Mitä ajattelet äidistä, joka lähtee töihin vauvan ollessa 3kk?

Tämä keskustelu näine "äiti on vauvalle se tärkein!!!1"-kommentteineen kertoo omalta osaltaan, miksi on niin paljon isiä, jotka eivät syystä tai toisesta osallistu lastenhoitoon. Hormooniäityli(tm) kun alusta asti tuuppaa isän sivuun, ei tätä sitten myöhemminkään se lastenhoito innosta.

Siinä tilanteessa että toinen vanhempi jää lapsen kanssa kotiin: en mitään ajattele. Hienoa, että asioista voidaan sopia perheen kesken! Minä lähdin opintoihin lapsen ollessa 6kk, ja mies jäi kotiin. Jos joskus toisen lapsen saisin, niin varmasti samalla lailla toimittaisiin. Voisin sitten taas olla pätkää kotona isomman lapsen kanssa.

Sanottiinko missään,  että "toinen vanhempi" on tässä tapauksessa isä?

Ajattelen, että onpa kiva kun isällekin annetaan vastuuta. Ja että äiti on ehkä yrittäjä, jolloin taloudellisesti järkevämpää isän, jolla ehkä saa paremman korvauksen kotona olosta, jäädä kotiin vauvan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:45"]Kyllä mä en osaa ajatella kamalan hyvää. Millä tuon nyt oarhain päin voisi selittää? Jos toinen vanhemmista jää kotiin, se selvästikään ei ole mikään ko. asuinmaan sanelema pakko, ei myöskään taloudellinen pakko. 

Ruoskikaa ihan vapaasti vaan, mutta alle vuoden ikäiselle äiti on tärkein. Imetys on tärkeää sekin. Ja vaikka isä onkin lapsen kasvaessa koko ajan tärkeämpi (ja meilläkin mun mies oli vuoden hoitovapaalla, eli kannatan isän hoitovastuuta), niin pidän outona sitä, jos joku kolmekuisen pikkuvauvan äiti preferoi töihinpaluuta äitiyslomalla pysymisen sijasta. Kuten alapeukuttamanne kakkonen sen sanoi, äiti ei tunnu kauheasti lasta ja äitiyttään arvostavan.

JOS tuolle on joku ns. hyvä syy, eikä kyse ole keskenkasvuisesta "mutku mua ei huvittanu olla kotona ja mä kannatan tasa-arvoa hinnalla millä hyvänsä", niin kertokaa toki, mikä se hyvä syy oli, niin muutan kantaani.

 
[/quote]

Minä uskallan olla kanssasi samaa mieltä.
Isät ovat tärkeitä, mutta kyllä vauvan tärkein ensimmäinen suhde on oma äiti. Ei äiti ole vain pelkkä imettäjä. Äidin puhe, liikkeet ja sydämen syke ovat tulleet tutuiksi jo raskaus aikana.

Vauva kiintyy arjessa kuitenkin siihen joka häntä eniten hoivaa. Eli yleensä se on äiti ja isä on ensimmäisenä vuonna tärkeä, mutta ei vauvan suhde isään on luonnollisesti erilainen kun isä on töissä. Etäisempi. Kun äiti on töissä niin tämä etäinen suhde tulee äitiin. Tätä en itse ainakaan haluaisi.

Entä jos toinenkin vanhempi olisi äiti?

En syyllistä,mutta vaikea ymmärtää.itse en ikipäivänä olisi raaskinut.halusin joka sekunnin viettää vauvani kanssa,en olisi voinut olla hetkeäkään ilman häntä.lapsuus on niin lyhyt muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:06"]Tapahtuiko synnytyksessä tai sen jälkeen jotain mikä esti tunnesiteen syntymisen vauvan ja äidin välille...
[/quote]

Tunnesiteen puuttuminen tuli minullekin mieleen.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:33"]Toinen vanhempi jää kotiin lapsen kanssa.
[/quote]

Itse lähtisin mielläni jo töihin... vauva 2kk
[/quote]

Miksi?

Niin samaa mieltä. Lisäksi olen sitä mieltä että kumpikin vanhempi, mies, nainen, (mukaan lukien sateenkaari perheet) ovat saman arvoisia huoltajia. Kunhan rakastaa ja huolehtii lapsesta, niin mitä väliä kuka jää kotiin

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:49"]Niin samaa mieltä. Lisäksi olen sitä mieltä että kumpikin vanhempi, mies, nainen, (mukaan lukien sateenkaari perheet) ovat saman arvoisia huoltajia. Kunhan rakastaa ja huolehtii lapsesta, niin mitä väliä kuka jää kotiin
[/quote]

Tämä oli ykkös sivulle tarkoitettuun kommenttiin

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:53"]

Ihmettelen miten pystyy. Ja miksi? Mikä on niin tärkeää että haluaa menettää arvokkaat ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa. Ei ehkä ajattele ihan johdonmukaisesti. Ehkä ei halunnut lasta alunperinkään tai on sairastunut masennukseen tai raskauspsykoosiin mutta saa jotenkin peitettyä sen. Todella outoa nykyaikana kun on mahdollisuus olla kotona. Mikään ei ole niin tärkeää kuin oman vastasyntyneen hoito. Muu maailma kyllä odottaa. Jotenkin tosi surullista. 

[/quote]

Ihmetteletkö myös, miten isä voi mennä töihin ja jättää oman vastasyntyneensä vain äidin hoitoon?
[/quote]

en ole tuo kirjoittaja, mutta miksi täällä väheksytään sitä sidettä mikä on syntynyt jo vauvan ollessa äidin kohdussa. Ja sama väheksyminen hormooneita, biologiaa sekä kehityspsykoligiaa kohtaan.

Miksi niin monet näkevät tämän asian aivan kuin kehdon ympärillä käytäisi keskustelu:
- siinä se nyt on. Kumpi hoitaa?
- no, en ainakaan minä
- en kyllä minäkään. Mä olen jo osani tehnyt. Synnyttänyt.
- jos sä nyt vaikka pari eka kuukautta. Vaihdetaan sitten.
- no okei, mut sit sun huki! Max 3kk eikä yhtään enempää. Mun pää hajoo täällä kotona.

Ootteko tyhmiä?? Kuka sanoi että se ei ole äiti joka kotiin jää :D

Täällä on näköjään aikasin töihin palanneita äitejä liikenteessä ku tulee noin paljon alapeukkuja kommentteihin jossa asiaa tuomitaan / ihmetellään :D

Kehityspsykologia pakolliseksi oppiaineeksi.

Mikä juttu tämä on.. Että oletetaan että automaattisesti se on aina äiti joka hoitaa lapset? Äiti joka saa erossa automaattisesti lapset. Äiti, joka tekee aina kaiken? Kyllä sillä lapsella on toinenkin vanhempi, missä sen vastuu on?

Miksi isiä ei paheksuta, kun ne ei jää hoitamaan vauvaa? Isilläkin on mahdollisuus isyyslomaan. Miksi oletetaan että lastensairastuessa isä menee aina töihin eikä äiti? 

Naisena saat perheasioista aina paskaa niskaasi, teit mitä tahaansa:

-Jos et hanki lapsia, on sinussa "jotain vialla"

-Jos hankit lapsen, etkä ole 3-vuotta kodinhoidotuella kotona niikuin kaikki av-mammat. Olet paska äiti.

-Jos lapsen isä hoitaa lapsia, on se automaattisesti tossu nalla oleva lassukka. Ei ole mahdollista että isä haluaisi viettää aikaa uuden perheen jäsenen kanssa, vaan hormoonimamma on pakottanut lassukka miehen kotiin. 

-Naisella on "uraputki" päällä, jos hän menee takaisin töihin. Ei voi olla mahdollista että äiti olisi töissä paikassa josta oikeasti tykkää. Myös äiti voi tehdä lyhennettyä työviikkoa tai osa-aikatöitä. Oletetaan kun äiti menee töihin, hän hylkää vauvan lopullisesti. Äidin oletetaan olevan töissä 24/7, heti kun menee takaisin töihin.

-Naisella on automaattisesti "ura" jos hän tekee työkseen muuta kun on Siwan kassalla myymässä maitoa. Tai mikä pahinta.. On muutakin kuin kotiäiti!

ps. Erityisen paska-äiti on myös silloin, jos erehtyy menemään kauppaan tai edes roskikselle ilman vauvaa. 

..Paskamyrskyä luvassa..

Miksi tehdä sit edes lapsi?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:33"]Toinen vanhempi jää kotiin lapsen kanssa.
[/quote]
Riippuu siitä miten pitkäksi aikaa se toinen jää kotiin. Täysin. Suosittelen että lapset tehdään sitten kun ne itse voidaan hoitaa. Edes pari vuotta kotona.
Itse en olisi moiseen pystynyt -jättämään noin pientä.

Sinulle joka jauhat siellä paasaten huonoista äideistä:
Tunge se kehityspsykologia hanuriisi. Naurettavan vanhankantaista ajattelumallia, 50-luku meni kuule jo. Äidit ja isät o
Tunge se kehityspsykologia hanuriisi. Naurettavan vanhankantaista ajattelumallia, 50-luku meni kuule jo. Äidit ja isät ovat hyviä vanhempia joista onneksi jotkut ymmärtää ettei nykyaikana eletä kotona tukien varassa ja lasten kasvatustyötä voi tehdä molemmat. Kyllä kotona 5-10 vuotta hengaillut äiti on raasu mitä tulee kodin ja työelämän yhdistäviin. Missäs te menette 40-50v. kun lapset isoja? Ihanko meinasitte lastenne maksavan eläkkeenne ja olemisen? Ai niin, silloinhan voitte marttyyyreina paasata lapsille kun uhrauduitte.

Joku saattoi tästä sanoa jo, mutta muualla maailmalla ei edes ole näin pitkiä äitiyslomia kuin Suomessa. Etelä-Euroopassa töihin palataan kun vauva on 2,5kk. Se on ihan normaalikäytäntö että noinkin pieni lapsi menee hoitoon ja ihan fiksuja ihmisiä näinkin on kasvanut. Tsemppiä äidille joka jaksaa työskennellä ja hoitaa sen ohella pientä vauvaa. Itse en tiedä miten ko tilanteessa menettelisin.