21-vuotias tyttäreni on ystävystynyt

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:31"]Mitä ajattelette 21-vuotiaan naisen ja 15-vuotiaan pojan ystävyydestä? 
[/quote]
Mitä meidän pitäis ajatella? Oletko pojan äiti?

En ymmärrä ongelmaa. Ystävystyin vuosia sitten erään noin kahdeksankymppisen mummelin kanssa. Meillä kun oli yhteinen harrastus käsityöt ja hänen kanssaan oli mukava yhdessä suunnitella ja toteuttaa uusia tekeleitä. Siinä samalla juteltiin kaikesta mahdollisesta. Ikävä kyllä ystäväni kuoli pari vuotta sitten. Nykyään osa ystävistäni on minua nuorempia, osa paljon vanhempia. En ole kiinnostunut ihmisissä siitä minkä ikäisiä he ovat, enkä sukupuolesta, vaan siitä ovatko he samalla aallonpituudella minun kanssani ja onko heidän kanssaan mukava viettää aikaa. Iällä ei ole niinkään merkitystä, persoonalla on.

Onko AP mieleesi juolahtanut, että mikäli kohtelet tytärtäsi kuin lasta, hänen voi olla mahdotonta edes osoittaa sinulle oma henkinen kypsyytensä?

Tyttäresi tuskin avautuu sinulle täysin vaikkapa omista arvoistaan, suhteesta uskontoon, politiikkaan, maailmantalouteen, globalisaatioon, ilmaston lämpenemiseen, varsinkaan jos tapasi suhtautua tyttäresi mielipiteisiin ja ajatuksiin on väheksyä niitä nuoren hupakon typeryyksinä. 

Ja se, jos mikä on todellista kypsyyttä, että on valmis myöntämään kuinka paljon oppia nuoremmilta sukupolvilta voikaan saada. On kapeakatseista ja itsekeskeistä asettaa itsensä muita ylemmäs, mikäli ainoana meriittinä on korkeampi ikä.

Voi shokki. Olen 35-vuotias ja mulla on montakin 22-24-vuotiasta ystävää entisestä työporukasta. Ei ole tullut mieleenkään, että jonkun pitäisi tästä ajatella jotain. 

Minä aloitin opiskelut korkeakoulussa 20-vuotiaana, luokkallani oli tuolloin naisia oman ikäisestäni aina nelikymppiseen saakka. Yhden itseäni 15 vuotta vanhemman kanssa tulin heti hyvin läheiseksi ja yhteyttä pidetään edelleen. Muistelen, että silloin aikanaan tuntui numeroina oudolta tuo ikäero, mutta muuten ei vaikuttanut mihinkään. Joku voi 20-vuotiaana olla ikäisekseen kypsä, kun toinen vasta yli 30-vuotiaana asettuu aloilleen. Iän sijasta sanoisin, että meidä ystävyytteemme vaikuttavat samat kiinnostuksen kohteet, samanlaiset luonteet, huumorintaju jne.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 17:54"]

13 vuotta vanhemman naisen kanssa. Nainen on ilmeisesti tytön opiskelukaveri. 

Miten tuon ikäisten ystävyyteen pitäisi suhtautua? 

[/quote]

Haloo.

Sain monia tuplasti oman ikäisiäni ystäviä opiskellessani AMKssa. Muutama ryhmästämme oli yli 45-vuotiaita ja hyvin tulivat juttuun meidän parikymppisten kanssa. Yksi heistä on vieläkin hyvä ystäväni.

Mä oon vähän päälle 30 ja mun ystävät on 30-60 v

Jessus mikä aloitus. :D

Olen mies, 36v. Yks parhaimmista kavereista 52. Onko mussa jotain vikaa? Hei haloo! Provo tää kyl tai olla

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:05"]

Kuten edellinen toteaa, minäkään en 40-vuotiaana voi olla ystävä 20-vuotiaan kanssa, sillä meillä ei ole sellaista yhteistä pohjaa, jolle voisimme rakentaa. En ikinä voisi kertoa omista tärkeistä sisimmistä asioistani hänelle, sillä en usko, että hän mitenkään voisi ymmärtää minun kokemusmaailmaani. Tämä olettamus perustuu siihen, että olen itse ollut todella kypsä 20-vuotias, jota on tituleerattu syvälliseksi ja ikäistään kehittyneemmäksi ajattelultani ja nyt 40-vuotiaana tiedän, kuinka vähän tiesin 20-vuotiaana. Kuinka mustavalkoinen maailmani oli. Kuinka kuvittelin kauneuteni kestävän ikuisesti (vaikka älyllisesti tiesin, ettei niin käy). 20-vuotiaan ei toki kuulukaan miettiä elämän raadollisuuksia vaan elää innostuneesti elämäänsä.

Me 40-vuotiaat voimme olla sinulle kohteliaita ja voimme olla sinusta kiinnostuneita. Mutta me emme voi olla ystäviäsi, sillä se tuntuisi absurdilta. 20-vuotias on vasta aikuisuuden kynnyksellä. 40-vuotias on elänyt silloin, kun sinä synnyit. Se on tuossa vaiheessa valtava ikäero. Naisena en voi ystävystyä omasta näkökulmastani lapsen kanssa. Sinä et voi olla samalla tasolla, sinä et voi olla ystäväni. Sinä voit olla nuori kaunis nainen, joka seurustelee jonkun tutun miehen kanssa. Sinuun kulminoituu kummastus, eikö mies todellakaan kaipaa mitään älyllisempää seuraa. Eikö hän halua koskaan keskustella elämän tärkeistä asioista älykkäästi. On tietysti epäreilua, että kiukku kohdistuu sinuun. Senhän pitäisi kohdistua siihen mieheen, josta ajattelen, että hän on täysi tampio enkä voi milloinkaan kunnioittaa häntäkään enää miehenä. Voin samastua mieheen siten, että hän haluaa kauniin kuoren ja intohimoista seksiä, vähän kuin minä haluan kauniita vaatteita ja hienon auton. Mutta ihmissuhteissani minulla pitää olla jotakin syvempää kuin kuori.

[/quote]

Hei ihmiset, tämähän on kopioitu suoraan siitä "teinip*llu"-ketjusta. Sen ketjun ap oli parikymppinen tyttö, joka seurusteli itseään vanhempien miesten kanssa ja oli saanut haukkumista miehen naispuolisilta kavereilta. Epäilin sitä ketjua provoksi, ja tämä ketju on todennäköisesti sen ketjun inspiroima. :)

Kuitenkin asioista voi keskustella, vaikka kyseessä olisikin provo. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että eri ikäiset ihmiset voivat aivan hyvin olla ystäviä keskenään. Mielestäni se tuo elämään rikkautta ja uusia näkökulmia. 

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 18:05"]

Kuten edellinen toteaa, minäkään en 40-vuotiaana voi olla ystävä 20-vuotiaan kanssa, sillä meillä ei ole sellaista yhteistä pohjaa, jolle voisimme rakentaa. En ikinä voisi kertoa omista tärkeistä sisimmistä asioistani hänelle, sillä en usko, että hän mitenkään voisi ymmärtää minun kokemusmaailmaani. Tämä olettamus perustuu siihen, että olen itse ollut todella kypsä 20-vuotias, jota on tituleerattu syvälliseksi ja ikäistään kehittyneemmäksi ajattelultani ja nyt 40-vuotiaana tiedän, kuinka vähän tiesin 20-vuotiaana. Kuinka mustavalkoinen maailmani oli. Kuinka kuvittelin kauneuteni kestävän ikuisesti (vaikka älyllisesti tiesin, ettei niin käy). 20-vuotiaan ei toki kuulukaan miettiä elämän raadollisuuksia vaan elää innostuneesti elämäänsä.

Me 40-vuotiaat voimme olla sinulle kohteliaita ja voimme olla sinusta kiinnostuneita. Mutta me emme voi olla ystäviäsi, sillä se tuntuisi absurdilta. 20-vuotias on vasta aikuisuuden kynnyksellä. 40-vuotias on elänyt silloin, kun sinä synnyit. Se on tuossa vaiheessa valtava ikäero. Naisena en voi ystävystyä omasta näkökulmastani lapsen kanssa. Sinä et voi olla samalla tasolla, sinä et voi olla ystäväni. Sinä voit olla nuori kaunis nainen, joka seurustelee jonkun tutun miehen kanssa. Sinuun kulminoituu kummastus, eikö mies todellakaan kaipaa mitään älyllisempää seuraa. Eikö hän halua koskaan keskustella elämän tärkeistä asioista älykkäästi. On tietysti epäreilua, että kiukku kohdistuu sinuun. Senhän pitäisi kohdistua siihen mieheen, josta ajattelen, että hän on täysi tampio enkä voi milloinkaan kunnioittaa häntäkään enää miehenä. Voin samastua mieheen siten, että hän haluaa kauniin kuoren ja intohimoista seksiä, vähän kuin minä haluan kauniita vaatteita ja hienon auton. Mutta ihmissuhteissani minulla pitää olla jotakin syvempää kuin kuori.

[/quote]

 Puhu vain omasta puolestasi varsinkin kun noin ilkeästi arvostelet 20- vuotiaita.

en ole koskaan ymmärtänyt sinunlaisiasi ihmisiä, itseään täynnä oleva kaikesta kaiken tietävä vanha akka.

voisin jopa rivien välistä lukea että ukkosi on jättänyt sinun nuoreMman vuoksi ja tiedätkö mitä, en yhtään ihmettele, en viihtyisi kanssasi nanosekuntia.

[/quote]

Njoo, kommentti, johon vastasit oli vähän epäonnistunut, mutta tällaiset ad hominem -argumentit eivät kyllä ole kovin fiksuja nekään, ja tekemäsi johtopäätökset ovat melko vapaasti vedettyjä.

Mulla oli kans 23-vuotiaana yks 37-vuotias ja toinen, olikohan se nyt jotain 35-vuotias ystävä, ja vähänkö ois naurattanut jos mutsia ois asia jotenkin kiinnostanut.  Mitä se äidille kuuluu?!  Ja/tai siis ei äiti edes tiennyt, keiden kaikkien kanssa hengailin tuolloin.

Nyt oon 33, ja ei ystäväpiirissä juuri nyt ole 20-vuotiaita tai nuorempia, mutta voihan sinne tulla.  Ei parikymppisiä voi katsoa toisaalta niinkään, että ovat _lapsia_, ikävuosiltaan he ovat ihan faktisesti aikuisia, mm. vastuussa omista teoistaan.  Lapsellisia jotkut voivat olla, joitakin asioita voi laittaa siinä iässä nuoruuden piikkiin, mutta ei voi mitenkään sanoa että kautta linjan kaikki parikymppiset ovat tyhjäpäitä.

Toki elämänkokemus karttuu.  Mutta kunnioitusta, ystävyyttä, rakkauttakin eri ikäisten ihmisten välillä ei kyllä ikävuodet estä.  

Lastensuojeluun ilmoitus pedofiilistä. Selvä tapaus.

Minä olen kohta kolmekymppinen ja yksi ystävistäni on kuusikymppinen.

Olen reilu parikymppinen ja minulla on ystävänä viisikymppinen. On myös lapseni kummi. En ole edes ajatellut että siinä olisi mitään outoa. Minulla on kaikenikäisiä ystäviä, sekä vanhempia että nuorempiakin :)

Mullakin on pari yli 70-vuotiasta ystävää. Kyllä meiltä löytyy yhteistä, harrastukset, joiden kautta on ystävystyttykin. Itse olen 50. 

Mulla oli 13-16-vuotiaana useampia yli viiskymppisiä (jopa liki 70-v) kavereita, kaikki maalausharrastajia jollainen olin itsekin. Hyvin tultiin juttuun. Oon kyllä pienestä pitäen kasvanut pitkälti kaikenikäisten aikuisten seurassa eli ei ollut mitenkään uutta eikä omituista.

2

Mulla on äitini ikäinen kaveri ja äitini on siitä jatkuvasti mustis. Tämä ystävä on myös auttanut runsaasti ymmärtämään äitiäni. Mun ja äitini suhde on lievästi lämmennyt. Mustasukkaisuus tosin ei auta asiaan ollenkaan.

Mitä asia sinulle kuuluu? Oli kyse sitten ystävyys/seksi/parisuhteesta.