G: Onko teillä ollut outoja fobioita?
Idea tähän kysymykseen tuli suomi24:ltä löytyvästä vanhasta keskustelusta, jossa aloittaja kertoi pelänneensä lapsena palohälyttimiä... Itse olen nimittäin nuorempana kärsinyt ihan samasta pelosta.
Erityisen paljon minua kammottivat lapsena sellaiset palovaroittimet, joissa säännöllisin väliajoin vilkkui punainen valo. Oli ihan hirveää, jos vaikka pimeässä joutui kulkemaan sellaisen palohälyttimen ohi, ja juuri silloin siinä vilkahti se valo! *hrrr* Yritin lapsena kaikin keinoin välttää tuon punaisen valonvilahduksen näkemisen, koska erityisesti pimeässä tuli sellainen tunne kuin se olisi jonkin yliluonnollisen hirviön silmä, joka tarkkailee minua... Lisäksi minulla oli jostain syystä sellainen uskomus, että kyseisen valonvilahduksen näkemisestä saattaisi seurata jotain pahaa, tai että sen näkeminen jollain tavalla vahingoittaisi minua. Tämän vuoksi vältin aina katsomasta palohälyttimeen päin, ja joskus kuljin sen ohi jopa silmät kiinni. Lienee myös selvää, etten lapsena suostunut nukkumaan sellaisessa huoneessa jossa oli palovaroitin (ainakaan yksin).
Eli siis, onko kellään muulla ollut koskaan mitään vastaavaa "outoa" fobiaa?
PS. Jos joku psykologi eksyy tämän lukemaan, niin olisi erittäin mielenkiintoista kuulla ammattilaisen analyysi tuosta omasta kertomuksestani ;)
Kommentit (123)
Laivojen vesiraja. Joku soutuvene vielä jotenkin menettelee kunhan ei joudu koskemaan siihen vedenalaiseen osaan, mutta kuolisin jos joutuisin veteen metrin päähän jostain risteilyaluksesta.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 18:16"]Oksennusta ja oksentamista.
[/quote]
Sama. Alan melkein itkemään täällä, makaan vessassa ja oksentelen. Kymmenen minuutin päästä pitäisi lähteä bussiin (koulumatka 2,5h yhteen suuntaan), enkä tiedä pääsenkö ajoissa pois täältä. Tätä on jatkunut jo päälle vuosi, ykskaks maha päättää et hei, nyt oksennetaan ja paskotaan, eiksje? Ja sit on yleensä n.3min aikaa päästä vessaan, tai oksennan ja paskon alleni. Mikään 30s ei myöskään ole harvinaista.
Kammosin oksentamista (etenkin julkisesti...) jo ennen, kuin tämä "juttu" alkoi. Olen oksentanut bussiin jotain kymmenen kertaa... Pari kertaa koulussa luokkaan, kun en ole kerennyt lähteä vessoille. Tää on tosi noloa, vihaan tätä, ja olen pari kertaa meinannut hakea koulusta eropaperit, kun olen vain maannut tyttöjen vessassa ja oksennellut ja kaikkien koputellessa oveen. Ja sit minulle huudetaan ja vingutaan, että siellä vessassa haisee. Ihankuin minä tarkoituksella haluaisin oksentaa...
Ehkä tää joku päivä helpottaa. En jaksais enää kovin pitkään, olen alle 20v, ei minun kuulu paskoa alleni tai oksentaa ihan ykskaks kaikkea ulos...
Mul o sellanen fobia et joku yrittää murtautuu meille yöllä. Tämän takia tarkastan joka ilta, että ovet ovat lukossa.
Paljain jaloin jonnekin mutapohjaan astelemaan rannasta. Yök. Nykyään inhoan myös hiekkarantoja, ties mitä teräviä esineitä siellä pohjassa on joiden päälle voi istua. T. mies.
Pelkään neuroottisesti sitä, että joku murtautuu meille kotiin. Tarkistan joka ilta kaikki ovet ja ikkunat moneen kertaan, kurkkaan saunan alle ja tarkistan, että hella on kiinni (koira on kerran hypännyt uunia vasten sillä tapaa, että sai käännettyä yhden levyn kutoselle). Myös (julkisesti) oksentamista kammoan.
Ja sitten toinen, ei fobia, mutta outo juttu. Minulla on käänteinen trypofobia :D (mikälie)
Te, joilla oikeasti on trypofobia/reikäkammo, niin lopettakaa lukeminen tähän. Mun poikaystävällä on se, eikä kestä yhtään mtn sellaista, joten pakko purkaa tänne, kun poikaystävä ei yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan :D Eli oikeasti lopettakaa lukeminen. Tähän.
Jotenkin vaan tykkään jollain kierolla tavalla rei'istä :3 Jos tiedätte sen reikäsammakon, joka lisääntyy sillä tapaa, että poikaset kaivautuu sen selästä läpi jättäen aukot sinne, niin haluaisin uittaa sen onkaloissa omia sormiani :D Ja muutenkin haluaisin vain tuijotella reikiin ja tökkiä niitä sormella :D Joskus googlailen reikäkuvia ja tulee vaan tunne, että haluan tökkiä niitä reikiä :3 etenkin jos ne on ihmisen ihossa.
Pyykinpesukoneen linkous. Jos menen vessaan ja pesukone on päällä, sammutan sen asiointini ajaksi, ettei vain linkous ala päntöllä istuessani. Se kiihtyvä ääni on ahdistavaa ja näky pelottavaa.
Nro89 jatkaa,
Mun poikaystävällä on paha akne etenkin selässä, ja saan jotain ihme nautintoa siitä, kun pääsen kuorimaan, nyppimään ja puristelemaan tän selkää ja selästä näppylöitä :D Sama juttu on mun isosiskolla, se on jopa harkinnut opiskelevansa iholääkäriksi, mutta sit meidän pikkuveljet eivät yhtään kestä näppylöitä, tai mitään sellaista. Pikkuveli 13v oli ihan paniikissa, kun sai palovamman ihan huulen viereen, ja siihen kasvoi muutama vesikello.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 08:01"]Paljain jaloin jonnekin mutapohjaan astelemaan rannasta. Yök. Nykyään inhoan myös hiekkarantoja, ties mitä teräviä esineitä siellä pohjassa on joiden päälle voi istua. T. mies.
[/quote]
Minä iammoksun tuota mutapohjaan koskemista nykyään, pentuna tykkäsin siitä. Siihen asti, kunnes yks kerta jalkaan oli tarttunut kaksi iilimatoa... Hyi helvetti.
Apinat, simpanssit.. Kaikki kädelliset. Mutta erityisesti gorillat. En pysty katsomaan edes kuvaa gorillasta, sydän alkaa tykyttään ja hiki nousee pintaan eikä vain pysty, tuntuu että tulee itku ajatuksestakin että pitäisi katsoa. Jos telkkarista tulee yhtään mitään gorilloihin tai apinoihin liittyvää niin laitan silmät kiinni ja äkkiä pois. Olen kerran nähnyt elävän gorillan vilaukselta eläintarhassa ja sain paniikkikohtauksen.
pienenä pelkäsin hissejä, luulen sen johtuneen siitä, kun näin jotain aikuisten ohjelmaa telkkarista, jossa ihmiset jäi jumiin hissiin... mentiin sen jälkeen sukulaisten luo kylään ja ne asui viidennessä kerroksessa mutta halusin mennä kävellen portaita kun hissi oli pelottava :( olin tuolloin ehkä 5v. monta vuotta meni niin, että välttelin hissejä niin paljon kuin mahdollista, mutta nykyään olen onneksi päässyt siitä pelosta eroon :D
Junavaunujen väliköt, eli ne kohdat missä kaksi junavaunua on kiinni toisissaa ja vaunusta toiseen kuljetaan sen peltisen sillan yli. Kamala paniikki iskee, jos ovi takana ja edessä on kiinni yhtäaikaa ja jää siihen väliin siksi aikaa kun oven saa auki. Onneksi nykyään on Pendolinoja, niin ei tarvitse enää pelätä.
Meressä uiminen. Inhottaa ja ällöttää kaikki mitä siellä pohjassa on, kuinka syvä se on, mitä kaikkea siellä meressä ui ja mikä tarttuu jalkaan kiinni.... Yyyhh!
41, sama täällä. Pelkään oksentamista ja oksennusta yli kaiken. Pelkästään tästä kirjoittaminen saa sydämen hakkaamaan nopeammin. Fobia on vaikuttanut aika paljonkin elämääni ja saan sen vuoksi ahdistuskohtauksiakin. Jos kuulen tai näen jonkun lähettyvilläni oksentavan, haluan vaan paeta tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Pesen käsiäni usein vatsataudin pelossa. En tiedä mitään kauheampaa. Psykoterapiassa olemme "kaivelleet" syyn fobialleni lapsuuden huonoista kokemuksista ja yksin jäämisestä, mikä selittää pelkoni tällä hetkellä. Yritän tulla toimeen tämän kanssa, mutta aika ajoin fobia kyllä nostaa päätään arjessa. :(
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 18:16"]Oksennusta ja oksentamista.
[/quote]
Täällä myös yksi emetofoobikko! Joskus on parempia kausia, joskus en uskalla lähteä kotoa. Mulla on erityisesti julkisen oksentamisen kammo, että mitä jos joku paheksuu... Taitaa olla jotain kiltin tytön syndroomaa tämä. Ja koulussa tytöt kiusasivat kun mulla oli matkapahoinvointia ja pelkäsin matkustamista melkein hysteriaan asti, kun pelkäsin oksentavani vaikka niin ei koskaan tapahtunut paitsi perheen kesken... Toivotan valtavasti voimia kaikille kanssafoobikoille!! Tämän kanssa ei ole kiva elää.
Siemenkodat, ihottumat, vieri vieressä olevat pienet reiät. Hyihyihyiiiiii!!!!!!
Mä pelkään ilmapalloja. En niitä foliopalloja, mitä vappuna on joka paikassa, vaan niitä itse puhallettavia kumipalloja. Lapsena yksi sellainen poksahti naamalleni sitä puhaltaessani ja kerran kaverin puhaltamana pallo poksahti ihan korvani vieressä.
Sitten pelkään pitkiä bussimatkoja, lähiliikenne vielä menettelee, mutta satoja kilsoja jossain expressbussissa on ehdoton mahdottomuus.
Kammoan myös hevosia, lähinnä niiden käsittelyä; taluttamista esim. Sinänsä paha, koska työskentelen eläinten parissa ja välillä joutuu hevosiakin käsittelemään. Yritän suoriutua kys. tehtävistä mahdollisimman nopeasti tai delegoida muille, mikäli mahdollista.