G: Onko teillä ollut outoja fobioita?
Idea tähän kysymykseen tuli suomi24:ltä löytyvästä vanhasta keskustelusta, jossa aloittaja kertoi pelänneensä lapsena palohälyttimiä... Itse olen nimittäin nuorempana kärsinyt ihan samasta pelosta.
Erityisen paljon minua kammottivat lapsena sellaiset palovaroittimet, joissa säännöllisin väliajoin vilkkui punainen valo. Oli ihan hirveää, jos vaikka pimeässä joutui kulkemaan sellaisen palohälyttimen ohi, ja juuri silloin siinä vilkahti se valo! *hrrr* Yritin lapsena kaikin keinoin välttää tuon punaisen valonvilahduksen näkemisen, koska erityisesti pimeässä tuli sellainen tunne kuin se olisi jonkin yliluonnollisen hirviön silmä, joka tarkkailee minua... Lisäksi minulla oli jostain syystä sellainen uskomus, että kyseisen valonvilahduksen näkemisestä saattaisi seurata jotain pahaa, tai että sen näkeminen jollain tavalla vahingoittaisi minua. Tämän vuoksi vältin aina katsomasta palohälyttimeen päin, ja joskus kuljin sen ohi jopa silmät kiinni. Lienee myös selvää, etten lapsena suostunut nukkumaan sellaisessa huoneessa jossa oli palovaroitin (ainakaan yksin).
Eli siis, onko kellään muulla ollut koskaan mitään vastaavaa "outoa" fobiaa?
PS. Jos joku psykologi eksyy tämän lukemaan, niin olisi erittäin mielenkiintoista kuulla ammattilaisen analyysi tuosta omasta kertomuksestani ;)
Kommentit (123)
Pelkään mustia miehiä ja pysyn kaikin keinoin kaukana.
Pelkään heiluvia lamppuja. Oikeastaan kaikki heiluriliikkeet aiheuttaa horror-efektin. Muistan kuinka lapsena meinasin saada kohtauksen koulun jumppasalissa, kun katosta roikkui niitä paksuja "solmuköysiä". Kaikkien, ihan kaikkien muiden mielestä niissä riekkuminen oli siisteintä ikinä. Vieläkään en melkein meinaa pystyä ajattelemaan sitä hirvittävää painottomuutta, kaoottisuutta, törmäysten vaaraa, kontrolloimattomuutta ja ennustamattomuutta mitä ne heiluriköydet teki.
Ja ne heiluvat lamput. Voi apua. Niistä on ahdistavia muistoja jo hyvin varhaisesta lapsuudesta.
Pelkään myös uimahalleisa ja kylpylöissä olevia aaltokoneita. Ja taas koko muu kansa ryntää intona aaltoihin ja lilluu ja törmäilee niissä toisiinsa! Ihan hirveää mun näkökulmasta!
Lisäksi pelkään kylmälaitteiden kompressoreiden ääntä (mitä jos se ei ikinä lopukaan?).
Nykyisin ehkä kamalin ja vaikein pelkoni on kuitenkin autolla ajaminen. Joka kerta kun tartun rattiin, tuntuu kuin katsoisin kuolemaa silmästä silmään. En tajua, miten muut ihmiset ei tunnu tajuavan, että autossa kuolema on koko ajan vain millimetrin tai mikrosekunnin virheliikkeen päässä. En tekisi sekunnin koukkausta vastaantulijoiden kaistalle, mutta tietoisuus siitä, että voisin tehdä, on jotain järkyttävän kamalaa! Tai että vaikka minä ajaisinkin siivosti, joku muu voisi tehdä koukkauksen!
Sosiaalisesti pelkään kaikkia asiointitilanteita ja erityisesti auton tankkaamisesta ahdistun.
Joo, olen kontrollifriikki ja elämäni on vaikeaa.
Pelkään verta ja toimenpiteitä. Jo se, että joku kertoo, mitä hänelle on tehty, saa ahdistuksen pintaan.
14 ymmärrän sua täysin. Minä pelkään kans kaikkea mitä on vaikea kontrolloida, ja tuo autolla ajaminen, just ton takia en ole edes ajanut korttia. Luotan mieheeni auton ratissa mutta silloinkin panikoin muita autoilijoita. lisäksi hämärän tullen auton kyydissä sykkeeni on koko ajan reippaasti yli 100, koska pelkään hirvikolareita kuollakseni, vaikken ikinä sellaisessa olekaan ollut. On varmaan sanomattakin selvää, että katson hyvin tarkkaan kenen kyytiin suostun ja kerron kuskille heti mikäli koen hänen ajotyylinsä aiheuttavan minulle paniikkia. Auton kyydissä tarkkailen koko ajan vastaantulevaa liikennettä. Pitkille automatkoille käyn aina ostamassa aikakauslehtiä, jotta lukisin niitä enkä panikoisi vastaantulijoita (ja niitä perkeleen reikäpää-ohittelijoita!!) mutta arvatkaa kuin monesti oon päässy pääkirjotusta pidemmälle? en ikinä. En tosiaan oo haluttua automatka-seuraa ja Arvatkaa vaan millanen oon lentokoneessa...tästä syystä meidän perheessä ei matkusteta kaukomaille.
Alatiesynnytyksiä en ole ikinä pelännyt, mutta suunniteltua sektiota pelkäsin kuin ruttoa, sillä siinä olen täysin muiden armoilla. Olen niin ylpeä itsestäni että pysyin järjissäni sektion ajan (alussa oli pieni paniikki, mutta sitten meni kaikki hienosti:)).
Avoimia korkeita paikkoja pelkään siitä syystä, että minulle tulee hillitön halu hypätä alas. En tietenkään ikinä hyppäisi, mutta ajatus siitä että se on halutessani täysin mahdollista on ihan kauhea. Kuitenkaan en ikinä voisi hypätä base-, laskuvarjo- tai edes benjihyppyä. Isoihin saleihin tms. en suostu menemään ellen saa paikkaa läheltä ovea tai ellei minulla ole suoraa reittiä hätäuloskäynnille. Vanhoja hissejä pelkään kuollakseni, kerran olen sellaiseen jäänyt jumiin ja se oli ihan kauheaa, vaikka sitä kestikin vain n.5min. Itkin, huusin ja panikoin ja yritin hajottaa hissin oven.
Kaikesta tästä huolimatta elän hyvin normaalia arkea, ei nää rajoita sitä juuri mitenkään, enkä pidä asiasta meteliä. Lähipiirissäni tiedetään lentopelostani, hirvikolaripelostani ja hissiin kohdistuvista peloista. Ratkaisu: kävelen portaat aina kun voin, no problem. En lennä juuri koskaan, sillo ku lennän, otan muutaman rentoutuakseni. Pitkät automatkat matkustan muutenkin melkein aina mieheni kanssa joten kuskiongelmaa ei ole ja pyrimme ajoittamaan matkat valoisaan aikaan:)
Myöskin aina on paikka löytynyt oven lähettyviltä.
Ps.risteilyllä en ole koskaan käynyt, arvatkaa vaan miksi...
Pelkää avointa likakaivoa, siis ihan oikeasti! Jos jossain on joku likakaivotoimenpide menneillään niin kierrän kaukaa ja saan kylmiä väristyksiä.
Asumme omakotitalossa(-60luvun) ja mieheni on joutunut pariin kertaan aukomaan siellä kaivossa jotai yhdysputkea kun mennyt tukkoon. Hyi helkkari että mulla oli vaikeaa päästää se sinne kaivoon, olin ihan neuroottinen ja kaikkea. Muistan kun penskana o sain paskalaakit jos pihalla oli kaivon kansi auki ja paska-auto pihalla.
Tämä nyt ainakin, lapsena on ollut muitakin vaan niitä on oppinut sietämään jollain lailla, niin kuin hämppejä.Ampiaisten pelko on jäljellä, mutta se ei olekaan erikoinen fobia. Olen meinannut ajaa autolla kolarin kun huomasin että autossa on ampiainen ja sain "paskalaakin".
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 10:57"]
Pelkää avointa likakaivoa, siis ihan oikeasti! Jos jossain on joku likakaivotoimenpide menneillään niin kierrän kaukaa ja saan kylmiä väristyksiä.
Asumme omakotitalossa(-60luvun) ja mieheni on joutunut pariin kertaan aukomaan siellä kaivossa jotai yhdysputkea kun mennyt tukkoon. Hyi helkkari että mulla oli vaikeaa päästää se sinne kaivoon, olin ihan neuroottinen ja kaikkea. Muistan kun penskana o sain paskalaakit jos pihalla oli kaivon kansi auki ja paska-auto pihalla.
Tämä nyt ainakin, lapsena on ollut muitakin vaan niitä on oppinut sietämään jollain lailla, niin kuin hämppejä.Ampiaisten pelko on jäljellä, mutta se ei olekaan erikoinen fobia. Olen meinannut ajaa autolla kolarin kun huomasin että autossa on ampiainen ja sain "paskalaakin".
[/quote]
Paskakaivo, paskalaakit ja paska-auto.melko paskajuttu tuli tästä :D
Ymmärrän niin 14 ja 16!
Pelkään avonaisia korkeita paikkoja, korkealla olevia parvekkeita, sillan kaiteita (erityisesti semmoisia joissa on rakoja). Juuri se ajatus että se on suojaamaton voisin vaan hypätä tai horjahtaa siitä alas. Maailman pyörät ovat kamalia! Niissä ei ole turvavöitä,ne ovat avonaisia ja heiluvia.
Omituisia pelkoja sillä olen käynyt erilaisia seinäkiipeilyn yms varmistaja kursseja. Eli olen ollut omilla valjaillani ja erilaisilla köysillä varmistamassa toisten kiipeilyjä. Kursseihin kuuluu tietenkin käydä itsekin kiipeilemässä kaikki reitit ja harjoitella pelastamaan toinen jos hän "jäätyy" pelosta paikoilleen tai jää jostain syystä jumiin jonnekin. Ei ongelmaa. Olen joutunut myös kiipeilemällä hakemaan ihmisiä kiipeily reittien varrelta.
Uskon että varmistajana minulla on turvallinen olo sillä tarkastan kaikki varusteet, solmut, radat yms ensin itse. Monta kertaa olen reippaana kertonut arasteleville vanhemmille solmujen kestävyyksistä, valjaiden sopivuudesta jne. Kun olen ollut heidän lapsiaan ohjaamassa. Omianikin olen toki varmistellut kun ovat kiipeilleet.
Ilmapallot. Hyi. Jos on paikoillaan jossain, niin ok. Mutta niiden poksahtaminen on jotain aivan kammottavaa. Myös heliumpallot aiheuttavat vilunväristyksiä nykyään, koska yksi säikäytti minut kuoliaaksi muutamia vuosia sitten. Lapsen vappupallosta alkoi helium loppua ja laskeutui alaspäin hitaasti. Yksi ilta katsoin rauhassa telkkaria sohvalla, pallo oli hiipinyt yläpuolelleni ja laskeutui yhtäkkiä olkapäälleni. Meinasi tulla sydänkohtaus.
Myös toisen ihmisen hampaiden harjaamisen näkeminen tai kuuleminen on kamalaa. Se ääni... brh! On hieman helpottanut kun on ollut vaan pakko harjata lasten hampaita. Mutta esimerkiksi kun mies harjaa hampaitaan niin saan siitä vilunväristyksiä. Vähän sama tunne kuin jos joku raapii kynsillä liitutaulua.
Lapsena en uskaltanut pimeässä haukotella ilman, että laitoin suun käden eteen. Pelkäsin, että "jotain" menee suuhuni. Vieläkään en tiedä mitä se jotain oli. Enää ei ole tuota pelkoa.
Mulla on pölykammo. En voi juoda mitään mikä on muutamaa minuuttia pidempään seissyt lasissa.
Mä pelkään hyvin korkeita rakennelmia kuten näkö- ja vesitorneja, tuulimyllyjä jne. Ei taloja kuitenkaan. Ehkä tää on jokin käänteinen korkean paikan kammo.
Sienet ja muiden ihmisten varpaat.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 07:50"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 18:16"]Oksennusta ja oksentamista. [/quote] Sama. Alan melkein itkemään täällä, makaan vessassa ja oksentelen. Kymmenen minuutin päästä pitäisi lähteä bussiin (koulumatka 2,5h yhteen suuntaan), enkä tiedä pääsenkö ajoissa pois täältä. Tätä on jatkunut jo päälle vuosi, ykskaks maha päättää et hei, nyt oksennetaan ja paskotaan, eiksje? Ja sit on yleensä n.3min aikaa päästä vessaan, tai oksennan ja paskon alleni. Mikään 30s ei myöskään ole harvinaista. Kammosin oksentamista (etenkin julkisesti...) jo ennen, kuin tämä "juttu" alkoi. Olen oksentanut bussiin jotain kymmenen kertaa... Pari kertaa koulussa luokkaan, kun en ole kerennyt lähteä vessoille. Tää on tosi noloa, vihaan tätä, ja olen pari kertaa meinannut hakea koulusta eropaperit, kun olen vain maannut tyttöjen vessassa ja oksennellut ja kaikkien koputellessa oveen. Ja sit minulle huudetaan ja vingutaan, että siellä vessassa haisee. Ihankuin minä tarkoituksella haluaisin oksentaa... Ehkä tää joku päivä helpottaa. En jaksais enää kovin pitkään, olen alle 20v, ei minun kuulu paskoa alleni tai oksentaa ihan ykskaks kaikkea ulos...
[/quote]
Olethan käynyt lääkärissä vaivasi takia? Ei ole normaalia. Varaa aika jo tänään.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 17:57"]Pyykinpesukoneen linkous. Jos menen vessaan ja pesukone on päällä, sammutan sen asiointini ajaksi, ettei vain linkous ala päntöllä istuessani. Se kiihtyvä ääni on ahdistavaa
Voi apua mulla on ihan sama homma. Ahdistun ihan älyttömästi pesukoneen linkouksesta :(
Pienenä pelkäsin katsoa peiliin pimeällä. Pelkäsin että sieltä näkyy että joku seisoo takanani.
Nykyään kammoan hampaita. En omiani mutta muiden kyllä. Varsinkin hammaslääkäriä ja kaikkia hammastoimenpiteitä. En voi edes katsoa kuvia hampaista.
ootte ihan vitunmoisia pelkureita.
Sameaa syvää vettä. Esimerkiksi järvi tai meri. Sellainen pimeä, suuri meri hrrrr. Vihaan kuvia joissa ihmiset sukeltelevat ja uivat syvässä meressä ja ympärillä tai alapuolella on vain musta syvä tyhjyys eikä tietoa mitä alapuolella tai ympärillä lipuu. Valtameri on niin pelottava.
En ole uinut moneen vuoteen meressä tai järvessä, koska inhoan liikaa ajatusta, että jokin tarraa minua jalkaan.
Irtohiuksia! Hyi hitto sellaisia pitkiä märkiä hiuksia esimerkiksi iholla suihkunjälkeen ja vedät niitä pois, hyi hyi hyii!
Pitkiä bussimatkoja. Tulee vain olo, että hallitseeko kuski nyt varmasti niin isoa autoa. Pelkään, että bussi johon astun on huonolla tuurilla juuri se bussi, joka seuraavaksi kolaroi.
Pelkään kakkaa