Lue keskustelun säännöt.
Voi helvetti, uusi mies tunnusti rakkautensa VIIKON tapailun jälkeen!
13.11.2014 |
Juuri kun ehdin ajatella, että tämäpä on hauska tyyppi ja on kivaa viettää aikaa yhdessä, niin tulee tuollainen pommi. A-pu-a! Olemme tunteneet toisemme vasta kuukauden ajan, joten käytännössä oikeasti ei hän tiedä millainen ihminen olen, enkä minäkään toki häntä tunne vielä tarpeeksi hyvin. Ajattelin, että tässä vasta tapaillaan ja että on vain hänen tapansa kutsua minua "tyttöystäväksi", joka sekin tosin tuntuu vähän liialta tässä vaiheessa...
Olen tämän herran ensimmäinen seurustelukumppani, mutta hän ei ole minun ensimmäiseni. Siksi ajattelin että aika paljon tuollaista alkuinnokkuutta ym. voin toki katsoa sormien läpi ja antaa anteeksi enkä ole hirveän tiukkapipoinen ihminen... Mutta ei herranjestas mitään rakkaudentunnustuksia!! Tuntuu siltä, että hän on tunkenut minut johonkin tyttäystävälokeroon ja tavallaan näkee minussa vain sen ihanteen ja sen miten kivaa on kun on tyttöystävä, muttei oikeasti osaa tai halua edes tutustua minuun ensin kunnolla.
Ymmärrän että joillain tutustuminen ja ihastuminen ja rakastuminen etenee nopeasti, mutta itse en ole sellaista nyt kokenut. Ihastuin kyllä hyvin äkkiä, mutta rakastuminen vaatii jo sitä että oikeasti tuntee ihmisen. Minun mielestäni olemme vielä siinä vaiheessa että katsellaan, josko tästä jotain tulisi. Mies on ilmeisesti omassa mielessään jo vähän pidemmällä suhteessa.
Huoh... Kellään vastaavia kokemuksia? Tiedän, että puhuahan tässä pitäisi ja niin aion tehdäkin kun seuraavan kerran tapaamme - tällä hetkellä mies on matkalla ja haluan puida tämän aiheen kasvotusten.
Kommentit (95)
Ap vaikuttaa tosi rasittavalta riivinraudalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:36"]
No jos on liikaa, niin jätä se tyyppi. Eiköhän se raukka ehdi vielä sanoa monta sun mielestäsi väärää tai väärin ajoitettua asiaa elämänsä aikana. Anna armoa jo tässä vaiheessa.
[/quote]
Minä pidän siitä tyypistä. Haluaisin vain vähän hidastaa... Ilmeisesti av-palstan yleinen näkemys on, että ainut oikea tapa on heittäytyä suin päin suhteeseen.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:31"]
No antakaa armoa sille miehelle ,se on sen eka rakastuminen tai ihastuminen. Mitä muuta voi odottaa...
[/quote]
En minä ensimmäisessäkään suhteessani rakkautta ollut heti alkumetreillä tunnustamassa, vaikka lopulta todella rakastuin ja rakastin. Hiukan harkintakykyä odotin, minusta rakkaudentunnustus tässä vaiheessa on yksinkertaisesti liikaa.
ap
[/quote]
Luepa, mitä moni suuri filosofi on runoillut rakkaudesta. Anna rakkauden viedä.
On lapsellista tunnustaa rakkautta noin aikaisessa vaiheessa. Voi toisaalta olla tapa myös hyötyä sinusta, saada pildeä tms. Suhtautuisin varauksella.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:40"][quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:36"]
No jos on liikaa, niin jätä se tyyppi. Eiköhän se raukka ehdi vielä sanoa monta sun mielestäsi väärää tai väärin ajoitettua asiaa elämänsä aikana. Anna armoa jo tässä vaiheessa.
[/quote]
Minä pidän siitä tyypistä. Haluaisin vain vähän hidastaa... Ilmeisesti av-palstan yleinen näkemys on, että ainut oikea tapa on heittäytyä suin päin suhteeseen.
ap
[/quote]
Ja siksi täällä kirjoittelevatkin yh:t. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:36"]
No jos on liikaa, niin jätä se tyyppi. Eiköhän se raukka ehdi vielä sanoa monta sun mielestäsi väärää tai väärin ajoitettua asiaa elämänsä aikana. Anna armoa jo tässä vaiheessa.
[/quote]
Minä pidän siitä tyypistä. Haluaisin vain vähän hidastaa... Ilmeisesti av-palstan yleinen näkemys on, että ainut oikea tapa on heittäytyä suin päin suhteeseen.
ap
[/quote]
Anna rakkauden viedä. Ei se kaipaa järkeilyä, mutta pidä silmät auki ja terve järki matkassa.
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tunnusti viikon tapaamisen jälkeen, että rakastaa minua. Kuukauden jälkeen halusi jo lapsia, mennä naimisiin yms ja parin kuukauden jälkeen oli tatuoimassa nimeni käteensä. Paria kuukautta kauempaa en jaksanut ko miestä :D
Noin aikaisessa vaiheessa rakkauttaan tunnustava mies vaikuttaa jokseenkin vajaalta tai lapselliselta, ei ymmärrä tunteitaan. Vaikka oisi ekakin suhde niin silti luulisi nyt aikuisen miehen (vai minkä ikäisiä olette?) tajuavan, että ihastuminen ja rakastuminen ovat eri asioita. Ainakin luulisi tajuavan ettei naiselle pidä tuollaista heti mennä sanomaan, kaikenlaisia hölmöjä maailmaan mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:43"]
No miksi helvetissä kukaan alkaisi tapailla jos ei ole rakastunut?
[/quote]
No siksi koska voi olla kiinnostunut ja ihastunut, kuten olenkin. Ihmisiä on erilaisia, mutta minulla rakastuminen kestää yleensä vähän pidempään - en siis pidä mahdottomana ettenkö voisi tähän mieheen rakastua, mutta tässä vaiheessa tuollainen tunteiden vyöryttäminen ahdistaa minua. Ei hän tunne minua vielä, joten MIHIN hän oikein on rakastunut?! Ei minuun ainakaan, ja se minua ahdistaa.
ap
[/quote]
Mitä mörköjä säilyttelet komeroissasi? Kannattaisko tuulettaa välillä, kertoa avoimesti ne asiat joita hän ei voi sinusta vielä tietää ja antaa hänen itse tehdä päätelmät siitä, rakastaako hän sinua vaiko ei. Kas, sinä edellytät että hänen täytyy tuntea sinut ensin hyvin, mutta ilmeisen varovaisena tai introverttinä pihtaat faktoja joiden tietämystä edellytät ennen kuin voit arvostaa hänen rakkauttansa.
Jos haluat loputtomiin ylianalysoida rakkautta, se on sitten ehkä sun kohtalosi. Drama-queenie tyhjästä nyhjäsi ongelman, jonka on omalla varovaisella ja panttailevalla kerronnallaan ensin itse aikaan saanut.
[/quote]
En minä tarkoittanut sanoa, että minulla on jotain Suuria Salaisuuksia tms. joista miehen pitäisi tietää ennen kuin voi kuvitellakaan tuntevansa minut, vaan mielestäni ihmiset ylipäänsä ovat sen verran monitahoisia olentoja (yleensä ainakin ja se on myös suotavaa), että ottaa aikansa ennen kuin toisen todella tuntee... ja omalla kohdallani rakkaus tulee kysymykseen sitten kun ihmisen todella tuntee. Tuntuu ikävältä jos hän kuvittelee jo tietävänsä millainen ihminen minä olen (olenko sitten niin helppo ja yksinkertainen hänen mielestään?), kun en minäkään vielä täysin tunne häntä.
ap
[/quote]
Miten sä voit yhdistää helpon ja yksinkertaisen siihen, mitä mies kokee? Hold your horses, nainen! Sä teet liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tai sekoitat omat kuvitelmasi siihen, mitä se mies kokee. Ethän sä voi tietää, mitä hän tarkalleen ottaen kokee, anna hänen olla sellainen kuin on, saat itsekin olla. Oletko ehkä vähän kontrollifriikki?
Ja toista ei tunne edes 10 yhdessäolovuodenkaan jälkeen kuin osittain :)
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:46"]
Mies tunnusti viikon tapaamisen jälkeen, että rakastaa minua. Kuukauden jälkeen halusi jo lapsia, mennä naimisiin yms ja parin kuukauden jälkeen oli tatuoimassa nimeni käteensä. Paria kuukautta kauempaa en jaksanut ko miestä :D
[/quote]
Herranjumala, tuo kuulostaa ja aivan karsealta! Toivottavasti tämä tapaus ei ole samanlainen... :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:46"]
Noin aikaisessa vaiheessa rakkauttaan tunnustava mies vaikuttaa jokseenkin vajaalta tai lapselliselta, ei ymmärrä tunteitaan. Vaikka oisi ekakin suhde niin silti luulisi nyt aikuisen miehen (vai minkä ikäisiä olette?) tajuavan, että ihastuminen ja rakastuminen ovat eri asioita. Ainakin luulisi tajuavan ettei naiselle pidä tuollaista heti mennä sanomaan, kaikenlaisia hölmöjä maailmaan mahtuu.
[/quote]
No en minä nyt haluaisi mennä tätä miestä vajaaksi tai lapselliseksi tuomitsemaan, mutta kyllä minusta on outoa ruveta rakkauttaan tunnustamaan tässä vaiheessa. Minä olen 23v, hän on 25v eli nuoria aikuisia ollaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:58"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:18"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 11:43"]
No miksi helvetissä kukaan alkaisi tapailla jos ei ole rakastunut?
[/quote]
No siksi koska voi olla kiinnostunut ja ihastunut, kuten olenkin. Ihmisiä on erilaisia, mutta minulla rakastuminen kestää yleensä vähän pidempään - en siis pidä mahdottomana ettenkö voisi tähän mieheen rakastua, mutta tässä vaiheessa tuollainen tunteiden vyöryttäminen ahdistaa minua. Ei hän tunne minua vielä, joten MIHIN hän oikein on rakastunut?! Ei minuun ainakaan, ja se minua ahdistaa.
ap
[/quote]
Mitä mörköjä säilyttelet komeroissasi? Kannattaisko tuulettaa välillä, kertoa avoimesti ne asiat joita hän ei voi sinusta vielä tietää ja antaa hänen itse tehdä päätelmät siitä, rakastaako hän sinua vaiko ei. Kas, sinä edellytät että hänen täytyy tuntea sinut ensin hyvin, mutta ilmeisen varovaisena tai introverttinä pihtaat faktoja joiden tietämystä edellytät ennen kuin voit arvostaa hänen rakkauttansa.
Jos haluat loputtomiin ylianalysoida rakkautta, se on sitten ehkä sun kohtalosi. Drama-queenie tyhjästä nyhjäsi ongelman, jonka on omalla varovaisella ja panttailevalla kerronnallaan ensin itse aikaan saanut.
[/quote]
En minä tarkoittanut sanoa, että minulla on jotain Suuria Salaisuuksia tms. joista miehen pitäisi tietää ennen kuin voi kuvitellakaan tuntevansa minut, vaan mielestäni ihmiset ylipäänsä ovat sen verran monitahoisia olentoja (yleensä ainakin ja se on myös suotavaa), että ottaa aikansa ennen kuin toisen todella tuntee... ja omalla kohdallani rakkaus tulee kysymykseen sitten kun ihmisen todella tuntee. Tuntuu ikävältä jos hän kuvittelee jo tietävänsä millainen ihminen minä olen (olenko sitten niin helppo ja yksinkertainen hänen mielestään?), kun en minäkään vielä täysin tunne häntä.
ap
[/quote]
Miten sä voit yhdistää helpon ja yksinkertaisen siihen, mitä mies kokee? Hold your horses, nainen! Sä teet liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tai sekoitat omat kuvitelmasi siihen, mitä se mies kokee. Ethän sä voi tietää, mitä hän tarkalleen ottaen kokee, anna hänen olla sellainen kuin on, saat itsekin olla. Oletko ehkä vähän kontrollifriikki?
Ja toista ei tunne edes 10 yhdessäolovuodenkaan jälkeen kuin osittain :)
[/quote]
Mutta mikä ihme saa miehen (tai kenetkään) tunnustamaan rakkautensa oikeasti viikon jälkeen, jos ei toista edes tunne? Toki ihmiset muuttuvat läpi elämänsä eikä ketään - hyvä jos itseäänkään - voi koskaan täysin läpikotaisin tuntea, mutta nyt on kyse kuitenkin aika hurjan lyhyestä ajasta...
En ole kontrollifriikki, mutta olen ns. hitaasti lämpenevä (temperamenttityyppi, ei mikään suora viittaus seksuaalisiin suhteisiin) ja kyllä, kirjoitan päiväkirjaa ja analysoin asioita ja keskustelen paljon ystävieni kanssa :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin mies tunnusti rakastavansa mua jo suurin piirtein kuukauden sisällä siitä kun alettiin tapailemaan. Sanoin sille ihan suoraan, että rakastaa on liian iso sana mulle enkä pysty sitä vielä tässä vaiheessa sanomaan vaan sanon sen sitten kun oikeasti sitä tarkoitan. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut ettenkö olisi halunnut olla mieheni kanssa mutta en vaan siinä vaiheessa voinut sanoa rakastan sinua, koska se olisi ollut valehtelua, koska en tiennyt vielä rakastanko häntä vai ei. Tämä oli miehelleni ok ja hän odotti niin pitkään kunnes pystyin sanomaan sen ja olemme olleet kohta 5 vuotta yhdessä.
Mun ukkokulta tunnusti rakkautensa toisilla treffeillä!! Tavattiin sunnuntaina, keskiviikkona hän tuli uudelleen kahville ja kertoi rakastavansa.. Itse olin hiljattain eronnut ja olisin halunnut ehkä edetä hieman rauhallisemmin..
No, hyvin kävi, vuosien ja lapsien jälkeen ollaan yhä yhdessä, ja edelleenkin mies on umpirakastunut.. Tosin nykyään jo myöntää että ehkä se eka rakkaudentunnustus oli hätiköityä, oli vaan niin innoissaan jne.
No oon mäkin hitaastilämpiävä, mutta ei mua ole hetkauttanut miesten rakkaudentunnustukset. Siinähän löpisee, mä katson kauemmin, miltä tuntuu vai alkaako tuntua miltään (yleensä ei). Ehkä olet tosissasi kiinnostunut tästä miehestä, kun noin hermostuit? Eli jotain tunteita sullakin on, ehkette ole niin kaukana asiassa toisistanne sittenkään...? Sä et vain halua että toinen tietää?
En nyt ihan ymmärrä, mikä sinua tässä asiassa niin vaivaa. Sen ymmärrän, että toisen tunteiden voimakkuus voi säikäyttää, jos itsellä tunteet eivät ole yhtä voimakkaat. Minunkin mieheni tunnusti rakkautensa parin viikon jälkeen, mutta en minä sitä sen enempää kavahtanut. Se on tunne. Ei muuta. Se ei velvoita sinua mihinkään, eikä sinun tarvitse heittäytyä yhtään enempää kuin sinusta tuntuu hyvältä. Mutta et voi hallita miehen tunteita. Jos hän kokee nyt rakastavansa sinua (mitä se hänelle sitten tarkoittaakin), niin sitten rakastaa. Voi hyvin olla, että suhteenne edetessä alkaa todella rakastaa sinua ja silloin miettii itsekseen, miten hölmösti luuli alkuhuuman olevan rakkautta. Sinuna antaisin olla. Jos mies ei kerran odota sinulta rakkaudentunnustuksia takaisin, niin mitä väliä. Katsot rauhassa etkä ala vetää kamalaa draamaa.
Mun mies tunnusti rakkautensa kolmen kuukauden jälkeen - ja minä olin järkyttynyt. Pidin sitä liian nopeana. Ehkei hän ollutkaan siis teihin muihin verrattuna....
Aika paljon pitäisin sen piikkiin, että mies ei ole ikinä ennen seurustellut. Ehkä hänellä ei vaan ole tiedossa mitkään seurustelun yleisesti hyväksytyt pelisäännöt. Toisaalta saattaa vaan olla niin innoissaan, jos tuossa iässä on lopultakin löytänyt ensimmäisen potentiaalisen tyttöystävän.
No jos on liikaa, niin jätä se tyyppi. Eiköhän se raukka ehdi vielä sanoa monta sun mielestäsi väärää tai väärin ajoitettua asiaa elämänsä aikana. Anna armoa jo tässä vaiheessa.