Mitä ajattelet äidistä, joka lähtee töihin vauvan ollessa 3kk?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 23:42"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 23:22"]Ajattelen että nainen pitää työstään, ja on mahdollisesti korkeasti koulutettu, jolloin koulutus ja osaaminen menee hukkaan kotona vauvan kanssa oleillessa.  Ihmettelen minäkin tätä syyllistämistä. Hyvä pointti sekin, että kotona melko pitkään olemisesta on Suomessa tullut normi vasta aika äskettäin, kuten todettu 1970-luvulla ja aiemmin ei ollut mitenkään outoa mennä suht nopeasti töihin takaisin. Töihin meno ei myöskään tarkoita, että luopuisi äitiydestä ja suunnilleen hylkäisi lapsensa, niin kuin jotkut täällä antaa ymmärtää. Viikonloput voi viettää vauvan kanssa 24/7 ja viikollakin illat, jos tavallisesta päivätyöstä on kyse. [/quote] "koulutus ja osaaminen menee hukkaan kotona vauvan kanssa oleillessa..". Voi hyvä luoja. Millainen ihminen voi ajatella näin? Olen itse yliopistotutkinnon suorittanut kolmen lapsen äiti ja ainakin minun korvaani tuo särähtää pahasti. Jos arvomaailma on tuollainen, niin ei ehkä kannata hankkia lapsia ollenkaan.

[/quote]

Millainen ihminen voi ajatella näin? No, tohtorintutkinnon suorittanut kolmekymppinen nainen, joka ei mielestään ole kouluttautunut yhteiskunnan varoilla (pelkästään) hoitamaan lapsia kotona. Osaamista riittää muuhunkin. En tarkoita, ettenkö haluaisi hoitaa lapsia, viettää heidän kanssaan aikaa, olla äiti. Tarkoitan, etten halua tehdä pelkästään sitä, koska kykenen muuhunkin.

Säälisin tuota naista! Suoraan sanottuna vauvan ekat 3 kk olivat ihan helvettiä. Juuri tässä 3 kk iässä kaikki muuttui hetkessä helpommaksi, kun vauva on alkanut ottaa kunnolla kontaktia, hymyilee ja jokeltelee ja selvästi erottaa äitinsä muista ihmisistä, viihtyy jo pieniä aikoja itsekseenkin leikkimässä, mahavaivat loppuivat eikä vauvaa tarvitse enää kantaa ja heilutella sen koko valveillaoloaikaa, maidon tulo on vakiintunut niin ettei vauva enää syö tuntikausien maratoneja putkeen, vauva on oppinut että yöllä nukutaan ja päivällä valvotaan eukä enää kuku mihin aikaan sattuu vuorokaudesta, vauva on alkanut viihtyä vaunuissa niin että sen kanssa esim. kaupoilla tai kahvilla käynti on helppoa, itsekin olen vihdoin toipunut synnytyksestä ja hormonien heittelyt tasaantuneet ettei kaikki enää ahdista ja masenna koko ajan. Vauva oppii joka päivä uutta ja koko ajan tyytymättömästä vastasyntyneestä jonka kanssa esikoisen äitinä olin niin epävarma on kuoriutunut aurinkoinen vauveli, jonka tunnen ja jonka viestejä osaan lukea.

Nyt vauvan kanssa olemisesta saa itse niin paljon kun ekat kuukaudet se tuntui pelkältä yksipuoliselta antamiselta. Monesti olen ollut kiitollinen suomen äitiysvapaista. Nyt vauvan kanssa on kivaa ja helppoa kun kamalasta alusta on selvitty, olisi todella perseestä joutua nyt töihin ja eroon vauvasta.

"Oih, olen kateellinen. Tein itse valinnan olla kotona sen perus vuoden, ja tämä on niin kidutusta. Tylsempää elämää saisi keksiä! Toki istumme lounailla ja lateilla, mutta päivän koostuessa nukkumisen ja syömisen ajoituksista, ei siitä saa mitenkään mielenkiintoista. Tämän vuoden jälkeen olen todella sitä mieltä, että äitiysloma on LOMAA, ei se kodinhoito vaadi muuta kuin tylsistyksen sietoa. Suurimmassa osassa maita mennään töihin 3kk jälkeen, jos mennään. Ja ihan normaaleja niistä ihmisistä kasvaa. Tulisipa suomeenkin pian järjen aalto:)"

Voi, voi, eihän kysymys edes ole onko äitiysloma tai perhevapaat vanhemmille lomaa vai ei, vaan LAPSEN OIKEUKSESTA ensimmäisenä elinvuosinaan turvalliseen ja tuttuu hoivaa ja turvaa, tutkimusten mukaan parhaiten sen tarjoaa useimmiten lapsen äiti tai isä. Alle 3-vuotiaiden kodin ulkopuolinen on yhteiskunnalle äärettömän kallis ratkaisu, vaikka molemmat vanhemmat olisivat töissä.

Lapsiperheen tuet Suomessa eivät ole mitenkään suuret, vaan ne ovat EU-maiden keskitasoa eli monessa muussa maassa lapsiperheen asiat ovat paljon paremmin.

Sivistysvaltion osoitus sivistyksestään on hoitaa heikompiosaisia - vauvat, vanhukset, sairaat jne. ja monet tutkimukset tukevat lasten kotihoitoa ensimmäisenä elinvuosinaan ihan samalla tavalla kuin kotihoito on paras mahdollinen myös vanhuksille, viimeisiksi elinvuosina.

Samaa kuin siitä telkkarin kuppikakkufirma-ohjelman naisesta (Cupcake girls tai sit se toinen), joka "oli kärsinyt" 10 vuotta lapsettomuudesta ja kun vihdoin sai kauan kaipaamansa lapsen keisarinleikkauksella perjantaina, niin malttoi olla kotona jopa seuraavaan tiistaihin: voi lapsiparkaa, voi kun äiti olisi jättänyt lapsen tekemättä jos ei tuon kauempaa malta/jaksa pientä vauvaansa hoitaa

Se, että 70-luvulla tehtiin niin ja näin ei tarkoita että silloin tehtiin oikein ja lasten etua ajatellen. Noista ajoista on kauan ja tieto lisääntynyt paljon. Kotiäitiys oli myös paljon yleisempää kuin nykyään.

Mitä ulkomaan käytäntöihin tulee, myös siellä moni nainen jää kotiäidiksi vauvan syntymän jälkeen. Myös osa-aika työ on yleisempää. Ja onko se (lapsi hoitoon 3kk) heistäkään hyvä käytäntö?

Tulee mieleen, että ne jalot äidit jotka täällä puolustavat isän oikeutta jäädä kotiin, puolustavatkin oikeasti omaa oikeutta lähteä varhain kotoa ja palata siihen samaan mitä oli ennen vauvaa.

Joku kommentoi tyyliin, äitien vain loisivan kotona ja välttelevän töitä...muistuttaisin että aloituksessa puhuttiin työhön paluusta jo 3kk kohdalla.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:49"][quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:38"]En yhtään mitään. Ihan sama se on, kumpi vanhemmista on vauvan kanssa kotona. Isä ja äiti kun ovat täysin saman arvoiset huoltajat.
[/quote] Minua sitten ärsyttää tämän mantran hokeminen... Se kun ei lukuisten tutkimusten mukaan pidä paikkaansa. Isomman lapsen kohdalla toki, mutta alle vuoden ikäiselle vauvalle isä nyt ei vain ole yhtä hyvä hoitaja kuin äiti. Isä ei pysty esimerkiksi imettämään. Luonto on järjestänyt niin, että hormonit sitovat nimenomaan äidin vauvaan, luonnollista siis on että emo eli äiti hoitaa poikasta imeväisiän ajan. Tasa-arvo ja muut nykyihmisten hössötykset eivät luontoa muuta....
[/quote]
Itse en raaskisi jättää vielä niin pientä(kolmas tulossa), mutta kyllä se lapsi "pärjää" ilman äitiäkin työpäivän ajan ja varmasti ruokaa saa ja aina voi pumpata.
Niin se on minut ja 2muuta sisarta isä hoitanut ja ihan hyviä kansalaisia meistä tuli ;)

Oon lapseton.. Mutta ihan pakko on sanoa, että itsellä ei ainakaan ole henkilökohtaisesti mitään mielikuvaa siitä.. Kumpiko minua on hoitanut vauvana.. Isä vai äiti. Ensimmäisiä mielikuvia on 4-vuotiaana. (kun tiedostin olemassa oloni)

Sen kyllä muistan että kavereita ihmetytti, kun itsellä oli isä suurimmaksi osaksi kotona tekemässä minulle ja kavereille välipalaa.. Kun tulin koulusta kotiin.. Ei vaan muiden iskät.. Ja niin, kävin ala-astetta 90-luvulla kun oli vastaava lama kuin nyt.. 

Olen syntynyt -85, eli 29-vuotta.. Luulin että tämä koti isä juttu ei olis enää niin suuri tabu kuin 20-vuotta sitten.. Mutta on näköjään.. Itselläni on ollut aina yhtä hyvät suhteet molempiin vanhempiin, vaikka äiti kävi töissä, kun olin pieni..

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 19:42"]No ajattelen että todennäköisesti äiti tajuaa surulla hieman myöhemmin, miten lyhyitä lapsuuden vuodet ovat, ja miten typerän ja lyhytnäköisen ratkaisun teki. Ensimmäisen vuoden läheisyyden hetkiä ei korvaa mikään. Ajattelen myös että ehkä äidillä on kova näyttämisen halu. [/quote] Miksi sitten isältä pitäisi riistää tämä "ainutlaatuinen" kokemus? Aika epäreilua!

[/quote]

Isät eivät tutkimusten mukaan toimi lasten kanssa kuin äidit - tai edes kodin kanssa. isät sylittelevät vähemmän, hellivät vähemmän, puhuvat lapsille vähemmän, tarjoavat vähemmän virikkeitä (ihan tavallista ruuanlaittoa, tismaamista jne). Siksi isät ottavat ajan lasten kanssa aidosti lomana, lapsi on sivuseikka. Naisille asia on toisin, lapsi menee edelle.
[/quote]

Hups nyt meni kyllä ihan päin honkia, nainen on se ketä puuhastelee enemmän siellä hellan äärellä ja imurin varressa, meillä ainakin isä viettää enemmän aikaa lasten kanssa kun minä edes "kerkeäisin"

Esikoinen oli 2,5v kun syntyi seuraava vauva, jonka kanssa olin kotona 5kk, kunnes lähdin osa-aikaisesti töihin (6h/pv) ja vauvan isä jäi kotiin vauvan kanssa. Siihen asti olin ollut koti-äitinä esikoisen syntymästä asti. Toisen vauvan kanssa imetys ei sujunut kovin hyvin missään vaiheessa ja loppuikin vauvan ollessa puolivuotias (esikoista imetin pidempään). Mieheni halusi ehdottomasti olla myös osan vauva-ajasta kotona, joten tottakai hänkin on siihen oikeutettu! Puolisen vuotta hän oli poissa töistä, jonka jälkeen itse jäin vielä muutamaksi kkdeksi pois töistä. Imetys on ainoa asia, mikä ei isältä onnistu vrt äitiin, kaikessa muussa ollaan samalla viivalla. Nyt nuo pari vanhinta muksua ovat jo koulussa ja meitä siunattiin vielä kolmannella lapsella. Tämän kanssa on varmaa että minä olen koko vanhempainvapaan ajan kotona, johtuen mieheni työkuvioista, joita hänen on hankalampi järjestellä, kuin minun opintojani, joita saan hoidettua myös kotona vauvan kanssa. Ensi kesän jälkeen katsotaan taas tilanne uudemman kerran, silloin voi olla että mieheni voisi pitää muutaman kkden vapaata töistä ja itse voisin opiskella täyspäiväisesti. On älytöntä ajatella että vain äiti pystyisi hoitamaan vauvaa. Tällä ruokitaan vain vanhoja asenteita ja työnnetään isejä kauemmaksi lastenhoidosta.. Mielestäni kyse ei ole tasa-arvosta vaan molempien vanhempien oikeudesta vanhemmuuteen ja ennenkaikkea vauvan oikeudesta molempiin vanhempiinsa.

Ajattelen, että äidillä on mielenterveysongelmia, masennusta, tunne-elämän häiriö tms. Joku mennyt vikaan, kun pystyy vauvan tuosta vaan jättämään muille. Eikä tajua, mikä elämässä on oikeasti tärkeintä. Tai että lapsi oli vahinko, tai on jo käynyt kaduttamaan vanhemmaksi ryhtyminen.

Tietysti hyvä, jos jää edes isälle hoitoon. Isä on tuollaisessa tapauksessa paljon parempi hoitaja vauvalle kun äiti. Tuskin lapsi isän kanssa kärsii, hyvä isä ottaa vastuun jos äiti ei kykene. Jos päiväkotiin vie, en ymmärrä ollenkaan. Huono äiti, ei ymmärrä lapsen parhaasta yhtään mitään, eikä ole tainnut kehityspsykologiaan yhtään perehtyä.

Av-mammoilla luottamus pula? Alapeukutetaan, kun joidenkin lasten isät haluaa olla kotona ja oppia?

Kaveripiirissä osa äideistä ei edes anna miehen hoitaa lasta.. "kun ei se osaa".. No ei osaa, jos ei anneta opetella. Mitä sitten jos vaipan vaihtoon menee (alussa) 5min eikä 30 sekunttia..? Totta kai, naisella on voimakkaampi hoivavietti jo alussa.. Onhan hän ollut 9kk raskaana, ja tiedostanut paremmin vauvan kuin isä.. Joka on vain ollut "sivuillisena"..

Mutta miksi isä ei voisi olla ihan yhtä hyvä vaippojen vaihtaja kuin äiti? Siitäkö tässä on kyse.. Vai missä? Eihän kaikki äidit edes imetä.. 

Mistä tämä suuri "haloo"? Siitä että jotkut haluaa mennä töihin vapaaehtoisesti?

En mitään ajattele.

Tai jos jotain niin pelkkää hyvää ajattelen vaikkapa omasta äidistäni, joka lähti töihin 70-luvulla, kun äitiysloma oli pari kuukautta ja lapset syövät ruokaa joka maksetaan rahalla jota saa työssäkäynnistä.

Myös muualla maailmassa äitiyslomat ovat lyhyitä. 

Mä ajattelen, että äiti tykkää työstään tosi paljon tai sitten on jokin taloudellinen syy.

Ymmärrän sinänsä, näinä aikoina kun mikään työpaikka ei ole varma. Onhan se vauva äidin kanssa kaikki vapaa- ajat.

Myös oma esikoinen meni perhepäivähoitoon 10 kk iässä. koska eläminen maksaa. 

En ajattele edes vastasyntyneen hoitoon vievästä äidistä sen huonompaa kuin lapsen isästäkään. Ei ole minun asiani arvostella muita. Nainen naiselle susi.

95

Ajattelen että nainen pitää työstään, ja on mahdollisesti korkeasti koulutettu, jolloin koulutus ja osaaminen menee hukkaan kotona vauvan kanssa oleillessa. 

Ihmettelen minäkin tätä syyllistämistä. Hyvä pointti sekin, että kotona melko pitkään olemisesta on Suomessa tullut normi vasta aika äskettäin, kuten todettu 1970-luvulla ja aiemmin ei ollut mitenkään outoa mennä suht nopeasti töihin takaisin. Töihin meno ei myöskään tarkoita, että luopuisi äitiydestä ja suunnilleen hylkäisi lapsensa, niin kuin jotkut täällä antaa ymmärtää. Viikonloput voi viettää vauvan kanssa 24/7 ja viikollakin illat, jos tavallisesta päivätyöstä on kyse.

Täällä näyttää olevan laumoittain tätä ärsyttävää ihmistyyppiä, jolla on noussut kusi päähän äitiyden myötä. Nämä höyrypäät puolustelevat etuoikeutettua asemaansa biologialla: "kyllä minulla on oikeus jäädä vauvan kanssa kotiin, koska olen nainen, mies saa viettää aikaa vauvan kanssa vain minun armostani". Ja sitten muutaman vuoden päästä "biologia" heitetään romukoppaan. Vongutaan siitä, kuinka naisen euro on vain 80 senttiä (eivätkö ne miehet olleetkaan biologiansa puolesta sopivampia lähtemään kotoa metsälle ja töihin naisten hoitaessa poikasia?). Ja mangutaan marttyyreinä siitä, kun mies ei osallistu tarpeeksi taaperoiden hoitoon. Niin, ja homoille pitää saada adoptio-oikeus, onhan homoisä näiden höyrypäiden mielestä parempi kotivanhempi kuin heteroisä.

Luultavasti nämä erityisyyttä oman sukupuolensa takia tuntevat naiset ovat huonoitsetuntoisia ja muilla elämän osa-alueillaan epäonnistuneita. Heillä on voimakas tarve päästä pätemään ja olla edes jossain omaa miestä parempi. Nämä "miten joku äiti voi jättää vauvan jollekin toiselle?!!111" -huutelijat vaikuttaisivat tuntevan mustasukkaisuutta omasta lapsestaan, jos eivät tosiaan ymmärrä, mitä eroa on sillä, että isä hoitaa lasta kotona, kuin että joku vieras hoitaisi.

Omasta mielestäni mies ja nainen ovat lähtökohtaisesti yhtä hyviä vauvanhoitajia kuin työntekijöitäkin. Mielestäni normaali ja luonteva asetelma on, että puolisot jakavat suunnilleen tasan vanhempainvapaalla vietetyn ajan, ellei heidän tuloissaan tai preferensseissään ole merkittäviä eroja. Henkilökohtaisesti en tekisi lapsia miehen kanssa, joka ei kokisi olevansa yhtä suuressa vastuussa vauvasta kuin minä.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 21:01"]

Miksi tehdä sit edes lapsi?

[/quote]

Mä vähän väittäisin ettei kaikki raskaudet oli suunniteltuja. Ei ne lapset aina kysele, millon tulevat. Eikä aina onnistu lapsen saanti juuri silloin kun olisi "hyvä hetki".

Miksi heti jotkut ajattelee, että lapsi ei ole toivottu jos äiti menee töihin..? Jos vauva olisi ei toivottu, tuskin sitä olisi edes syntynyt.. 

En jaksanut lukea vastauksia kovinkaan pitkälle. Totean vain, että asuinmaassani on täysin normaalia viedä lapsi hoitoon 3kk iässä. Sitä pidetään jopa suositeltavampana kuin kiikuttaa jotain vuoden vanhaa tai sitäkin vanhempaa muksua ensimmäistä kertaa kodin ulkopuolelle hoitoon.

Ap:n kysymyksessä äiti lähtee töihin ja isä jää kotiin vauvan kanssa. Tätä vastakkainasettelua en ymmärrä lainkaan. Isä voi olla paljon parempi kotonaoleva vanhempi pienelle lapselle kuin se väsynyt, kärttyisä ja v...leva marttyyriäiti.

Ulkosuomalainen

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 23:22"]Ajattelen että nainen pitää työstään, ja on mahdollisesti korkeasti koulutettu, jolloin koulutus ja osaaminen menee hukkaan kotona vauvan kanssa oleillessa. 

Ihmettelen minäkin tätä syyllistämistä. Hyvä pointti sekin, että kotona melko pitkään olemisesta on Suomessa tullut normi vasta aika äskettäin, kuten todettu 1970-luvulla ja aiemmin ei ollut mitenkään outoa mennä suht nopeasti töihin takaisin. Töihin meno ei myöskään tarkoita, että luopuisi äitiydestä ja suunnilleen hylkäisi lapsensa, niin kuin jotkut täällä antaa ymmärtää. Viikonloput voi viettää vauvan kanssa 24/7 ja viikollakin illat, jos tavallisesta päivätyöstä on kyse.
[/quote]
"koulutus ja osaaminen menee hukkaan kotona vauvan kanssa oleillessa..". Voi hyvä luoja. Millainen ihminen voi ajatella näin? Olen itse yliopistotutkinnon suorittanut kolmen lapsen äiti ja ainakin minun korvaani tuo särähtää pahasti. Jos arvomaailma on tuollainen, niin ei ehkä kannata hankkia lapsia ollenkaan.

Minä menin töihin lapsen ollessa 3kk. Miehellä alkoi ansiosidonnainen kaksi viikkoa ennen lapsen syntymää ja olimme sopineet, että jos haluan mennä takaisin töihin niin se on miehelle ok. Isällä ja lapsella on lämmin ja aito suhde, lapsi meni tarhaan puolitoistavuotiaana. Elämä ei aina mene niin kuin on suunniteltu, mutta lopulta meillä järjestely toimi todella hyvin.