minkä alan opiskelut olet jättänyt kesken?

Ruotsin kielen opinnot

Kansainvälinen politiikka. Omaa laiskuuttani lopetin. Vaikka se oli silloin (kauan sitten, kylmän sodan aikaan) melko arvostettu opintoala, tuskin olisin työllistynyt kansainväliselle diplomaattiuralle tai edes vakituisiin töihin tutkijaksi. Jo silloin oli enemmän alan opiskelijoita kuin työpaikkoja. Edellinen lama 90-luvun alussa pudotti monien muidenkin korkealentoiset haaveet. Sitten tässä ollaan eletty aika epäakateemista elämää. Onneksi töitä on riittänyt.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 19:11"]

Hatunnosto sinulle! Itse hain juurikin tuon statusarvon ja alan yleisen arvostuksen vuoksi lääkikseen. Pääsin sisään ensi yrittämällä ja jopa valmistuin. Kaduttaa. Ihan rehellisesti sanottuna en haluaisi olla lääkäri, liian stressaavaa, vastuu painaa, näkee liikaa kärsimystä... Olisin paljon onnellisempi vaikka kukkakauppiaana. :)

[/quote]

Täällä kohtalotoveri. Vanhempien "suosituksesta" lääkikseen, opinnot katkenneet jo kerran, tervanjuontia koko koulu. Vitoskurssilla ei enää kehtaa keskeyttää, joten sinnittelen. Tulevaisuus ja lääkärin ammatin harjoittaminen ahdistaa...

Japaninkielen kandi tutkinto. Anime yms on kiinnostanut aina, olin opiskellut valmiiksi jo kieltä.. Luulin, että se olisi ollut "unelmien täyttymys" mutta oli aika kaukana siitä.. Harrastuksena ok.. Mutta mitä olisin tehnyt kun olisin valmistunut.. Suomessa.. Hmm..? 

Konetekniikka.

Harjottelut ja lopputyö puuttuu, mutta alan töitä olen tehnyt 15 vuotta.

Sairaanhoitajan. Opiskelin sittemmin sosionomiksi.

Eräs kieli minullakin. Ei vaan riittänyt motivaatio eikä oikein taidotkaan. En tykännyt laitoksen ilmapiiristä ja pakolliseen läsnäoloon ja ryhmätöihin perustuvasta opetustyylistä ja työnäkymät tutkinnolla masensivat. Hetkeäkään en oe katunut lopettamista. Pikemminkin virhe oli aloittaa opinnot.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 19:11"]

Hatunnosto sinulle! Itse hain juurikin tuon statusarvon ja alan yleisen arvostuksen vuoksi lääkikseen. Pääsin sisään ensi yrittämällä ja jopa valmistuin. Kaduttaa. Ihan rehellisesti sanottuna en haluaisi olla lääkäri, liian stressaavaa, vastuu painaa, näkee liikaa kärsimystä... Olisin paljon onnellisempi vaikka kukkakauppiaana. :)

[/quote]

Täällä kohtalotoveri. Vanhempien "suosituksesta" lääkikseen, opinnot katkenneet jo kerran, tervanjuontia koko koulu. Vitoskurssilla ei enää kehtaa keskeyttää, joten sinnittelen. Tulevaisuus ja lääkärin ammatin harjoittaminen ahdistaa...
[/quote]
Ja tällaisten käsissä on sitten meidän hanki ja elämä... ?

Työnantajan järjestämän tietojenkäsittelyn peruskurssin. Kouluttaja oli täys tampio, joka pisti vaihdilla menemään jutut eikä sen kalloon mahtunut ajatus, että olimme silloin täysin aloittelijoita, hyvä jos koneen osasimme avata. Pyysimme monta kertaa hidastamaan tahtia, mutta kun mitään ei tapahtunut, keräsin kahvitauolla kamppeeni ja lähdin. Tämä siis tapahtui joskus vuosia, vuosia sitten. Olen sittemmin saanut useinkin erinomaista opetusta alalta.

Varsinaista ammatillista koulutusta en ole koskaan jättänyt kesken. Ensimmäisen vuoden yliopistossa olin vähän, että keväällä haen muualle, mutta kun kevät koitti, totesin kaikesta huolimatta olevani omalla alallani, joten jatkoin loppututkintoon asti. Joku sivuaine vaihtui matkan varrella toiseen, mutta sitä en laske keskeytykseksi. 

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 20:30"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 20:06"][quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 19:11"] Hatunnosto sinulle! Itse hain juurikin tuon statusarvon ja alan yleisen arvostuksen vuoksi lääkikseen. Pääsin sisään ensi yrittämällä ja jopa valmistuin. Kaduttaa. Ihan rehellisesti sanottuna en haluaisi olla lääkäri, liian stressaavaa, vastuu painaa, näkee liikaa kärsimystä... Olisin paljon onnellisempi vaikka kukkakauppiaana. :) [/quote] Täällä kohtalotoveri. Vanhempien "suosituksesta" lääkikseen, opinnot katkenneet jo kerran, tervanjuontia koko koulu. Vitoskurssilla ei enää kehtaa keskeyttää, joten sinnittelen. Tulevaisuus ja lääkärin ammatin harjoittaminen ahdistaa... [/quote] Ja tällaisten käsissä on sitten meidän hanki ja elämä... ?

[/quote]

Tarkoitit ilmeisesti paheksuvaksi kommenttisi? Mutta ketä pitää paheksua - kilttiä ihmistä, jota on aivopesty koko ikä suorittajaksi, vaiko yhteisöä, jonka pitäisi ymmärtää enemmän? Pienen maan olisi syytä vähäiset henkiset resurssinsa viisaasti. Se tarkoittaa sallivaa ilmapiiriä alanvaihtajille, ja realistista ohjausta. Koko järjestelmän valjastaminen tuulihattujen sitomiseksi paikalleen on hirvittävän kallista moralismia, joka ajaa koko maan ilmapiirin kahleisiin. Työurien vakauttaminen ilman työpaikkoja on käsittämättömän harhaista. Ilmeisesti meillä on poliitikkoinakin suorittajia.