli vähän haastavaa, kun kyseessä oli täysikasvuisena noin 50 kg painava koira, joka vihasi 99% kaikista vastaantulevista koirista. Nykyinen koirani on viettänyt ensimmäiset kuukautensa Pietarin kaduilla ja mulle tullessani oli 10 kk ikäinen. Paljon helpompi kaikin tavoin kuin tuo edellinen puhdasrotuinen suoraan kasvattajalta ottamani koira, jolle sitten kävi niinkuin kävi pentuajan sosiaalistamisen suhteen. En tule koskaan enää ottamaan pentukoiria vaan koiravanhuksia. Koska en itsekään ole enää mikään kolmekymppinen. Jos seuraavat koirani eivät pidä muista koirista, ei niiden tarvitsekaan pitää. Enhän minäkään pidä kaikista ihmisistä. Kunhan nyt ohitustilanteet onnistuu ilman rähisemistä, se riittää.
Kaikki tuntemani kadulla kasvaneet koirat ovat olleet ihan mahtavia tyyppejä. Siellä pärjää vain fiksuimmat ja rohkeimmat. Oman kokemukseni (ja monen muun ongelmakoirien kanssa työskennelleen) mukaan suomalaiset ongelmakoirat ovat vaikeimpia. Niiden käsittely on ollut hyvin sekavaa, jolloin koiralla ei ole minkäänlaista luottamusta ihmiseen. Katukoirat sen sijaan ovat kohdanneet paljon erilaisia ihmisiä ja ovat mestareita lukemaan ihmisten kieltä.
Ps. En kyllä silti suosittele katukoiran ottamista, jos ei ole koirista kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Koira ON sosiaalinen eläin ja vastoin näiden asiantuntijoiden tietoa täällä haluaa kyllä tutustua myös oman laumansa ulkopuolisiin, etenkin jos on laumansa ainut koira. Tämä on syy koirapuistoihinkin mutta sinne eivät useinkaan nämä koiriapelkäävänomistajan koirat pääse. Käsittämätöntä että koiria hankkivat valtaosin ihmiset jotka itse asiassa, ehkä tiedostamattaan, tuntevat koirapelkoa ja itse asiassa aika vahvaa sellaista.
Juu. Sosiaalinen LAUMAeläin. Eli suomeksi sanottuna sosiaalinen oman laumansa jäsenille. Susikin on sosiaalinen eläin, mutta se tappaa reviirilleen tulevat tunkeutujat. Tämä käytösmalli on koirillekin luontainen.
Koirapuistot nyt ovat vihoviimeinen paikka :D Teen töitä ongelmakoirien parissa, joten koirapelkoinen en kyllä ole. Mutta koirapuistossa on useimmiten menossa osaamattomien kokoontumisajot. Lisäksi se on ympäristönä stressiä aiheuttava myös sille sosiaaliselle koiralle, koska rajattu tila vieraiden koirien kanssa. Rähinöitähän koirapuistoissa tapahtuu säännölliseen tahtiin, ihan vain koska siellä käyvistä suurin osa ei osaa lukea niitä koiriaan. Koirapuisto on myös paikka, jossa vähänkin herkemmästä koiranpennusta saa tehtyä aran, vaikka sillä kertaa siellä olisikin paikalla vain ystävällisiä koiria. Koska se nyt vain on kerralla liikaa, että useampi vieras koira tulee tutustumaan samaan aikaan.
Hyviä kommentteja puolin ja toisin. Kannattaa myös muistaa, että jokainen vastaantuleva koira ei ole mikään sohvaperunakoira. Eikä ihminen, joka koiran kanssa tulee teitä vastaan, ole koiran lopullinen omistaja. Näkövammanen tai liikuntavaimmainen ei ota koiraa itselleen pentuna vaan joku muu ensin kasvattaa ja kouluttaa koiran tähän käyttötarkoitukseen. Naapurin ihana labbis eikä ehkä tule olemaankaan naapurin oma koira vaan naapuri vaan kouluttaa pennusta jollekin näkövammaiselle opaskoiran tai liikuntavammaiselle avustajakoiran. Eivät nämä koirat voi tervehtiä ketä vaan ja missä vaan, koska niiden tehtävä on tehdä töitä. On paljon muitakin työkoiria.
Alue: Aihe vapaa
Koirani tervehtii kyllä muita koiria mutta vain vapaana, silloin koirat voivat liikkua luonnollisesti eivätkä fleksit takerru. Kävelylenkillä ei treffata fleksit ja hihnat kireänä muita koiria. Tulee rähinää.
Lisäksi. Jokainen kohtaaminen on ennakoimaton. Kuka jaksaa mahdollisesti kymmeniä epävarmoja kohtaamistilanteita päivittäin?