Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet äidistä, joka lähtee töihin vauvan ollessa 3kk?
Kommentit (144)
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:36"]Noh, suoraan sanottuna ajattelen, että työ on äidille lastaan tärkeämpi ja ehkä olisi kannattanut jättää lapsi tekemättä.
[/quote] Rehellisesti, ajattelen samoin ( tuo tulee siis ensimmäisenä mieleen). Toki jokaisella on varmaan syynsä, ja mikäpä minä olen kenenkään ratkaisuja tuomitsemaan? Esimerkiksi pienyrittäjä ei välttämättä pysty pitämään perinteistä äitiyslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan, että Suomessa asuvasta henkilöstä kyse?
Ihmettelisin, että kylläpä voi hormonitoiminta olla erilaista eri ihmisillä. Itse en olisi voinut olla erossa vauvasta työpäivän ajan. Olisin ollut hyvin ahdistunut.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:42"]No ajattelen että todennäköisesti äiti tajuaa surulla hieman myöhemmin, miten lyhyitä lapsuuden vuodet ovat, ja miten typerän ja lyhytnäköisen ratkaisun teki. Ensimmäisen vuoden läheisyyden hetkiä ei korvaa mikään. Ajattelen myös että ehkä äidillä on kova näyttämisen halu.
[/quote]
En ajattele mitään koska mua ei niin paljon liikuta kumpi vanhemmist on töissä vai onko kumpikaa vauva-aikana. Tehkööt niiku tykkäävät.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:42"]
No ajattelen että todennäköisesti äiti tajuaa surulla hieman myöhemmin, miten lyhyitä lapsuuden vuodet ovat, ja miten typerän ja lyhytnäköisen ratkaisun teki. Ensimmäisen vuoden läheisyyden hetkiä ei korvaa mikään. Ajattelen myös että ehkä äidillä on kova näyttämisen halu.
[/quote]
Niin ja isähän ei yhdessäkään perheessä sure sitä, että äiti ehdottomasti haluaa olla kotona kieltäen saman isältä? Kyllä taas huomaa, että isistä ei välitetä yhtään, ovat vain äidin pikku statisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä en osaa ajatella kamalan hyvää. Millä tuon nyt oarhain päin voisi selittää? Jos toinen vanhemmista jää kotiin, se selvästikään ei ole mikään ko. asuinmaan sanelema pakko, ei myöskään taloudellinen pakko.
Ruoskikaa ihan vapaasti vaan, mutta alle vuoden ikäiselle äiti on tärkein. Imetys on tärkeää sekin. Ja vaikka isä onkin lapsen kasvaessa koko ajan tärkeämpi (ja meilläkin mun mies oli vuoden hoitovapaalla, eli kannatan isän hoitovastuuta), niin pidän outona sitä, jos joku kolmekuisen pikkuvauvan äiti preferoi töihinpaluuta äitiyslomalla pysymisen sijasta. Kuten alapeukuttamanne kakkonen sen sanoi, äiti ei tunnu kauheasti lasta ja äitiyttään arvostavan.
JOS tuolle on joku ns. hyvä syy, eikä kyse ole keskenkasvuisesta "mutku mua ei huvittanu olla kotona ja mä kannatan tasa-arvoa hinnalla millä hyvänsä", niin kertokaa toki, mikä se hyvä syy oli, niin muutan kantaani.
En oikein mitään..mutta ihmettelen kuka raaskii noin pienen jättää, menettää niin paljon. Ei ainakaan ihan äitityyppi noin toimi. Se toki hyvä että jää isän hoitoon, heidän välilleen ehkä kehittyykin se ihan tärkein suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä voi tuomita, koska mun äiti teki niin vuonna 1973. Äiti olisi saanut potkut jos ei olisi palannut töihin eikä mun vanhemmilla ollut varaa lopettaa työntekoa. Kotiin ei edes jäänyt isä vaan mut laitettiin perhepäivähoitajalle joka mm. tupakoi sisällä koko ajan. Muuta en sieltä oikeen muista. Olin siellä kouluun menoon asti.
Nykyajan äideillä ja isillä on niin helppoa kun rahaa tulee, jos ei muualta niin sossusta. En kadehdi heitä mut kyllä se korpee kun kuulee tuttavapiirissäkin kotonaolevien etuuksilla elävien yksinhuoltajien päivistä. Käydään vähän ostamassa äidille käsilaukku ja sit syömään sushia ja sit lapsi hoitoon ja taksilla kapakkaan. Helppoa elämää.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:42"]No ajattelen että todennäköisesti äiti tajuaa surulla hieman myöhemmin, miten lyhyitä lapsuuden vuodet ovat, ja miten typerän ja lyhytnäköisen ratkaisun teki. Ensimmäisen vuoden läheisyyden hetkiä ei korvaa mikään. Ajattelen myös että ehkä äidillä on kova näyttämisen halu.
[/quote]
Miksi sitten isältä pitäisi riistää tämä "ainutlaatuinen" kokemus? Aika epäreilua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas uusi asiakas kasvamassa mt-palveluihin!
Mielestäni ihan ok. Tilanne olisi eri jos laitettaisiin vieraalle hoitajalle, vaikka ihminen siitä vauvasta silti kehittyisi siltikin. En itse usko siihen, että lapsen pitää ensin jotenkin sitouttaa pelkästään äitiin, mutta se, että pieni vauva viettäisi suuren osan ajastaan perheen ulkopuolisen henkilön kanssa on mielestäni huono juttu.
Olen itsekin tällä hetkellä raskaana eikä minulla ole entuudestaan lasta ja vuosi kotona vauvan kanssa tuntuu ihan oudolle. En vain osaa ajatella etten kävisi töissä vuoteen. Toisaalta varmaan hormonit tulevat vaikuttamaan niin, että se vuosi menee nopeaan ja vauvan kanssa oikeasti haluaa olla.
Eräs työkaverini on kai palaamassa töihin heti kuin mahdollista. Hänen kohdallaan on aika selvää, että tulee nopeasti takaisin koska lapsi on ollut vahinko uudehkossa suhteessa eikä mitenkään erityisesti toivottu. Lapsen takia ovat sitten muuttaneet pikavauhtia yhteen, ostaneet asunnon jne, joten rahantarvettakin on. Tämä työkaveri on myös erittäin uraorientoitunut ja en usko että haluaa lapsen takia luopua urallaan seuraavalle askelmalle siirtymisessä, joka siis voisi lykkääntyä jos olisi pidempään poissa.
Itse otan äitiysloman myös taukona työelämästä, koska en ole ottanut koskaan opinto- tai vuorotteluvapaata tms joten olen ollut vain töissä viitisentoista vuotta. Vauvanhoidon ohessa luulisi löytyvän aikaa myös itsetutkiskeluun ja pohdintaan mitä elämältään haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:38"]En yhtään mitään. Ihan sama se on, kumpi vanhemmista on vauvan kanssa kotona. Isä ja äiti kun ovat täysin saman arvoiset huoltajat.
[/quote] Minua sitten ärsyttää tämän mantran hokeminen... Se kun ei lukuisten tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Isomman lapsen kohdalla toki, mutta alle vuoden ikäiselle vauvalle isä nyt ei vain ole yhtä hyvä hoitaja kuin äiti. Isä ei pysty esimerkiksi imettämään. Luonto on järjestänyt niin, että hormonit sitovat nimenomaan äidin vauvaan, luonnollista siis on että emo eli äiti hoitaa poikasta imeväisiän ajan. Tasa-arvo ja muut nykyihmisten hössötykset eivät luontoa muuta....
Kyllä äidin paikka on vauvan luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että imetys ei onnistunut, ja että on saanut itselleen hyvän miehen.
Ajattelen että itse en pystyisi ikinä. Itkisin ikävääni töissä eikä työnteosta tulisi mitään. Olen ollut synnytyksen jälkeen semmoisissa hormonihuuruissa ettei minusta ole ollut muuhun kuin vauvanhoitoon.
En.mitään. Olin 3 kk kun äitini meni töihin, normaali juttu
En yhtään mitään. Itsekin palasin töihin kun kuopus oli 3kk ja mies jäi kotiin. Minä en viihtynyt yhtään kotona ja mies taasen oli kuin luotu koti-isäksi. Rahallisesti taisimme tosin hävitä hieman mutta tuo ratkaisu oli meille silti parhain. Ei se olisi ketään hyödyttänyt, että minä olisin ollut hammasta purren kotona vähintäänkin sen vuoden.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:38"]En yhtään mitään. Ihan sama se on, kumpi vanhemmista on vauvan kanssa kotona. Isä ja äiti kun ovat täysin saman arvoiset huoltajat. [/quote] Minua sitten ärsyttää tämän mantran hokeminen... Se kun ei lukuisten tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Isomman lapsen kohdalla toki, mutta alle vuoden ikäiselle vauvalle isä nyt ei vain ole yhtä hyvä hoitaja kuin äiti. Isä ei pysty esimerkiksi imettämään. Luonto on järjestänyt niin, että hormonit sitovat nimenomaan äidin vauvaan, luonnollista siis on että emo eli äiti hoitaa poikasta imeväisiän ajan. Tasa-arvo ja muut nykyihmisten hössötykset eivät luontoa muuta....
[/quote]
Mutta mitä jos imetys ei onnistu? Että joka tapauksessa se äiti ruokkisi lasta pullosta? En ymmärrä miksei isä tällöin ajaisi täysin samaa asiaa kuin äiti?
Ihmettelen miten pystyy. Ja miksi? Mikä on niin tärkeää että haluaa menettää arvokkaat ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa. Ei ehkä ajattele ihan johdonmukaisesti. Ehkä ei halunnut lasta alunperinkään tai on sairastunut masennukseen tai raskauspsykoosiin mutta saa jotenkin peitettyä sen. Todella outoa nykyaikana kun on mahdollisuus olla kotona. Mikään ei ole niin tärkeää kuin oman vastasyntyneen hoito. Muu maailma kyllä odottaa. Jotenkin tosi surullista.
Että sillä on varmaan työ, joka on todella mielenkiintoinen, ja, jota on mahdollista järjestellä niin, että ehtii olla vauvankin kanssa. Plus, että on vahva ihminen, joka uskaltaa antaa isälle vastuun, jota moni ei.