Opiskelen sairaanhoitajaksi ja homma alkanut hieman kaduttaa

Tarkoitus on saada riittävä pohja moniin alueisiin, ei tehdä kenestäkään syväosaajaa jo koulussa. Oppimista tapahtuu valtavasti työpaikalla ja siellä sit voi kehittyä tosi tietäväksi ja taitavaksi jossain osa-alueessa.

Työyhteisöjä on myös hyviä, ei kannata jäädä jumittamaan jonnekin kamalaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus on saada riittävä pohja moniin alueisiin, ei tehdä kenestäkään syväosaajaa jo koulussa. Oppimista tapahtuu valtavasti työpaikalla ja siellä sit voi kehittyä tosi tietäväksi ja taitavaksi jossain osa-alueessa.

Työyhteisöjä on myös hyviä, ei kannata jäädä jumittamaan jonnekin kamalaan paikkaan.

Joo mutta kun se pohja jää tosi hataraksi. Koska yritetään luoda pohjaa niin laajalle alalle, että tosiasiassa asiat jää hyvin pintaraapaisuksi.

Tottakai harjottelut ja työelämä sitten lopulta kaiken opettaa.

Mä lopetin. Lähdin opiskelemaan ajatuksella, et vaihtaisin aikuisiällä alaa. Mut sit tajusin, et ei se vaan oo mun ala. Pelotti liikaa, kun siirrytiin koronan myötä etäopiskeluun, et en osaa mitään siellä työharjottelussa.. Sit vaan lopetin kun se olis mennyt hukkaan koko aika, en olis jäänyt alalle.

Kannattaa keskeyttää kun vielä voit.

Miksi ennen valmistuttiin sairaanhoitajaksi ja sen jälkeen erikoistuttiin? Tuntuisi tämä systeemi loogiselta.

Lääkäritkin erikoistuu.

Hae muualle opiskelemaan. Saat opinnoistasi hyväksiluetuiksi ainakin osan, vaikka ala vaihtuisi..

Olen melko nuori ja itsestäni huolehtiva mies, opiskelen tätä alaa ja harjoittelut pelottaa. Olin itse osastolla lapsena ja osa hoitajista syyllistyi laittomuksiin ja uhkailivat ja nimittelivät potilaita.

Lääkäriksi opiskeleva kaverini on myös hoitaja ja hänen mukaansa harjoitteluissa ei välttämättä tarvitse osata kuin joitakin koulussa harjoiteltuja asioita ja näin kai se pitää olla, koska välineiden käyttöä yms. harjoitellaan vain pienen pieni hujaus. Teknisen käsityön numeroni peruskoulussa oli 5, joten tuollainen ei välttämättä ole minulle ihan helppoa. Vahvuuteni liittyvät kieleen ja vuorovaikutukseen ja siksi olen koulussa vain mielenterveystyön valmiuksien parantamiseksi.

Tavoitteeni on siirtyä nuorisopsykiatrian kautta psykoterapiatyöhön, jossa saa keskittyä yhteen asiakkaaseen kerralla. 

Järkevää olisi mielestäni, että ihmiset koulutettaisiin suoraan sinne osastolle eikä kiusattaisi epämääräisillä harjoitteluilla. Uskon tämän olevan nopein tie haaveeseeni. Yliopiston psyk.opintoja minulla on 59op ja kasvatusalan ja sosiaalialan opintoja yli 200op. Kaikki nämä ovat menneet siinä mielessä hukkaan, että ne eivät lyhennä SH-tutkintoa eikä terapiakoulutukseen pääsyä. 

Jos löydät työpaikan jossa on resursseja perehdyttää kunnolla niin voi mennä kohtuudella työuran aloitus, vierestä seuraajana (eri ammatissa sairaalassa) näyttää ettei perehdytykseen enää riitä aika ja työntekijät. Älä ainakaan mihinkään päivystykseen pyri ensimmäisenä, ne ovat olleet kriisissä jo 15 vuotta.

Olkaa onnellisia te, jotka olette opintoihin päässeet. Olen hakenut yhdeksän kertaa, mutta ei riitä ominaisuudet hakukomitealle.

Opiskelu millä alalla tahansa on perusteita, työ opettaa tekijäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olkaa onnellisia te, jotka olette opintoihin päässeet. Olen hakenut yhdeksän kertaa, mutta ei riitä ominaisuudet hakukomitealle.

JAMK:hon pääsi tänä vuonna ilman mitään haastattelua tai kokeita, kunhan vain oli avoimessa tarpeeksi opintoja. 

Aina ne hoitanut valittaa... Höh hoijaa. Ette jaksa edes opiskella ja pitäs saada enemmän palkkaa. Mikä sii muka on niin vaikeaa edes, eihän teillä ole mitään oikeaa vastuuta?

Vierailija kirjoitti:

Olen melko nuori ja itsestäni huolehtiva mies, opiskelen tätä alaa ja harjoittelut pelottaa. Olin itse osastolla lapsena ja osa hoitajista syyllistyi laittomuksiin ja uhkailivat ja nimittelivät potilaita.

Lääkäriksi opiskeleva kaverini on myös hoitaja ja hänen mukaansa harjoitteluissa ei välttämättä tarvitse osata kuin joitakin koulussa harjoiteltuja asioita ja näin kai se pitää olla, koska välineiden käyttöä yms. harjoitellaan vain pienen pieni hujaus. Teknisen käsityön numeroni peruskoulussa oli 5, joten tuollainen ei välttämättä ole minulle ihan helppoa. Vahvuuteni liittyvät kieleen ja vuorovaikutukseen ja siksi olen koulussa vain mielenterveystyön valmiuksien parantamiseksi.

Tavoitteeni on siirtyä nuorisopsykiatrian kautta psykoterapiatyöhön, jossa saa keskittyä yhteen asiakkaaseen kerralla. 

Järkevää olisi mielestäni, että ihmiset koulutettaisiin suoraan sinne osastolle eikä kiusattaisi epämääräisillä harjoitteluilla. Uskon tämän olevan nopein tie haaveeseeni. Yliopiston psyk.opintoja minulla on 59op ja kasvatusalan ja sosiaalialan opintoja yli 200op. Kaikki nämä ovat menneet siinä mielessä hukkaan, että ne eivät lyhennä SH-tutkintoa eikä terapiakoulutukseen pääsyä. 

Itseä kiinnostaa myös enemmän psykiatria, tai sitten jatkaa opintoja esim. terkkariksi ja siitä opiskelijaterveydenhuoltoon.. Mietin vaan että jos en koskaan saavuta noita tavoitteita.. että jaksanko jatkaa. Niin suuri osa sairaanhoitajan työnkuvista on sellaista joka ei todellakaan kiinnosta. Voin toki koska vaan palata vanhaan työhön, alalle joka työllistää myös hyvin (kasvatusala). Ap

Vierailija kirjoitti:

Aina ne hoitanut valittaa... Höh hoijaa. Ette jaksa edes opiskella ja pitäs saada enemmän palkkaa. Mikä sii muka on niin vaikeaa edes, eihän teillä ole mitään oikeaa vastuuta?

Önnönnönnönnööö. Ei kenenkään ole pakko opiskella sairaanhoitajaksi jos ei halua. Vaikka sit lopettais viimisen kurssin kohdalla ja jättää paperit hankkimatta.

Lopeta opinnot ja vaihda siivous- tai metallialalle. Rentoa hommaa, ei vastuuta ihmishengistä.

t. metallinainen

Vierailija kirjoitti:

Lopeta opinnot ja vaihda siivous- tai metallialalle. Rentoa hommaa, ei vastuuta ihmishengistä.

t. metallinainen

Minkälaisia hommia metallialalla tehdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta opinnot ja vaihda siivous- tai metallialalle. Rentoa hommaa, ei vastuuta ihmishengistä.

t. metallinainen

Minkälaisia hommia metallialalla tehdään?

Hitsataan, sorvataan, särmätään jne.  Terveys menee kyllä siinäkin, mutta ei tarvi olla ihmisten kanssa.

Sama juttu bioanalyytikoilla, valtava määrä nippelitietoa, josta suurin osa on turhaa käytännön työssä kun olet jonkin tietyn erikoisalan labrassa.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus on saada riittävä pohja moniin alueisiin, ei tehdä kenestäkään syväosaajaa jo koulussa. Oppimista tapahtuu valtavasti työpaikalla ja siellä sit voi kehittyä tosi tietäväksi ja taitavaksi jossain osa-alueessa.

Työyhteisöjä on myös hyviä, ei kannata jäädä jumittamaan jonnekin kamalaan paikkaan.

Tuo "valtavasti" oppiminen on valtaosassa paikoista kiireessä tiputettuja hajanaisia ja perustelemattomia asioita ja perimätietoa ja suorittamista. Kädentaitoja kyllä oppii. Sopii suoraviivaisille ihmisille jotka eivät jää miettimään liikoja tai haluaisivat kokonaisuuksia. Koulutusta työn ohessa on naurettavan vähän tai joskus ruokiksellla vartti. Kettuillaan jos ei osaa suoraan koulusta tullessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko nuori ja itsestäni huolehtiva mies, opiskelen tätä alaa ja harjoittelut pelottaa. Olin itse osastolla lapsena ja osa hoitajista syyllistyi laittomuksiin ja uhkailivat ja nimittelivät potilaita.

Lääkäriksi opiskeleva kaverini on myös hoitaja ja hänen mukaansa harjoitteluissa ei välttämättä tarvitse osata kuin joitakin koulussa harjoiteltuja asioita ja näin kai se pitää olla, koska välineiden käyttöä yms. harjoitellaan vain pienen pieni hujaus. Teknisen käsityön numeroni peruskoulussa oli 5, joten tuollainen ei välttämättä ole minulle ihan helppoa. Vahvuuteni liittyvät kieleen ja vuorovaikutukseen ja siksi olen koulussa vain mielenterveystyön valmiuksien parantamiseksi.

Tavoitteeni on siirtyä nuorisopsykiatrian kautta psykoterapiatyöhön, jossa saa keskittyä yhteen asiakkaaseen kerralla. 

Järkevää olisi mielestäni, että ihmiset koulutettaisiin suoraan sinne osastolle eikä kiusattaisi epämääräisillä harjoitteluilla. Uskon tämän olevan nopein tie haaveeseeni. Yliopiston psyk.opintoja minulla on 59op ja kasvatusalan ja sosiaalialan opintoja yli 200op. Kaikki nämä ovat menneet siinä mielessä hukkaan, että ne eivät lyhennä SH-tutkintoa eikä terapiakoulutukseen pääsyä. 

Potilaillasi on myös fyysisiä sairauksia haavoja ja lääkityksiä. Pistoksia ja vastaavia joissa rutinoidut opiskeluaikana voi tulla vastaan nuorisopsykalla. Se vajaa vuosi muuta kuin psykiatrian harjoittelua tuo sinulle kyllä tarpeellista pohjatietoa potilaan hoitopoluista.