En suostunut kummiksi ja kaveri suuttui

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:20"]

Tuttavani pyysivät (lue: vaativat) minut lapsensa kummiksi, olinhan varakas (perintöä..) lth. Pariskunnan mieli kummasti muuttui kun into pinkeänä soittelin ja kerroin ilmoittaneeni itseni ja kummipoikani seurakunnan "kummin kanssa"-iltaan ja kirjoittelin uskonnollisia värssyjä lapsen synttärikortteihin. Lisäksi synttärilahjarahat ohjasin (lapsi isompi jo) avustus/kehitysrahastoihin ja ostinpa kerran paljon parjatun vuohenkin. Nyt en ole vuosiin saanut yhteydenottoa pojalta saati vanhemmiltaan (ja kuulin tuttavan kautta perustelunkin; "se Nina on joku uskovainen!" )

[/quote]

Voi hitsi, tämähän onkin hyvä vinkki. Olen eronnut kirkosta, joten en siis ole enää itseni mielestä kummi. Mutta silti tulee kaksi kertaa vuodessa lahjatoivelista sähköpostina. Mutta jouluna laitankin vuohen kummilapselle ja muutenkin alan vihjailla, että olen hurahtanut johonkin lahjouskontoon ja alan kirjoitella rukouksia kortteihin yms. :)

kiitos vinkistä

On kyllä naurettavaa suuttua jos kieltäytyy. Mun mielestä se on jokaisen oma asia haluaako olla kummi.

Mun mielestä ap:llä olisi ollut hyvä tilaisuus katkaista tuo lahja-automaattihommeli ja näyttää miten homma hoidetaan ap:n tapaan.

Minun lapselleni ei tule koskaan kummeja, köyhän ajan typeriä perinteitä! Ajatelkaa nyt, vuosituhat 2000 on jo hyvällä alulla ja elätte kivikautisia perinteitä, EI KUMMIUDESTA VOI KIELTÄYTYÄ JNE. blaa blaa.

Hieman verrattavissa naisten ympärileikkausen perinteisiin, takana uskonto, vanhat tavat joista ei voi kieltäytyä jne. Mikä hitto ihmisiä vaivaa kun tällaisia vitun idioottimaisia perinteitä kannetaan taakkana vielä nykypäivänä, eikä meillä ole edes koulutuksen puutteesta kiinni sillä naiset alkavat jo olla koulutempia kuin miehet, tyhmyydestäkö tässä oikeasti on kyse?

Sivu 2

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:20"]

Tuttavani pyysivät (lue: vaativat) minut lapsensa kummiksi, olinhan varakas (perintöä..) lth. Pariskunnan mieli kummasti muuttui kun into pinkeänä soittelin ja kerroin ilmoittaneeni itseni ja kummipoikani seurakunnan "kummin kanssa"-iltaan ja kirjoittelin uskonnollisia värssyjä lapsen synttärikortteihin. Lisäksi synttärilahjarahat ohjasin (lapsi isompi jo) avustus/kehitysrahastoihin ja ostinpa kerran paljon parjatun vuohenkin. Nyt en ole vuosiin saanut yhteydenottoa pojalta saati vanhemmiltaan (ja kuulin tuttavan kautta perustelunkin; "se Nina on joku uskovainen!" )

[/quote]

Voi hitsi, tämähän onkin hyvä vinkki. Olen eronnut kirkosta, joten en siis ole enää itseni mielestä kummi. Mutta silti tulee kaksi kertaa vuodessa lahjatoivelista sähköpostina. Mutta jouluna laitankin vuohen kummilapselle ja muutenkin alan vihjailla, että olen hurahtanut johonkin lahjouskontoon ja alan kirjoitella rukouksia kortteihin yms. :)

kiitos vinkistä

[/quote]

Ei kirkosta eroaminen erota sinua kummiudesta. Kummi olet silti.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:05"]

Tuttavani (miehen lapsuuden kaveri) saa lapsen ja kysyi miestä ja minua tämän kummeiksi. Mies ilahtui ja suostui mutta itse en halunnut ryhtyä kummiksi. Sanoin tämän suoraan ja tämä tuttavapariskunta sitten loukkaantui tästä. Sanoivat etteivät nyt halua miestänikään kummiksi kun minä en suostunut. Halusivat siis pariskunta kummit tuolle lapselleen. Olinko törkeä kun en suostunut? Minusta vaan tuollaiset pariskuntakummiudet ei ole enää nykypäivää ja kun en tosiaan tätä pariskuntaa tunne kuin mieheni kautta, ja olen heidän kanssaan tekemisissä ainoastaan mieheni kautta (enkä ole haluamassakaan syvempää ystävyyttä).

[/quote]

Mielestäni on aivan oikein kieltäytyä kummiudesta, jos siihen ei ole syystä tai toisesta valmis. Itse lupauduin aikanaan kummiksi, ja kummilapseni lapsuuden jälkeen siitä on tullut aika haastavaa: nuori on todella hemmoteltu, ja kaikki lahjani (tai muut huomionosoitukset) saavat kummilapsessani aikaan tyytymättömiä ilmeitä ja eleitä. Mikään ei kelpaa prinsessalle. 

Onneksi tätä on vain kolme vuotta jäljellä, sitten olen ikävän velvollisuuteni täyttänyt. 

Minsuta parisuhteeseen kuuluu se, että jaetaan jossain määrin elämä (ei tarkoita etteikö voisi olal omiakin juttuja) ja tutustutaan puolisolle tärkeisiin ja läheisiin ihmisiin. Jos kyseessä on miehen lapsuuden kaveri, joka pyytää teitä kummeiksi lapselleen, niin mitä ilmeisimmin on kyse miehellä läheisistä ja tärkeistä ihmisistä. On itsekästä ajatella, ettei minun tarvitse heihin tutustua enkä halua olla tekemisissä.

Minusta ei ole mitään järkeä edes pyytää kummiksi sellaista, jonka kanssa ei olla enää tekemisissä, mikäli kummeille tulee ero. Vai miten kerrotte lapselle, että kummi yks kaks katosikin lapsen elämästä? Ei tule enää synttäreille eikä pidä yhteyttä?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:12"]

Kummius on suurin kunnia minkä vanhemmilta voi saada

[/quote]

Apua, vai että oikein kunnianosoitus? Kuninkaallisinako jotkut vanhemmat itseään pitävät? Sulkeudumme suosioonne...

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:37"]

Mun mielestä ap:llä olisi ollut hyvä tilaisuus katkaista tuo lahja-automaattihommeli ja näyttää miten homma hoidetaan ap:n tapaan.

[/quote]

No, minulla ei ole tarvetta "kouluttaa" mieheni tuttavia, mieluummin pysyn etäämmällä.

-ap

2

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:19"]

Koko kummiuden voisi lopettaa. Meidän oli tosi vaikea keksiä kolmelle lapselle kummeja, kun ei ole sukulaisia eikä ystäviä, ihan ärsyttävä pakote. Määräiskö ne seurakunnasta jotkuu kummit väkisin jos vaan yksinkertaisesti sanois, että sori mutta meillä ei ole ketään...

[/quote]

Kummiusvaade loppuu, kun ette kasta lapsianne. Hyvin yksinkertainen ratkaisu. Jos ei halua lapsilleen kristillisiä perinteitä, niin miksi kummassa se pitää sitten liittää kirkkoon, en ymmärrä.