Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
G: Onko teillä ollut outoja fobioita?
10.11.2014 |
Idea tähän kysymykseen tuli suomi24:ltä löytyvästä vanhasta keskustelusta, jossa aloittaja kertoi pelänneensä lapsena palohälyttimiä... Itse olen nimittäin nuorempana kärsinyt ihan samasta pelosta.
Erityisen paljon minua kammottivat lapsena sellaiset palovaroittimet, joissa säännöllisin väliajoin vilkkui punainen valo. Oli ihan hirveää, jos vaikka pimeässä joutui kulkemaan sellaisen palohälyttimen ohi, ja juuri silloin siinä vilkahti se valo! *hrrr* Yritin lapsena kaikin keinoin välttää tuon punaisen valonvilahduksen näkemisen, koska erityisesti pimeässä tuli sellainen tunne kuin se olisi jonkin yliluonnollisen hirviön silmä, joka tarkkailee minua... Lisäksi minulla oli jostain syystä sellainen uskomus, että kyseisen valonvilahduksen näkemisestä saattaisi seurata jotain pahaa, tai että sen näkeminen jollain tavalla vahingoittaisi minua. Tämän vuoksi vältin aina katsomasta palohälyttimeen päin, ja joskus kuljin sen ohi jopa silmät kiinni. Lienee myös selvää, etten lapsena suostunut nukkumaan sellaisessa huoneessa jossa oli palovaroitin (ainakaan yksin).
Eli siis, onko kellään muulla ollut koskaan mitään vastaavaa "outoa" fobiaa?
PS. Jos joku psykologi eksyy tämän lukemaan, niin olisi erittäin mielenkiintoista kuulla ammattilaisen analyysi tuosta omasta kertomuksestani ;)
Kommentit (123)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin lapsena sähkökaappien hurinaa. Tiedättehän ne isot kopit ulkona, ne joissa on vaaranmerkki ja joista kuuluu sellainen hyräilyntapainen tasainen hurina? Pelkäsin että se ääni ei koskaan lopu ja että ne kaapit kestää ja kestää satoja vuosia, ja että se hurina lähtee seuraamaan mua.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 11:28"]Sienet ja muiden ihmisten varpaat. [/quote] Et oo kesäbiitsi-ihmisiä?
[/quote]
:D pyrin biitsillä välttelemään muiden jalkojen katsomista ettei tule ällönväristyksiä. Pari kertaa käyny niin että oon menny ottaa arskaa ja iskenyt napit korviin, sitten jossain vaiheessa havahtunut siihen että joku on tullut mun lähelle makoilemaan ja sen varpaat on mun naaman lähellä. Yääääääh.
Mä kammoan sitä, että mun kaulaan kosketaan. En tykkää siitäkään, jos mies esim. pussailee mua kaulaan, mutta sen kuitenkin jotenkin kestän. Mutta jos joku muu pistäisi vaikka käden mun kaulalle niin se ois ihan kamalaa. Luulen, että tää juontaa juurensa siihen, kun joskus lapsena näin pienen pätkän jotain vampyyrielokuvaa, jossa vampyyri puri ihmisiä kaulaan. Näin siitä ainakin tosi pitkään painajaisia ja vieläkään en kestä katsoa mitään vampyyrijuttuja.
Mä oon myös aina vähän kammonnut luonnonvesissä uimista, koska en tiedä mitä mun jalkojen alla on. Oon kuitenkin siis aina uinut paljon, mutta jotenkin se ajatus inhottaa. Entä jos siellä on hauki joka puree mua varpaaseen?
Pelkään kuollakseni kiharatukkaisia miehiä.
Lapsena kaikki tuntemani kiharatukkaiset miehet (kolme kpl) olivat juoppoja/persoonallisuushäiriöisiä/psykoottisia/pervoja/sulkeutuneita/aggressiivisia/väkivaltaisia.
Jos tapaan kiharatukkaisen miehen,ajattelen heti, että hän on jotenkin outo tai epäluotettava.
En viittaa tässä etnisiin ryhmiin, joilla on säännönmukaisesti kihara tukka, vaan juuri valkoihoisiin kiharatukkaisiin miehiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään teräviä puukkoja. Meillä on kotona vain pari sahalaitaista tylsää veistä, vaikka tykkään ruoanlaitosta. Kaikki vieraat jaksavat aina muistuttaa, että terävät veitset on oikeasti turvallisempia kuin tylsät. Mutta en voi tälle mitään.
Pelkään, että taipeisiini kosketaan. Miehenikään ei saa koskea esim. Polvitaipeisiin tai kaulaan. Ainoastaan koirani saa koskea, häneen jotenkin luotan :) tämä liittyy jotenkin puukko- ja neulakammooni.
Terapeuttini selitti pelkojani näin: vanhempani olivat rajattomia ja tunkeutuivat henkisesti minun alueelleni, joten pelkään puukkoja ja neuloja, jotka symboloivat jotakin ulkopuolista uhkaa, joka tulee minun rajojeni (ihon) läpi.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:01"]
Pelkään sairaaloita, lääkäreitä, sairaanhoitajia, verta, neuloja, lääketieteellisiä toimenpiteitäa, arpia ja korkeita avoimia paikkoja.
[/quote]
Kuinka kukaan voi olla niin juntti, että alapeukuttaa toisen fobioita?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinolo pimeänaikaan pelottaa vieläkin! Siihen kuuluu joku yliluonnollisen pelko. Pari vuotta sitte fobia oli tosi paha ja saatoi vahdata naulakossani roikkuvaa takkia ja hokea päässäni: "se liikkuu kohta, se liikkuu kohta, se liikkuu kohta." Pelkään kuulevani tai näkeväni jotain mitä en pysty selittää. Toisen ihmisen läsnäolo tuo turvaa. Mieheni kanssa en pelkää mitään, mutta jos olen yksin kotona pienen poikani kanssa, pelkään. Hänestä ei vielä ole minulle turvaksi. :D Lapsena jos olin yksin kotona, laitoin kaikki radiot, tv:t ja lamput päälle.
Tämä kaikki saattaa johtua siitä että oli 1,5v ikäisenä suulakihalkioleikkauksessa. se saattoi traumatisoida jotenkin.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 20:35"]
Yksinolo pimeänaikaan pelottaa vieläkin! Siihen kuuluu joku yliluonnollisen pelko. Pari vuotta sitte fobia oli tosi paha ja saatoi vahdata naulakossani roikkuvaa takkia ja hokea päässäni: "se liikkuu kohta, se liikkuu kohta, se liikkuu kohta." Pelkään kuulevani tai näkeväni jotain mitä en pysty selittää. Toisen ihmisen läsnäolo tuo turvaa. Mieheni kanssa en pelkää mitään, mutta jos olen yksin kotona pienen poikani kanssa, pelkään. Hänestä ei vielä ole minulle turvaksi. :D Lapsena jos olin yksin kotona, laitoin kaikki radiot, tv:t ja lamput päälle.
Tämä kaikki saattaa johtua siitä että oli 1,5v ikäisenä suulakihalkioleikkauksessa. se saattoi traumatisoida jotenkin.
[/quote]
Mulla on sama ongelma, rajoittaa välillä elämää paljonkin... Ja kun kysytään että mitä pelkään, on sitä tosi vaikea selittää, se on vain jotain yliluonnollista jota en osaisi selittää ja josta mahdollisesti sekoaisin. Tai jopa kuolisin kauhusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon töissä postilajittelukeskuksessa ja miespuolisella työkaverilla on ilmeisesti joku outo fobia koskea viimeiseen lajiteltavana olevaan laatikkoon. Se keksii kaikki mahdolliset sijaistoiminnot. Ollaan joskus järjestetty se pakkorakoon, mutta ei. Pääteltiin, että sillä on joku "älä koske mihinkään viimeiseen" -fobia. Jostain evoluution alkuajoilta kai.
Minulla on outo sisäelinkammo, jos esim ajattelen verisuonia tai lonkkaluita tai limaisia sisäelimiä, alan voida pahoin.. yläasteen biologiantunneilta on jäänyt monet epämieluisat muistot mieleen kun on pyörtyminen ollut lähellä :S ja ei mullekkaan menkat silti ole paha juttu lainkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toukat ja madot täälläkin, sekä niiden tekemät rei'ät ja onkalot missä tahansa. Inhottavin kauhuhetki oli, kun joku kertoi trooppisesta loisesta joka munii ihmisen sisäelimiin ja toukat alkavat elää siellä. Jonkun sairastuneen maksa oli leikattu ja sisällä oli kuhissut toukkia... hyi helvetti. Munasarjat on karseen näköiset ultraäänessä, pieniä reikiä ja rakkuloita täynnä... hyi. Vessan vetäminen ja pyykkikoneen linkousta pelkään. Pelkään myös, että vessa menee tukkoon ja se vesi nousee (lapsena veljen kanssa tungimme paparia paljon ja vesi nousi ihan ylös).
Sormien nivelten naksauttelu. Tiedä fobiasta, mutta äärettömän vastenmielistä. Säpsähdän pahasti, jos joku lähelläni pääsee yllättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Korkeat paikat, käärmeet tai vaikkapa pimeä ovat yleisiä pelkojen tai suoranaisten fobioiden aiheita. Ne käyvät kuitenkin järkeen, koska pelko on auttanut selviytymään. Sen avulla on vältytty pimeän turvin tehdyiltä väijytyksiltä, rotkoihin tippumiselta tai myrkyllisiltä puremilta.
Fobioilla on kuitenkin erikoisempiakin kohteita. Esimerkiksi hunajakennot, saippuavaahto, pitsiliina tai korallin huokoinen pinta voivat kammoksuttaa henkilöä, joka kärsii reikien kammosta eli trypofobiasta. Reikien näkeminen voi laukaista migreeni- ja paniikkikohtauksia ja aiheuttaa rytmihäiriöitä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan reikäkammokin perustuu selviytymisvaistoon. Brittiläisen Essexin yliopiston tutkijoiden mukaan fobian laukaisevista kohteista löytyy piirteitä, jotka muistuttavat ulkoisesti myrkyllisiä eläimiä. Siksi aivot alkavat lähettää viestejä, että fobiasta kärsivä katsoo viattoman kohteen sijasta vaarallista. Kammon kohteena eivät siis ole itse reiät, vaan se että ne yhdistetään alitajuisesti vaaraan.
Trypofobiaa ei ole tutkittu kovinkaan paljoa. Erään tutkimuksen mukaan jopa 16 prosenttia siihen osallistuneista koehenkilöistä kärsi jonkinasteisesta reikäkammosta. Essexin tutkijat uskovat, että kammo voi olla tätäkin yleisempää.
– Mielestämme kaikilla on trypofobisia taipumuksia, vaikka niitä ei ehkä tiedosteta, sanoo psykologi Geoff Cole Essexin yliopistosta."
Lähteet: Medical Daily, Live Science, CBS News, Association for Psychological Science
MARIANNE ZITTING
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 17:46"]Laivojen vesiraja. Joku soutuvene vielä jotenkin menettelee kunhan ei joudu koskemaan siihen vedenalaiseen osaan, mutta kuolisin jos joutuisin veteen metrin päähän jostain risteilyaluksesta.
[/quote]
Mulla ihan sama! Enkä ees tiiä miks!
Mua ahistaa ajatus kuivatelakoist myös, ku siel mennää laivan alleki tuusailee. Hyi!
Ajattelin jo, ettei minulla ole mitään tällaisia pelkoja, mutta pelkään kyllä hieman uida järvessä tai meressä. En mene kovin syvälle, koska pelkään että pohjalla kasvaa jotain ällöttävää levää. Hyi, muistan kerran kun olin uimassa ja kurkotin jalalla kokeilemaan pohjaa. Pohja ei tullut vastaan mutta inhottavan höllyvää levää tuli. Enemmän tämä on ehkä inhoa kuin pelkoa...
Joku mainitsikin tämän: En myöskään pidä junissa niistä kohdista, joissa mennään vaunusta toiseen.Haluan päästä äkkiä toiselle puolelle etten jää sinne ovien väliin. Kylmä ja meteliä, yyh. Ei näitä kyllä enää taida kaikissa junissa olla.
Suljetut putkimaiset vesiliukumäet ovat ahdistavia. Joskus kun olin lapsi äitini meni sellaiseen vesiliukumäkeen, jossa oli lisäksi pimeää. Hrr. Näen myös toisinaan unia tällaisista liukumäistä, jotka päättyvät sitten lopuksi veden alle. Kauhistus! Ehkä tässä yhdistyy jotenkin ahtaanpaikankammo ja jokin sukeltamispelko? En osaa sukeltaa kovin hyvin.
Ennen pelkäsin kaikkia "hallitsemattomia koneita" ja lapsena/murrosikäisenä en tykänny ajaa nurmikkoa ruohonleikkurilla tai käyttää sähkövatkainta, myös betonimyllyt yms isot masiinat pelotti, mutta ei enää. Nykyään ei ole enää tätä ongelmaa ainakaan häiritsevässä määrin.
Mulla myös reikäkammo ja oikeestaan kiva kuulla, että on muitaki. Esimerkiksi kaupassa napa-appelsiineihin päin en halua edes katsoa. Ei ne pelota, mutta ällöttää ja puistattaa suunnattomasti.
Linnut nuo kuoleman viestin tuojat kyttäävät tilaisuutta hyökätä ja nokkia silmät päästä.
Hyiii stana, en voi sietää minkäänlaista lintua. Onneksi minulla on nykyään silmälasit ;-)
teininä minulla oli hysteerinen ufokammo, koiran ulkoitus iltapimeällä oli ihan hirveää kun olin varma että minut kaapataan koiraparan kera ulkoavaruuteen ! ei johtunut salaisista kansioista, vaan jostain Juhan Af Grannin karseasta ufoohjelmasta jossa puhuttiin mm. leikellyistä eläimistä...
kerran näin bussin ikkunasta "bussia seuraavan valon" ( helikopteri!) ja juoksin itku kurkussa kotiovelle
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 18:16"]Oksennusta ja oksentamista. [/quote] Täällä myös yksi emetofoobikko! Joskus on parempia kausia, joskus en uskalla lähteä kotoa. Mulla on erityisesti julkisen oksentamisen kammo, että mitä jos joku paheksuu... Taitaa olla jotain kiltin tytön syndroomaa tämä. Ja koulussa tytöt kiusasivat kun mulla oli matkapahoinvointia ja pelkäsin matkustamista melkein hysteriaan asti, kun pelkäsin oksentavani vaikka niin ei koskaan tapahtunut paitsi perheen kesken... Toivotan valtavasti voimia kaikille kanssafoobikoille!! Tämän kanssa ei ole kiva elää.
[/quote]
Ymmärrän sinua täysin, paljon tsemppiä! :) t.kanssafoobikko, 44