G: Onko teillä ollut outoja fobioita?
Idea tähän kysymykseen tuli suomi24:ltä löytyvästä vanhasta keskustelusta, jossa aloittaja kertoi pelänneensä lapsena palohälyttimiä... Itse olen nimittäin nuorempana kärsinyt ihan samasta pelosta.
Erityisen paljon minua kammottivat lapsena sellaiset palovaroittimet, joissa säännöllisin väliajoin vilkkui punainen valo. Oli ihan hirveää, jos vaikka pimeässä joutui kulkemaan sellaisen palohälyttimen ohi, ja juuri silloin siinä vilkahti se valo! *hrrr* Yritin lapsena kaikin keinoin välttää tuon punaisen valonvilahduksen näkemisen, koska erityisesti pimeässä tuli sellainen tunne kuin se olisi jonkin yliluonnollisen hirviön silmä, joka tarkkailee minua... Lisäksi minulla oli jostain syystä sellainen uskomus, että kyseisen valonvilahduksen näkemisestä saattaisi seurata jotain pahaa, tai että sen näkeminen jollain tavalla vahingoittaisi minua. Tämän vuoksi vältin aina katsomasta palohälyttimeen päin, ja joskus kuljin sen ohi jopa silmät kiinni. Lienee myös selvää, etten lapsena suostunut nukkumaan sellaisessa huoneessa jossa oli palovaroitin (ainakaan yksin).
Eli siis, onko kellään muulla ollut koskaan mitään vastaavaa "outoa" fobiaa?
PS. Jos joku psykologi eksyy tämän lukemaan, niin olisi erittäin mielenkiintoista kuulla ammattilaisen analyysi tuosta omasta kertomuksestani ;)
Kommentit (123)
Pelkään pestä kasvoja yksin yöllä. Tulee mielikuva, että, kun pidän silmiä kiinni ja olen kumartunut lavuaariin ja, kun nostan pääni ylös ja vilkaisen peiliin nään takanani jonkun pelottavan hahmon tai murhaajan, joka hiipi hiljaa pesuhuoneeseen taakseni sillä aikaa, kun pesin kasvojani ja vesihana oli päällä peittäen äänet.
Ja juu, mullakin tähän syynä kauhuleffat..
Kasvojenpesu tyyppi jatkaa vielä^
Sain lapsena elämäni traumat kauna elokuvasta. Satuin telkkarista näkemään kyseisen leffan kohtauksen jossa tää kauhuhahmo tulee portaita alas luonnottomassa asennossa roikottaen päätään ja pitäen narina ääntä. Tän jälkeen mua edelleen aikuisena yhä puistattaa vanhempieni talon portaikko. Varsinkin yöaikaan en pysty kulkemaan portaita ilman, että tuo elokuva tulee mieleeni :D
Lapsena ala-asteella mua koitettiin saada syömään ja vanhemmat olivat todella epätoivoisia mun kanssa, koska mikään, varsinkaan mikään kiinteä ruoka ei olisi mennyt alas. Tämä sen takia, kun sain ensimmäisen tietää mitä tarkoittaa, jos ruoka joutuu ”väärään kurkkuun”. Pelkäsin tämän jälkeen jatkuvasti ihan hulluna tukehtumista.