Milloin olet " poistanut" jonkun ihmisen elämästäsi ja miksi?

Tuttavani on tällainen deletoitu sisko ja suree todella paljon sitä, ettei saa tavata veljensä lapsia. Isovanhemmat surevat miniänsä käytösä, mutta eivät uskalla puhua hänelle, ettei heitäkin heivattaisi. Veli soittelee töistä salaa siskolleen ja sanoo, ettei hän voi vaimolleen mitään. Teillä voi olla ihan erilainen tilanne, mutta prinsessaminiä on suvun kauhu.

tarvitsi ystäviä vain kun hänellä ei ollut miestä kierroksessa,

ja myös moraalikäsityksemme poikkesi aika paljon. Käytti likasankonaan ja avustajanaan minua, halusin tai en, ts. kun oli sinkku, käyttäytyi kaveria kohtaan kuten miestä, huusi huonolla tuulella suoraa huutoa, vaati palveluksia, piti vain omia asioitaan tärkeinä, mutta ei itse voinut auttaa hädän hetkellä ja kun hän seurusteli, ei kuukausiin kuulunut mitään. Se yksi " hädän hetkellä" oli viimeinen pisara, ja sain hyvän " tekosyyn" katkaista välit. Yritin aiemmin puhua asioista (sä et voi musta voi huutaa mulle kuin huutaisit jollekin pitkäaikaiselle parisuhteelle..jne.) mutta koska hän ei edes tajunnut pointtia, jätin vain vastaamatta yhteydenottoihin.

lisäksi se on aina ollut raivostuttava tyranni.

En halua pitää lähipiirissäni ihmisiä, jotka aiheuttavat väkivaltaa, toistuvia pettymyksiä, ahdistusta jne. Aviomiehen poistin väkivallan ja mielenvikaisuuden takia. Lapsuudenystävyyteni sammutin, koska sain niin paljon kateutta, pahansuopaisuutta ja välinpitämättömyyttä osakseni. Miksi pitäisi roikottaa mukanaan suhteita, joissa on paha olla?

kun hän sanoi minulle synnytyksen jälkeen, että " miten sinulla on tuollainen maha, kun olet ollut aina niin hoikka" . 2 viikkoa synnytyksestä! Herkässä mielentilassa olevalle äidille! Jotenkin meni syvälle.

Henkisesti en ole miehen sisaren kanssa enää läheisissä väleissä, mutta jokatapauksessa olemme tekemisissä koko suvun kesken. Ei siis kannata kärjistää-ja sitä kautta syyllistää-muiden tilannetta!

Jossain vaiheessa tajusin, että minulla on hänen kanssaan kamalan paha olla niin rakas kun hän minulle olikin. Hän oli erittäin jyräävä ja dominoiva ja välillä aivan äärettömän kiero ja epäreilu ystävilleen (muillekin kuin minulle). Toki meillä oli hyviä hetkiä ja ihanaa kahdenkeskistä huumoria, mutta ne huonot puolet olivat liian usein esillä.



Hän oli elämässäni erittäin tiiviisti yli 10 vuotta ja näin hänestä unia pitkään välien katkaisemisen jälkeen. Näen yhä edelleen vaikka harvemmin. Muuten en häntä oikeastaan koskaan ajattele.

Sitä olen vaan ihmetellyt kaikki nämä vuodet että miksi minusta tulikin syntipukki vaikka olin itse vääryyttä kärsinyt. Ja tulipahan sekin selväksi ettei 3 naista voi olla ystäviä keskenään, joku pitää dumpata. Oltiin siis koulukavereita pitkältä ajalta, valmistuttiin ja ajauduttiin omille teillemme. Yksi oli ylitse muiden jonka kanssa yhteyttä pidettiin. Tämä kys. ihminen kyllä hyvin herkästi arvosteli ja haukkui muita ystäviään minulle, miten kuvittelinkaan että olisin itse jotenkin poikkeus.... Eräässä tietyssä elämänvaiheessa otin yhteyttä meitä 2 yhdistävään ihmiseen jonka kanssa en aiemmin ollut läheisissä väleissä. Tämä ilmeisesti sai aikaan jonkinlaisen mustasukkaisuusdraaman.....Lopulta sain tietää että tämä ns. ystävä oli vuosikaudet haukkunut minua selän takana ja kaikki asiani oli levitelty eteenpäin. Tässä vaiheessa olin lähentynyt tämän aikaisemmin etäisemmän ihmisen kanssa ja toisiltamme sitten saimme tietää mitä meistä oli puhuttu. Voi luoja että se loukkasi pahemman kerran! Asetin kyllä tämän paskanpuhujan sanoistaan vastuuseen ja välimme katkesivat siihen. MUTTA, muiden asianomaisten kanssa välit ovat tällä shitin-jauhajalla kunnossa, miten taas onnistuikaan kiemurtelemaan ulos siitäkin tilanteesta. Eikä minua niinkään harmita se että en itse ole tekemisissä tämän ihmisen kanssa vaan se että hän yleisesti mainostaa minun olleen syntipukki, valehdelleen, liioitelleen jne....ei uskalla tunnustaa itse mokanneensa. On vieläpä sanonut ettei paskan vertaa harmita että minä olen poissa hänen elämästään, onneksi nämä tärkeämmät suhteet sai korjattua. Miksiköhän kuitenkin niin usein soitteli minulle kun ystävää tarvitsi ja minä ääliö aina olin paikalla auttamassa ja kuuntelemassa.... Toivon että joskus paha saa palkkansa!

Itse en ole poistanut ketään, miehen vanhoja kavereita pari on poistunut eikä olla perään soiteltu, mutta raivostuttaa miehen puolesta!

Teini-ikäisenä yhden parhaan kaverin kanssa meni välit poikki, en edes muista miksi, silloin ehkä sellainen tiivis kaverisuhde oli tosiaan vähän niinkuin seurustelusuhde.



Ketään en ole aikuisaikana " poistanut" , yksi on tosin välillä mielessä jonka kanssa on niin erilaiset moraalikäsitykset (hän on moraalin ylipapitar) ja johon en oikein luota, ja joka sanoo halveksuvia kommentteja meidän raha-asioista ym. tulee joskus haukuttua häntä oikeille kavereilleni - se on minulta halpamaista, ja siksi voisi olla parempi olla olematta yhteydessä. Mutta tulemme kuitenkin yleensä hyvin toimeen ja ihan tykkäänkin hänestä, sitäpaitsi tilanne on sellainen että väkisinkin joudutaan olemaan yhteydessä joten olkoon.



Joidenkin kanssa ei tule enää pidettyä yhteyttä mutta se johtuu elämän kiireellisyydestä, sitten kun nähdään tulee aina ajateltua että voi pitäis nähdä paljon useammin. joidenkin kanssa on kuitenkin aikaa mennyt niin paljon ettei se enää tunnu realistiselta, se on surullista huomata.

kaksinaamaisuuden takia.

Paskan puhuminen kuuluu ihmisen perusluonteeseen ja sillä harvoin tarkoitetaan mitään todellista pahaa. Onneksi minä voin haukkua kaikki ihmiset naapureista sukulaisiin siskolleni ja tiedän, että hän ei niitä juttuja eteenpäin kerro.

Ei mitään yhtä syytä.

meni minun edelle joten parin vuoden yrittämisen jälkeen kyllästyin ja totesin että ehkä on parempi elää ilman heitä vaikka olin luullut parhaiksi ystävikseni.

Valitettavasti tuo vaan monessa suvussa tulkitaan niin päin, että " koska fiksut ihmiset ovat sukulaisten kanssa tekemisissä" , sukulaisten ei tarvitse miettiä käytöstapojaan millään tavoin, koska heitä pitää sietää joka tapauksessa ja se joka ei siedä ei ole fiksu.



Minulla on kamala anoppi ja hän ja hänen tyttärensä ja muu suku kohtelee minua törkeästi. He kohtelevat myös miestäni törkeästi - maksumieheksi hän kelpaa (meidän olisi pitänyt ostaa appivanhemmilleni talo eläkevuosiksi), ilmaisen lomahotellin pitäjäksi (asumme Helsingissä, muut maalla ja majoitimme viikkokausia joka kesä anopin sukulaisia, anopin tyttäriä opiskeluajat) ja ylipäätään sylkykupiksi.



Mitään lahjoja emme saa, merkkipäiviämme ei muisteta, edes syntymävuottani he eivät tiedä. Ei kiinnosta. Appivanhempien vuosipäivät kyllä on vietetty, yleensä runsaiden lahjatoivomusten kera.



Kun sairastuin vakavasti ja menetin siinä yhteydessä mm. näköni, anopin mielestä hänen poikansa olisi pitänyt ottaa ero ja appiukko tokaisi, että syön vaan niin yksipuolisesti että sairaus oli oma syyni.



Varmasti olen " prinsessaminiä" sen suvun jutuissa. Minä säälin niitä miniöitä, jotka joutuvat hirviösukuihin ja puistattaa ajatus kaikista niistä miniöistä, jotka ovat kärvistelleet uuden " sukunsa" armoilla menneinä aikoina myös taloudellisesti.

kun selvisi monelta taholta, kuinka paljon pahaa han oli minusta muille ihmisille puhunut. Muutenkin kaikenmoista hyvaksikayttoa hanen ja hanen miehensa taholta ilmeni meita kohtaan, jotka pitkaan annoimme anteeksi, mutta lopulta tuo paskanpuhuminen oli viimeinen niitti..

Syytä emme voi kuin arvailla! Pahoja puheita tms. emme ole harrastaneet. Ajan kuluessa vain kävi niin, että mitään kyläkutsua ei heiltä tullut koskaan, meille kyllä tulivat käymään kun pyydettiin, tosin aikataulu piti sopia pari kuukautta etukäteen. Perheen äiti kyllä pyysi minua (ilman lapsia ja miehiä) usein elokuviin tai syömään, mutta melkein aina ilmoitti edellisenä päivänä, ettei pääsekään.

Vaikea ymmärtää, miksi lopettivat yhteydenpidon. Viimeksi kävelivät kaupungilla meidän ohi ja oikein säälitti, kun heidän lapsensa riemastui ja olisi tullut juttelemaan mutta äiti kiskoi pois.



Nimimerkki " poistetut"

en vain pitänyt itsestäni hänen seurassaan ja hänessä oli jotain perin vallan ärsyttävää..minun mielestäni.

Hiukan harmittaa mutta minulla menee paremmin nyt ilman hänen seuraansa.

siskon ja sen miehen... Eikä muuten tartte enää ikinä olla väleissä... eipä ole miehenikään elämässä.

ja muutaman pummiystävän.

Kyllästyin myös siihen, että hänellä oli aina olemattomia ongelmia miesten kanssa.



Hän uskoi aivan kaiken, mitä hänelle sanottiin. Kun miehet halusivat pildeä baarissa ja kehuivat hänen ulkonäköään, hän kertoi vuolaasti viikkokausia miten oli ravintolan sen illan kuningatar (ihan nätti, normaalin näköinen nainen) ja " kaikki halusivat häntä" .



Sitten hän AINA tapasi varattuja miehiä - jotka olivat varsinaisia sielunkumppaneita. Paha vain, että heillä KAIKILLA sattui AINA olemaan mielenterveysongelmista kärsivä tyttöystävä. Jonka mies lupasi jättää " ihan kohta" .



Ja jumakauta aina yhä uuden " epäonnisen" miehen tilalle tuli uusi epäonninen mies. Ja kaikilla sama ongelma - muutenhan ne olisivat tietysti kaveriin sitoutuneet, mutta kun oli se pahoista mielenterveysongemista kärsivä tyttöystävä/vaimo kotona. Jonka kanssa ei tietenkään mikään enää synkkaa, ei seksi eikä jutut.



Blaah. Välit meni poikki tuohon kaveriin, osin sen takia etten enää voinut kuunnella noita juttuja (meni yli hilseen) ja toiseksi siksi, että kaveri jätti vastaamasta puheluihin/viesteihin lainattuaan tuon summan rahaa.