Mitä mieltä lapsiperheen kuuden vuoden purjehduksesta?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 10:03"]

Ihminen elää vain kerran.

Voit joko purjehtia maailman ympäri tai elää neukkukuutiossa ja kulkea joukkoliikenteen aiaktaulujen mukaan ostoskeskukseen.

Kumpaa muistelet mieluummin vanhainkodissa sitten joskus?

[/quote]

Joo, samaa mieltä oon periaatteessa, mutta ei noita lapsia tarttis sotkea tähän.

Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin tää nimenomainen perhe ei asu missään neukkukuutiossa vaan 180-neliöisessä omakotitalossa ja fyffee oli sen verran, että kesäasuntoakin löytyi.. (tosin sen oli nyt myyty ja ostettu sikakallis vene)

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 09:14"]

Samanikäisten lasten äitinä pidän perheen vanhempien päätöstä äärimmäisen itsekkäänä vetona. Lapset eristetään vuosiksi normaalista sosiaalisesta elämästä. Heiltä estetään mahdollisuus tavata samanikäisiä kavereita ja solmia pidempiä ystävyyssuhteita. Lapsilla ei myöskään ole mahdollisuutta tutustua itsenäisesti toisiin aikuisiin (kuten opettajaan tai harrastusten vetäjiin). Jatkuvasssa ahtaudessa ja rajatussa tilassa eläminen voi olla pidemmällä aikavälillä kammottavan ahdistavaa.

Jos pariskunnalla ei olisi lapsia, niin toivottaisin heille iloisesti 'hyvät matkat', mutta lasten puolesta tekee pahaa edes lukea koko artikkelia.

[/quote]

Kateellinen. 

Luuletko ettei perhe tapaa matkallaan muita ihmisiä?

Vaarallinenkin reissu tuollainen on. Aikamoisia myrskyjä voi tulla valtamerillä vastaan, eikä satamaa aina ole lähettyvillä.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 09:29"]

Oikeita seikkailijoita noi tyypit! Lapset oppivat varmaan ihan hillittömän paljon tuolla reissulla, en olisi sekuntiakaan huolissani heidän tulevaisuudestaan.

[/quote]

Niin. Se olikin niin mahtavaa olla 10-vuotiaana kokenut paljon enemmän kuin muut elämänsä aikana. Oli tosi kiva mennä kouluun ja yrittää sopeutua joukkoon. Lapset eivät osanneetkaan keskustella sellaisista asioista, joista olin tottunut puhumaan, enkä minä osannut leikkiä kirkonrotta. Koulumenestys toki oli hyvä. Burnout lukiossa ja nyt yli 10v myöhemmin olen edelleen matalapalkka-alalla ja haaveilen yliopisto-opinnoista. 

Sosiaalisia taitoja kun ei opi leikkimällä viikko siellä ja viikko täällä. Enkä ikinä eläissäni lähde enää mihinkään seikkailemaan. Tasan tarkkaan saa olla pakettimatka. Aikuiset seikkailkoot keskenään, lapsille tulisi taata mahdollisimman vakaa ja normaali elämä pitkällä juoksulla. Pienet seikkailut eivät varmasti kellekään tee pahaa.

Huostaanottohan tuosta tulee. Eivät viranomaiset voi olla reagoimatta tuohon, siitähän heille palkka maksetaan.

Tässä aiheen tiimoilta käydyssä keskustelussa vähän häiritsee, että ne jotka eivät asiaan suhtaudu varauksettoman myönteisesti, leimataan neukkukuutioihinsa mätäneviksi nynnyiksi. Pitää kuitenkin muistaa, että ihan joka tyypillä ei ole varoja ja turvaverkkoja (esim. työelämässä sitten kun paluu on ajankohtainen tai esim. valmiit kontaktit niin että voi tienata kirjoittamalla reissun päällä) moiseen irtiottoon. Turvallisuuteen hakeutuminen etenkin tässä taloustilanteessa on ihan viisasta meille tavallisille pulliaisille.

6*12*2000=144 000€ laskevat reissun budjetiksi. Aika halvalta kuullostaa.

Muutama juttu:

-Noissa purjehduspiireissä yleensä ollaan ns. sosiaalisia ihmisiä. Tuokin perhe on varmasti reissuillaan ollut PALJON tekemisissä muiden ihmisten kanssa, mahdollisesti on myös osa matkaa taitettu "rinta rinnan" toisen venekunnan kanssa. Samoin ns. tuttuja ihmisiä on varmasti nähty maailman eri kolkkien satamissa.

-Nykyään on skypet ymv. on paljon helpompi pitää tuttuihin yhteyksiä vert. aikaan sulkakynä ja postivaunut. Tuollaisen reissun aikanakin on mahdollista että säännöllisesti ollaan yhteyksissä läheisiin skypen kautta, ja varmasti on läheisiä myös tullut johonkin matkan varrelle heitä tapaamaan.

-Ovat varmasti viettäneet myös paljon aikaa myös ns. maissa, jolloin lapsilla on ollut mahdollisuus leikkiä toisten lasten kanssa jne.

-Suomessakin asuu paljon perheitä jotka eivät ole ns. tekemisissä kenenkään kanssa. Tuollaisessa elämäntavassa voi lapsille tulla paljon enemmän ihmiskontakteja (muista kokemuksista puhumattakaan..!) mitä on perheellä jolla ei ole kontakteja juuri keneenkään vanhempien antisosiaalisuuden takia, tai perheellä joka elää keskellä ei mitään, ja lapsella on leikkikavereina vain metsän puut.

Outoa, että heti vedetään kateuskortti esiin jos kertoo mielipiteensä, kun sitä kysytään. Henk. koht. en juuri voisi kuvitella kamalampaa rangaistusta kuin tuollainen matka, kuusi vuotta pienessä, märässä, heiluvassa tilassa ilman ulkopuolisia kontakteja, vaikka kuinka pysähtelisi ja oleilisi paikallaan olisi mulle ihan pahin painajainen tässä elämässä.

Mutta kukin tyylillään, ymmärrän että se on heidän unelmansa ja haluavat sen toteuttaa. Kateudesta ei siis kuitenkaan ole kysymys, ihan aidosti vain mietin, miten lapset tuohon sopeutuvat ja nostin esiin mahdollisia ongelmia. Varmasti tälle matkalle lähtevät, sanoi vauvapalsta mitä hyvänsä, mutta jos näitä viestejä lueskelevat niin ehkä osaavat noihin kiinnittää huomiota ja osaltaan pienentää matkaan liittyviä riskejä. 

t. joku aiemmin kirjoittanut

Entä jos joku/jotkut lapsista kärsiikin matkapahoinvoinnista? Pitkäaikainen (vuosia kestävä?) lääkitys tuskin tulee kyseeseen.

Suurin sääli lapselle on huonot perhesuhteet, avioerot, yms. Tässä perheessä on ymmärretty ja uskallettu toteuttaa sitä ydin asiaa mikä elämässä on tärkeää. Lapsen koti on vanhempien luona. Suuri ilo kulla teidän matkasta.