Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet äidistä, joka lähtee töihin vauvan ollessa 3kk?
Kommentit (144)
Hyi mikä asenne täällä monilla! En muuta sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielikuva tulee kylmästä uraäidistä joka käy jakkupuku päällä kääntymässä kotona. Lapsi on tehty koska se kuuluu agendaan. Luultavasti mies halusi lapsen ja saa sen nyt hoitaa.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:46"]
En mä voi tuomita, koska mun äiti teki niin vuonna 1973. Äiti olisi saanut potkut jos ei olisi palannut töihin eikä mun vanhemmilla ollut varaa lopettaa työntekoa. Kotiin ei edes jäänyt isä vaan mut laitettiin perhepäivähoitajalle joka mm. tupakoi sisällä koko ajan. Muuta en sieltä oikeen muista. Olin siellä kouluun menoon asti.
Nykyajan äideillä ja isillä on niin helppoa kun rahaa tulee, jos ei muualta niin sossusta. En kadehdi heitä mut kyllä se korpee kun kuulee tuttavapiirissäkin kotonaolevien etuuksilla elävien yksinhuoltajien päivistä. Käydään vähän ostamassa äidille käsilaukku ja sit syömään sushia ja sit lapsi hoitoon ja taksilla kapakkaan. Helppoa elämää.
[/quote]
Minulla oli pari työkaveria, jotka olivat joutuneet tulemaan töihin, kun lapset olivat 3 kuukauden ikäisiä. Surivat sitä vielä hiukan ennen eläkkeellejääntiään ja aina sanoivat, että ihana, kun te saatte olla lasten kanssa ja pitäkää lapset mahdollisimman pitkään kotona ja hoitakaa itse.
En ymmärrä miksi nykyään joku toimii näin. Toki ennen vanhaan näin tapahtui mutta oli pakko. Nykyisin on vaihtoehtoja. En usko että ennen vanhaan mentiin töihin melkein suoraan synnäriltä ihan riemusta kiljuen. Ja lapsi kiintyi enemmän hoitajaan kuin äitiin.
Ajattelen että ei ymmärrä miten arvokasta on se, että on saanut elämän suurimman lahjan, oman lapsen. varmaan myöhemmin katuu tekoaan syvästi. Lapsi pärjää hyvin isän kanssa. Äiti on se joka menettää. Mutta toistaalta, meitä on moneksi, ehkä ei olekaan kovin sympaattinen tai perhekeskeinen, rakentaa mieluummin uraa. Pelkää myös varmaan ottaa vastuuta, eikä halua myöntää että on nyt äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan ole ihan sama, jos pienen vauvan pääasiallinen hoitaja vaihtuu yhtäkkiä! Äiti on kantanut ja imettänyt ja hoivannut pienen alusta saakka. Vauva on muodostanut ensimmäisen kiintymyssuhteensa äitiin. Vaikka isä olisi ollut paljon arjessa mukana, hän ei ole todennäköisesti pääasiallinen hoitaja.
Aika rohkeaa vaihtaa yhtäkkiä lapsen hoitaja tässä vaiheessa. Myöhemmin sillä ei tutkitusti niin suurta merkitystä, mutta ensimmäinen vuosi.. Mun mielestä huono idea, erittäin!
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:38"]En yhtään mitään. Ihan sama se on, kumpi vanhemmista on vauvan kanssa kotona. Isä ja äiti kun ovat täysin saman arvoiset huoltajat. [/quote] Minua sitten ärsyttää tämän mantran hokeminen... Se kun ei lukuisten tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Isomman lapsen kohdalla toki, mutta alle vuoden ikäiselle vauvalle isä nyt ei vain ole yhtä hyvä hoitaja kuin äiti. Isä ei pysty esimerkiksi imettämään. Luonto on järjestänyt niin, että hormonit sitovat nimenomaan äidin vauvaan, luonnollista siis on että emo eli äiti hoitaa poikasta imeväisiän ajan. Tasa-arvo ja muut nykyihmisten hössötykset eivät luontoa muuta....
[/quote]
Mutta mitä jos imetys ei onnistu? Että joka tapauksessa se äiti ruokkisi lasta pullosta? En ymmärrä miksei isä tällöin ajaisi täysin samaa asiaa kuin äiti?
[/quote]
Pointti ei minusta ole, kykeneekö isä ruokkimaan vauvan, vaan että miksi äiti ei halua olla vauvan luona. Lisäksi kyse on primäärisuhteesta. Pieni vauva leimautuu hyvin voimakkaasti ensisijaiseen hoivaajaansa, ei edes miellä itseään erilliseksi henkilöksi. Miksi se side pitää väkisin repiä, kun se irtautuminen tapahtuu 6-9-kuisena ihan luonnostaan, ja isän merkitys alkaa korostua. Tämä on kehitspsykologinen juttu, ei mikään tasa-arvokysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että toivottavasti muistaa ilmoittaa KELAAn työssäolon, ettei tule turhaa jälkipuintia liiasta tukien maksamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuiko synnytyksessä tai sen jälkeen jotain mikä esti tunnesiteen syntymisen vauvan ja äidin välille...
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:33"]Toinen vanhempi jää kotiin lapsen kanssa.
[/quote]
Itse lähtisin mielläni jo töihin... vauva 2kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:55"]Mielikuva tulee kylmästä uraäidistä joka käy jakkupuku päällä kääntymässä kotona. Lapsi on tehty koska se kuuluu agendaan. Luultavasti mies halusi lapsen ja saa sen nyt hoitaa.
[/quote]
Pöh!! Itselläni nuorin 2kk ja oisin valmis lähtemään jo töihin... Niin joo ja ihan vaan lähihoitaja olen :D
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:53"]
Ihmettelen miten pystyy. Ja miksi? Mikä on niin tärkeää että haluaa menettää arvokkaat ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa. Ei ehkä ajattele ihan johdonmukaisesti. Ehkä ei halunnut lasta alunperinkään tai on sairastunut masennukseen tai raskauspsykoosiin mutta saa jotenkin peitettyä sen. Todella outoa nykyaikana kun on mahdollisuus olla kotona. Mikään ei ole niin tärkeää kuin oman vastasyntyneen hoito. Muu maailma kyllä odottaa. Jotenkin tosi surullista.
[/quote]
Ihmetteletkö myös, miten isä voi mennä töihin ja jättää oman vastasyntyneensä vain äidin hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jatkoin opiskeluja kun lapsi oli 3kk eli kun vanhempainrahakausi alkoi, isä oli kotona n. 7kk . Imetyskin muuten jatkui hieman yli vuoden ikään.
Lapsi on nyt ekaluokkalainen ja hänelle olemmat vanhemmat ovat ihan yhtä tärkeitä; ei ole kuulemma väliä kumpi lohduttaa tms...
Sain opiskelut valmiiksi tuon 7kk aikana ja jäin sitten kotiin khh-tuelle. Osittain siksi että sisarus ilmoitti tulostaan ja siksi että ei ollut työtä mihin mennä...
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:02"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:38"]En yhtään mitään. Ihan sama se on, kumpi vanhemmista on vauvan kanssa kotona. Isä ja äiti kun ovat täysin saman arvoiset huoltajat. [/quote] Minua sitten ärsyttää tämän mantran hokeminen... Se kun ei lukuisten tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Isomman lapsen kohdalla toki, mutta alle vuoden ikäiselle vauvalle isä nyt ei vain ole yhtä hyvä hoitaja kuin äiti. Isä ei pysty esimerkiksi imettämään. Luonto on järjestänyt niin, että hormonit sitovat nimenomaan äidin vauvaan, luonnollista siis on että emo eli äiti hoitaa poikasta imeväisiän ajan. Tasa-arvo ja muut nykyihmisten hössötykset eivät luontoa muuta....
[/quote]
Mutta mitä jos imetys ei onnistu? Että joka tapauksessa se äiti ruokkisi lasta pullosta? En ymmärrä miksei isä tällöin ajaisi täysin samaa asiaa kuin äiti?
[/quote]
Pointti ei minusta ole, kykeneekö isä ruokkimaan vauvan, vaan että miksi äiti ei halua olla vauvan luona. Lisäksi kyse on primäärisuhteesta. Pieni vauva leimautuu hyvin voimakkaasti ensisijaiseen hoivaajaansa, ei edes miellä itseään erilliseksi henkilöksi. Miksi se side pitää väkisin repiä, kun se irtautuminen tapahtuu 6-9-kuisena ihan luonnostaan, ja isän merkitys alkaa korostua. Tämä on kehitspsykologinen juttu, ei mikään tasa-arvokysymys.
[/quote]
Mutta jos äiti ei missään vaiheessa olekaan se ensisijainen hoivaaja, niin eihän mitään sidettä edes tarvitse repiä? Tarkoitan siis, että isä pitää vauvasta huolta 24/7 heti syntymästä alkaen.
Noh, onneksi minun ei tätä tarvitse pohdiskella (jokainen tekee tavallaan), kun ollaan miehen kanssa molemmat vauvan kanssa kotona (tai no, minä opiskelen "virallisesti", mikä tarkoittaa sitä että olen pari tuntia yliopistolla pari kertaa viikossa...). Tällainen järjestely tosin ei ole kovin monelle mahdollinen ja pidän itseäni/miestäni varsin onnekkaina =)
Lapsi voi olla täysimetetty, vaikka äiti olisikin töissä. Rintapumput kun on keksitty. Menin minäkin kouluun vauvan ollessa kuukauden vanha, hyvästä syystä. Lapsi nautti päivisin lypsettyä maitoa vuoden vanhaksi ja sen jälkeen imetin parivuotiaaksi. Koskaan ei joutunut korviketta juomaan. Poika on nyt 12 ja oikein fiksu ja tasapainoinen nuori mies.
Mitäkö ajattelen tuosta ap:n kuvaamasta tilanteesta? Ajattelen, että todennäköisesti äidin kannattaa olla töissä kuin isän. On parempi palkka, once-in-the-lifetime -tilaisuus uralla tai vaihtoehtoisesti, äitiyspäiväraha niin huono, ettei perhe pärjäisi. Kaikkia kun sossussa asiointi ei kiinnosta. Ei kiinnostanut minäkään ja siksi valitsin toisin.
Ensimmäinen ajatus on, että liekö kyseessä yksinyrittäjä, jolla ei ole varaa olla pitkään pois ettei asiakkaat kaikkoa.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:46"]
Käydään vähän ostamassa äidille käsilaukku ja sit syömään sushia ja sit lapsi hoitoon ja taksilla kapakkaan. Helppoa elämää.
[/quote]
Jeps, just tuollaista se tavallisten äitiyslomalaisten arki on.