Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En suostunut kummiksi ja kaveri suuttui
12.11.2014 |
Tuttavani (miehen lapsuuden kaveri) saa lapsen ja kysyi miestä ja minua tämän kummeiksi. Mies ilahtui ja suostui mutta itse en halunnut ryhtyä kummiksi. Sanoin tämän suoraan ja tämä tuttavapariskunta sitten loukkaantui tästä. Sanoivat etteivät nyt halua miestänikään kummiksi kun minä en suostunut. Halusivat siis pariskunta kummit tuolle lapselleen. Olinko törkeä kun en suostunut? Minusta vaan tuollaiset pariskuntakummiudet ei ole enää nykypäivää ja kun en tosiaan tätä pariskuntaa tunne kuin mieheni kautta, ja olen heidän kanssaan tekemisissä ainoastaan mieheni kautta (enkä ole haluamassakaan syvempää ystävyyttä).
Kommentit (73)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:15"]
Minä en halua kummiksi juuri tuon lahjahärdellin takia. Ystäväni ostattaa lapsensa kummilla aina ne kalleimmat, yli sadan euron lahjat. Sitten suuttuu ja loukkaantuu jos kummi ostaa vähän halvemman lahjan. On kovasti vihjaillut että haluaa minusta seuraavan lapsensa kummin. En suostu, koska olen tällä hetkellä ihan persaukinen ja työtön, ei ole yhtään ylimääräistä laittaa kehenkään.
[/quote]
Luoja miten itsekäs asenne...!
Minä nuorena ja vähänvaraisena säästin kuukausia että saan ostettua kummilapselle mieleiset toivelahjat! Miten meinaat omat lapsesi elättää tulevaisuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:10"]
Et tietenkään suostu jos et halua. Kummiuden merkitys on nykyään hämärtynyt. Eikös sen kummin tehtävä ole lapsen uskonnollisen kasvun tukeminen. Se on melkoinen vastuu ja iso projekti.
Omat kummini eivät muistaneet minua kertaakaan.
Ja ei, en kuulu enää kirkkoonkaan.
[/quote]
Nimenomaan tämä oli minulle se syy. Monille kummius on nykyään vain tuota materiahöpötystä ja lahjojen antamista silloin sun tällöin. En halua lähteä tällaiseen touhuun mukaan ja siksi kieltäydyin.
- ap
[/quote]
Sinähän sen kummiutesi toteutustavan olisit määritellyt. Sinä olisit voinut hoitaa sen tehtävät uskonnollisena kasvatuksena, kuten kuuluukin. Hölmö!
Miksi halusivat pariskunnan? varmaan juuri siksi, että tietävät ettei pelkkä mies pysty hoitamaan kummiutta
Minut pyydettiin aikoinaan hätävara- kummiksi, kun aiottu kummi kieltäytyikin viime metreillä.Sanoin että voin suostua ns. Kulissikummiksi, mutta kummius ei kiinnosta pätkääkään, enkä aio kummeilla:).
Tämä oli lapsen äidille o.k.
Sitten myöhemmin on alettu juoruilla, kun kummi ei muista lasta! Eli eipä näköjään pitänytkään tuttavan puheet paikkaansa. Mutta en tosiaan aio pitää yhteyttä. Kannattaa tosiaan miettiä, mihin ryhtyy.
Ap, minä ymmärrän sinua. Pariskunta kummina on hölmöä jos toinen osapuoli ei tunne lasta ja vanhempia muuta kuin puolisonsa kautta.
Mitäs sitten jos tulisi ero? Sitten joko lapsi menettäisi toisen kummin tai tämä toinen kummi joutuisi väkinäisesti osallistumaan juhliin ym vaikka ei tunisi ko. Perhettä muutoin kuin entisen puolison kautta. Se jos mikä vasta onkin hölmöä! Minä en ainakaan ota lapsilleni yhtään pariskuntakummia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko kummiuden voisi lopettaa. Meidän oli tosi vaikea keksiä kolmelle lapselle kummeja, kun ei ole sukulaisia eikä ystäviä, ihan ärsyttävä pakote. Määräiskö ne seurakunnasta jotkuu kummit väkisin jos vaan yksinkertaisesti sanois, että sori mutta meillä ei ole ketään...
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:15"]
Minä en halua kummiksi juuri tuon lahjahärdellin takia. Ystäväni ostattaa lapsensa kummilla aina ne kalleimmat, yli sadan euron lahjat. Sitten suuttuu ja loukkaantuu jos kummi ostaa vähän halvemman lahjan. On kovasti vihjaillut että haluaa minusta seuraavan lapsensa kummin. En suostu, koska olen tällä hetkellä ihan persaukinen ja työtön, ei ole yhtään ylimääräistä laittaa kehenkään.
[/quote]
Luoja miten itsekäs asenne...!
Minä nuorena ja vähänvaraisena säästin kuukausia että saan ostettua kummilapselle mieleiset toivelahjat! Miten meinaat omat lapsesi elättää tulevaisuudessa?
[/quote]
En hanki niitä ennen kuin saan töitä ja opiskelut loppuun? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:15"]
Minä en halua kummiksi juuri tuon lahjahärdellin takia. Ystäväni ostattaa lapsensa kummilla aina ne kalleimmat, yli sadan euron lahjat. Sitten suuttuu ja loukkaantuu jos kummi ostaa vähän halvemman lahjan. On kovasti vihjaillut että haluaa minusta seuraavan lapsensa kummin. En suostu, koska olen tällä hetkellä ihan persaukinen ja työtön, ei ole yhtään ylimääräistä laittaa kehenkään.
[/quote]
Luoja miten itsekäs asenne...!
Minä nuorena ja vähänvaraisena säästin kuukausia että saan ostettua kummilapselle mieleiset toivelahjat! Miten meinaat omat lapsesi elättää tulevaisuudessa?
[/quote] Ehkäpä hän hoitaa rahatilanteensa kuntoon ennen omien tekoa? Miten olisi?
Eihän kummius tarkoita kalliita lahjoja. Minä vietän kummilapseni kanssa aikaa. Sehän se tärkeintä on. Syntymäpäivinä ja jouluna annan kortin.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:15"]
Kummiudesta ei yleensä kieltäydytä ilman painavia perusteita. Jos et kuulu kirkkoon, niin asia on selvä. Mutta kuten kirjoituksestasi köy ilmi, sinua ei vain huvita. Se on kyllä aika heppoinen peruste. Olen vanhempi kuin sinä ja minun kokemusmaailmassani kummius on kunniatehtävä, johon pyydetään vakaan harkinnan perusteella. Mutta omapa on asiasi.
[/quote]
Mitenköhän sinun ikäsi ja kokemusmaailmasi minun ajatuksiini vaikuttaa? Ja olet oikeassa, minua ei huvita ryhtyä kummiksi, jos se tosiaan tarkoittaa vain lahja-automaattina olemista ilman kristillistä puolta - tämän tuttava pariskunnan kohdalla tarkoittaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani pyysivät (lue: vaativat) minut lapsensa kummiksi, olinhan varakas (perintöä..) lth.
Pariskunnan mieli kummasti muuttui kun into pinkeänä soittelin ja kerroin ilmoittaneeni itseni ja kummipoikani seurakunnan "kummin kanssa"-iltaan ja kirjoittelin uskonnollisia värssyjä lapsen synttärikortteihin. Lisäksi synttärilahjarahat ohjasin (lapsi isompi jo) avustus/kehitysrahastoihin ja ostinpa kerran paljon parjatun vuohenkin.
Nyt en ole vuosiin saanut yhteydenottoa pojalta saati vanhemmiltaan (ja kuulin tuttavan kautta perustelunkin; "se Nina on joku uskovainen!" )
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:12"]
Kummius on suurin kunnia minkä vanhemmilta voi saada, törkeää kieltäytyä noin. Pelkäätkö sitä että joudut pari kertaa vuodessa ostamaan kalliimman lahjan? Oletko oikeasti noin pihi? Vai köyhä?
[/quote]
En pelkää, vaan surettaa että KAIKILLE kummius tuntuu nykyään olevan vain tuota "pari kertaa vuodessa kalliimman lahjan ostamista". Olet ihan oikeassa että kummius on suuri kunnia, mutta syy on se, että vanhemmat haluavat henkilön olevan mukana lapsensa elämässä ja kasvattamisessa pyytämällä tätä kummiksi. Kummiin luotetaan siis niin paljon, että lapsen kasvatusta uskotaan hänellekin. Lahjoja voi ostaa kenelle vaan ilman mitään erityisiä siteitä.
[/quote]ja joskus ihan toisinpäin. Minä olisin halunnut olla edes jollain tavalla mukana kummipoikani elämässä ja tutustua häneen,tulla luotettavaksi aikuiseksi hänelle, iloitsin kun kummiksi pyydettiin mutta vanhemmille se merkitsikin juuri tuota hieno lahja jouluna ja synttärinä, ei muuta. Vaikka ehdottelin mitä tekemisiä ja tapaamisia.
Nyt poika on jo kymmenen, en ole vuosiin nähnytkään kun lahjankin voi lähettää postissa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:15"]
Minä en halua kummiksi juuri tuon lahjahärdellin takia. Ystäväni ostattaa lapsensa kummilla aina ne kalleimmat, yli sadan euron lahjat. Sitten suuttuu ja loukkaantuu jos kummi ostaa vähän halvemman lahjan. On kovasti vihjaillut että haluaa minusta seuraavan lapsensa kummin. En suostu, koska olen tällä hetkellä ihan persaukinen ja työtön, ei ole yhtään ylimääräistä laittaa kehenkään.
[/quote]
Luoja miten itsekäs asenne...!
Minä nuorena ja vähänvaraisena säästin kuukausia että saan ostettua kummilapselle mieleiset toivelahjat! Miten meinaat omat lapsesi elättää tulevaisuudessa?
[/quote]
Oikein hyvin meinaan elättää omat lapseni, kiitos kysymästä. Rahasta tässä ei tosiaan ole kyse, vaan periaatteesta. Näköjään kaikille tuo kummius tuntuu olevan vain tuota materialistista hömpötystä - pakko ostaa jotain lahjoja vaikkei oikein varaakaan olisi.
Eikö tiennyt että kummiudesta ei ole sopivaa kieltäytyä. Käytöstavat kunniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kummi on joku lahja-automaatti. Itse miellän kummin tehtäväksi sen, että on luottoaikuinen lapsen elämässä, ja pitää lapseen yhteyttä, ja osaltaa huolehtii erityisesti siitä lapsesta. Minä olin jo 4 lapsen kummi aika nuorena, ja onneksi lasten vanhemmat tyytyivät minun tapaani olla. Ostelin toki lahjojakin, mutta opiskeijana ei hirveisiin talloudellisiin panostuksiin ollut mahdollisuutta. Mutta lapset oli mielessä, ja esim USAn matkalta tuli kassit täynnä lastenvaatteita, hiukan erilaisia ( esim pilottitakki, joka kummipojalla (aikuinen) on edelleen tallessa.
Mutta sitten katsoin että 4 kummilasta riittää, ja sen jälkeen kieltäydyin kunniasta. Yksi ystäväni pyysi, mutta hän ainakin sanoi ymmärtävänsä kieltäytymiseni. Sitten erosinkin kirkosta, ja ei enää huolta asiasta. Pidän edelleen kummilapsiini paljon yhteyttä, vaikka nuorinkin on jo teini ja kolme muuta aikuisia. Lahjoja lähetteleen edelleen.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:19"]Koko kummiuden voisi lopettaa. Meidän oli tosi vaikea keksiä kolmelle lapselle kummeja, kun ei ole sukulaisia eikä ystäviä, ihan ärsyttävä pakote. Määräiskö ne seurakunnasta jotkuu kummit väkisin jos vaan yksinkertaisesti sanois, että sori mutta meillä ei ole ketään...
[/quote]
Kyllä seurakunnasta saa kummit. Tuskin ne lahjoja ostelee. Mun lapsella on molemmat mummut kummeina, rukoilevat hänen puolestaan ja tutustuttavat seurakuntaelämään.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:15"]
Minä en halua kummiksi juuri tuon lahjahärdellin takia. Ystäväni ostattaa lapsensa kummilla aina ne kalleimmat, yli sadan euron lahjat. Sitten suuttuu ja loukkaantuu jos kummi ostaa vähän halvemman lahjan. On kovasti vihjaillut että haluaa minusta seuraavan lapsensa kummin. En suostu, koska olen tällä hetkellä ihan persaukinen ja työtön, ei ole yhtään ylimääräistä laittaa kehenkään.
[/quote]
En ole koskaan vaatinut lapseni kummeilta mitään (paitsi ristiäisiin valokuvakehyksen toisilta ja lapsuuden muistot-kirjan toisilta) enkä todellakaan ymmärrä noin härskiä käytöstä. Jos joku kummilapsien vanhemmista vaatisi noin minulta, niin se olisi stop tykkänään.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:12"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:10"]
Minä taas en ymmärrä miksi et suostunut. Jos miehestäsi olisi tullut kummi olisi se sinulle ollut ihan ok. Eli käytännössä olisit joutunut ristiäisiin ja olisitte hankkinut synttäri- ja joululahjat ja käyneet synttäreillä yms. Eli se että olisit siinä mukana ollut kummi ei olisi vaikuttanut siihen mitenkään. Varsinkin jos miehellesi asia oli iso niin teit miehellesikin vähän ikävän tempun.
[/quote]
No itse olen uskonnollisesta perheestä ja minulle kummius on vähän muuta kuin tuota lahjashowta ja raha-automaattina toimimista. Tämä tuttava pariskunta ei ole tietääkseni kovin uskonnollista porukkaa, joten heille kummius on luultavasti vain tuota joululahja-synttärihärdelliä.
[/quote]
Just näin. Jos on kyse pellekummiudesta, lahjakummiudesta, siitä kieltäytymisestä ei voi loukkaantua!
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:18"]
Miksi halusivat pariskunnan? varmaan juuri siksi, että tietävät ettei pelkkä mies pysty hoitamaan kummiutta
[/quote]
En tuohon alkuun kirjoittanut, mutta näin kuvittelisin sen olevan. Minä olen meillä se, joka hoitaa kaikki tuparilahjat ja viemiset jos käydään jossain kylässä ja ostelee miehen puolesta tämän joulu- ja synttärilahjat muille.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:12"]
Kummius on suurin kunnia minkä vanhemmilta voi saada, törkeää kieltäytyä noin. Pelkäätkö sitä että joudut pari kertaa vuodessa ostamaan kalliimman lahjan? Oletko oikeasti noin pihi? Vai köyhä?
[/quote]
En pelkää, vaan surettaa että KAIKILLE kummius tuntuu nykyään olevan vain tuota "pari kertaa vuodessa kalliimman lahjan ostamista". Olet ihan oikeassa että kummius on suuri kunnia, mutta syy on se, että vanhemmat haluavat henkilön olevan mukana lapsensa elämässä ja kasvattamisessa pyytämällä tätä kummiksi. Kummiin luotetaan siis niin paljon, että lapsen kasvatusta uskotaan hänellekin. Lahjoja voi ostaa kenelle vaan ilman mitään erityisiä siteitä.