Opiskelen sairaanhoitajaksi ja homma alkanut hieman kaduttaa

Jos opinnot ovat pitkällä, kannattaa ehkä kokeilla sitä työelämää. Palkka on kuitenkin aika porvarillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen melko nuori ja itsestäni huolehtiva mies, opiskelen tätä alaa ja harjoittelut pelottaa. Olin itse osastolla lapsena ja osa hoitajista syyllistyi laittomuksiin ja uhkailivat ja nimittelivät potilaita.

Lääkäriksi opiskeleva kaverini on myös hoitaja ja hänen mukaansa harjoitteluissa ei välttämättä tarvitse osata kuin joitakin koulussa harjoiteltuja asioita ja näin kai se pitää olla, koska välineiden käyttöä yms. harjoitellaan vain pienen pieni hujaus. Teknisen käsityön numeroni peruskoulussa oli 5, joten tuollainen ei välttämättä ole minulle ihan helppoa. Vahvuuteni liittyvät kieleen ja vuorovaikutukseen ja siksi olen koulussa vain mielenterveystyön valmiuksien parantamiseksi.

Tavoitteeni on siirtyä nuorisopsykiatrian kautta psykoterapiatyöhön, jossa saa keskittyä yhteen asiakkaaseen kerralla. 

Järkevää olisi mielestäni, että ihmiset koulutettaisiin suoraan sinne osastolle eikä kiusattaisi epämääräisillä harjoitteluilla. Uskon tämän olevan nopein tie haaveeseeni. Yliopiston psyk.opintoja minulla on 59op ja kasvatusalan ja sosiaalialan opintoja yli 200op. Kaikki nämä ovat menneet siinä mielessä hukkaan, että ne eivät lyhennä SH-tutkintoa eikä terapiakoulutukseen pääsyä. 

Potilaillasi on myös fyysisiä sairauksia haavoja ja lääkityksiä. Pistoksia ja vastaavia joissa rutinoidut opiskeluaikana voi tulla vastaan nuorisopsykalla. Se vajaa vuosi muuta kuin psykiatrian harjoittelua tuo sinulle kyllä tarpeellista pohjatietoa potilaan hoitopoluista.

No siinä vajaassa vuodessa on siis perushoito (käytännössä vanhukset), leikkausharkka yms. ja aika paljon pitää mielikuvitusta käyttää, että saa noista suuremmin hyötyä siellä nuorisopsykiatrisella. Itse ajattelen, että esim.tanssiharrastuksestani on enemmän hyötyä siellä nuorisopsykalla, koska joku voi haluta keskustella tanssista. Teoriassa mistä tahansa voi olla hyötyä, mutta ikävä silti, että monia fiksuja ihmisiä menetetään, koska he eivät jaksa kaikkea tuota muuta, mikä pitää tehdä päästäkseen aivan erilaiseen työhön.

Kaverini oli nuorisopsykalla potilaana eikä siellä kenenkään haavoja hoidettu. Lääkkeet tietysti piti jakaa. 

Hoitopoluista saa tietoa verkkokursseilla.

Haluan mahdollisimman kauas fyysisestä ja suorittavasta työstä ja enemmän älyllisiin hommiin mahdollisimman pian. Joissakin tapauksissa ymmärrän lääkkeiden käytön, mutta uskon useille niistä olevan haittaa ja siksi tuntuu eettisesti hankalalta olla jakamassa niitä kovin pitkään, kun pojille kasvaa tissit ja tytöiltä kärähtää kilpirauhanen ja tulee muita ongelmia, joiden pohjimmainen syy on ankea sosiaalinen ympäristö, rahan ja kiinnostavien ihmisten puute, mutta joita hoidetaan lääkkeillä.