Määräilevätkö vanhat vanhempanne teitä tekemään kotona asioita, vaikka ei olisi mitään tehtävää?

Vierailija kirjoitti:

Tuttu kuvio omasta lapsuudesta. Koskaan ei saanut olla rauhassa tai levätä. Johtui ehkä siitä, että äitini tietysti eli itse lapsena sodan jälkeiset niukat vuodet. Sille ikäluokalle lepääminen oli noloa.

Perjantaisin ja lauantaisin oli raivosiivousta koko päivä ja sunnuntaina äiti makasi sängyssä migreenin kanssa, koska ei ollut ehtinyt levätä ja maanantaina oli työpäivä. Lauantaiaamuna siivoaminen alkoi klo 7 ja silloin piti kaikkien nousta ylös. Jos et ollut herännyt niin tultiin imurin kanssa suoraan huoneeseen ja avattiin ikkuna -10 asteen pakkasella. Nyt ylös, ei enää nukuta, oli lauantaiaamuna kello 7 se vakiohuuto. Telkkarin sai avata vasta sitten kun matot oli tampattu ja kannettu taas sisään. Piirretyt oli tietysti jo silloin loppuneet.

Kesälomalla ei myöskään saanut levätä tai nukkua pitkään vaan piti mennä leikkaamaan nurmikkoa tai perkaamaan kukkapenkkejä heti aamulla. Päivällä ei saanut myöskään koskaan nukkua vaan jos vaikka nukahdin sohvalle telkkaria katsellessa niin äiti tuli herättämään, että ei päivällä nukuta, mene vaikka siivoamaan huoneesi, jos on tylsää.

Entä jos olisitte auttaneet äitiä ja siivonneet talon jo torstaina, niin ei olisi tarvinnut äidinkään köyttää siihen kooko lauantaita. On selvä, että teistä olisi ollut kiva levätä, mutta oliko nyt kumminkaan oikein odottaa, että äiti tekee kaikkien työt kenenkään vapaa-aikaa häiritsemättä?