Milloin olet " poistanut" jonkun ihmisen elämästäsi ja miksi?

eikä se varsinaisesti aina tarkoita sitä, että jotain olisi vialla - ainakaan hänessä.



Usein kyse on oikeammin siitä, että olen niin ahdistunut etten halua tavata ketään enkä puhua kenenkään kanssa. Sitä taas on vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole aivan läheinen.

Olemme uusperhe ja mieheni sukulaiset kohtelivat lapsiani aivan ala-arvoisesti, joten lakkasin sitten vaan tapaamasta heitä, kun lapseni eivät selvästikään olleet tervetulleita. Mieheni vanhemmat jopa tiuskivat ja tönivät lapsiani meidän omassa kodissamme.

Vierailija:

Eikö olisi itsellekin helpompaa, kun voisi puhua asiat selväksi? Sen jälkeen voisi sopia, että parempi, että emme ole tekemisissä enää. Kauheaa, että jotkut voivat vain heivata jonkun ihmisen elämästään ilman syyllisyyden tunteita.

Joo, olen varmasti täys paska ihminen, mutta itkenyt olen, entinen ystäväni, että et voinut edes kertoa mistä on kysymys, ennen kuin päätit minun olevan sopimaton seuraasi. Vaikeaa ottaa opiksi, kun ei tiedä mikä meni pieleen.

Yritän ajatella niin, että sinä et ollutkaan minun ystävyyteni arvoinen. Ystävällinen ihminen ei jättäisi selvittämättä asioita.

Te, jotka olette heivanneet miehenne siskon elämästänne: Oletteko miettineet miltä miehenne vanhemmista ja muista sukulaisista tuntuu tuollainen peli? Pilaatte kaikki suvun juhlat prinsessakäytöksellänne. Onneksi te olette täydellisiä, eikö niin?

Ja eipä näistä muista vastauksista käy ilmi, ovat jutelleet vai ei.

Mun kohdalla se puhuminen ei itselleni merkinnyt sikäli mitään, että ne jutut, mitä " ystävät" olivat mm. puhuneet, oli tosi järkyttäviä valeita!

Kerroin vain, että olen tietoinen mitä ovat tehneet ja että tämän jälkeen ei olla missään tekemisissä. Kukaan ei ole koskaan pyytänyt anteeksi.

Jos sinä pystyt olemaan hyvä ystävä ilman luottamusta, ok. Minä en, mulla luottamus on kaikkein tärkein asia.

8

viimeinen niitti tuli 3 vuotta sitten, sen jälkeen en ole enää vaivautunut ottamaan yhteyttä- loukkasi minua liikaa. Ei ole edes lapsenlastaan nähnyt mutta ei häntä näy kiinnostavankaan.

Katsoisi joskus peiliin ja miettisi.

tajusin, että ystävä kertoi kaikki asiani puolisolleen. Ei niin, että minulla olisi ollut suuria salaisuuksia tms. mutta periaatteesta en hyväksy sitä, että luottamukselliset keskustelut referoidaan miehelle " koska meillä on kaikki yhteistä ja jaamme kaikki asiat."



Oma mieheni kunnioittaa ystävyyttä, niin minun ystäväsuhteita kuin omiaankin, niin paljon ettei edes haluaisi kuulla/kertoa muiden luottamuksellisia keskusteluja.

En ole poistanut, mutta vähentänyt kontakteja ihmiseen, jonka toimintaa en voi hyväksyä. Petti miestään ja sepittelee valheita ja salailee asioita läheisiltä ihmisiltään. Itsekästä.

Olimme olleet tosi läheisissä väleissä ja tiiviisti tekemisissä. Se oli aikaa, jolloin kaikki tehtiin yhdessä ja jaettiin kaikki asiat.



Sitten lähdin itse opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Olin viikot opiskelemassa ja viikonlopuiksi tulin kotiin. Joka ikinen perjantai soitin ensitöikseni tälle ystävälleni. (Oli muuten aikaa, jolloin kännykän omisti vain harvat liikemiehet - niitä kapuloita...)



Koskaan, ei koskaan tämä ystäväni soittanut minulle viikolla kun oleskelin vieraalla paikkakunnalla, vaikka puhelinyhteys asuntolaan olikin. Ja kun minä siis joka perjantai soitin ystävälleni, kuuntelin tunnin verran hänen asioitaan, miten hänellä menee ja arvaatte varmaan, kuinka huonosti hänellä menee ja mitä kaikkea vaivaa hänellä on... Viimeinen pisara oli, kun hänellä oli " varvas ihan hirveen kipee..."



Kyllästyin. En jaksanut enää kuunnella toisen vaivoja ja valituksia. Minun asiani ja kuulumiseni eivät kiinnostaneet.

Lopetin perjantaisin soittelut. Eipä hänkään soitellut. Joten näin, ja aika vaivattomastikin, poistui tämä tarina elämästäni.



Muutamaa vuotta myöhemmin olin menossa naimisiin. Tämä ex-ystäväni oli kuullut asiasta ja soittanut samantein äidilleni, kysellyt kuulumisia ja pyytänyt soittamaan. Liekö kutsu häihini ollut mielessä... Vaan enhän ehtinyt kun viikko oli kiireinen - minut vihittiin jo saman viikon lauantaina.



Tästä tosiaan jo vuosia aikaa eikä olla oltu yhteydessä. En ole kaivannutkaan.

" Minä en pidä missään arvossa ihmistä, joka ei kykene keskustelemaan häntä vaivaavista asioista ystäviensä kanssa ennen deletointia." joku kirjoitti noin..

Fakta on se, että jotkut ei usko, vaikka kuinka selittää. Haluaisin deletoida lapseni isän, mutta se ei ehkä onnistu. Sille ei mee perille, että en ota sitä takasin. Ja se, että mua ei oikeesti kiinnosta sen ja sen uuden naisen ongelmat.

niin, tuli vaan mieleen.. onko väärin vapauttaa itsensä kahlitsevasta ihmissuhteesta? minä yritän päästä eroon liiasta kiltteydestä. olin jo pienenä se, joka leikki niiden kanssa jotka olivat yksin. usein sitten kävi ilmi, miksi he olivat yksin. olen huono pitämään puoliani, jos minua kohdellaan kaltoin. pitäisikö minun hukuttaa oma elämäni ja tuhlata energiani toisiin ihmisiin? heräsin tähän ennen lapseni syntymää, siksi jätin avomieheni. toisen ihmisen tukeminen esti minua hoitamasta itseäni, enkä olisi siis pystynyt hoitamaan lastani. oli aika rankka tajuta, että mun on helpompi hoitaa lapsi yksin kun ton miehen kanssa. ja valinta oli ehdottoman oikea, pelasti kaksi elämää.

Minulla oli muutamia vuosia sitten rakas ystävä, ja monien mutkien kautta kävi niin (tosin vieläkään en ole tästä varma) että ystäväni luuli minun haukkuneen häntä. Yhteiset " ystävämme" tehokkaasti edesauttoivat väärinkäsitystä. Monesti ole surrut tuon upean ihmisen menetystä elämästäni, jopa vielä joskus näen hänestä unta ja aamulla on surullinen olo.

Mutta syytä on itsessänikin, olisin voinut ottaa yhteyttä häneen ja kysyä mikä syy oikein oli, ja oikaista väärinkäsitykset.



Ystäväni on (tai ainakin silloin oli) niin hieno ihminen että häntä en olisi koskaan sillä tavalla nimitellyt mitä luulen että hänelle on kerrottu. Jotenkin taisin olla silloin sellaisessa elämäntilanteessa etten nähnyt tilannetta pidemmälle enkä heti tajunnut että kyse on väärinkäsityksestä (kai?). Jälkeenpäin tuntui vaikealta ottaa yhteyttä, ja yhteisen tutun kautta kuulinkin sitten että ystäväni ei halua olla kanssani missään tekemisissä, joten ei tehnyt mieli ottaa yhteyttä.



Olen monesti miettinyt, että voiko tosiaan tiivis ystävyys katketa noin vain yhden tapahtuman takia?

Paras ystäväni (15 vuoden ajan) katkaisi välit täysin kun tulin raskaaksi. Ei vastannut viesteihin ei mihinkään. Minulla oli silloin tosi raskasta kun äitini oli kuolemansairas ja itse viimeisilläni. Silloin olisi ollut ystävälle tarvetta.



Syy oli hänen lapsettomuutensa (ja miehettömyytensä). Kai.



Surku, surin häntä monta vuotta ja kaipaan edelleenkin.



Toinen ystävä(?) poisti minut kun kuuli työkaverilta minun arvostelleen hänen loma-aikojaan. Piti liikaa lomia, lintsasi ja kun pyysin esimiestä puuttumaan asiaan, tämä nainen suuttui minulle verisesti. Se siitä ystävyydestä.

ilmaa on anoppini ja mieheni sisko perheineen.



syitä on monia.



nyt poistovaiheessa äitini. mielenterveysongelma+alkoholismi =ei hyvä yhtälö. en jaksa enää.



olen myös itse tullut poistetuksi " ystävieni" elämistä.