Koiranomistajat, jotka eivät anna koiransa koskaan tervehtiä muita koiria

Nämä rottweilerin ja muiden potentiaalisesti vaarallisten rotujen omistajat yms eivät mielestäni edes kuulu tähän keskusteluun. Jokainen ymmärtää, että ne voivat olla jo rotunsa vuoksi vaarallisia, eikä kukaan todennäköisesti haluakaan päästää koiraansa niitä tapaamaan. Normaali "perus"koira on sellainen mukava seurakoira, vaikka joku labbis. Vaatii jo taitoa epäonnistua koiran sosiaalistamisessa niin paljon, että sellainen perhekoira on kävelyllä vaaraksi muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Ap on todennäköisesti just niitä tyyppejä jotka tulee vastaan koira viiden metrin fleksin päässä liehuen, just niitä joilla on kiltti koira joka haluaa vaan moikata kaikkia...

Koiranomistajat on keskimääräistä yksinkertaisempaa väkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani ei tykkää moikkailla toisia koiria. 

Kävittekö vakavan keskustelun aiheesta ja näin hän päätyi toteamaan?

Joo ei siitä kiinnosta haistella vaan väistää, jos joku yrittää tulla liian lähelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Kerro mikä kohta on mielestäsi hölynpölyä, niin voin avata tarkemmin?

Naapurustossa asuu nimeltämainitsemattoman taistelurodun edustaja, joka ei voi kohdata muita koiria, vaan he pakoilevat kaikkia. Onko tällaisen koiran pitäminen järkevää? Koittaa se päivä, kun tämä koira lipeää omistajansa kädestä.

Naapurustossa asuu myös arka pelkoräksyttäjä, joka ei koskaan saa haistella toisia koiria. Tiedän ettei koira purisi (tunnen kyseisen rodun) mutta kokematon omistaja ei tiedä miten toimia. Harmi koiran puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Ap on todennäköisesti just niitä tyyppejä jotka tulee vastaan koira viiden metrin fleksin päässä liehuen, just niitä joilla on kiltti koira joka haluaa vaan moikata kaikkia...

Sinun on ilmeisesti mahdotonta ymmärtää, että sellaisia aidosti kilttejä ja ystävällisiä koiria on.

Ap

PS. Emme tule tervehtimään ketään taistelukoiraa todellakaan, ei pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Nämä rottweilerin ja muiden potentiaalisesti vaarallisten rotujen omistajat yms eivät mielestäni edes kuulu tähän keskusteluun. Jokainen ymmärtää, että ne voivat olla jo rotunsa vuoksi vaarallisia, eikä kukaan todennäköisesti haluakaan päästää koiraansa niitä tapaamaan. Normaali "perus"koira on sellainen mukava seurakoira, vaikka joku labbis. Vaatii jo taitoa epäonnistua koiran sosiaalistamisessa niin paljon, että sellainen perhekoira on kävelyllä vaaraksi muille.

Valitettavasti osa haluaa. Koska koirani ovat hyvin kiltin näköisiä, kävelevät rennosti eivät hauku tai rähjää kenellekään, niin leikkimään kutsua tulee kyllä. "Saako päästää, tämä on kiltti." 

Ja ovathan minunkin koirani "kilttejä" ja tottelevaisia. Ne ovat kuitenkin isoja ja leikit rajuja, ne jyräävät helposti toisen ja jos toinen pistää vastaan, saattaa tulla tappelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Tämä just. Pienet koirat ovat joidenkin mielestä oikeutettuja näykkimään isojen koirien jalkoja, mutta jos iso koira ärähtää tai näykkäisee jalkojaan näykkivälle pikkukoiralle, iso koira onkin se vaarallinen eli tarinan pahis. Pienet koirat on koulutettava ihan saamlla tavalla kuin isotkin koirat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Mä käännyn aina kannoillani, kun näen naapuritalossa asuvan koiran tulevan vastaan. Ihan vain siksi, että se hihnan päässä oleva kaljupäinen punttisalilla käyvä machomies ei jaksa pidellä koiraansa paikoillaan ja sen koira jostain syystä vihaa mun koiraani yli kaiken. Mun koiraani ei kiinnosta pätkääkään tämä koira ja kävelisi ihan mielellään vaan ohi, mutta en voi antaa oman koirani joutua toisen koiran hampaisiin sen vuoksi, että toisen koiran omistaja ei pärjää edes fyysisesti omalle koiralleen. 

Tähän vielä: jos et hallitse koiraasi, älä saakeli pidä sitä viiden metrin flexissä. 

Sä oot varmaan just niitä jotka hommaa sen Baskervillen koiran, koska on niin ylivertainen koirankasvattaja. -uuuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Tämä just. Pienet koirat ovat joidenkin mielestä oikeutettuja näykkimään isojen koirien jalkoja, mutta jos iso koira ärähtää tai näykkäisee jalkojaan näykkivälle pikkukoiralle, iso koira onkin se vaarallinen eli tarinan pahis. Pienet koirat on koulutettava ihan saamlla tavalla kuin isotkin koirat. 

Pieniä yleensä ei kouluteta/ kasvateta lainkaan.

Koska uroskoirani tappelee tuntemattomien uroskoirien kanssa, enkä jaksa aina käydä keskustelua "voin antaa haistaa vain jos koirasi on kiltti narttu". Meillä on tutut koirakaverit joiden kanssa saa leikkiä ja jos tulevat lenkillä vastaan niin niitä saa tietysti haistaa. Näiden kohdalla tunnen omistajan ja koiran joten kummallekkaan ei tule mitään yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Tämä just. Pienet koirat ovat joidenkin mielestä oikeutettuja näykkimään isojen koirien jalkoja, mutta jos iso koira ärähtää tai näykkäisee jalkojaan näykkivälle pikkukoiralle, iso koira onkin se vaarallinen eli tarinan pahis. Pienet koirat on koulutettava ihan saamlla tavalla kuin isotkin koirat. 

Pieniä yleensä ei kouluteta/ kasvateta lainkaan.

Keskustelu lähti täysin väärille urille. Minun koirani eivät ole koskaan purreet yhtäkään koiraa tai ihmistä. Sellainen koira lähtisi piikille välittömästi. Koira on kuitenkin vain koira, huonoa koiraa en suostuisi pitämään. Niin lempeä ja pitkämielinen ihminen en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä rottweilerin ja muiden potentiaalisesti vaarallisten rotujen omistajat yms eivät mielestäni edes kuulu tähän keskusteluun. Jokainen ymmärtää, että ne voivat olla jo rotunsa vuoksi vaarallisia, eikä kukaan todennäköisesti haluakaan päästää koiraansa niitä tapaamaan. Normaali "perus"koira on sellainen mukava seurakoira, vaikka joku labbis. Vaatii jo taitoa epäonnistua koiran sosiaalistamisessa niin paljon, että sellainen perhekoira on kävelyllä vaaraksi muille.

Valitettavasti osa haluaa. Koska koirani ovat hyvin kiltin näköisiä, kävelevät rennosti eivät hauku tai rähjää kenellekään, niin leikkimään kutsua tulee kyllä. "Saako päästää, tämä on kiltti." 

Ja ovathan minunkin koirani "kilttejä" ja tottelevaisia. Ne ovat kuitenkin isoja ja leikit rajuja, ne jyräävät helposti toisen ja jos toinen pistää vastaan, saattaa tulla tappelu. 

Mä ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Mulla on iso koira ja - vaikka onkin jo 9v - se rakastaa yli kaiken typeriä hyppyleikkejä muiden koirien kanssa. Mutta mä en voi antaa sen leikkiä sellaisten koirien kanssa, joita voisi sattua Nimenomaan kokoeron vuoksi. Alueelle on tullut paljon uusia koiria ja koiria ihmisille joilla ei ole aiemmin ollut koiraa. Monta kertaa olen sanonut (ja mä siis annan koirani tutustua muihin, jos tulkitsen omasta ja toisesta koirasta, että tutustuminen onnistuu) pienemmän koiran omistajalle, että sun koirasi alkaa pelkäämään muita koiria , ainakin isompia koiria, jos sitä sattuu leikeissä mun koirani kanssa. Normaali koira tunnistaa kyllä pentukoiran ja toimii sen mukaisesti, mutta jos kyseessä on täysi-ikäinen koira, ei koiraa kiinnosta, onko se pieni vai iso. Aikuiset koirat leikkivät koiraleikkejään keskenään ja jos toinen on iso ja toinen kissan kokoinen, helposti pienempää sattuu.Onneksi alueella tapahtuneen koirabuumin aikana on tullut myös jokunen isokin koira, jonka kanssa oma koiravanhukseni voi tyhmäillä.

Toinen koirani pelkää muita koiria ja siksi on minun tehtäväni omistajana ja ”lauman johtajana” varmistaa, ettei se joudu tilanteisiin, joissa ei halua olla. Muuten koira oppii puolustamaan itse itseään= rähisemään jo varoitukseksi muille koirille ohitustilanteissa. Sellainen käytös ei ole ideaalia ja siksi me ohitamme jokaisen lenkillä vastaantulevan mahdollisimman ripeästi. Leikkikaverit, ns tutut ja turvalliset koirat, ovat erikseen ja niiden kanssa saa olla ja leikkiä. Toinen koira ei pelkää, mutta olemme sen myös opettaneet pennusta saakka ohittamaan vieraat koirat. Tämän koiran kanssa on mahdollista jäädä myös tutustumaan, jos tilanne ja toinen koira ovat rauhallisia. Harvoin tätä kuitenkaan tehdään.

Pahimpia ovat omistajat, jotka pitävät koiraa vapaana ja antavat tulla luokse. Näitä tulee jopa Helsingissä vastaan, esim. Katajanokalla. Samoin omistajat, jotka menevät sinne minne ”koira haluaa mennä” ja tekevät mitä ”koira haluaa tehdä”…

Vierailija kirjoitti:

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Itse käännyn, jos en tunne koiraa ja omistajaa, eikä ohitukselle ole kunnolla tilaa.

Tunnen oman koirani, mutta en sinun koiraasi, joten älä ota sitä henkilökohtaisesti. On sattunut niin, että omistaja ei ole saanut sittenkään pidettyä koiraansa hallinnassa ohitustilanteessa ja käynyt koirani päälle. Tai koira pidetty lähellä ohitustilanteessa, mutta kun olleen menty jo ohi, niin vieras koira juoksee perään nuuhkimaan omaa koiraani.

Todella mustavalkoisesti keskustelijat näkee asiat. Koiriakin niin erilaisia, joilla erilaiset rotuominaisuudet ja erilaiset kasvatuspohjat. Ei se ole joko tai. Tilanteet koiran mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.

Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.

Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.

Aivan hölynpölyä koko kirjoitus

Hyvää siinä oli se, että kysyy luvan saako koira tulla toisen luo. Minun puolestani saavat ajatella mitä haluavat, kunhan eivät päästä koiriaan tervehtimään minun koiriani. Syy olisi kuitenkin sen ison ja vaarallisen koiran, jos jotain sattuisi eli minun. Me emme tarvitse vieraiden koirien kontakteja mihinkään, kotoa löytyy iso lauma kavereita.

Tämä just. Pienet koirat ovat joidenkin mielestä oikeutettuja näykkimään isojen koirien jalkoja, mutta jos iso koira ärähtää tai näykkäisee jalkojaan näykkivälle pikkukoiralle, iso koira onkin se vaarallinen eli tarinan pahis. Pienet koirat on koulutettava ihan saamlla tavalla kuin isotkin koirat. 

Pieniä yleensä ei kouluteta/ kasvateta lainkaan.

Keskustelu lähti täysin väärille urille. Minun koirani eivät ole koskaan purreet yhtäkään koiraa tai ihmistä. Sellainen koira lähtisi piikille välittömästi. Koira on kuitenkin vain koira, huonoa koiraa en suostuisi pitämään. Niin lempeä ja pitkämielinen ihminen en ole.

Ei lähtenyt väärille urille. Valitettava tosiasia on, että varsinkin kaupunkialueella ja lähiöissä moni ottaa pienen koiran ja jättää koiransa kokonaan kouluttamatta. Pahinta on, kun vielä pitävät niissä 5 metrin flexeissä. Mulla on edelleen arvet nilkoissa, kun tälläinen pieni koira ihan innoissaan vaijeriflexixxään kiepahti jalkojeni ympäri ja oli vain parista millimetristä kiinni, ettei mulla katkenneet akillisjänteet molemmista nilkoista. Omistaja ei edes pyytänyt anteeksi asiaa. Tietenkään koira ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta kyllä pienten koirien omistajillakin pitää olla aivot.

Mun entinen koira oli oikeasti aggressiivinen varsinkin toisia uroksia kohtaan. Ja oli todella ärsyttävää kun he, joiden koira oli kaikkien kaveri, antoivat oman koiransa tulla mun koiran luokse niin nopeasti etten edes ehtinyt reagoida. Sitten suututtiin mulle kun koirani alkoikin rähjätä.

Aina pitää kysyä lupa, ihan samoin kuin pitää lupa kysyä, jos haluaa silittää jonkun koiraa.

Koirillakin on erilaisia luonteita ja joillakin on myös traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Syy on se, että koirani joutui pienemmän koiran hyökkäyksen kohteeksi pentuna, kiitos välinpitämättömän omistajan, joka antoi koiransa tervehtiä koiraani. Sen vuoksi koirani on inhonnut pieniä koiria koko ikänsä, emmekä todellakaan pysähdy haistelemaan toisia koiria kaikkien mukavuuden vuoksi.

Tästä syystä mäkin vihaan pikkukoiria ja etenkin niiden omistajia. Ne ei osaa niitä räksyttäjiä ensinnäkään edes kasvattaa ja lisäksi pikkukoirat on todella aggressiivisia.

Koirakaverit ovat ihan erikseen kuten myös ihmiskaverit. Idiootit leikkiköön keskenään!