Muilla vanhempia, jotka tarjoavat jatkuvasti asioita, mutta jos niitä ottaa vastaan, niin haluavat hallita?

Vierailija kirjoitti:

Jep, on ostettu ja annettu lapselle talvihaalari ja sitten kiukuspäissään otettu se pois ja viety UFF:n keräykseen. Samoin on lainattu fillari ja sitten käyty hakemassa se pihasta kesken lainan niin ettei päässyt enää työmatkoja polkemaan vaan piti mennä kävelemällä jolloin työmatkaan kului pidempi aika että ehti päiväkodille lasta hakemaan hoidosta. Näin ollen nämä molemmat tempaukset osuivat lapsenlapsen hyvinvointiin, ei suoranaisesti sen aikuisen lapsen, jota halusi hallita. Että sellainen pullantuoksuinen isovanhempi.

Apua, ihan kamalaa! Tää kostonhimo on myös tuttu juttu, samapa se vaikka pienet lapset kärsisivät, kunhan päästään näpäyttämään ja kostamaan. Sitten ollaan vielä sen päälle pitkävihaisia, puoli vuottakin menee ilman mitään yhteyttä, kunnes joku kaunis päivä ilmestytäänkin oven taakse pullantuoksuisena oikeasti vielä piirakan tms kanssa. Joku vakava tunnevamma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! Äiti tuo pyytämättä meille ruokaa kaupasta, josta olen toki todella kiitollinen. Tästä seuraa ensinnäkin lukuisia päiviä, jolloin hän kyselee, oliko mieluisia tuotteita ja aina pitää kehua ja kiitellä monta päivää putkeen. Tämä on siis vielä ihan ok. Hän ei kuitenkaan koskaan vaivaudu perehtymään meidän perheen ruokatottumuksiin, joten aika iso osa ruokatarpeista jää meillä käyttämättä. Esimerkiksi maitotuotteita meillä ei yksinkertaisesti kukaan pysty käyttämään (ei edes haluamisesta kiinni, ja siitä olen sanonut), mutta silti käytetään rahaa turhaan juustoihin, maitoon ja rahkoihin. Lisäksi hän ostelee limsaa, jota meillä ei myöskään kukaan oikein välitä juoda. Sitten jos soitellaan seuraavalla viikolla ja sanon olevani matkalla kauppaan niin suututaan verisesti, koska hän kuitenkin toi meille viikko sitten ruokaa, niin miksi ihmeessä meidän pitää vielä kaupassakin käydä! Eikö kelvannut vai! Ensinnäkin ne ruokatarvikkeet loppuvat ajallaan eivätkä tosiaan kestä ikuisesti ja toiseksi kaupasta on pakko silti hakea esimerkiksi lapsille puuroa jos se on loppu eikä äiti ole niitä meille ostanut. :D

Sitten he tyrkyttävät mökkiään meille kesälomaksi käyttöön jo tammikuusta eteenpäin - tämäkin on täysin ok. Kuitenkin koko mökkiloma menee siihen, että he soittelevat tunnin välein koko sen pari viikkoa että miten siellä menee ja eikö olekin ihanaa olla siellä heidän mökillään. Eli oikeasti monta kertaa päivässä koko loma pitää kiitellä tästä mahdollisuudesta ja vielä hyvin pitkään reissun jälkeenkin. Kiitollisia toki ollaan mutta joskus tuntuisi helpommalta vain maksaa mökistä ja oikeasti nauttia sitten siellä olosta sen sijaan, että tunnin välein joudutaan kiittelemään ja laittamaan kuvia. Raha ei kuitenkaan tietenkään kelpaa.

Miksi et joka kerta vaan työnnä äidillesi takaisin ne ruoat joita ette käytä. Kyllä hän sitten muistaisi ja oppisi.

Mielellään tekisinkin näin, mutta käytännössä tämä asia toimii meillä näin:

Äitini tuo meille pyytämättä yllätyksenä kassin tai pari ruokaa. Hän jättää ne meille oven taakse ”koska ei halua häiritä” ja soittaa ajaessaan takaisin kotiin, että jätin teille ruokaa oven taakse. Useimmiten olen tähän aikaan vielä töissä, joten kiitän kovasti ja sanon nostavani tarvikkeet sisälle, kun pääsen kotiin. Sitten alkaa hirveä stressiraivoaminen siitä, että kassissa on kalaa/maitoa/muuta herkästi pilaantuvaa ja että ne pitää saada HETI KYLMÄÄN. Sitten kun minä en yksinkertaisesti pääse töistä aiemmin lähtemään niin äiti soittaa miehelleni ja käskee miehen tulla töistä käymään kotona kesken päivän jotta tarvikkeet saadaan kylmään.

Ja olen kyllä useasti sanonut, ettei voida syödä sitä, tätä ja tota mutta kun äitini ostelee lähinnä tarjousten mukaan hinta edellä niin sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, mitä me voimme syödä ja mitä emme. Mutta vaikka halvalla saa niin hukkaan heitettyä rahaahan tuo on.

Mitä ette voi syödä (tai mielummin ihan kaikki) pakkaat kassiin ja viet yöllä hänen oven taakse ja soitat matkalta kotiin, että en viitsinyt häiritä näin myöhään enää mutta ruokakassisi on ovesi takana.

Ei hitto, kiitos vinkistä. :D Taidan oikeasti tehdä ensi kerralla noin. Vanhemmillani on tosiaan ikävä tapa tehdä pyytämättä ”palveluksia”, mutta he suosivat niiden toteutuksessa sellaisia tapoja, että palveluksen vastaanottamisesta tulee mahdollisimman hankalaa minulle ja koituu mahdollisimman vähän hyötyä, mutta silti ollaan mukamas jälkeenpäin niin kiitollisuudenvelassa.

Vierailija kirjoitti:

On. Tarjoutuivat aikanaan ensimmäisen vuokrakämppäni takaajiksi ja muistivat aina riidan tai erimielisyyksien tullessa uhkailla sen verukkeella että lopettavat takaajina olemisen.

Voiko sellaista takaajana oloa edes irtisanoa?

Vierailija kirjoitti:

Jep, on ostettu ja annettu lapselle talvihaalari ja sitten kiukuspäissään otettu se pois ja viety UFF:n keräykseen. Samoin on lainattu fillari ja sitten käyty hakemassa se pihasta kesken lainan niin ettei päässyt enää työmatkoja polkemaan vaan piti mennä kävelemällä jolloin työmatkaan kului pidempi aika että ehti päiväkodille lasta hakemaan hoidosta. Näin ollen nämä molemmat tempaukset osuivat lapsenlapsen hyvinvointiin, ei suoranaisesti sen aikuisen lapsen, jota halusi hallita. Että sellainen pullantuoksuinen isovanhempi.

Meillä oli tätä lahjojen takaisin hakemista jo koko lapsuus. Tasaisin väliajoin riitannuttiin naapurin rouvan kanssa ja haettiin kaikki sinne lahjoitettu pois.

Ja nykyään tätä hallintakeinoa yritetään ihan jatkuvasti tunkea meille. Viimeksi lapsia (alle kouluikäisiä) yritettiin lahjoa jollakin taululla. Sitä taulua oli ensin tyrkytetty minulle.

Sairasta käytöstä.

Tuovat vanhoja huonekaluja, vaikka kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, on ostettu ja annettu lapselle talvihaalari ja sitten kiukuspäissään otettu se pois ja viety UFF:n keräykseen. Samoin on lainattu fillari ja sitten käyty hakemassa se pihasta kesken lainan niin ettei päässyt enää työmatkoja polkemaan vaan piti mennä kävelemällä jolloin työmatkaan kului pidempi aika että ehti päiväkodille lasta hakemaan hoidosta. Näin ollen nämä molemmat tempaukset osuivat lapsenlapsen hyvinvointiin, ei suoranaisesti sen aikuisen lapsen, jota halusi hallita. Että sellainen pullantuoksuinen isovanhempi.

Apua, ihan kamalaa! Tää kostonhimo on myös tuttu juttu, samapa se vaikka pienet lapset kärsisivät, kunhan päästään näpäyttämään ja kostamaan. Sitten ollaan vielä sen päälle pitkävihaisia, puoli vuottakin menee ilman mitään yhteyttä, kunnes joku kaunis päivä ilmestytäänkin oven taakse pullantuoksuisena oikeasti vielä piirakan tms kanssa. Joku vakava tunnevamma?

Tosiaan pitkävihaisuus johtuu siitä, että ei mennä madellen pyytämään anteeksi jos ollaan oltu eri mieltä jostain käytännössä täysin triviaalista asiasta. Esim äiti haukkuu jotain ihmistä (rakastaa paskan puhumista selän takana yli kaiken), joka sattuu vaikka olemaan ystäväni, ja jos puolustan häntä sanomalla ihan asiallisesti, että minusta hän on ihan mukava ihminen tai muuta vastaavaa, niin se saattaakin olla anteeksi antamatonta. Minä suututan hänet tällä mielipiteelläni (alunperin äiti oli itse törkeä kun haukkui ystävääni), ja hänen mielestään minä olen siten anteeksipyynnön velkaa.

Elämä opettaa. Routa porsaan kotiin ajaa. Nälkä tikanpojan puuhun ajaa ; )

Vierailija kirjoitti:

Elämä opettaa. Routa porsaan kotiin ajaa. Nälkä tikanpojan puuhun ajaa ; )

Mutta eihän nämä vanhukset enää mitään opi...

Vierailija kirjoitti:

Elämä opettaa. Routa porsaan kotiin ajaa. Nälkä tikanpojan puuhun ajaa ; )

Kauankohan pitää odottaa, että nää 60-80-vuotiaat lukee nää kansanviisaudet?

Olen itse vanhempi, mutta ostelen vain asioita, joista tiedän lasteni ilahtuvan. Eikä tarvitse osoittaa kiitollisuutta. Ruokakasseja tunnustan joskus vieneeni sille lapselleni, joka elää toimeentulotuen varassa.

Onhan tuollainen käytös jotain sairasta valtapeliä, joka ei lopu, ellei sitä lopeta sellaisella kertarytinällä, joka taatusti muistetaan jatkossa. Ei kannata olla yhtään huolissaan siitä, että muut sukulaiset saavat kuulla, kuinka kauhea ja kiittämätön lapsi on, koska hekin kyllä tuntevat vouhkaajan, vaikka eivät ehkä kehtaa tai halua joutua vihan kohteeksi sanomalla vastaan.

Pintansa täytyy pitää, ja jos uhkaillaan jonkun lahjan tai muun annetun hyödykkeen menetyksellä, antaisin romut ja lahjat samantien takaisin saatteena, että anna olla viimeinen kerta, kun tulet uhkailemaan. Ja sitten sopiva tauko yhteydenpidossa.

Tuollaisille vanhemmille ja sukulaisille voisi esittää kysymyksen, tekisitkö noin ihan vieraillekin ihmisille, ja mikä saa sinut luulemaan, että sinulla on määräysvalta minun, aikuisen ja täysivaltaisen ihmisen elämään?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vanhempi, mutta ostelen vain asioita, joista tiedän lasteni ilahtuvan. Eikä tarvitse osoittaa kiitollisuutta. Ruokakasseja tunnustan joskus vieneeni sille lapselleni, joka elää toimeentulotuen varassa.

Eivät varmasti kaikki iäkkäät vanhemmat ole tällaisia hirmuhallitsijoita. Omani esim eivät ole ollenkaan, antavat minun rauhassa elää omaa elämääni ja antavat vaatimattomia lahjoja harvakseltaan lapsenlapsille, joista eivät odota mitään erityistä kiitosta ja ovat hyväntahtoisia ja normaalilla tavalla kiinnostuneita meidän kuulumisista, eivätkä utele liikoja, jatkuvasti.

Mutta mieheni vanhemmat, jotka hieman varakkaampia ovatkin sitten malliesimerkki tässä ketjussa kuvailluista isovanhemmista. Jotenkin tuntuu siltä, että rakastavat ja oikein voimaantuvat siitä että aikuiset lapset ovat riippuvaisia heistä, ja niin miehen siskot ovatkin todella riippuvaisia, eivät edes kotiaan osaa siivota ilman anopin korvaamatonta ja jalomielistä apua. Mieheni on ainoa, joka on riippumaton ja omillaan toimeen tuleva ja sekös heitä harmittaa.

Kamalaa, onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa?

Jos joudun lainaamaan äidilläni rahaa hän alkaa hallita. Soittelee joka päivä, että miksi en ole töissä. No olisin jos saisin. Nykyään en lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tätä tekee koko saatanan lähipiiri. Äitini, siskoni ja appivanhempani. Ja AINA se tilanne on ensin se, että joko a) se apu tungetaan pyytämättä väkisin tai b) hyväksikäytetään tilannetta jossa ollaan väsyneitä ja /tai kipeitä niin että kun olen 40 asteen kuumeessa, enkä jaksa tapella ovella, saako meille tulla, sitten tungetaan siivoamaan jotain jo valmiiksi siistiä ja sitten sillä siivoamisella kiristetään että pääsee esimerkiksi sekaantumaan lapsen kouluvalintaan.

Toihan on jotain sairasta hyväksikäyttöä ja alistamista.

näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?

Vierailija kirjoitti:

näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?

Tämähän se juuri! Ai että!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tätä tekee koko saatanan lähipiiri. Äitini, siskoni ja appivanhempani. Ja AINA se tilanne on ensin se, että joko a) se apu tungetaan pyytämättä väkisin tai b) hyväksikäytetään tilannetta jossa ollaan väsyneitä ja /tai kipeitä niin että kun olen 40 asteen kuumeessa, enkä jaksa tapella ovella, saako meille tulla, sitten tungetaan siivoamaan jotain jo valmiiksi siistiä ja sitten sillä siivoamisella kiristetään että pääsee esimerkiksi sekaantumaan lapsen kouluvalintaan.

Toihan on jotain sairasta hyväksikäyttöä ja alistamista.

NIINPÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?

Tämähän se juuri! Ai että!

Jep. Perinnön voin sitten ottaa, elleivät kostonhimoissaan ole tehneet perinnöttömäksi, kun olemme olleet eri mieltä joistain asioista.

Vierailija kirjoitti:

näillä isovanhemmilla saattaa olla tiedossa myös semmoinen asia kuin kuolema?

Ja ennen kuolemaa pitää olla mielenterveysongelmainen, muuten ei kuole?