Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En suostunut kummiksi ja kaveri suuttui
12.11.2014 |
Tuttavani (miehen lapsuuden kaveri) saa lapsen ja kysyi miestä ja minua tämän kummeiksi. Mies ilahtui ja suostui mutta itse en halunnut ryhtyä kummiksi. Sanoin tämän suoraan ja tämä tuttavapariskunta sitten loukkaantui tästä. Sanoivat etteivät nyt halua miestänikään kummiksi kun minä en suostunut. Halusivat siis pariskunta kummit tuolle lapselleen. Olinko törkeä kun en suostunut? Minusta vaan tuollaiset pariskuntakummiudet ei ole enää nykypäivää ja kun en tosiaan tätä pariskuntaa tunne kuin mieheni kautta, ja olen heidän kanssaan tekemisissä ainoastaan mieheni kautta (enkä ole haluamassakaan syvempää ystävyyttä).
Kommentit (73)
Naurettavaa miten täällä saa taas vaan haukkuja.
Ei todellakaan ole pakko eikä pidäkkään suostua jos ei halua eikä siihen tarvitse olla mitään syytä miksei halua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en oman lapseni kummiksi olisi pariskuntaa ottanut vaikka olisi maksettu. Juurikin siitä syystä, että sitten jos ero koittaa niin toinen kummi katoaa..
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:10"]Minä taas en ymmärrä miksi et suostunut. Jos miehestäsi olisi tullut kummi olisi se sinulle ollut ihan ok. Eli käytännössä olisit joutunut ristiäisiin ja olisitte hankkinut synttäri- ja joululahjat ja käyneet synttäreillä yms. Eli se että olisit siinä mukana ollut kummi ei olisi vaikuttanut siihen mitenkään. Varsinkin jos miehellesi asia oli iso niin teit miehellesikin vähän ikävän tempun. [/quote][quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:15"]Kummiudesta ei yleensä kieltäydytä ilman painavia perusteita. Jos et kuulu kirkkoon, niin asia on selvä. Mutta kuten kirjoituksestasi köy ilmi, sinua ei vain huvita. Se on kyllä aika heppoinen peruste. Olen vanhempi kuin sinä ja minun kokemusmaailmassani kummius on kunniatehtävä, johon pyydetään vakaan harkinnan perusteella. Mutta omapa on asiasi. [/quote] Tällaista logiikkaa minä en ymmärrä. Kummius on siis yhtäaikaisesti vastuullinen kunniatehtävä ja kuitenkin tehtävä johon on suostuttava vaikkei haluaisikaan. Eihän tuossa ole mitään järkeä! Miksi kukaan haluaisi lapselleen sellaisen kummin, jota ei kummin hommat huvita?? Eikö nimenomaan sen pitäisi olla maailman pätevin perustelu kieltäytyä kummiudesta, että ei halua kummiksi? Vai eikö se kummius niin tärkeää sitten olekaan? Että ihan sama viitsiikö ja haluaako se kummi mitään kummina tehdä?
[/quote]
Näinpä. Kosintakin on muuten aika suuri kunnia, mutta olisi aika typerää suostua siihen, ellei oikeasti halua sitoutua kaikkeen, mitä se tuo mukanaan, juuri kyseisen henkilön kanssa.
Minä suostuin kummiksi aikanaan koska ajattelin myös, ettei ole kohteliasta siitä kieltäytyäkään. Ja kuinkas kävikään? Muistin nimipäivinä ja synttärinä ja jouluna, kutsuin itseni kylään muutaman kerran vuodessa (välimatkaa jonkun verran mutta syitä vierailla paikkakunnalla monia).
Minua ei ole kutsuttu kylään kertaakaan, eikä synttäreillekään enää ollenkaan. Lahjoista ei kuulu kiitosta perään, ja kun ehdotin että kummilapsi voisi ensi kesänä tulla luokseni tai että veisin hänet vaikka pääkaupunkiin ja hotelliin yöksi niin vastaus oli "pitää ny kattoo".
Olen siis nyt päättänyt antaa olla. En lähetä lahjoja, kortit vain ja konfirmaation menen JOS pyydetään. Muuten pitäkööt tunkkinsa.
Lapsellista tai ei, niin kyllä mäkin olisin loukkaantunut käytöksestäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit törkeä. Mutta oli kyllä omituinen pariskuntakin kun ei miehesi pelkästään kelvannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en ymmärrä miksi et suostunut. Jos miehestäsi olisi tullut kummi olisi se sinulle ollut ihan ok. Eli käytännössä olisit joutunut ristiäisiin ja olisitte hankkinut synttäri- ja joululahjat ja käyneet synttäreillä yms. Eli se että olisit siinä mukana ollut kummi ei olisi vaikuttanut siihen mitenkään. Varsinkin jos miehellesi asia oli iso niin teit miehellesikin vähän ikävän tempun.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:07"]
Lapsellista tai ei, niin kyllä mäkin olisin loukkaantunut käytöksestäsi
[/quote]
Miksi sitten kysytään kummiksi jos kerran oletusarvo on, että kummiksi ruetaan. Olisivat vaan ilmoittaneet, että teidän on valittu kummeiksi, ristiäiset pidetään paikassa x tammikuun 6. Lahjatoivelista tulee myöhemmin.
Ei minun mielstäni ketään voi velvoittaa toisten lasten kummeiksi.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään suostu jos et halua. Kummiuden merkitys on nykyään hämärtynyt. Eikös sen kummin tehtävä ole lapsen uskonnollisen kasvun tukeminen. Se on melkoinen vastuu ja iso projekti.
Omat kummini eivät muistaneet minua kertaakaan.
Ja ei, en kuulu enää kirkkoonkaan.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:10"]
Minä taas en ymmärrä miksi et suostunut. Jos miehestäsi olisi tullut kummi olisi se sinulle ollut ihan ok. Eli käytännössä olisit joutunut ristiäisiin ja olisitte hankkinut synttäri- ja joululahjat ja käyneet synttäreillä yms. Eli se että olisit siinä mukana ollut kummi ei olisi vaikuttanut siihen mitenkään. Varsinkin jos miehellesi asia oli iso niin teit miehellesikin vähän ikävän tempun.
[/quote]
No itse olen uskonnollisesta perheestä ja minulle kummius on vähän muuta kuin tuota lahjashowta ja raha-automaattina toimimista. Tämä tuttava pariskunta ei ole tietääkseni kovin uskonnollista porukkaa, joten heille kummius on luultavasti vain tuota joululahja-synttärihärdelliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummius on suurin kunnia minkä vanhemmilta voi saada, törkeää kieltäytyä noin. Pelkäätkö sitä että joudut pari kertaa vuodessa ostamaan kalliimman lahjan? Oletko oikeasti noin pihi? Vai köyhä?
Ehkä tuollaisessa tilanteessa olisi miehen pitänyt keskustella ensin sinun kanssa enen kuin antaa vastauksen. Mutta jos mies ilahtui kovasti ja olisi kummiksi halunnut (ei ehkä osannut ajatella, että sinä et suostuisi), niin minusta sinäkin olisit voinut siihen ryhtyä. Mutta outoa sekin, että ei sitten mies yksin kelpaa. Ehkä ajattelivat, että et halua olla heidän kanssaan tekemisissä ja sitä kautta kaikki tilaisuudet jatkossa olisivat hankalia, kun mies kuitenkin pitäisi kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 11:10"]
Et tietenkään suostu jos et halua. Kummiuden merkitys on nykyään hämärtynyt. Eikös sen kummin tehtävä ole lapsen uskonnollisen kasvun tukeminen. Se on melkoinen vastuu ja iso projekti.
Omat kummini eivät muistaneet minua kertaakaan.
Ja ei, en kuulu enää kirkkoonkaan.
[/quote]
Nimenomaan tämä oli minulle se syy. Monille kummius on nykyään vain tuota materiahöpötystä ja lahjojen antamista silloin sun tällöin. En halua lähteä tällaiseen touhuun mukaan ja siksi kieltäydyin.
- ap
Ymmärrän kyllä. Vastuu on kuitenkin suuri. Sun pitää huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta, jotka eivät aio tähän ryhtyä pitäisi kieltäytyä kummiudesta. Mitä iloa on kummista jolta saa lahjan jouluna ja synttärinä? Eikä mitään muuta kontaktia. Oikein teit!
Kummiudesta ei yleensä kieltäydytä ilman painavia perusteita. Jos et kuulu kirkkoon, niin asia on selvä. Mutta kuten kirjoituksestasi köy ilmi, sinua ei vain huvita. Se on kyllä aika heppoinen peruste. Olen vanhempi kuin sinä ja minun kokemusmaailmassani kummius on kunniatehtävä, johon pyydetään vakaan harkinnan perusteella. Mutta omapa on asiasi.
Minä en halua kummiksi juuri tuon lahjahärdellin takia. Ystäväni ostattaa lapsensa kummilla aina ne kalleimmat, yli sadan euron lahjat. Sitten suuttuu ja loukkaantuu jos kummi ostaa vähän halvemman lahjan. On kovasti vihjaillut että haluaa minusta seuraavan lapsensa kummin. En suostu, koska olen tällä hetkellä ihan persaukinen ja työtön, ei ole yhtään ylimääräistä laittaa kehenkään.
Mun mielestä kummiksi pyytäminen on sellainen arvostuksen osoitus. On aika noloa kieltäytyä kun joku katsoo, että juuri sinä olisit arvollinen kummiksi hänen ihanalle kullannuppuselleen.
NO mikä oli miehesi toive? Haluaisiko hän, että olette enemmän yhdessä pariskuntina?
Alue: Aihe vapaa
Minusta on pelkästään fiksua kieltäytyä jos ei kiinnosta. Mua kaduttaa, että suostuin kummiksi miehen sukulaisen lapselle. Sanoin kyllä, etten ole ollut kovin hyvä kummi jo olemassa oleville kummilapsillenikaan. Lapsen äiti sanoi, että eivät todellakaan odota hienoja lahjoja, vaan toivovat yhteistä aikaa ja tekemistä lapsen kanssa. No nyt on sitten ääni kellossa muuttunut. Ollaan närkästyneitä siitä, ettemme pääse lapsen syntymäpäiville kun ne pitää pitää juuri syntymäpäivänä, mikä usein sattuu keskelle viikkoa. Lahjatoiveet ovat sitä luokkaa, että pyörryttää. Eikä vain jouluna, ja syntymäpäivänä, vaan myös nimipäivänä. Ja aina kun kyläillään, pitäisi tälle lapselle olla lahja. Äiti loukkaantuu kun en ole laittanut hänen lapsensa kuvia seinälle omien lasteni kuvien viereen. Tästä kummiudesta on seurannut niin ikäviä asioita, että tekisi mieli sanoa etten enää halua olla tekemisissä tämän perheen kanssa. Ryhtyessäni kummiksi en edes tuntenut heitä kunnolla. Pakko sanoa: kyllä vituttaa. Pysy päätöksessäsi ap!