Miten päästä katkeruudesta ex-miestä kohtaan?

Turha katkeruus pos ja viha tilalle

Minä kirjoitin aikoinani päiväkirjaa, johon purin sydäntäni ja kaikki vihani ja katkeruuteni. Nyt se ihminen on täysin yhdentekevä ja näin jälkeenpäin tuntuu oudolta, että on niin paljon uhrannut voimavarojaan hänen vihaamiseensa.

Minua auttoi elämänohje, joka kuului suurinpiirtein niin, ettei millään menneisyydellä tapahtuneella asialla ole merkitystä, ellet anna itse sen vaikuttaa. Vihasi ja katkeruutesi vahingoittaa vain sinua itseäsi, ei sitä vihan kohdetta.

Kiitos. Tässä on vaan se, että miten voin antaa olla vaikuttamatta, kun ne ajatukset tulevat päivittäin? ja tiedän, että itsellenihän mä hallaa vaan teen. Ehkäpä joku kirja auttaisi asiassa? ap.

Niin ja tuo päiväkirjan kirjoittaminen voisi olla hyvä tapa käsitellä tätä asiaa. ap.

Onko teillä lapsi? Jos on pakko olla tekemisissä niin voi olla vaikeaa. Tosin kostaminen saattas auttaa :) ei siis lasten kautta, vaan jotenkin muuten.

Onko teillä lapsia,/lapsi piti siis kysyä :) t.6

Lapset ovat jo isoja eli henkilökohtaisesti minun ei tarvitse olla tekemisissä. ap.

Kokeile terapiaa, hanki mielekästä sisältöä elämään.

Hei ap.

Itsellä takana pitkä suhde. Yli 20 vuotta. Vuosia olen miestäni (tai siis ex-miestäni) epäillyt. Mies kuitenkin aina onnistui puhumaan mut ympäri. Nyt jäi kuitenkin kiinni "rysän päältä". Ja vielä naisen kanssa, jota olin aina epäillytkin. Vuosia ehdin ajatella, että jos se olisi totta niin voisin antaa anteeksi. Mutta nyt kun se oikeesti onkin totta niin mulla on niin hajotettu ja tuhottu olo, että jos joskus vuosien, vuosien päästä voisin antaa anteeksi niin unohda en ikinä.

En tiedä mikä auttaa. Aikako?

En tiedä miten, hyvä kysymys. Itsekin paininut samanlaisen ongelman kanssa. En tiedä, olenko katkera, mutta pettäminen vaikutti niin, että en enää nauti seksistä vaikka miten yrittäisin. Ikävä juttu uuden suhteen kannalta. Ehkä täytyy antaa vain ajan kulua ja odotella jos mieli paranee itsestään. Kauanko erostanne on aikaa?

Minulla sama tausta, mutta pääsin vihastani irti pikkuhiljaa. Pahin viha kesti vuoden verran, mutta vielä kolmenkin vuoden jälkeen se pulpahti aika ajoin pintaan.

Katkeruus on siis vihaa. Ja vihasta pääsee ainoastaan antamalla anteeksi. Googlaa "taikasanat". Minä tein sitä. Yksilöin joka ilta jokaisen vihan kohteeni.

Liian nopeasti et voi ryhtyä antamaan anteeksi. Sinun pitää myös vihata. Mutta katkeruus on pahempaa kuin viha, koska se on koteloitunutta vihaa. Eli vihaa avoimesti kaikki viha pois. Huuda vaikka ääneen tai hakkaa tyynyä.

Sitten kirjoitin päiväkirjaa. Yhä uudeleen ja uudelleen. Välillä vähemmän, ja välillä luin takautuvasti ja se helpotti, kun konkreettisesti näki, että minähän sittenkin menen prosessissa eteenpäin.

Viimeisin oivallukseni, ja se mikä vihani lopetti kokonaan oli oivallukseni uhriudesta. Niin kauan kuin olen katkera, pidän itseäni uhrina. Ihan kuin minulla ei olisi osaa eikä arpaa elämääni. Vaikka se välillä tuntuikin siltä, niin en halunnut enää olla uhri, jolle tapahtuu asioita ja jota voi kiusata.

Kirjoja on lukuisia. Minä olen lukenut ne kaikki. Eroprosessi menee kaikilla samalla tavalla. Ehkä yksi merkittävistä on John Gray Uusi rakkaus. Se kertoo, mitä pitää tehdä, jotta ikinä uusi suhde on mahdollinen.

Kannattaa myös tutustua mindfulnessiin, jos ajatukset piinaavat. Ajatukset ovat niitä, jotka pyörivät samaa rataa. Kun ne saa hiljennettyä, niin pääset tunnepuolella eteenpäin.

TÄmä on prosessi. Ole armollinen itsellesi. Vihan purkamisen jälkeen löydät itsestäsi kaikkia muita tunteita. Hylkäämisen kokemus tulee syvältä.

12 jatkaa. Kerron vielä vähän itsestäni. Minun mieheni petti ja jätti 20 avioliittovuoden jälkeen. Ihan puun takaa tuli minulle.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 08:39"]

Meillä oli hyvin pitkä suhde, joka päättyi siten, että mies petti, mutta syyttikin mua pettämisestä sen sijaan.

Mies lähti sitten tämän naisen matkaan, jonka kanssa oli pettänyt minua jo vuosikaudet. Olen vihainen siitä, että teki tämänkin vielä kaiken muun lisäksi. Onnellinenhan mun pitäisi olla, kun pääsin siitä eroon, mutta kannan kaunaa, miksi ja miten yli siitä?

[/quote]

Ei siitä oikein pääse.

Mulle kävi samalla tavalla. Mies petti ja vieläpä niin, että oma suhteemme oli erittäin toimiva miehenkin mielestä. Hän ei osannut selittää miksi rakastui toiseen. Mä halusin erota, koska mies ei halunnut jättää sivusuhdettaan, vaan jatkaa kuten ennen kun mä tiesin asiasta. Eron jälkeen hän syytti mua perheen hajottamisesta ja perusteli syytöksen niin, että jos en olisi saanut tietää noiden kahden naimisissaolevan suhteesta, niin kaikki ois mulle yhtä hyvin kuin ennenkin. 

Miehen sivusuhteesta ei tietenkään voi puhua lapsille, mutta mies itse on sanonut lapsille usein että "äiti halusi lähteä", kun he on ihmetelleet miksi nyt on näin että kaksi kotia. Jos tämä ei katkeroita niin mikä sitten??

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 09:13"]

Hei ap.

Itsellä takana pitkä suhde. Yli 20 vuotta. Vuosia olen miestäni (tai siis ex-miestäni) epäillyt. Mies kuitenkin aina onnistui puhumaan mut ympäri. Nyt jäi kuitenkin kiinni "rysän päältä". Ja vielä naisen kanssa, jota olin aina epäillytkin. Vuosia ehdin ajatella, että jos se olisi totta niin voisin antaa anteeksi. Mutta nyt kun se oikeesti onkin totta niin mulla on niin hajotettu ja tuhottu olo, että jos joskus vuosien, vuosien päästä voisin antaa anteeksi niin unohda en ikinä.

En tiedä mikä auttaa. Aikako?

[/quote]

Sama juttuhan se meillä, mies jäi kiinni myös just sen naisen kanssa, jota olin myöskin epäillyt ja kaikkein hulluinta, että mies syytti mua koko ajan uskottomuudesta. Erostamme on nyt reilu puoli vuotta aikaa.

Olin tulla oikeesti hulluksi, kun mua syytettiin, vaikka en koskaan pettäisi. Mutta niinhän sitä sanotaan, että he syyttävät, jotka itse pettävät.

Ehkäpä koitan keskittyä tosiaan vaan elämään omaa elämääni mahdollisimman onnellisena. Ex ei juuri vietä edes lapsensa kanssa aikaa, joka jo teini-ikäinen. Vanhemmat lapset muuttaneet jo pois kotoa.

Onhan se vaikeaa, kun kaikki tulee yhtäkkiä, kun puoli elämää oltu yhdessä. ap.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 08:39"]

Meillä oli hyvin pitkä suhde, joka päättyi siten, että mies petti, mutta syyttikin mua pettämisestä sen sijaan.

Mies lähti sitten tämän naisen matkaan, jonka kanssa oli pettänyt minua jo vuosikaudet. Olen vihainen siitä, että teki tämänkin vielä kaiken muun lisäksi. Onnellinenhan mun pitäisi olla, kun pääsin siitä eroon, mutta kannan kaunaa, miksi ja miten yli siitä?

[/quote]

Ei siitä oikein pääse.

Mulle kävi samalla tavalla. Mies petti ja vieläpä niin, että oma suhteemme oli erittäin toimiva miehenkin mielestä. Hän ei osannut selittää miksi rakastui toiseen. Mä halusin erota, koska mies ei halunnut jättää sivusuhdettaan, vaan jatkaa kuten ennen kun mä tiesin asiasta. Eron jälkeen hän syytti mua perheen hajottamisesta ja perusteli syytöksen niin, että jos en olisi saanut tietää noiden kahden naimisissaolevan suhteesta, niin kaikki ois mulle yhtä hyvin kuin ennenkin. 

Miehen sivusuhteesta ei tietenkään voi puhua lapsille, mutta mies itse on sanonut lapsille usein että "äiti halusi lähteä", kun he on ihmetelleet miksi nyt on näin että kaksi kotia. Jos tämä ei katkeroita niin mikä sitten??

[/quote]

Miksi lapselle ei voi sanoa sivusuhteesta? Minä olen sanonut, että isi halusi ennemmin asua xxx:n kanssa.

Murhaako suunnittelet, no ei vaan, etsi uus komea raamikas adonis, sekös eksääs korpeis, kun huomais miten nopeasti hänet on unohdettu, että eipäs ollukkaan mikään maailman napa tai laitat kaveris soittamaan källipuhelun prepaid numerosta sen nyksälle, et hei, mulla sun miehes kanssa suhde, ollu jo monta kk. tuleepahan sota niidenki välille ja toivottavasti ukko jää yksin.

Kiitos 12, perehdyn noihin, mitä neuvoit. Ehkäpä niistä on oikeasti apua.

Ja muillekin saman kokeneille kiitokset, kun vastasitte. Ehkä meillä on vain yksi tapa päästä eroon eli jatkaa vaan tätä elämää. Kenties olemme paljon onnellisempia jonkun muun kanssa, kun aika koittaa.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 08:39"]

Meillä oli hyvin pitkä suhde, joka päättyi siten, että mies petti, mutta syyttikin mua pettämisestä sen sijaan.

Mies lähti sitten tämän naisen matkaan, jonka kanssa oli pettänyt minua jo vuosikaudet. Olen vihainen siitä, että teki tämänkin vielä kaiken muun lisäksi. Onnellinenhan mun pitäisi olla, kun pääsin siitä eroon, mutta kannan kaunaa, miksi ja miten yli siitä?

[/quote]

Ei siitä oikein pääse.

Mulle kävi samalla tavalla. Mies petti ja vieläpä niin, että oma suhteemme oli erittäin toimiva miehenkin mielestä. Hän ei osannut selittää miksi rakastui toiseen. Mä halusin erota, koska mies ei halunnut jättää sivusuhdettaan, vaan jatkaa kuten ennen kun mä tiesin asiasta. Eron jälkeen hän syytti mua perheen hajottamisesta ja perusteli syytöksen niin, että jos en olisi saanut tietää noiden kahden naimisissaolevan suhteesta, niin kaikki ois mulle yhtä hyvin kuin ennenkin. 

Miehen sivusuhteesta ei tietenkään voi puhua lapsille, mutta mies itse on sanonut lapsille usein että "äiti halusi lähteä", kun he on ihmetelleet miksi nyt on näin että kaksi kotia. Jos tämä ei katkeroita niin mikä sitten??

[/quote]

Miksi lapselle ei voi sanoa sivusuhteesta? Minä olen sanonut, että isi halusi ennemmin asua xxx:n kanssa.

[/quote]

Mutta mun ex ei asu yhdessä suhteensa kanssa ja naisen mies ei tiedä edelleenkään heidän suhteestaan. On tehnyt kyllä monesti mieli kertoa, mutta en uskalla koska pelkään sen seurauksia. 

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 09:38"][quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 09:22"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 09:20"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 08:39"]

Meillä oli hyvin pitkä suhde, joka päättyi siten, että mies petti, mutta syyttikin mua pettämisestä sen sijaan.

Mies lähti sitten tämän naisen matkaan, jonka kanssa oli pettänyt minua jo vuosikaudet. Olen vihainen siitä, että teki tämänkin vielä kaiken muun lisäksi. Onnellinenhan mun pitäisi olla, kun pääsin siitä eroon, mutta kannan kaunaa, miksi ja miten yli siitä?

[/quote]

Ei siitä oikein pääse.

Mulle kävi samalla tavalla. Mies petti ja vieläpä niin, että oma suhteemme oli erittäin toimiva miehenkin mielestä. Hän ei osannut selittää miksi rakastui toiseen. Mä halusin erota, koska mies ei halunnut jättää sivusuhdettaan, vaan jatkaa kuten ennen kun mä tiesin asiasta. Eron jälkeen hän syytti mua perheen hajottamisesta ja perusteli syytöksen niin, että jos en olisi saanut tietää noiden kahden naimisissaolevan suhteesta, niin kaikki ois mulle yhtä hyvin kuin ennenkin. 

Miehen sivusuhteesta ei tietenkään voi puhua lapsille, mutta mies itse on sanonut lapsille usein että "äiti halusi lähteä", kun he on ihmetelleet miksi nyt on näin että kaksi kotia. Jos tämä ei katkeroita niin mikä sitten??

[/quote]

Miksi lapselle ei voi sanoa sivusuhteesta? Minä olen sanonut, että isi halusi ennemmin asua xxx:n kanssa.

[/quote]

Mutta mun ex ei asu yhdessä suhteensa kanssa ja naisen mies ei tiedä edelleenkään heidän suhteestaan. On tehnyt kyllä monesti mieli kertoa, mutta en uskalla koska pelkään sen seurauksia. 
[/quote]mitäs pelkäämistä sulla on, sinuna oisin vaan tyytyväinen, jos ne saa nenilleen.

Vieläkö saadaan keskutelua aiheesta? Kiinnostaa kovasti. Ja mäkin haluisin tietää vastauksen tuohon edelliseen kysymykseen.