Voi helvetti, uusi mies tunnusti rakkautensa VIIKON tapailun jälkeen!
Juuri kun ehdin ajatella, että tämäpä on hauska tyyppi ja on kivaa viettää aikaa yhdessä, niin tulee tuollainen pommi. A-pu-a! Olemme tunteneet toisemme vasta kuukauden ajan, joten käytännössä oikeasti ei hän tiedä millainen ihminen olen, enkä minäkään toki häntä tunne vielä tarpeeksi hyvin. Ajattelin, että tässä vasta tapaillaan ja että on vain hänen tapansa kutsua minua "tyttöystäväksi", joka sekin tosin tuntuu vähän liialta tässä vaiheessa...
Olen tämän herran ensimmäinen seurustelukumppani, mutta hän ei ole minun ensimmäiseni. Siksi ajattelin että aika paljon tuollaista alkuinnokkuutta ym. voin toki katsoa sormien läpi ja antaa anteeksi enkä ole hirveän tiukkapipoinen ihminen... Mutta ei herranjestas mitään rakkaudentunnustuksia!! Tuntuu siltä, että hän on tunkenut minut johonkin tyttäystävälokeroon ja tavallaan näkee minussa vain sen ihanteen ja sen miten kivaa on kun on tyttöystävä, muttei oikeasti osaa tai halua edes tutustua minuun ensin kunnolla.
Ymmärrän että joillain tutustuminen ja ihastuminen ja rakastuminen etenee nopeasti, mutta itse en ole sellaista nyt kokenut. Ihastuin kyllä hyvin äkkiä, mutta rakastuminen vaatii jo sitä että oikeasti tuntee ihmisen. Minun mielestäni olemme vielä siinä vaiheessa että katsellaan, josko tästä jotain tulisi. Mies on ilmeisesti omassa mielessään jo vähän pidemmällä suhteessa.
Huoh... Kellään vastaavia kokemuksia? Tiedän, että puhuahan tässä pitäisi ja niin aion tehdäkin kun seuraavan kerran tapaamme - tällä hetkellä mies on matkalla ja haluan puida tämän aiheen kasvotusten.
Kommentit (95)
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 13:52"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:12"]
Mitä mörköjä säilyttelet komeroissasi? Kannattaisko tuulettaa välillä, kertoa avoimesti ne asiat joita hän ei voi sinusta vielä tietää ja antaa hänen itse tehdä päätelmät siitä, rakastaako hän sinua vaiko ei. Kas, sinä edellytät että hänen täytyy tuntea sinut ensin hyvin, mutta ilmeisen varovaisena tai introverttinä pihtaat faktoja joiden tietämystä edellytät ennen kuin voit arvostaa hänen rakkauttansa.
Jos haluat loputtomiin ylianalysoida rakkautta, se on sitten ehkä sun kohtalosi. Drama-queenie tyhjästä nyhjäsi ongelman, jonka on omalla varovaisella ja panttailevalla kerronnallaan ensin itse aikaan saanut.
[/quote]
En minä tarkoittanut sanoa, että minulla on jotain Suuria Salaisuuksia tms. joista miehen pitäisi tietää ennen kuin voi kuvitellakaan tuntevansa minut, vaan mielestäni ihmiset ylipäänsä ovat sen verran monitahoisia olentoja (yleensä ainakin ja se on myös suotavaa), että ottaa aikansa ennen kuin toisen todella tuntee... ja omalla kohdallani rakkaus tulee kysymykseen sitten kun ihmisen todella tuntee. Tuntuu ikävältä jos hän kuvittelee jo tietävänsä millainen ihminen minä olen (olenko sitten niin helppo ja yksinkertainen hänen mielestään?), kun en minäkään vielä täysin tunne häntä.
ap
[/quote]
Itse kärsin ihmisistä, jotka eivät kasvotusten ymmärrä mitä tarkoitan. Minulle on hyvin nautinnollista keskustella sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää puolesta sanasta mitä tarkoitan. Sen näkee ilmeestä, ymmärtääkö ja tulkitseeko toinen asian oikein vai väärin. Kun toinen tulkitsee asian väärin, ja kaikesta mitä sanon aivan selvästi hakee vain vahvistusta väärälle tulkinnallensa, keskustelu on hyvin tukalaa. Sitten on hyvin harvassa poikkeavia ihania ihmisiä, joiden eleet kertovat heti meidän olevan samalla taajuudella. Keskusteluhan sen varmistaa, että asia todella näin on, eli ei se ole tietenkään yksin elekielen varassa. Kuitenkin tällainen yhdessä oleminen on aivan mielettömän ihanaa, ei tarvitse selittää mitään. Riittää kun vähän önisee, ja toinen tietää heti mitä tarkoitin. Ja toisin päin sama juttu. On kuin kulkisi suora tiedostamaton datayhteys aivoista toisen aivoihin.
Olipa pitkä johdanto. Jos tapaat henkilön, jonka kanssa koet kommunikoinnin toimivan ja tämän ymmärtävän sinua poikkeuksellisesti, ei siihen tarvita 5-15 minuuttia enempää. Sen jälkeen kaikki on vain varmistelua, onko asiat todella kuten ne näyttävät olevan. Ei minun tarvitse tietää ihmisestä valtavan paljon osatakseni sanoa toimisiko suhde hyvin vai ei. Toki haluan tietää ne asiat tästä toisesta ihmisestä aikanaan, mieluummin nopeasti kuin viikkojen kuluttua, mutta harvoin ne asiat ovat se juju siinä ihmisessä. Täydellisesti samaa rataa kulkevat ajatukset ja reaktiot ovat paljon isompi asia.
19, 23
[/quote]
Kyllä minäkin aika äkkiä huomaan, pidänkö toisesta ja ollaanko ns. samalla aaltopituudella. Mutta ei se aina siltikään takaa toimivaa suhdetta... ja tuo rakkaudentunnustus nyt oli aikamoinen takapakki tässä suhteessa.
ap
[/quote]
No tuskinpa mieskään hei sillä rakkaudentunnustustuksellaan tarkoitti että "tiedän että meidän suhteestamme tulee toimiva". Se oli "vain" sen miehen tunne sinusta, ei suhteen kestävyyden ennustus! Ne ovat kaksi eri asiaa, eikä mies käsittääkseni puhunut mitään vielä jälkimmäisestä, mutta miksi ei tunteita saisi olla, sanoithan, että itselläsikin on.
No miksi helvetissä kukaan alkaisi tapailla jos ei ole rakastunut?
No niin tunnusti minunkin mieheni. Muutettiin heti yhteen ja ollaan 15 vuotta oltu.
Jos ei kelpaa, lopeta suhde!
Taitaa pukata sulla draamaa.
Minäkin tunnustin kahden viikon kohdalla, mies myös. Muutimme myös yhteen heti. Mies tuli siis minun luokseni yhdeksi yöksi panemaan, mutta ei se sitten lähtenyt enää kotiin. Tossa se on näköjään vieläkin muutaman vuoden jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:43"]
No miksi helvetissä kukaan alkaisi tapailla jos ei ole rakastunut?
[/quote]
No siksi koska voi olla kiinnostunut ja ihastunut, kuten olenkin. Ihmisiä on erilaisia, mutta minulla rakastuminen kestää yleensä vähän pidempään - en siis pidä mahdottomana ettenkö voisi tähän mieheen rakastua, mutta tässä vaiheessa tuollainen tunteiden vyöryttäminen ahdistaa minua. Ei hän tunne minua vielä, joten MIHIN hän oikein on rakastunut?! Ei minuun ainakaan, ja se minua ahdistaa.
ap
Ymmärrän sua! :D jotkut ovat vaan tosi hätäisiä sen sanomisessa ja sanovat heti kun ovat tosi ihastuneita. Kuitenkin rakastaa voi mielestäni vasta kun toisen tuntee kunnolla, useamman kuukauden jälkeen. Jotkut sekoittavat nämä tosi nopeasti. :) nykyiselleni tein nopeasti selväksi etten r-sanaa halua kuulla ennen kuin ollaan oltu pidempään yhdessä ja oikeasti tunnetaan toisemme.
Mulle kävi kerran niin että mies kahden viikon tapailun jälkeen ensin ehdotti ja sitten VAATI että irtisanon oman asuntoni ja muutan hänen kanssaan yhteen. En suostunut kun en oikein tuntenut koko ihmistä vielä ja se vähä mitä tunsin ei ollut pelkästään positiivista, tuli tunne että mies etsi enemmänkin huoltajaa ja äitiä kuin kumppania. Ja tämän jälkeen ei sitten jatkunut tapailukaan, mies ilmoitti että me ei oikeestaan sovitakaan yhteen ja hän haluaakin olla vapaa jne. Kaikkea sitä on.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:47"]
No niin tunnusti minunkin mieheni. Muutettiin heti yhteen ja ollaan 15 vuotta oltu.
[/quote]
Teillä tunteet sitten kehittyivät samaa vauhtia, mikä on ideaalia ja mukava kuulla... Mutta meillä noin ei ole. Minusta ei tunnu vielä siltä, että tunnen tämän miehen tarpeeksi hyvin, tai että hänkään tuntisi minua tarpeeksi hyvin. Joskus tutustuminen on nopeampaa, ymmärrän sen. Itse kuitenkin koen tämän tilanteen nyt epämiellyttäväksi...
ap
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:50"]
Jos ei kelpaa, lopeta suhde!
Taitaa pukata sulla draamaa.
[/quote]
Trollaatko? Minä haluaisin rauhassa tutustua tähän mieheen, katsella ja kokeilla sovitaanko yhteen, rakastutaanko jne... Mielestäni ihan normaalia eikä mitään draaman vääntämistä. Tuon aion siis miehelle kyllä ilmaistakin.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:47"]
No niin tunnusti minunkin mieheni. Muutettiin heti yhteen ja ollaan 15 vuotta oltu.
[/quote]
Sama, vuodetkin täsmää :D
No yleensähän täällä naiset valittaa, että ollaan tapailtu niin ja niin kauan eikä mitään ehdotusta esimerkiksi seurustelusta ole tullut.
Kehottaisin ap:ta vähän rauhoittumaan, ettei mene hyvän suhteen alku pilalle. Ja pahimmassa tapauksessa metsään. Eli ei siis liian suurta draamaa tästä aiheesta.
t. keski-ikäinen parisuhteessa elävä täti
Jollekin voi olla selvää aika nopeastikin, että toinen ihminen vastaa omia tarpeita. Eihän tämän tarvitse olla molemminpuolista, mutta toisaalta onhan se rehellistä ja reiluakin, että ihminen kertoo toiselle omat tunteensa. Aika rohkeaakin, koska mies varmaan ymmärtää, että tunne ei välttämättä ole molemminpuolinen vielä tässä vaiheessa.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:41"]
Juuri kun ehdin ajatella, että tämäpä on hauska tyyppi ja on kivaa viettää aikaa yhdessä, niin tulee tuollainen pommi. A-pu-a! Olemme tunteneet toisemme vasta kuukauden ajan, joten käytännössä oikeasti ei hän tiedä millainen ihminen olen, enkä minäkään toki häntä tunne vielä tarpeeksi hyvin. Ajattelin, että tässä vasta tapaillaan ja että on vain hänen tapansa kutsua minua "tyttöystäväksi", joka sekin tosin tuntuu vähän liialta tässä vaiheessa...
Olen tämän herran ensimmäinen seurustelukumppani, mutta hän ei ole minun ensimmäiseni. Siksi ajattelin että aika paljon tuollaista alkuinnokkuutta ym. voin toki katsoa sormien läpi ja antaa anteeksi enkä ole hirveän tiukkapipoinen ihminen... Mutta ei herranjestas mitään rakkaudentunnustuksia!! Tuntuu siltä, että hän on tunkenut minut johonkin tyttäystävälokeroon ja tavallaan näkee minussa vain sen ihanteen ja sen miten kivaa on kun on tyttöystävä, muttei oikeasti osaa tai halua edes tutustua minuun ensin kunnolla.
Ymmärrän että joillain tutustuminen ja ihastuminen ja rakastuminen etenee nopeasti, mutta itse en ole sellaista nyt kokenut. Ihastuin kyllä hyvin äkkiä, mutta rakastuminen vaatii jo sitä että oikeasti tuntee ihmisen. Minun mielestäni olemme vielä siinä vaiheessa että katsellaan, josko tästä jotain tulisi. Mies on ilmeisesti omassa mielessään jo vähän pidemmällä suhteessa.
Huoh... Kellään vastaavia kokemuksia? Tiedän, että puhuahan tässä pitäisi ja niin aion tehdäkin kun seuraavan kerran tapaamme - tällä hetkellä mies on matkalla ja haluan puida tämän aiheen kasvotusten.
[/quote]
Kuulostaa epäilyttävältä tyypiltä.Kerran erehdyin treffeille miehen kanssa,johon olin aikaisemmin törmäillyt vain lähikaupassa. Ekojen treffien jälkeen kysyi haluanko alkaa seurustelemaan vakavasti.Aloitti myös armottoman lässytysviesteille pommittamisen,ja kun selitin,että en ole erityisen kiinnostunut tyypistä,lässtysviestit vaihtuivat uhkailuviesteihin. Suhtautuisin siis varovaisesti mieheen joka "rakastaa"viikon tuttavuuden jälkeen,onhan innokkuus söpöä mutta rajansa kaikella.