Lue keskustelun säännöt.
Määräilevätkö vanhat vanhempanne teitä tekemään kotona asioita, vaikka ei olisi mitään tehtävää?
24.09.2021 |
Jos minulla on luppoaikaa kotona ja puhun äitini kanssa, hän määrää suunnilleen, että on kaadettava jauhopussi keittiön lattialle ja siivottava se, jotta ei vain saisi olla rauhassa. Siis oikeasti sanoo suunnilleen, että pitää pestä se ainoa likaisena oleva paita tms.
Miksi ei koskaan saisi olla rauhassa? Onko teillä samaa?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsitykseni mukaan ketjussa suurin osa on tunnistanut ongelman, ja sitten on yksi, joka vahvasti vastustaa sitä, että kyseessä olisi ikäluokkaongelma..
Vierailija kirjoitti:
.
Vanhemmalle ikäluokalle aikaisin herääminen ja töiden pakkotekeminen on statussymbooli. Se on kunnia-asia herätä aikaisemmin kuin laiska naapuri, joka kehtaa vielä aamulla seitsemältä nukkua.
Ja taas, höpsistä heijaa vaan. Vanhempi ikäluokka herää aikaisemmin, koska he myös menevät aikaisemmin nukkumaan ja eivät tarvitse niin paljoa unta. Ihan sama se on minulla, vaikka olenkin viisikymppinen, herään viimeistään 6:50 joka aamu ja olen silloin täysin pirteä.
Ei tätäkään voi yleistää. Tunnen useampia vanhuksia (mm. omat vanhempani), jotka ovat illanvirkkuja ja sitten myös mielellään nukkuvat aamulla pitempään.
Tämä yleistäminen ja ihmisten luokittelu jonkun ominaisuuden ( esim. iän) mukaan on ihan järkyttävää. Kaikki diabeetikot ovat samanlaisia? Kaikki vihreäsilmäiset ovat samanlaisia? Kaikki hämäläiset ovat samanlaisia? Ihan yhtä idioottomaista on väittää kaikkien tietyn ikäisten olevan samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Käsitykseni mukaan ketjussa suurin osa on tunnistanut ongelman, ja sitten on yksi, joka vahvasti vastustaa sitä, että kyseessä olisi ikäluokkaongelma..
Häh? 🤣 Ei hitto tämä palsta on yksinkertaisuuden pesä. 🤦🏻
Kun käyn vanhan isäni luona kylässä viikonlopun, niin hän herää aikaisin, mutta tekee juttuja hipihiljaa, jotta en herää. Emme pompottele tai käskytä toisiamme. Teemme yhdessä ruokaa tai toinen tekee toiselle. Yhdessä sovitaan mitä milloinkin tehdään viikonlopun aikana jne. Keskustelemme ihan kaikesta. Siis ihan kaikesta. Kuin kaksi tasavertaista aikuista. Isä ymmärtää minun elämää ja minä ymmärrän hänen elämää.
Ihmettelen miten huonot suhteet monilla on omiin vanhempiinsa. Se on lähinnä surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä raivosiivoajalla meni näköjään herne nenään ja hiekkaa pimppiin 😂😂
Olen 31-vuotias ja edelleen kun käyn vain piipahtamassa vanhempieni luona niin pitää tyhjentää/täyttää astianpesukone, hakea postit tai viedä roskat tms. Eli joo ihan sama touhu jatkuu edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan samaa mieltä, että vanhemmalle ikäluokalle oli häpeällistä, jos ei ollut mitään tekemistä. Mummoni pesi joka lauantai rivitalon saunankin mäntysuovalla, koska niin oltiin aina tehty.
Oletteko muuten huomanneet miten vanhempien käytös vaikuttaa lapsiin?
Osa vastaa ei, koska heidän vanhempansa ovat olleet ihan keskivertonormaaleja, lastensa käsityksen mukaan taviksia, eikä traumoja ole. Ihan tavallisia ollaan ja jokainen saa olla ihan vapaasti mitä on
Loput vastaavat kyllä! Ja kertovat lapsuutensa tapahtumia jotka uskovat muidenkin ikäistensä jakavan koska ihan tavallisia oman sukupolvensa edustajia ne vanhemmat ovat. Esimerkkejä tapahtumista riittää ja mitä ihmettä ne muut teeskentelevät, samanlaistahan se oli kaikissa perheissä
Tämä pätee aina ja kaikkialla. Ei ole yhtä jaettua normaalia, ei kannata kuvitella tietävänsä toisesta kaikkea
Ps. Oma kokemus on että todella moni pahasti ahdistunut tekee ja suorittaa pakkomieleisesti ja osa purkaa sitä turhautumistansa vielä muihin.
Voi päteä myös sodanjälkeisiin sukupolviin, jotka tosin ovat voineet oppia tavan myös vanhemmiltaan jotka taas ovat ehkä oppineet sen vanhemmiltaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muuten huomanneet miten vanhempien käytös vaikuttaa lapsiin?
Osa vastaa ei, koska heidän vanhempansa ovat olleet ihan keskivertonormaaleja, lastensa käsityksen mukaan taviksia, eikä traumoja ole. Ihan tavallisia ollaan ja jokainen saa olla ihan vapaasti mitä on
Loput vastaavat kyllä! Ja kertovat lapsuutensa tapahtumia jotka uskovat muidenkin ikäistensä jakavan koska ihan tavallisia oman sukupolvensa edustajia ne vanhemmat ovat. Esimerkkejä tapahtumista riittää ja mitä ihmettä ne muut teeskentelevät, samanlaistahan se oli kaikissa perheissä
Tämä pätee aina ja kaikkialla. Ei ole yhtä jaettua normaalia, ei kannata kuvitella tietävänsä toisesta kaikkea
Ps. Oma kokemus on että todella moni pahasti ahdistunut tekee ja suorittaa pakkomieleisesti ja osa purkaa sitä turhautumistansa vielä muihin.
Voi päteä myös sodanjälkeisiin sukupolviin, jotka tosin ovat voineet oppia tavan myös vanhemmiltaan jotka taas ovat ehkä oppineet sen vanhemmiltaan...
On kyllä ihan sellainen käsite kuin sukupolvikokemus.
Ja esimerkiksi tämä aamuheräämisen ja jatkuvan puurtamisen ihanne on hyvin voimakas tässä isovanhempien sukupolvessa. Pitää näyttää työteliäältä ja elää ankarasti. Syytä he eivät kyllä tälle osaa kertoa, mutta näin se on.
Lapsuudenkodissa tyttöjen piti nousta viikonloppuisinkin seiskalta. Pojat saivat nukkua ruoka-aikaan asti. Se olikin yhtä työleiriä koko ajan. Kun koulu loppui keväällä, siitä alkoi koko kesäloman jatkunut raataminen.
Mutta jos ei mitään järjellistä tekemistä ollut, kuten sunnuntaisin päivällä, ei sitä sentään keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kuvio omasta lapsuudesta. Koskaan ei saanut olla rauhassa tai levätä. Johtui ehkä siitä, että äitini tietysti eli itse lapsena sodan jälkeiset niukat vuodet. Sille ikäluokalle lepääminen oli noloa.
Perjantaisin ja lauantaisin oli raivosiivousta koko päivä ja sunnuntaina äiti makasi sängyssä migreenin kanssa, koska ei ollut ehtinyt levätä ja maanantaina oli työpäivä. Lauantaiaamuna siivoaminen alkoi klo 7 ja silloin piti kaikkien nousta ylös. Jos et ollut herännyt niin tultiin imurin kanssa suoraan huoneeseen ja avattiin ikkuna -10 asteen pakkasella. Nyt ylös, ei enää nukuta, oli lauantaiaamuna kello 7 se vakiohuuto. Telkkarin sai avata vasta sitten kun matot oli tampattu ja kannettu taas sisään. Piirretyt oli tietysti jo silloin loppuneet.
Kesälomalla ei myöskään saanut levätä tai nukkua pitkään vaan piti mennä leikkaamaan nurmikkoa tai perkaamaan kukkapenkkejä heti aamulla. Päivällä ei saanut myöskään koskaan nukkua vaan jos vaikka nukahdin sohvalle telkkaria katsellessa niin äiti tuli herättämään, että ei päivällä nukuta, mene vaikka siivoamaan huoneesi, jos on tylsää.
Joo, äitini on tällainen. Outoa raivohullua suorittamista "koska näin pitää tehdä". Myös kaikki hullut "pitää olla vuodenaikaverhot ja -matot, koska pitää olla" -tyyppiset jutut kuuluivat pakettiin. Jonkinlaista outoa sisällönhakua elämään. Arvaatte että joulu, pääsiäinen ja muut juhlat eivät olleet kovin nautittavia juttuja. Edelleen kommentoi ikävän sävyyn mun kotia, taloudenpitoa, pukeutumista jne. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta tapaamiset harventuneet kun ei sitä hulluutta jaksa. Arvaatte että oon sitten vähän toisen ääripään boheemi ihminen. Ollaan kuitenkin vielä elossa meidän perheessä, vaikken oo hulluna suorittanut "pakollisia tehtäviä".
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muuten huomanneet miten vanhempien käytös vaikuttaa lapsiin?
Osa vastaa ei, koska heidän vanhempansa ovat olleet ihan keskivertonormaaleja, lastensa käsityksen mukaan taviksia, eikä traumoja ole. Ihan tavallisia ollaan ja jokainen saa olla ihan vapaasti mitä on
Loput vastaavat kyllä! Ja kertovat lapsuutensa tapahtumia jotka uskovat muidenkin ikäistensä jakavan koska ihan tavallisia oman sukupolvensa edustajia ne vanhemmat ovat. Esimerkkejä tapahtumista riittää ja mitä ihmettä ne muut teeskentelevät, samanlaistahan se oli kaikissa perheissä
Tämä pätee aina ja kaikkialla. Ei ole yhtä jaettua normaalia, ei kannata kuvitella tietävänsä toisesta kaikkea
Ps. Oma kokemus on että todella moni pahasti ahdistunut tekee ja suorittaa pakkomieleisesti ja osa purkaa sitä turhautumistansa vielä muihin.
Voi päteä myös sodanjälkeisiin sukupolviin, jotka tosin ovat voineet oppia tavan myös vanhemmiltaan jotka taas ovat ehkä oppineet sen vanhemmiltaan...
Tuo ahdistus on varmaankin totta varsin monilla, raivokkaan puuhakkuuden taustalla. Surullistahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie mennessäs, tuo tullessas, tee ollessas. Kyllä tämä hieman tutulta kuulostaa, pyrkinyt poisoppimaan. s. 1958
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat on tuollaisia. Aamullakin pitää nousta viideltä koska pitää. Mitään he ei saa silti aikaiseksi.
Iän myötä monen aamu-unet ovat kovin lyhyet.
Vierailija kirjoitti:
Kun käyn vanhan isäni luona kylässä viikonlopun, niin hän herää aikaisin, mutta tekee juttuja hipihiljaa, jotta en herää. Emme pompottele tai käskytä toisiamme. Teemme yhdessä ruokaa tai toinen tekee toiselle. Yhdessä sovitaan mitä milloinkin tehdään viikonlopun aikana jne. Keskustelemme ihan kaikesta. Siis ihan kaikesta. Kuin kaksi tasavertaista aikuista. Isä ymmärtää minun elämää ja minä ymmärrän hänen elämää.
Ihmettelen miten huonot suhteet monilla on omiin vanhempiinsa. Se on lähinnä surullista.
Millainen suhde sinulla on/oli äitisi kanssa?
Juu, pitäs kuulemma koko ajan olla jotain siivoamassa. Jos teen jotain mukavaa, esim luen, treenaan tai lähden lenkille, on tämä ihan järkyttävän typerää. Äitini on suorastaan huolestunut mielenterveydestäni, kuinka voin edes harkitakkaan tekeväni jotain noin typerää kun voisik tehdä kuten hän on suunnitellut. Ja silloin harvoin kun vierailen vanhemmillani, alkaa lapsuudesta tuttu "teeppäs, vieppäs, tuoppas, haeppas" -komentelu. Ja sitten esim jouluna pitää äitin mieliksi leikkiä pikkulasta, koristella kuusi kuten joskus lapsena ja ottaa valokuva, jakaa lahjat tonttuina ja avata ne iloisesti teeskennellen. Valokuvia toki sitten otetaan näistä iloisista perhehetkistä ja laitetaan facebookiin missä keksitään omasta päästä taustatarinoita kuville. Hilpeetä oli eräskin kuva jossa minua kuvattiin pikku*****ksi joka on niin iloinen ja onnellinen laittaessaan tähteä kuuseen. Olin tuolloin kolmekymppinen, juuri eronnut miehestäni ja lihonut 20 kiloa.... Juu, iloinen ja onnellinen pikkutyttö. Sori, nyt meni offiksi.
Vierailija kirjoitti:
Juu, pitäs kuulemma koko ajan olla jotain siivoamassa. Jos teen jotain mukavaa, esim luen, treenaan tai lähden lenkille, on tämä ihan järkyttävän typerää. Äitini on suorastaan huolestunut mielenterveydestäni, kuinka voin edes harkitakkaan tekeväni jotain noin typerää kun voisik tehdä kuten hän on suunnitellut. Ja silloin harvoin kun vierailen vanhemmillani, alkaa lapsuudesta tuttu "teeppäs, vieppäs, tuoppas, haeppas" -komentelu. Ja sitten esim jouluna pitää äitin mieliksi leikkiä pikkulasta, koristella kuusi kuten joskus lapsena ja ottaa valokuva, jakaa lahjat tonttuina ja avata ne iloisesti teeskennellen. Valokuvia toki sitten otetaan näistä iloisista perhehetkistä ja laitetaan facebookiin missä keksitään omasta päästä taustatarinoita kuville. Hilpeetä oli eräskin kuva jossa minua kuvattiin pikku*****ksi joka on niin iloinen ja onnellinen laittaessaan tähteä kuuseen. Olin tuolloin kolmekymppinen, juuri eronnut miehestäni ja lihonut 20 kiloa.... Juu, iloinen ja onnellinen pikkutyttö. Sori, nyt meni offiksi.
Reps... joo, ei elämän pidä olla mukavaa vaan käsittämätöntä suorittamista ja huhtomista koko ajan.
Niin, onhan se pelottavaa että jos vaikka kerran ihan vaan istahtaa ja hiljaisuudessa on paikoillaan ja jouten, niin alkaa ne vanhat möröt ja luurangot pian kolkutella sieltä pääkopan uumenista ja ne pitäisi sitten jotenkin pystyä kohtaamaan...
t. yksi, jonka äiti myös haluaa teeskennellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu kuvio omasta lapsuudesta. Koskaan ei saanut olla rauhassa tai levätä. Johtui ehkä siitä, että äitini tietysti eli itse lapsena sodan jälkeiset niukat vuodet. Sille ikäluokalle lepääminen oli noloa.
Perjantaisin ja lauantaisin oli raivosiivousta koko päivä ja sunnuntaina äiti makasi sängyssä migreenin kanssa, koska ei ollut ehtinyt levätä ja maanantaina oli työpäivä. Lauantaiaamuna siivoaminen alkoi klo 7 ja silloin piti kaikkien nousta ylös. Jos et ollut herännyt niin tultiin imurin kanssa suoraan huoneeseen ja avattiin ikkuna -10 asteen pakkasella. Nyt ylös, ei enää nukuta, oli lauantaiaamuna kello 7 se vakiohuuto. Telkkarin sai avata vasta sitten kun matot oli tampattu ja kannettu taas sisään. Piirretyt oli tietysti jo silloin loppuneet.
Kesälomalla ei myöskään saanut levätä tai nukkua pitkään vaan piti mennä leikkaamaan nurmikkoa tai perkaamaan kukkapenkkejä heti aamulla. Päivällä ei saanut myöskään koskaan nukkua vaan jos vaikka nukahdin sohvalle telkkaria katsellessa niin äiti tuli herättämään, että ei päivällä nukuta, mene vaikka siivoamaan huoneesi, jos on tylsää.
Tosi surullista.
No ihan normaalia 70-80-luvun lapsille, joiden vanhemmat syntyivät heti sodan jälkeen. Tuttuja asioita.
-eri
Synnyin vuonna -70 ja vanhempani olivat sitä ikäluokkaa, että isä oli sodassa aikoinaan. Kyllä meillä sai vapaapäivinä nukkua tavallista pidempään. Vanhemmat heräsivät aikaisin, mutta eivät he meitä lapsia vuoteesta ajaneet.
.[/quote]
Vanhemmalle ikäluokalle aikaisin herääminen ja töiden pakkotekeminen on statussymbooli. Se on kunnia-asia herätä aikaisemmin kuin laiska naapuri, joka kehtaa vielä aamulla seitsemältä nukkua.[/quote]
Ja taas, höpsistä heijaa vaan. Vanhempi ikäluokka herää aikaisemmin, koska he myös menevät aikaisemmin nukkumaan ja eivät tarvitse niin paljoa unta. Ihan sama se on minulla, vaikka olenkin viisikymppinen, herään viimeistään 6:50 joka aamu ja olen silloin täysin pirteä.[/quote]
Ei tätäkään voi yleistää. Tunnen useampia vanhuksia (mm. omat vanhempani), jotka ovat illanvirkkuja ja sitten myös mielellään nukkuvat aamulla pitempään.