Brittienkku vs. amerikanenkku koulussa?

2

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:27"]Meille sanottiin lukiossa että ylioppilaskirjoitukset arvostellaan brittienglannin mukaan ja siksi kannattaa sitä opetella käyttämään koulussa.

Työelämässä toki saa käyttää sitten jo järkeä.
[/quote]

Ylioppilaskirjoituksissa ei arvostella vain brittienglannin mukaan. Kielen täytyy olla brittiä TAI jenkkiä, ei missään nimessä sekaisin. Tähtäimenä on siis natiivinomainen englanti, mutta se voi olla kumpaa vain. Britin ja jenkin sekoituksesta rokotetaan pisteissä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:57"]

Vaikeinta tuo on varmaan tilanteissa, jossa sana tarkoitta eri asiaa. Esim onko billion = 1,000,000,000,000 vai  1,000,000,000

[/quote]

Heh... kyllä nykyään billion on nimenomaan miljardi (10 potenssiin 9) ihan kaikissa englanninkielisillä alueilla. Taisi olla jo 1900-luvun alussa, kun UK luopui "mannermaisesta" tavasta.

Mittees työ sanosia sitte, jos minä alakasin yljoppilaskirjotusten äetinkielen kokkeessa kirjottammaa omalla murtteella? Tokkopa saesin ies lähellekkään täysiä pisteitä! Kyllä siinä vuan opettajan punakynä kävis ja sukkelaan.. =/

Eli jos koulussa jotain kielen kirjoitustapaa opetetaan, niin on ihan luonnollista että sen mukaan sitten myös arvostellaan...

Kyllä minäkin kysyisin opettajalta ihan suoraan...

Itselläni myös 38:n kaltainen "kohtalo"... vanhempani ovat kyllä suomalaisia mutta asuimme Tukholmassa isäni työn takia ollessani 1-6 vuotias. Siinä sivussa opin ruotsinkielen mukavalla "paikallisaksentilla". Se kostautui sitten myöhemmin Suomessa kun yläasteen suomenruotsalainen ruotsinopettaja valitti aivan kaikesta mahdollisesta... varsinkin hieman tukholmalaisesta ääntämisestäni. Jos oikein muistan seiskaluokan ruotsin numeroni oli 7 josta äitini sai sellaisen raivokohtauksen jonka koulun rehtori muisti vielä lukion lakkiaisissanikin ;o) - siis vuosia myöhemmin. Tuon "äiti-episodin" jälkeen ruotsinopettajan käyttäytyminen tosiaan muuttui.

Toinen tapaus on kummipoikani, jonka isä on kotoisin Liverpoolista. Poika on tietysti oppinut englannin isältään ja jokainen joka on joskus puhunut Liverpoolilaisen kanssa tietää että siinä on sellainen englannin aksentti/murre että oksat pois! Nyt yläasteella poika halusi aloittaa englannin opiskelun, koska ei sitä koskaan ole varsinaisesti opiskellut. Opettajan kanssa tietysti tuli heti ongelmia ääntämisen kanssa. Tässä tapauksessa Tämä englantilainen isä meni opettajan juttusille ja sen jälkeen ei myöskään ole ollut ongelmaa...

Eli siis... puhumalla niistä ongelmista yleensä selviää (no joo... oma äitini ei varsinaisesti puhunut, mutta "you get the point" ;o)

Uskoisin että poikasi on ymmärtänyt väärin tai opettaja ei ole tuonut asiaansa esille selkeästi, suosittelisin olemaan häneen yhteydessä. Kerro että poika on puhut kotona tämmöistä ja kysy että miten opettaja toivoisi pojan toimivan jatkossa kielen kanssa. Jos opettaja kuitenkin holtittomasti kieltää amerikkalaiset sanat, niin ole sitten vaikka yhteydessä rehtoriin. Parhaiten asia hoituu asiallisesti puhumalla.

Luulen kuitenkin että kyseessä on tämä kahden englannin sekoittaminen, itselleni painotettiin jo englannin alkaessa kolmannella luokalla että täytyy valita kumpaa sanastoa käyttää. Ensimmäisiä asioita mitä opetellaan on värit ja jo siinä tulee esille color/colour.

Itse olen opiskellut englantia yliopistossa jo monta vuotta ja varmaan itselläkin menee brittienglantia ja jenkkienglantia välillä sekaisin esseisiin, ei ole kukaan valittanut. Tietysti olisi hyvä pysyä vain toisessa mutta emt, kun ei tässä natiiveja olla niin jotenkin olisi naurettavaa larpata sellaista, joskus niitä sanoja vain omaksuu kummastakin kun saa kummastakin variantista vaikutteita. Minustakin on outoa että englannin opettaja toruu ihan oikeista ilmaisuista, mutta tavallaan ymmärränkin sen. Meneehän opetus vähän sekaisin jos hän opettaa brittienglantia. Mutta mielummin opettajan pitäisi kannustaa poikaa pysymään jommassa kummassa ja kertoa kumpaa hänen sanansa edustaa. Missään nimessä ei pitäisi vähätellä amerikanenglantia kuitenkaan.

Poikasi varmaan puhuu sekaisin amerikanenglantia ja brittienglantia, ja se on tietysti virheellistä ja opettaja oikoo sen vuoksi. En kyllä usko että opettaja sanoo "vaan" amerikanenglantia, poika ehkä liioittelee.

Riippuu opettajasta. Munkin kouluaikana oli vähän sekavaa, kun ala-asteella enkun maikkani oli amerikkalainen ja yläasteella britti. Niissä koulukirjoissa oli mun aikana kumpaakin sekaisin.. Pääosin taisi olla britti englantia, mutta aina myös jenkki vaihtoehdot esim sanastoissa.
Enemmän kuitenkin käytän brittien versioita sanoista. Ja kyllähän se on se alkuperäinen englanti.

2000-luvun alussa ainakin oli vielä useita englanninopettajia, joiden mielestä se brittienglanti oli ainoa oikea. Tarkoittaen sitä, että oppilaiden amerikanenglanniksi sanomat asiat korjattiin "oikeaksi" brittiversioksi ja koetuloksissa merkittiin virheeksi jos oli amerikanenglannin versio, vaikka vastaus olikin oikein.

Uskon että nykyään on tilanne eri, kun opettajatkin on "amerikkalaistuneet", mutta varmasti on vielä opeja jotka ajattelee noin.

Hyvin englantia osaavalle lapselle on harmin aihe myös se, että kokeessa pitää muistaa sanalle juuri se tunnilla opetettu synonyymi. Muuten punakynä heiluu.

Suomalaista kielenopetusta rasittaa nimenomaan tämä kaavamaisuus ja virheiden innokas metsästys, kun pitäisi kannustaa kielen luovaan ja monipuoliseen käyttöön.

Meille sanottiin lukiossa että ylioppilaskirjoitukset arvostellaan brittienglannin mukaan ja siksi kannattaa sitä opetella käyttämään koulussa.

Työelämässä toki saa käyttää sitten jo järkeä.

There is no such thing as American English. There is English and there are mistakes.

Ei vaan kyllä nykyään pitäisi saada käyttää ihan kumpaa vaan, kunhan on suht johdonmukainen. Tosin oli meillä fuksivuoden ääntämiskurssilla vielä brittiopettaja, joka selvästi tuhahteli amerikkalaisesti ääntävälle opiskelijalle.

Joo, ja elevator ja lift jne. Myöhemmin tulee varmaan kirjoittamisesta vääntöä, että onko se labor, color ja honor vai labour, colour ja honour. 

Ei sun auta muu kuin puhua open kanssa, ap. On ihan selvä, että sekä eraser että rubber on pyyhekumi eikä kummankaan sanan käytöstä pidä ketään dissata. 

Opettajalta ehkä vähän typerää toimintaa, mutta kyllä ne brittiversiot pitää opetella.

Lapseni koulussa taas puhutaan lähinä amerikanenglnatia. Lapseni puhuu brittienglantia ( koska isänsä eli mieheni on sieltä kotoisin) ja lapsen on koekenut ettei hänen brittienglantiaan ymmärretä. Kuten että lakkarit on pants,  ja housut on trousers. Tai rubbish bin eikä trash can. Tai chips on ranskikset ja crisps on perunalastut. Ei todella viedä ranskiksia luokan pikkujouluihin...

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:33"]

Lapseni koulussa taas puhutaan lähinä amerikanenglnatia. Lapseni puhuu brittienglantia ( koska isänsä eli mieheni on sieltä kotoisin) ja lapsen on koekenut ettei hänen brittienglantiaan ymmärretä. Kuten että lakkarit on pants,  ja housut on trousers. Tai rubbish bin eikä trash can. Tai chips on ranskikset ja crisps on perunalastut. Ei todella viedä ranskiksia luokan pikkujouluihin...

alkkarit yms. Pahoittelen virheitä. Lounaan syönti ja kirjoittaminen samalla ei oikein onnistu:-)

[/quote]

Jaa, omille alakoululaisilleni on opetettu että pyyhekumi = eraser. Kahta eri enkunkirjasarjaa ovat käyttäneet ja molemmissa eraser. 

Alakoulussahan englantia opettavat luokanopettajat joten opetuksen taso tosiaan voi vaihdella.

Sen kummemmin kantaa ottamatta; miten se lukee lapsen kirjassa? Meillä 4-luokkalaisella lukee kyllä ihan kirjassakin eraser, eivät ole rubber-versiota koskaan käyttäneet.

Luulen kun en tiedä, että britti- enkku on se, mikä on kouluissamme vallalle. Suhtaudun hieman epäillen, että olisi ede olemassa yhtenäistä amerikanenglantia. - Jos nyt "puhdasta" (yhtenäsitä)  kieltä on olemassa missään. - Onhan esimerkiksi suomenruotsi osin, eri kieli kuin ruotsinruotsi. Lonkalta sitten aattelisin, että saattaa olla pientä eroa, sillä missä päin amerikan mannerta on oppinut kieltä. Menipä saivarteluksi. Mutta maantieteellisesti ja luultvasti historiallisestikin britti.enkku on suomalaisille läheisempi. - Heti ymmärtääkseni maailman laajimmin puhutuimman kielen, huonostipuhutun ja -vielä huonommin kirjoitetun englannnin  -jälkeen. PS: Pisteet opettajalle, jos hän osaa kertoa, että mikä sana on brittienglantia ja mikä amerikanenglantia, vaikka kai se kuuluu osaksi ammattitaitoa.